[SylviaPlaa]

Vilma todella kaunis kuva lenkiltäsi todella wau!
olen sanonut tämän ennenkin että olet niin aktiivinen ihminen ja osallistuva kaikenlaisiin menoihin ja harrastuksiin (tiedän, tämä kuulostaa vähättelyltä) että minusta sun lauantaijuomisesi ei haitanne mitään. tosiaan, tiedän ettei näin saisi kirjoittaa eikä ajatella.
mutta, kun se vaivaa mieltäsi, sille pitäisi ja pitää tehdä jotain.
tiedän myös sen että et tykkää yhtään että sua kannustetaan positiivisuudella vaan kaipaisit joskus oikein kunnon potkun persuksiin. riko se tapa, on eka mikä mulle tulee toisten tavoin mieleen. vai meinaatko jatkaa tuota kuolemaasi loppuun saakka?
yritetään tuota negatiivista linjaa lisää: etkö sä hemmetin akka saa pidettyä itseäsi aisoissa jottei korkki kirskahtaisi ollenkaan viikonloppuisin? tiedät sen itsekin, että a) ensin pitää kokea se vaikka hammasta purren, mutta yllättävän pienelläkin vaivannäöllä se tuottaa tuloksia
mikset voisi aloittaa siitä, että lupalappu drinksutella irtoaisi vain joka toinen viikonloppu? kuten teit aikoinaan päätöksen että EI VIIKOLLA PISARAAKAAN, ja onnistuit siinä. mutta nyt tämä Kohti raittiimpia vapaita-jakso menee lähes poikkeuksetta persiilleen muttei kuitenkaan aina. ja sieltä se motiivikin on haettavissa: onnistumisen kokemuksista.
itsellänihän ei sovi mikään "kielletty kokonaan"-juttu. siksi minusta ei ole koskaan tullut (eikä tule) kokonaan lopettavaa. tukehtuisin heti.
toisaalta jotkut välimuodotkin ovat toimineet mulla.
joskus olen tehnyt esim herkkujenkin suhteen niin, että vain suklaa on kielletty mutta muuta makeaa saan syödä jos siltä tuntuu.
samoin olen tehnyt niinkin, että vain olut on kielletty, koska se tosiaan on lempparini, vaan viiniä tai siideriä taas saan juoda.
molemmat tehosivat.
miltä kuulostaa päätös, että viini tai kossupohjaiset drinkit (mitkä taas ovat sun suosikkejasi) on kielletyjä, muttei vaikkapa lonkero ja olut.
korostan: täysin ulkopuoliselle/upouudelle lukijalle nämä kaikki mun "vinkit" saattavat kuulostaa höpölöpöltä mutta tämä onkin kirjoitettu henkilökohtaisesti Vilmalle.
kesä on ohi, syksyä elellään. se on taas yksi humahdus vain kun joulu tulee mikä on monelle, monelle kiusausten aikaa glögeineen ja muina juhlajuomineen. sun täytyy tehdä tekoja nyt, heti paikalla! tiedämme molemmat, miten hyvän olon siitä saisit. se onnistumisen kokemus! kerrataan vielä, että sieltä sitä motivaatiota löytyy. tiedän että onnistut. koska sinä oot sinä.

[Vilma1966]

Kiitos perspotkuista Syltty, asiaa puhut. Ja just tuota tarvitsen. Kannustus on hyvästä, mutta se ei aina toimi. Välillä pitää katsoa raadollisemmin asioita. Vilmasto kirjoitus sun ketjussa oli myös herättävä. Jos en tee mitään niin mistä sen tietää milloin oma "putki" voisi johtaa ensiapuun. Ei nyt ehkä siihen jamaan kuin Vilmaston asiakas, mutta vahinkoja varmasti voi ruveta sattumaan jos en saa asiaa korjaantumaan. Kuten ennenkin täällä sanonut, eläkkeelle joskus siirryttäessä pitää olla terveempi suhtautuminen alkoholiin. Silloin kun sitä vapaata on koko ajan.

Mies ei kyllä tykkäisi ollenkaan jos opettelisin olutta juomaan, silloin hänen juomat olisi vaarassa Muuten kyllä pidän sitä linjaa, että en osta mitään niin silloin olen miehen ostaman kossun varassa.

