Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 3.8.2019 06:46:19

Huomenia Sylvia,
Onpas sulla ollut taas monenkirjavaa eloa ja oloa. Toivottavasti olo pysyy siedettävänä dreenin vaihtoon asti.
Itse tunnen olevani elävien kirjoissa vasta tänä aamuna. Pahoinvoinninkin kanssa olisi pärjännyt, mutta viikon vaivannut vatsakipu oli kamalaa. Tai oikeammin suolistokipu. Ruokailu pahensi sitä entisestään, joten vähillä on menty. Banaani ja jugurtti, siinäpä se ravinto. Ja mustikkasoppa.

Nyt pitää keräillä voimia kahden viikon päähän uuteen pläjäykseen.

Voimahalit ja sydänhymiö.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 303
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 3.8.2019 08:20:28

Jaahas täällä onkin ollut vanhan mallin meno kun Sylvia käynyt aamuhämärissä naputtelemassa 8)

Minä tuossa ihan jo mietin ettet vaan ole mun serkulle sukua kun kuulostaa niin samanlaiselta jo tuo teidän huumori ja nuo letkautukset :shock: vai saako se sairaus aikaan tuon asenteen? mikä on minusta vain hyvä asenne!
Ja niin tuttua tuo asioitten pompottelu..niin tuttua ettei sitä henkillökuntaa yhtäkkiä johonkin olekkaan niin siirretäänpäs vähän toimenpidettä.

Mä juttelin tuolla lizzyn ketjussa kossusta. Tai siis illalla luin niitä juttuja ja mua on vaivannut näky illasta asti. Siinä ei olekaan punkkupönttö pöydän reunalla vaan kaksi kossupulloa. Kummallinen näky.

Toivottavasti ne nesteet nyt kuitenkin mahdollisimman helposti poistuu sieltä mahasta ettei ihan kamalaksi se sun olo mene.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1470
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 4.8.2019 10:05:14

eilen on tapahtunut ikäviä, josta sain tietää vasta illalla.
ystäväni P sai aivoinfarktin ja on nyt sairaalassa, ainakin eilen illalla vielä teholla.
kun rinkuttelin hänen numeroonsa pari kertaa, jälleen muuten huolestuneena kun ei ollut kuulunut mitään, puhelimeen ei tietenkään vastattu.
sitten P:n ystävä K (mies) soitti mulle P:n numerosta.
säikähdin tietysti sydänjuuriani myöten kun langan toisessa päässä ei ollutkaan P vaan K.
K kertoi että P oli heränyt lauantaiaamuna sekavana. puheesta ei saanut mitään selvää, eikä mikään kysymys ollut mennyt perille.
kun K vielä huomasi, että toinen käsi on aivan roikkuna, täysin vetelä, hän oli soittanut ambulanssin.
K ei tiennyt vielä tässä vaiheessa mihin sairaalaan P oli viety. ei edes sitä, onko hän hengissä. mikä suunnaton, suunnaton helpotus kun K oli soittanut ensimmäiseen vaihtoehtoon sairaaloista ja sieltä oli kerrottu missä P on. soitto siihen kohteeseen. jossa sitten kerrottiin P:n tilanne.
lähdemme tänään K:n kanssa tapaamaan P:tä kyseiseen sairaalaan. sinne voi mennä 14-18 aikana.
puhelussa ei oltu suostuttu kertomaan mitään tarkempaa. oliko infarkti paha, jääkö siitä joitan infarktille tyypillisiä jälkioireita kuten puheen tuottamisen vaikeutta.
ennen lähtöä meidän kannattaa ehkä soittaa vielä kerran ja kysyä pääsemmekö me edes katsomaan häntä.