Tästä kuusta on yksi lauantai jäljellä. Silloin on perinteiset syysbileet meillä ja varmasti jotain juon. Sitten häivytään pariksi viikoksi lomamatkalle ja sekin tulee olemaan kostea, en mitään muuta edes haaveile. Kaiken tämän jälkeen uskon, että otan taas muutaman viikon tipattoman kuten kahtena aikaisempanakin syksynä. Jostain syystä tuntuu luonnolliselta ottaa sellainen tauko kaikesta humputtelusta tuohon kohtaan vuotta. Kesä takana ja syysloma pidetty. Sitten on hyvä taas ryhdistäytyä.

Mutta siihen on nyt sitten vielä 3 viikkoa aikaa. Ja se ihana loma välissä. Sekä hauskat bileet.

Laitanpa taas kuvan tähän kun sunnuntaina nappasin lenkin varrelta. Usein ihailen tätä kalliota koska jotenkin tykkään kallioista ja männyistä kovasti. Ei näytä kuvassa niin jylhältä kuin luonnossa, mutta mielestäni kaunis kuitenkin.


PS: Syltty, neuvosi joka toisesta lauantaista on se mitä luulen, että kokeilen sitten myöhemmin syksyllä, kun on ensin se tipaton jakso takana. Uskon, että siihen voisin päästäkin kun ottaisin asiakseni.

[vilmasto]

Hieno kalliomaisema, tuossa olis kiva istua ihmettelemässä.

Putkis tuolla yhessä ketjussa kertoili tarinaansa ja sitä kuinka haluaa pysyä askeleen edellä viinamatoon.
Sitäköhän se tosiaan oli kun sitä yhtä miestä katselin töissä. Näitä tosiaan tulee vastaan ja onkohan sitä välillä jo sokeutunutkin tälle asialle jollain tapaa kun se nyt niin yhtäkkiä kolahti? että muistaa sen , että mihinkä jamaan ei ainakaan halua?

Toiset tekee töitä sen raittiuden eteen ja me vähentämisen. Joskus vaan tämä on niin perhanan hankalaa ja tekis mieli luovuttaa. Mutta luovuttaa siis mitä?! palata entiseen vai vielä huonompaan?!

Perseelle potkiminen on joskus hyvä juttu, mutta mä olen huono tekemään semmoista. Hyvä jos joku osaa sen taidon!
Mullakin tää homma menee nyt näköjään parin viikon jaksoissa. Pari viikkoa ilman viiniä ja sitten ilta tissuttelua. Tai nykyään ne viinipullot on jääneet vähemmälle koska pistin sen mun herkun eli punkun ostokieltoon. Se yks puolikas pullo taitaa edelleen pyöriä jossakin keittiön piemnnossa kylläkin, mutta se on jo juomakelvotonta Vähän samalla tavalla kun aikoinaan vieroittauduin sipseistä, en vaan enää ostanut niitä kotiin. Jättää vaan ostamatta tietyt jutut kotiin niin eivätpä ole houkutuksena.

Pitäs tästä iltavuoroon tänään raahautua niitä paareja taas tuijottelemaan. Viikonloppu on kuitenkin onneksi tällä viikolla vapaa ja yövuorojakaan ei taida olla pariin viikkoon.

Aurinkoa jokaiselle <3

[Ulpukka]

Vilma, olen kyllä elävä esimerkki siitä, miten eläkkeelle jäädessä viinipullon korkki onkin yhtäkkiä kovin löysässä. Mikäs se on illalla istuessa soffalla viinilasi kädessä, kun aamulla ei tarvitse arvuutella, käykö käry, ja haiseeko vanhalta viiniltä. Eli ajatuksesi eläkkeelle jäännin suhteen on kyllä varteenotettava vaaratekijä.

Mulla on tullut tässä esille vielä hassuja ajatuksia ja tuntemuksia, kun viini on nyt sairauden myötä jäänyt.
Ennen aina oli peikko selän takana, josko joku yllättäen tulee piipahtamaan. Tai puhelin soi, ja käry käy, kyllähän sen muutaman lasillisen jälkeen puheesta kuulee, että on janoa sammutettu muullakin kuin vedellä. Monta kertaa jäi kyllä puhelimeen vastaamatta. Nyt tuntuu kyllä vapauttavalta, kun ei ole sitä taakkaa. En usko, että olisin ilman tätä tautia näin helposti päässyt irti tavastani. Ja myönnän kyllä, että joskus se viinin lipitys oli kyllä ihan mukavaa. Enkä todellakaan väitä, ettenkö enää ikinä

[Vilma1966]

Viimeiset pari viikonloppua on ollut taas tosi helppoja noudattaa hyvin vähä alkoholista linjaa ja arkena ei ole edes käynyt mielessä juominen. Jos näin menisi koko ajan niin ei minua lauantai juominen kauheasti haittaisikaan. Ongelma on se, että aina silloin tällöin (kuten muutama viikko sitten) se karkaa käsistä ja jatkuu sunnuntaille, maanantai kaamea krapula tai laskuhumala vielä työt aloittaessa ja illalla tasoittava, joten tiistaikin vielä vajaakuntoinen. Näistä pitää päästä eroon. Ja samalla kun tämän kirjoitan tiedostan, että tänä viikonloppuna on vaaran paikka edessä. Huomenna lauantaina on meillä perinteiset syyskemut, kavereita tulee tällä kertaa 8 kpl. Luvassa on leikkimielistä ohjelmaa, soppaa, saunaa ja seurustelua. Eli kaikkea hauskaa. Juomisen suhteen ei tule ylilyöntiä lauantaina, koska en pohjusta tänään ollenkaan. Mutta kun kemut jatkuvat varmasti pitkälle yöhön niin sunnuntain krapula on aika taattu. Ja kun juomaa taas varmasti jää jäljelle (kaverit aina tuo vaikka olen kieltänyt) niin kiusaus sunnuntaina jatkamiselle on suuri. Siinä hyvissä fiiliksissä jostain kumman syystä aina kuvittelen, että "tällä kertaa kyllä osaan juoda niin, että maanantaina ei ole krapulaa". En siis juo tasoittaakseni vaan jatkaakseni hauskaa tunnelmaa.

Tällä kertaa ei vaan todellakaan ole varaa tuohon. Maanantaina on edessä todella tiukka (vajaa) työpäivä. Pitää saada muutamassa tunnissa monta tärkeää asiaa hanskaan. Lisäksi sunnuntaina pitää järjestellä talo ja tavarat sitä varten, että maanantaina lähdemme iltapäivällä lomamatkalle. Pitää siis pakata ja siivota bileiden jäljet niin, että kissavahdin on mukava tulla meille.

Tärkein pointti (työasioiden lisäksi) on se, että en missään tapauksessa halua aloittaa kauan odotettua lomaa ja matkaa krapulaisena. Haluan voida mennä lentokentällä baariin juomaan skumpan niin, että se tuntuu hyvältä ja raikkaalta, ei miltään edellisten päälle juodulta parannusaineelta.

Ihan itse vastaan siitä, että homma tällä kertaa menee niin kuin pitää. Ja tulen olemaan aivan kamalan pettynyt itseeni jos nyt mokaan. Päätös on tiukka, mutta valitettavasti tunnen itseni niin hyvin, että tiedän osaavani puhua itseni ulos näistä päätöksistä. Tällä kertaa en aio kuitenkaan sitä sallia.

Yritän maanantaina ehtiä tänne kuittaamaan kuinka kävi, ennen kuin säntäämme matkaan. Mutta jos minusta ei kuulu mitään ei se välttämättä tarkoita epäonnistumista. On vaan kalenteri niin täynnä aina siihen hetkeen asti kun taksi tulee meidät noutamaan. Mutta koitan sitten reissusta jossain kohtaa puhelimella jotain tänne kuitata.

Lähdemme Italiaan 10 päiväksi aurinkoa etsimään . Yksityiskohtia sitten enemmän kun olen palannut. Nautiskelkaa viikonlopusta ja jos otatte niin maltilla sitten

[SylviaPlaa]

no täällähän sitä päivitystä onkin jo... just kirjoitin omaan ketjuun Vilmalle terkut että kirjoita, en ehdi nyt tuota lukemaan mutta myöhemminn luen. terveisin sekoileva syltty

[vilmasto]

Oijoi...Iltaliaanko olet menossa hyvällä tavalla olen kateellinen, mutta myös iloinen puolestasi nyt oliskin tosi mahtavaa päästä jonnekin aurinkoon lomalle! viime viikolla jo leikittelin ajatuksella, että siirränkö keväältä lomapäiviä lokakuulle. Vatutti niin pahasti töissä. Mutta kun ei ole niitä tuuraajia enkä jaksa tapella esimiehen kanssa asiasta. Sori en nyt tarkoittanut alkaa narisemaan tässä asioistani, mutta sormet käy nopeampaa kuin ajatus
Siitä on jo aikaa kun minä olen Italiassa käynyt. Pari viikkoa olen spagettimaassa tallustellut. Roomassa ja Perugian maakunnassa seikkailtiin isommalla porukalla.
Oikein mukavaa ja antoisaa reissua ja pysyköön se pullo kiinni/auki just niin paljon kuin sinä itse haluat.