perjantaina P valitteli mulle voimakasta päänsärkyä jolloin sanoin, että pitäisikö sun lähteä päivystykseen johon P vastasi, että enhän mä nyt minkään pääsäryn takia päivystykseen lähde, minkä ymmärsin toki. tuskin minäkään olisin mennyt. pääsärky nyt vaan on päänsärkyä, syitä siihen on lukemattomia ja suurimmaksi osaksi vaarattomia. lisäsin kuitenkin, että älä kuitenkaan juo tänään mitään, pliis pliis pliis, mutta tietysti hän oli K:n mukaan juonut. paljonko? sitä en saanut selville. K kertoi, että P oli lähtenyt ominpäin kaljakapakasta syömään sushia johonkin lähiravintolaan, sitten mennyt kotiinsa ja nukkunut jo kun K oli tullut hänen luokseen.
just eilenkö kirjoitin Jannakken ketjuun, että välillä mä vihaan aidosti alkoholia. siis todellakin vihaan.
sen ylivalta on niin ankara joillekin ihmisille, ja P kuuluu siihen ryhmään.

alkoholismistaan huolimatta P ei juurikaan sairastele eikä krapulaa synny (enää) kovinkaan helposti. voi sanoa, että P on päivittäisjuomari, eli kovin harvassa on ne kerrat kun olut jää joiltakin päiviltä kokonaan. nykytahti on se, että joskus hän pystyy neljän päivän raitisteluun, sitten korkki aukeaa jälleen. hän ei koskaan juo väkeviä, ei edes viiniä, vain ja ainoastaan keskiolutta. tölkkikaupalla.
hänen asuinseudullaan on myös kapakka, joka myy tietyn tuntimäärän olutta hintaan 1,50 e tuoppi. minusta tuo on melkeinpä rikollista.
P kertoikin että kapakka on kuin toinen/ainoa koti seudun alkoholisteille. totta helvetissä on tuolla oluthinnalla.

mutta. toivoa en vielä menetä. tiedän P:n säikähtävän infarktiaan niin, että se saattaisi toimia herätyksenä ja rukoilen, että herätyksesä voimalla taikka ansiosta hän lopettaisi juomisen kokonaan, sillä muuta vaihtoehtoa ei hänellä taida olla.
bonuksena syksyllä alkaa A-klinikan erilaiset kuntoutusryhmät joissa P on käynyt ennenkin ja viihtynyt niissä. tukea hän raittiuteensa tarvitsee, kuten me kaikki. hän on nuorempana käynyt "läpi" kaikki mahdolliset laitoshoidot, ja sinne taas hän ei mielellään mene.
toiseksi varsin hankala hänen on lähteä minnekään sillä hänellä on kissa, josta muuten nyt pitää huolta K.
tosiaan, jos K lähtee ensi viikolla töihin toiselle paikkakunnalle, mitä teemme kissalle? itse en voi siinä asiassa auttaa koska oon kissoille allerginen. no mutta, se ei ole tämän hetken murhe, järjestän asian jotenkin.

kunhan P selviää tästä, taidan myöhemmin iloitakin että näin kävi. tiedän tosiaankin, että tämä saattaa olla päätepiste juomiselle, niin hyvin tunnen ystäväni. säikähdys on helkkarin kova. vai olenko jälleen naivi? sotken realiteetit toiveideni sekaan. odotan liikoja?

pitää lopettaa nyt.
huolettomampaa päivää teille muille, ystävät rakkaat.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 4.8.2019 12:19:57

mikä huojennus, sain P:n siskolta puhelun että P on toipumaan päin eikä ole enää teholla.
hänet siirretään toiseen sairaalaan parhaillaan. sinne voi soittaa illan edellä, mutta vierailu ei onnistu vielä.
P:n sisko kertoi hoitajan sanoneen että P reagoi ja ymmärtää ainakin jotenkuten kun hänelle puhuu, muttei itse pysty tuottamaan puhetta, jotain mongerrusta kylläkin. on kuulemma hyvin ahdistuneen ja levottoman oloinen. kaiken lisäksi hän on tietysti shokissakin.
olen varma, että hän on yrittänyt puhua hoitajalle kissastaan. kun soitan sairaalaan myöhemmin aion pyytää, että hoitaja pitäisi puhelinta hänen korvallaan ja minä saisin kertoa että kissa voi hyvin ja muutakin sellaista mikä lieventäisi hänen ahdistustaan. kunpa saisin tehdä niin, mutta sen päättää tietysti hoitohenkilökunta.
sairausprosessista tulee pitkä, jos ei peräti koko elämän pituinen. sairaalajakson jälkeen hän menee kuntoutukseen.
nyt on kuitenkin otettava hetki kerrallaan.
K sai "luvan" P:n siskolta asua P:n kodissa noin kaksi viikkoa josta käsin K voikin käydä töissä, sillä työkomennus onkin täällä Helsingissä toisin kuin luulin mutta sen jälkeen K:n pitää lähteä töiden takia muualle.
K siis pitää huolta kissasta. P:n siskon ja K:n välit ovat aina olleet erittäin, erittäin tulehtuneet eikä sisar voi sietää K:ta tämän alkoholismin takia, mutta hätä ei koske nyt sitä millaiset välit meillä lähipiirillä on keskenämme.
minäkin luotan K:hon kissa-asioissa.
P:n sisko ei todellakaan ole alkoholisti vaan sellainen aika tiukkakin tapaus, eläkkeellä oleva opettaja, joka taasen asuu 200 km päässä täältä. erittäin mukavan tuntuinen, puhuin nimittäin hänen kanssaan puhelimessa ensimmäistä kertaa.

olen niin huojentunut. hermostunut kylläkin mutta huojentunut.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 4.8.2019 15:49:45

Sanosinkohan nyt, että voihan paska kuinka paljon nyt sattuu ja tapahtuu :| onni onnettomuudessa, että se miesystävä oli siellä paikalla!
Pikainen hoitoonpääsyhän se on tärkeä juttu näissä. Aika sitten näyttää miten jatkossa käy. Jälkensähän nämä yleensä jättää, mutta voi sitä toipua aika hyväänkin kuntoon. Mutta tällä hetkellä just hetki kerrallaan niin kuin sanoitkin, seuraava viikko/pari sen näyttää miten tässä nyt käy.
Voimia lähettelen mielessäni sinne päin <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1470
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 5.8.2019 12:01:19

sain P:n siskolta tekstarin että menee tiistaina katsomaan P:tä ja keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa tilanteesta mutta haluaa mennä sinne yksin. vastasin tekstariin että jos mieli muuttuu ja hän haluaa minut mukaan niin sana vain. mutta ymmärrän että hän haluaa tehdä tapaamisesta yksityisen, hänhän se lähiomainen on.
se, että milloin minä pääsen sinne on täysin auki toistaiseksi. olen malttamaton, haluaisin sinne heti. halamaan P:tä, rauhoittamaan häntä, sillä hän oli ollut eilenkin kovin ahdistunut ja levoton edelleen.
totta Vilmasto, jälkiä tämä väistämättä jättää, vaikka P selviytyisikin hengissä. afasiaa pelkään eniten, siis sitä ettei hän kykene jatkossakaan tuottamaan puhetta. tunnen yhden henkilön, miehen, jolle kävi näin aivoinfarktin jälkeen. emme ole ystäviä mutta sen verran tuttavia että aina olemme vaihtaneet pari sanaa kohdatessamme, mutta vielä nykyisinkään, vaikka onnettomuudesta on jo neljä vuotta, ja hän asuu itsenäisesti, en kohdatessamme tajua hänen puheestaan kuin osan.

illalla mietin että olenko jo menettänyt ystäväni siten, ettei hän ikinä enää palaudu entiseksi omaksi itsekseen. se on kuin pieni kuolema.
surutyö ei ole vielä alkanut, mitä se sitten onkaan, vaan olen edelleen pelkästään hermostunut. tunteet vaihtelevat. tulee sellaisiakin hetkiä kun mietin että enkö mä jumalauta jo perjantaina sanonut että lähde päivystykseen. ja enkö mä hitto vie sanonut että älä nyt ainakaan olutta juo poikkeuksellisen kovaan päänsärkyysi! muttei mun kovapäinen ystäväni ota vastaan ehdotuksia joiden myötä joutuu pois mukavuusalueeltaan, ei koskaan. hänellähän on pokkaa kieltäytyä meno esim. yltiöruuhlaiseen kunnalliseen hammaslääkäriin jos hänelle annetaan varausaika liian aikaisin aamulla koska hänen rytminsä on vasta herätä noin klo 11.
olen siitä(kin) antanut joskus palautetta hänelle, jopa ikävin sanoin, että mikä helkkari prinsessa luulet olevasi.