[vilmasto]

Jokos se Vilma on reissusta kotiutunut? toivottavasti oli hyvä reissu ja kotiutuminen tapahtunut kivuttomasti

[SylviaPlaa]

kuinka kauan Vilman reissu oikein kestää??????

[Vilma1966]

Ehkä on aika yrittää rikkoa tämä "radiohiljaisuus".
Viime päivityksen jälkeen tapahtui asioita, jotka ovat antaneet ajattelemisen aihetta sen verran, että en ole jaksanut tänne kirjoitella ja spekuloida alkoholiongelmaani.

Avioliittomme vaikeudet eskaloituivat sen sortin erimielisyyksiin, että aivan viime hetkellä peruimme Italian matkan. Avioero oli puheissa, otettiin muutama päivä etäisyyttä toisiimme ja päätettiin toistaiseksi olla vielä saman katon alla. Asia ei ole kuitenkaan vielä loppuun käsitelty ja on sillä tavalla kuluttava, että olen siirtänyt näitä muita asioita mielestäni sen tieltä.

Olen kyllä käynyt täällä välillä vilkuilemassa mitä teille muille kuuluu ja tietysti etenkin Sylvian kirjoittelua odottanut kuten te muutkin. En kuitenkaan vieläkään jaksa aktiivisesti osallistua keskusteluihin. Kauheasti toivotan kaikille tsemppiä vähentelyssä / lopettamisessa ja etenkin Ulpukalle voimia odotteluun. Se on raskasta. Syltystä toivon kuulevani vielä tavalla tai toisella. Palaan taas aktivistiksi kun aivoissa kaistaa riittää. Voikaa hyvin sillä välin

PS: ei tarvitse pelätä, että olisin ratkennut vallan ryyppäämään. Kohta tulee 4 viikkoa täyteen ilman huikkaakaan.

[vilmasto]

Just omassa ketjussani huutelin, että mihinkä se sinä oot hävinny?! eli iso kiitos kun kävit rikkomassa hiljaisuuden <3 kerkes jo mielikuvituskin lähteä laukalle sun suhteen kun ei reissun jälkeen kuulunutkaan mitään.
Mutta nyt ymmärrän ja olen pahoillani sekä toisaalta sehän on hyvä jos/kun saatte avioliittonne vaikeuksia ratkaistua.
Ja luonnollisesti huikattomalle neljälle viikolle iso peukku. Liemetön lokakuu siis

Voi hyvin ystäväiseni ja palataan asiaan.

[Vilma1966]

Nopea kuittaus, että hengissä ollaan ja seurailen palstaa. En vaan jostain syystä edelleenkään jaksa kirjoitella enempiä. Ajatuksissa pyörii oman elämän suunta pitkällä tähtäimellä, enkä tällä kertaa tarkoita omaa alkoholin käyttöäni vaan muita kuvioita. En jaksa sitäkään vatvoa koko aikaa vaan pyrin täyttämään välillä ajatuksiani hauskemmilla asioilla ja töillä. Tällä hetkellä kuuntelen töiden lomassa YleX:n naurumaratonia. Siinä pojat tekee töitä hyvälle asialle ja samalla saavat minut ainakin hekottamaan ääneen.Työkaverit vähän vilkuilee
Huomenna itsekin osallistun Nenäpäivän talkoisiin vapaaehtoishommissa. Siitä tulee varmaan hauskaa. Ei elämä siis pelkkää synkkyyttä ole.

PS: juomatta reilun 5 viikkoa, tarkoitus kuitenkin tämä lopettaa 16.11.

[Vilma1966]

Lauantaina tuli katkaistua kuivakausi, joka tälle erää kesti 6,5 viikkoa. Ystävän kanssa hauska päivä teatterin ja todella hyvän ruoan kera (Garden by Olo, suosittelen). Päivä alkoi skumpalla jo ennen teatteri, mikä siis oli päivänäytös. Siitä sitten cocktail baarin kautta syömään. Siellä menun kera viinipaketti ja sitten taas baariin. Eli kokonais annosmäärä varmaan ylitti kaikki viikkosuositukset moneen kertaan.