muutoin itselleni kuuluu ok. tarkoitan yleisvointiani. sappioksentelu ei ole alkanut. enää ei ole kuin pari päivää jännittämistä alkaako ollenkaan.
olen iltaisin ottanut Tenoxia. sekä ahdistukseen P:n tilanteesta sekä varmistanut sillä että nukahdan varmasti. Tenox 20mg on kyllä hurjan vahvaa; tuskin kirjaan ehdin tarttu kun nukahdan. älyttömän nopeatehoinen, kuin leka. pilleriä on ihmeen vaikea puolittaa, niin kivikovaa matskua se on että tartten siihen touhuun veitsen, mikä ei tietysti ole mitenkään liian vaivalloista. joskus vaan käy niin etten muka jaksa ryhtyä puolitushommiin vaan kuten eilen nakkasin suuhuni kokonaisen pillerin.

lisäksi olen jotenkin yliaktiivinen. kun odottelen joltain puhelua, P:n siskolta tai K:lta, saatan ryhtyä jynssäämään vaikka hellaa.
vaikea pysyä paikoillaan paitsi tässä koneen edessä kirjoittelemassa. tietenkin olen jokintason kriisissä, pienoisen sokin jäkimaisemissa.
on se vaan kumma, että olen sata miljoona kertaa ajatellut, myös yhdessä P:n kanssa, ettei tämä tarina voi kauaa jatkua koska niin mahdottoman paljon sitä olutta hänellä kuluu, mutta nyt kun se sitten tapahtui kaikki tuntuu sittenkin niin tavattoman yllättävältä.
kunpa Contza lukisi tämän, mitä en kylläkään usko. toisaalta ei ihminen osaa välttämättä ottaa opikseen lukemalla toisen tarinaa tai vaikka mitä tietokirjallisuuttakaan siitä, miten riskialtista juominen on. tieto, faktat, eivät mene perille. ei varsinkaan alkoholistille.
siinä on osa sitä ei koske minua, ihmisen ällistyttävää kuvitelmaa että on kuolematon kuten nuorilla. kyllä se meissä kaikissa on vaikka toisaalta tiedämme jo että kenelle tahansa ja koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa, niin silti me elämme jonkin verran harhaluuloissamme, mikä toisaalta mahdollistaa ylipäätään elämisen. ristiriitaista.

en jaksa kirjoittaa enempää.
parempia tunnelmia teille kaikille.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 5.8.2019 17:53:19

Hei, voi ei mitä siellä on tapahtunut!!! Onpa kyllä tosi tosi ikävä juttu. Käsittääkseni infarktissa on erittäin tärkeää se kuinka pian pääsee hoitoon. Toki myös se millä alueella infarkti on ollut. Onko hänellä ollut korkea verenpaine?

Tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat täysin toipuneet infarktista mutta se on niin kovin yksilöllistä. Ystävääsi tuntematta tunnen myötätuntoa häntä kohtaan, varmasti ahdistaa ja kamalaa kun ei sitä saa edes sanottua. Toivottavasti pääset pian halaamaan häntä.

Hyvä ettei sun sappioksentelut ole alkaneet. Pidetään peukkuja ettei alakaan.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1061
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 6.8.2019 11:52:33

Sylvia, lääkkeen puolittamiseen on apteekeissa myynnissä sitä varten tehtyjä "giljotiineja". Niissä on paikka johon pilleri asetetaan jakouurre ohuen terän kohdalle ja laitteen kansi kiinni. Helppoa ja siistiä, ei ole lääke pitkin pöytiä ja lattioita. eivät maksakaan paljoa, alle 10 euron ymmärtääkseni saa.