Vähän mietitytti ennen ekaa huikkaa, että miltäköhän se tuntuu noin pitkän tauon jälkeen. Tekeekö mieli tyhjentää lasi huikalla vai mitä. Mutta ei, ihan voi sanoa, että join kaikki juomat kuin joskus vuonna sirppi ja vasara, ilman mitään kummempia intohimoja, mutta nauttien. Missään kohtaa päivää / iltaa ei tullut sellainen olo, että voisinpa juoda enemmän tai nopeammin. Päinvastoin, jossain kohtaa illallista en pysynyt edes tahdissa mukana, kun keskityin enemmän ruokaan. Krapula tuosta kyllä seurasi ja paha univaje, olinhan kotona lähempänä aamua kuin iltaa. Mutta ei mitään hirveitä oloja, sellaista väsyä ja päänsärkyä vaan. Tänään sitten ihan normi maanantai fiilis.

Jostain syystä ei tee mieli taaskaan juoda vähään aikaan. Seuraavan kerran varmaan sitten 4 viikon päästä kun vastaava teatteri + dinner päivä kaveriporukalla. Ei ole ollenkaan sellaista oloa, että ensi viikonloppuna tai seuraavinakaan haluaisin kotona tissutella. Päinvastoin, odotan jo ensi viikonloppua kun saan taas olla vapaalla ihan selvinpäin. Sitä seuraavana perjantaina on sitten työpaikan pikkujoulut, mutta jos sinne menen niin autolla sitten. Ei innosta ajatus sielläkään ryyppäämisestä.

Mielenkiintoista nähdä kauanko tällaiset fiilikset kestää. Tuskin pysyvä olotila. Ja olen itseni kanssa sopinut, että juon sitten kun tekee mieli. Vaikka se olisi ihan vaan kotioloissa. Mutta vasta kun tekee oikeasti mieli. Tuon 6,5 viikon aikana ei kertaakaan tehnyt mieli. Kaksi kertaa harkitsin drinksun tekoa muista syistä. Ekan kerran kun ahdisti ja vitutti ja toisella kertaa kun oli hyvä hype päällä ja piti saada rauhoituttua nukkumista varten. Mutta koska niillä kerroilla ei oikeasti tehnyt sitä alkoholia mieli niin jätin väliin. Otin sen sijaan puolikkaan tabletin nukahtamislääkettä ja painuin petiin.

Nyt nautin tästä tunteesta ja stressaan liiallista juomista sitten taas kun se alkaa. Tällä hetkellä en halua edes kelailla mitään mistä tämä johtuu ja miten saisin fiiliksen jatkumaan. Se vaan pilaisi asian ja aiheuttaisi paluun vanhaan vääntöön, luulenpa. Silloin pitää nauttia kun on helppoa.

[venkku]

Tuo onkin taitolaji juoda vasta sitten kun oikeasti tekee mieli. Niin monesti ne muut toiminnot ja tavat vaikuttaa siihen että alkaa juoda. Mut tosi hyvin sulla menny, tsemppiä!

[Vilma1966]

Perjantaissa jälleen ollaan. Kauheaa vauhtia mennyt viikko, kun joka ilta ollut jotain ohjelmaa. Jumppaa ja liikuntaa kaverin kanssa, vapaaehtoishommia ja optikkoa. Tänään vielä osteopaatille ja sitten kotiin viettämään rauhallista viikonloppua. Ohjelmassa ei ole muuta kuin lenkki ja kahvittelut kaverin kanssa huomenna.

Yhtään ei tee mieli alkoholia. Ei tarvitse arpoa onnistunko olemaan ilman vai en. Ei tarvitse tällä hetkellä edes miettiä koko asiaa. Just nyt ei vaan alkoholi kuulu mihinkään siihen mitä teen. Voisin hehkutella tätä outoa juttua, mutta en sitten kuitenkaan voi, koska se vaatisi että ajattelen alkoholia, eikä se nyt vaan jaksa kiinnostaa. Korkeintaan sillä tavalla että ärsyttää kun himassa on taas pari päivää kännistä seuraa (mies kyllä juo).

Eiköhän tämä olotila joskus taas muutu, mutta toistaiseksi mennään.

Aurinkoa todella toivon kaikkien meidän viikonloppuun!