Osanottoni ystäväsi sairastumisen johdosta.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1133
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 6.8.2019 12:38:47

kiitos Juulia. ja kiitos myös vinkistä. olen kuullutkin tuosta vekottimesta joskus.

kiitos myös Pecolle.
P:llä on verenpaine aina ollut ihmeen hyvä. myös sydänfilmi otettiin joku aika sitten eikä siinäkään näkynyt mitään häikkää.
verensokeri oli pikkuisen yläkanttiin muttei niin paljoa että hän olisi tarvinnut lääkitystä. hänellä on myös ihmeen kova kunto, kävelyreissuilla en minä eikä hänen vakkarilenkki-toverinsa naapuri meinaa millään pysyä hänen tahdissaan.
mutta muististaan hän on ollut pitkään huolissaan. hän sanoo usein että onkohan mulla alkava dementia-sairaus.

eilen P:n sisko tekstasi että P on edelleen varsin ahdistunut ja levoton eikä kykene puhumaan. huono uutinen on se, että hänet oli jouduttu panemaan hengityskoneeseen ma-ti yöllä, se taas on erinomainen uutinen että aivokuvissa EI ollut näkyvissä pahoja muutoksia.
sisarensa pääsee siis tänään ke sairaalaan katsomaan häntä ja keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa, lupasi soitella mulle siitä sitte myöhemmin.

itse voin ok. pientä aaltoilevaa kipua tunsin eilen illalla, muutoin siis kaikki ok.
olen kyllä taas vähän herkillä. mitä seuraavaksi tapahtuu? minusta myös Jannakke on saanut osakseen liikaa arvostelua, en voi sille mitään. itsestäni tuntuu siltä että hänen ristiriitaista ajatustenvirtaa jotenkin tentataan. mutta kuten todettu, en ole tänään oikein oma itseni.
me kaikki seilaamme toisinaan ristiriitaisissa mietteissämme.
itse ainakin olen välillä yhtä mieltä ja sitten taas toista mieltä.
kun aloittelin Plinkissä muistan hyvin että kirjoitin tänne että mahdollisesti kohdallani ei auta mikään muu kuin laitoshoito, ja jo seuraavana päivänä olin jo varma että tästä selviydytään kunhan jatkan täällä Plinkissä, luen mahdollisimman paljon tietokirjallisuutta päihteistä, pidän Plinkin lisäksi muistikirjaa, luin retkahduksen ehkäisy-opusta (löytyy täältä Plinkistä) (aivan helkkarin hyvä teksti onkin, aika pitkä, noin 40 liuskaa, minkä printtasin itselleni) ja pengon tunnemaailmaani.
tein kaiken tämän, lähes päivittäin, mutta tietenkin asioiden sisäistäminen vei aikaa.
muttei mua (muuten) tentattu tyyliin koetahan ny päättää mikä olet ja mitä tarvitset.
toiseksi, huomioiden sen mitä Jannakke on kirjoittanut lapsuudestaan, niin ei totisesti ole mikään ihme että ristiriitaista ajatustenvirtaa muodostuu, eivätkä ne ole välttämättä mielipiteitä, ei, vaan ajatustenvirtaa, kuten hän itsekin sano.
tosin lisättäköön, ja tämä on tärkeää, että tiedän satavarmasti jokaisen hänen ketjuunsa kirjoittavan tarkoittavan vain hyvää.
toivon että Jannakkekin tiedostaa tämän, vaikka uusi tulokas onkin.

no mutta, tämä teksti kuuluisi oikeastaan Jannakken ketjuun. kirjoitin sinne jo jotakin mutta näin herkillä ollessani juttu jäi muhimaan mieleeni enemmänkin.

mua painaa tällä hetkellä tietysti ja erityisesti ystäväni kohtalo. jos hän kuolee, tai jää loppuelämäkseen puhumattomaksi kasviksi hoitokotiin, menen siitä itsekin murskaksi. siksi tämä "herkillä olo".
tunnelmiani ei paranna tällä haavaa se että joudun itsekin huomenna sairaalaan eikä voi tietää, onnistuuko dreenin asennus vai ei onnistu. tunnen syöpissivustolta porukkaa joille ei millään saada ujutettua dreeniä paikoilleen, eli niinkin voi käydä. vai saanko leikkauksen yhteydessä elimistööni taas jonkun bakteerin kuten viime kerralla.
ja taas muuten sama :lol: : jo huomenna saatan kirjoittaa että totta kai kaikki sujuu hyvin. koska dreenin asennus on tehty mulle jo kertaalleen niin eikös se viittaa siihen että homma sujuu mutkitta tälläkin kerralla. ja tietenkin P toipuu, koskei aivokuvissakaan näkynyt hälyttäviä muutoksia.

tänään mielellään taas pyykkitupa ja jotain siivoilua. on niin kiva palata osastolta kotiin kun koti on siisti.
eilen kävi niin että ruokailu jäi väliin. söin koko päivänä vain yhden kokonaisen hunajamelonin. syy ruokahaluttomuuteen ei ollut fyysinen vaan johtui tästä kaikesta. P:n ja itsenikin tilanteesta.

mahdollisimman hyvää tiistaita meille kaikille, toivottaa vähän alavireinen Syltty
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 6.8.2019 13:08:56

Hei Syltty ja osanottoni munkin puolesta ystäväsi P:n tilanteeseen. Toivottavasti hän toipuu ja saa puhekykynsä takaisin. Ja sinulle tietenkin toivon hyvää dreeninlaittopvää ja yleistä hyvinvointia.

Miten toisille ihmisille kasaantuukin niin paljon kaikkea? Olen alkanut vihaamaan sanontaa " kaikki mikä ei tapa, karaisee". Ei se noin mene. Jossain vaiheessa ihminen vaan murtuu, kun kuormitus kasvaa liian suureksi. Siinä ei paljon urheus auta. Ja sitten kun vallalla on asenne ettei saa olla heikko. Itse ajattelen että on rohkeaa myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa muita ihmisiä.

Minäkin olen ollut alavireinen. Aika sitkeä kesäflunssa on koetellut sekä kuntoa että yöunia. On jäänyt lenkkeilyt tekemättä ja hommia kasaantunut rästiin. Mutta ehtiihän niitä taas tehdä kun on kuosissa.

Mulla huomenna eka psykologitapaaminen. Vähän jännittää miten henkilökemiamme toimii. Tein hänelle A4:n tilannekatsauksen itsestäni tyyliin missä mennään/mikä mättää/mitä toivot jne. Ja tietty taustani . Katsotaan miten toimii.

Mutta vointeja sinulle Sylvia ja parempaa huomista ja toivoa tulevaan. Aina on toivoa. Halihalit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 232
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 7.8.2019 09:22:56

kiitos Ginger,
eiköhän tämä tästä taas. taisin muuten sunnuntaina olla vähäsen sokissa kun se uutinen P:n tilanteesta tuli. muistan pesseeni täällä hellaa kun odottelin tilannepuheluita. lisäksi kuvittelin, että me pääsemme sairaalaan katsomaan häntä tuosta noin vain ja ehdin jo suunnitella mitä kukkia vien. mulla meni siis viiveellä jakeluun miten suuri asia on kysymyksessä.

tilanne on nyt se, että P oli joutunut takaisin hengityskoneeseen. koska hän oli ollut niin levoton, ja yrittänyt repiä itseään piuhoista irti, hänet oli tainutettu lääkkeillä uneen ja pantu lepositeisiin. hyvä uutinen on se, että aivokuvissa ei näkynyt suurempia vaurioita. lääkäri oli kuitenkin sanonut, että todennäköisesti P ei tule koskaan niin kuntoon että voisi enää asuaa itsenäisesti. en oikein ymmärrä. miten niin aivokuvissa ei näkynyt vaurioita mutta toipumisodotukset ovan silti näin huonot?
kissasta. pari viikkoa on maksimi kun K voi asua P:n asunnossa, joten paljoa ei ole aikaa etsiä kissalle koti. lisäksi itse joudun tänään sairaalaan joten siinä menee ehkä muutamakin päivä kun olen itse veke järjestelyistä.
eräs naapurini ehdotti, että vie kissakulta Hesylle eli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen jotka etsivät lemmikeille uuden kodin. tuo tuntuu vähän pahalta, vaikka tiedänkin että eläimelle uuden kodin antajaehdokkaat haastatellaan perustellisesti. kyseinen naapuri itse on saanut sieltä oman lemmikkinsä. hyvä puoli on se, että yhdistyksessä he ovat kuitenkin ammattilaisia jotka varmasti osaavat käsitellä arkojakin kissoja.
onko teillä ideoita kodin etsintään?
Juulia ja Vilma ainakin ovat kissaihmisiä. miten te toimisitte?

aamulla herätessäni piti hetken miettiä mikä päivä tänään on. ensin olin sunnuntaissa, sitten maanantaissa.
tänään hoitaja tulee käymään vaikkei siihen olisi tarvetta kun koko dreeniä ei ole. unohdin soittaa sinne ja perua käynnin. no, tulkoot, saa hoitajakin vapaahetkensä eli mennä mulle varatuksi ajaksi vaikka kahville halutessaan ja sitten tarjoan kahvia hänelle täällä.
lisäksi eräs koirakaverini tulee moikkaamaan pitkästä, pitkästä aikaa. hää on niin hullunkurinen; on niin innoissaan kyläilystään että syöksyy heti ovelta rallitassuillaan suoraan sänkyyni; nyt telmitään! :P
illalla sitten ennen seiskaa lähden syöpikselle.

menen muuten keskustan apteekin kautta. miksi keskustan? koska mua on alkanut hävettää ostaa kalkkia omasta apteekistani.
kassa on usein sama ja varmasti ajattelee minut nähdessään että jaahas, taas tuo kalkki-eukko tuli kalkkiostoksille.
vähän sama kuin hävettäisi mennä ostamaan kaljaa aina samasta kaupasta. mua ei ole koskaan häirinnyt kassat, mutta ennen muinoin kun asuin toisessa paikassa, ja kaljakauppaan ei päässyt muutoin kuin erään kukkapuodin edestä; häpesin kantamuksiani aina jos ja kun puodin kukkatäti seisoskeli siinä kadulla :oops: ja siinä hän seisoskelikin aina koska osa puodin myyntiartikkeleista oli asetettu kadulle.
vain erittäin kovilla pakkasilla reittini oli vapaa, mutta silloinkin mietin että nyt hän kyylää ikkunan läpi menojani.

tämä kalkin kanssa sekoilu ei ole korvaavaa toimintaa juomiselle, en uskoisi muutoinkaan että millään lailla psyykkistä, mutta jotain outoa tässä on eikä se tunnu laantuvan. varmistelen, että sitä on aina saatavilla. olen yrittänyt annostella sitä; pannut esim päivän satsin 10 kpl erilliseen kuppiin ja sopinut itseni kanssa että enempää ei saa ottaa. silti retkahtelen. mulla on myös hätävarakalkkia, sellaista pahan makuista, mikä saa kelvata välillä. muttei siitäkään tule mitään. suurimman nautinnon saan kun murskaan hampaillani lempimerkkiäni Calsorinia 5 kpl, jauhaan sitä hampaillani, ja sitten joudun sylkemään sen suustani tosiaan kuin hammastahnavaahdon.
kuten olen kertonut olen kysellyt moisesta himosta ystäviltä, tuttavilta, hoitajilta, lääkäreiltä ja farmaseuteilta. lääkärihän määräsi mulle ne verikokeetkin eli otattivat muiden kokeiden ohessa myös labran koskien mahdollista raudan puutosta, mikä olisi saattanut selittää kalkin himoni, mutta ei niin ei, sekin oli aivan kunnossa.
tämä on jo taloudellinenkin kysymys. homma nimittäin maksaa mulle kymppejä kuukaudessa, about 60-80 e :shock:
eli mun on saatava se loppumaan tai vähintäänkin pystyttävä säännöllistämään sitä. vertaan tätä alkoholin himoon, en esim suklaan. tiedän kyllä mitä myös suklaan himo on mutta tää on erilainen kuvio. sittenkin psyykkinen? ehkä. mielipiteeni tästä vaihtelee.

voi tätä ihmisen elämää!

on vissiin aika tehdä kiitollisuuslistaa:
olen saanut elää koko kesän kivuitta ja olen säästynyt oksentelulta sekä kuumeilulta.
koko kesä on sujunut hyvällä mielellä, tai oikeammin erittäin hyvällä mielellä.
kesään on mahtunut muutamia entisestäään mieltä kohottavia tapaamisia ystävien kanssa.
koti.
puhdas vesi.
ei puutetta mistään.
olen ikuisella lomalla, eläkeläinen.
toimeentulo turvattu.
ihmissuhteet kunnossa.
Plinkki.
sovussa itseni ja alkoholin kanssa.
mielenrauha.

tuo on niiiiiiiiin paljon jo tuo.
nyt mielenrauhani sai tällin ystäväni sairastuttua mutten voi tehdä sen eteen mitään.
vielä pari vuotta sitten olisin saattanut alkaa juoda järkytykseeni, tai ainakin kokenut polttavaa hinkua siihen, en enää.

hyvää keskiviikkoa ystävät kalliit.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 7.8.2019 16:38:10

Voi Sylvia tota sun kiitollisuuslistaa. Aivan liikutuin ja kelasin omaa listaa mielessäni.
Ei todella pidä pikkuasioista rutista. Olet kyllä ihanan positiivinen ihminen.
Itse olen kiitollinen esim tästä päivästä. Vapaapäivä ja en juo kaljaa. Tarkoituksella en ostanut tälle päivälle yhtään. Ja hyvinhän tää menee.
Aamulla heräsin ajoissa. Mehustin viinimarjoja. (viimekesäisiä) Koti tuoksui ihanalle. Siinä ohessa tekaisin lasagnen uuniin että on pariksi päiväksi mulle ja miehelle syömistä.
Iltapäivällä kävimme hyvän ystäväni kanssa uimassa. Virkistävää vaihtelua molempien arkeen.
Loppuillan voin vaan löhötä tvn ääressä.
Olen Kauniiden ja rohkeiden katsoja.
Ehkä pikku kävelylenkki ja ajoissa nukkumaan. 2 vk olin lomalla ja nyt on koittanut turvallinen arki.
Siinäpä minun kiitollisuusaiheita ja kuulumisia.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 94
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 7.8.2019 17:18:22

Anteeksi, mutta mua nauratti tuo sun kalkkihomma. Että pitää ihan eri apteekista välillä hakea :lol: Eihän se tuollainen piinaava ja pakonomainen himo mikään naurun asia ole. Silti huvittaa kun sieluni silmin kuvittelen tuota sun kalkkishowta.

Sä kyllä niin rokkaat. Kiitollisuuslistaa pukkaa, vaikka viime aikojen käänteissä on taas vaihteeksi ollut sulattelemista. Olet idolini. Kaikki onni matkaan sinne sairaalakeikalle.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 417
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja venkku » 7.8.2019 22:15:45

Syltty muakin nauratti tuo kalkki-eukko vertaus :lol: Mä en pystyis kuvitella syöväni kalkkia, miltä se es maistuu? Tuo sun eri apteekista ostaminen on kuin meikä kaljaa hakemassa, eri kaupat pitää aina kiertää ettei satu samat myyjät liian usein. :lol:
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 215
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 8.8.2019 02:53:10

Sylvia, nopea vastaus. Täällä yksi kissaihminen. Eläinsuojeluyhdistys joo, ja sitten esim facebookissa on paljon kissapalstoja joissa voi "kaupata" kissaa. Tosin sitten se on omalla vastuulla, että kissa pääsee hyvään kotiin. Onko nyt niin, että ystäväsi päätyy paikkaan missä ei voi pitää kissaa? Sitä ei tietty vielä tiedä. Hankala tilanne! Entä se P:n sisko? Jotenkin ystäväsi kohtalo tuntuu vielä kurjemmalta jos menettää kissansa kokonaan.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1061
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa