Olet täällä

Lisää nollapäiviä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 26.8.2020 15:59:35

Olen nyt hieman ehtinyt lomailla. Hienoja patikkaretkiä kotimaan kauniissa luonnossa, ystäviä ( koronariskit huomioon ottaen) ja mökkeilyä. Ihana asia on, että alkoholia ei ole tarvinnut miettiä yhtään paitsi nyt kun sen tänne kirjoitan. Fine dining -ravintolassa tilasin täysin sujuvasti menun oheen alkoholittoman juomapaketin kun muut ottivat viinit. Tällä kertaa meni ravintolalle erityiset kiitokset siitä miten kivoja ja yllättäviäkin juomia sain ruoka-annosten seuraksi. Niissä maistui Suomen luonto, marjat, mausteet, sokeri ja kirpeys juuri sopivasti ja täydentäen ruuan makuja.

Eli kaikille niille, jotka ajattelevat, että ravintolareissut ja ajanvietto ystävien kanssa ilman alkoholia on mahdotonta tai ainakin tylsää, jos muut juovat, niin voin rehellisesti sanoa, että ei ole. Itsekin luulin niin. Nyt aivoni tuntuvat olevan siinä asennossa, että en todellakaan ikävöi viiniä, en punaisena, en kuohuvana, en rentoutuakseni, en tullakseni hiprakkaan. Aikaahan tämä on ottanut ja asioita, myös luopumista on pitänyt työstää, mutta kyllä näin on hyvä. Koen olevani raitis enkä halua tai kaipaa kohtuukäyttöä. Tää sopii mulle ja jollekin toiselle sopii joku muu. Mutta jos kokeilee selvin päin olemista vähän pidempään, niin tuskin mitään menettää. En ainakaan ole kenenkään kuullut harmittelevan juomattomia kännejä.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Amalia (poistunut käyttäjä) » 26.8.2020 17:13:28

Kiitos, Onneli47, on kivaa ja rohkaisevaa lukea näitä raportteja! :D
Amalia (poistunut käyttäjä)
 

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 24.9.2020 18:54:30

Seesteistä on elämänkulku alkoholin suhteen. Itsellä ei ole minkäänlaisia ajatuksia juomisen suhteen eikä kyllä muidenkaan juominen kiinnosta muuten kuin siinä mielessä, että olen iloinen, jos joku huomaa voivansa elää hyvää elämää ilman alkoholia. Toisaalta jos taas joku juo, niin sekään ei kauheasti kiinnosta. Minun lähipiirissäni ei ainakaan ole sellaisia ihmisiä, jotka joisivat alkoholia tietämättä juoman terveys- ja riippuvuushaittoja enkä muutenkaan lähtisi kenellekään mitään raittiusaarnoja lukemaan. Toki voin tuntea huolta ja eritoten empatiaa ja tukea voisin yrittää antaa, jos joku sitä ilmaisisi tarvitsevan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin kertoa omasta valinnastani, mutta jotenkin sekin on niin henkilökohtainen asia, että eipä siitä ole muuta kerrottavaa kuin rohkaiseva esimerkki, että muutos on mahdollista. Sanoisinko, että alkoholi on elämässäni so last season :D

Jostain se oma oivallus on tultava. Itsellä tämä plinkki ja asioiden pyörittely täällä oli aivan ensiarvoista. Ja sitten tietysti se, että rohkeasti lähti elämään elämäänsä ilman alkoholia. Ja halusi sitä niin paljon, että teki niitäkin asioita selvinpäin mihin ennen liittyi alkoholi. Se tuntuu olevan monelle kova paikka, että pitäisi olla juhlissa, lomalla, mökillä, perjantai-iltana selvinpäin. Onhan se! Mutta siitä tulee tavallista ja tilalle saa niin paljon enemmän. Kandee kokeilla.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 9.10.2020 17:45:53

On se hyvä, että tulee tänne raapusteltua. Viimeksi kirjoitin, että muiden alkoholin käyttö ei minua millään tavalla rassaisi. No, nyt taas rassaa. Ei ole zen-olosta tietoakaan. Aikakirjoihin merkittäköön, että jo tässä vaiheessa viikkoa miehellä kolmas päivä/ilta kunnon kännissä. Vituttaahan se, kun samassa taloudessa asutaan. Ei onneksi yleensä riitele tai räyhää, vaan puuhailee omiaan ja kokkaa valtavat määrät ihan hyvää ruokaa perheelle. Minähän en enää hänen kanssaan pysty samassa huoneessa olemaan jos juo paljon ja yleensä jos juo, niin juo. Esimerkiksi kesällä yhteisellä lomareissulla joi tosi vähän ja toivo heräsi, että jos tämä tästä. Ja keväällä oli pitemmän pätkän selvinpäin. No, muuta hyvää ei ole kuin se, että en ole itse samassa jamassa. Ihmettä vissiin tässä odotan, kun jumitan tässä elämäntilanteessa. Tai sitten olen vielä enemmän plussan puolella kaikesta negasta huolimatta.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 16.10.2020 13:14:36

Kotona on jäätävä tunnelma. Sanoin miehelle, että hänen juomisensa surettaa minua ja syö minua sisältä ja että en halua elää tulevaisuutta näin. Sanoin myös, että alkoholi ja minä emme mahdu saman katon alle, toinen lähtee. Sen jälkeen mies on ollut kylmä, välinpitämätön ja etäinen. Ei puhu, ei katso minuun päinkään eikä tee enää kotitöitä. Pirullista vallankäyttöä. Ja miten nurin kurista onkaan, että minulla on tunne, että olen tämän näytelmän roisto. Pilannut parisuhteen ja perhe-elämän. Olipa asia mikä hyvänsä niin olen tehnyt aina väärin tai liikaa tai liian vähän. En ole varma onko hän juonut vai ollut selvin päin sanomiseni jälkeen, mutta kyllä tämä taitaa jotain kostoa olla, että siitäs saat kiittämätön ja pirullinen akka.

Luin Johanna Pohjolan Isä pullossa kirjan. Taitaa olla paras alkoholismista kertova kirja, jonka olen lukenut. Siitä varmaan sainkin voimaa sanoa sanottavani miehelle. Sanoin mielestäni ihan asiallisesti, en syyllistänyt tai huutanut. Olisi helpompaa jos miehen kanssa voisi puhua asioista, mutta puhekyky on kadonnut meiltä molemmilta.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 16.10.2020 15:19:02

Mun niin piti pitää paastoa tästä Plinkistä lokakuussa, mutta en malta olla kurkkimatta mitä tutuille kuuluu.

Tosi ikävää, että suhteenne on ajautunut tuohon jamaan. Mutta aika ymmärrettävää, molempien kantilta. Niin kuin tiedät, meillä vähän sama kuvio, vaikka itsekin vielä alkoholia juon. Ihailen sinua, että sait vihdoin selvitettyä omassa päässä mikä on suhtautumisesi miehen juomiseen ja etenkin ihailen sitä, että sait sen kakaistua ulos. Ei ole helppoa, kun tietää, että siinä voi menettää pitkäaikaisen elämän kumppanin, jossa kuitenkin ehkä on vielä jotain minkä takia hänet haluaisi pitää.

Ymmärrän sinua hyvin, kun et enää itse juo toisen älyttömän ryyppämisen katselu repii varmasti vielä enemmän kuin silloin kun itsekin alkoa käytit. Mielestäni sinun ei tarvitse viettää loppuelämääsi tuossa tilanteessa.

Ymmärrän kuitenkin miestäsikin. En siis hänen käytöstään nyt, vaan sitä, että ei hänelle alkoholista luopuminen ole helppoa. Eikä ehkä se mitä hän haluaa. Hän on nyt varmasti kuin puun ja kuoren välissä. Hänelle ei ole (ainakaan vielä) syntynyt omasta sisimmästään tarvetta lopettaa juomista. Ja kaikki me tiedetään, että ei sitä halua tehdä siksi, että joku muu sitä haluaa.

Uskon, että olet kuitenkin oikealla tiellä ja sinulla on todella paljon onnellisia vuosia edessäsi, kunhan pääset tästä kriisistä yli. Niitä ällöämiäni voimahaleja sinulle :P

PS: oma mies ollut 2 viikkoa lomalla. Joi viime viikon perjantaista tämän viikon keskiviikkoon. Ihmeen vähän ärsytti, taisi ymmärtää pitää matalaa profiilia, kun olen aika kärkkäästi huomautellut jos on ruvennut jotenkin lässyttämään jotain. Mutta silti toivon, että olisi saanut tarpeekseen ja olisi nyt tänään raittiina. Kohta se selviää kun kotiin lähden....
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2040
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Amalia (poistunut käyttäjä) » 16.10.2020 19:30:04

Hei Onneli47,

harmi kuulla, että tilanne kotona on tulehtunut - hatunnosto, että sinä kestät alkotta! Oletteko ajatelleet parisuhdeterapiaa/neuvontaa? Joskus kolmas osapuoli saattaa auttaa tuulettamaan pinttyneitä ajatusratoja ...

Joka tapauksessa voimia sinulle, pidä kiinni omista tarpeistasi!
Amalia (poistunut käyttäjä)
 

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Mummeli » 17.10.2020 05:35:38

Iso hatun nosto sinulle, olet kyllä aika sissi, että pystyt olemaan juomatta, jos samassa taloudessa asuu alkoholin suurkäyttäjä. Itse en pystyisi, olisi helpompaa antaa mennä ja juoda samalla tavalla. Toivottavasti parisuhteesi kestää ja miehesi ymmärtää mitä menettää jos tilanne muuttuu..
Mummeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 177
Liittynyt: 11.11.2019 09:51:11

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 17.10.2020 08:12:50

Iso kiitos Vilma, Amalia ja Mummeli! Olin ( ja olen ) tosi ahdistunut, kun kirjoitin viimeksi tänne palstalle. Kirjoittaminen ja teidän viestit helpottivat. Myönnän, että helppoa ei ollut oma raitistuminen, kun jakaa elämänsä juopon kanssa. Oma raitistuminen on kuitenkin sellainen sisäinen voimavara, että olen suunnattoman kiitollinen, että saavutin sen. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin samalla kun miehen juomisen sivusta seuraaminen on surettanut, ärsyttänyt ja vihastuttanut, niin se on vain vahvistanut omaa valintaani.

Minua ei ärsytä, jos mies tilaa esimerkiksi ravintolassa alkudrinkin ja ruuan kanssa pari lasia viiniä. Näinkin osaa usein toimia. Mutta se ärsyttää, jos tilataan pullo viiniä ja juodaan se yksin. Minua ei haittaa, jos perjantaina tai lauantaina kotona, ystävien seurassa, mökillä tai missä tahansa hän juo muutamat lonkerot ja vaikka koko viinipullokin - näinkin osaa usein toimia. Se ärsyttää, jos tämä tapahtuu maanantaina ja tiistaina ja toistuu taas viikonloppuna - näinkin usein tapahtuu. Sekin ärsyttää, että ns. työtapaamisesta tullaan 90% varmuudella kotiin melkoisessa änkyrässä ja yhä useammin seuraavana päivänä otetaan loiventavat ja jatketaan loppupäivä tissuttelua ( veikkaisin että noin 10 alkoholiannosta).

Puolestani mies saa mennä ja kulkea ystäviensä kanssa sielunsa kyllyydestä kaiken maailman mökkiviikonlopuissa ja Lapin retkillä. Yhä useammin niiltä retkiltä ikävä kyllä palataan siten, että kotimatka on vietetty apukuskin paikalla tölkki kädessä ja kotiin tuomisina on Alkon kassi tulevia päiviä helpottamaan. Olen huolissani hänen terveydestään ja tulevaisuudestaan. Ja mielestäni huomaan, että hyväsydäminen ihminen on muuttunut yhä enemmän ärtyneeksi ja ivalliseksi sekä tietyllä tapaa itsekeskeiseksi ja tunnekylmäksi. Tiedän, että mistään ei löydy kikka kolmosta, jolla mieheni raitistan. Lisäksi tiedostan, että olemme kasvaneet eri suuntiin - alkoholi on tässä ollut oiva erilleen ajaja, joka on vääristänyt parisuhteen vuorovaikutusta ja tunne-elämää. Voi, että vihaan alkoholia tämän takia yli kaiken. Varmasti itsekin olen tässä kuviossa vetänyt läheisen roolia kaikkine kliseineen ja esim. toiminut mahdollistajana. Silti vielä sisällä pieni toive, että jos tämä tästä.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 22.10.2020 09:45:31

Hei Onneli,

Ikävä homma toi sinun parisuhdetilanne.

Minä niin tunnistan tunteesi, vaikka oma mieheni ei noin paljoa juo. Mutta siitä huolimatta sitä vaan ärsyyntyy toisen joka viikonloppuisesta alkokassista. Se viinipullo tai viskipullo keittiön pöydällä on kyllä aina pieni isku. Ja usein tuntuu, että se on myös kuilu meidän välillä.

Eihän toista voi vaatia lopettamaan alkoholinkäyttöä, koska itse joutuu sen lopettamaan. Eihän se niin voi mennä, mutta koville se ottaa katsoa vierestä ja sopeutua tuohon tilanteeseen, että toinen "saa" viikonloppuisin nauttia elämästään. :D

Olen itse ajatellut, että minun alkoholin juomisen lopettaminen heijastuu meidän suhteeseen aika paljon. Olen kokenut pitkän aikaa olleeni suhteessa altavastaaja. Olen kokenut niin paljon huonommuutta ja alemmuudentuntoa omasta juomisestani. Sättinyt itseäni ja ajatellut olevani epäonnistunut. Ottanut myös paljon ikäviä kommentteja mieheltä vastaan, koska olen juonut= olen huono= ansaitsen ne kommentit.

Nyt en koe enää ansaitsevani tuollaista. Olen saanut itsevarmuutta olla oma itseni ja juomattomuus on antanut voimaa. Suhteen valtajako on muuttunut. Minusta tuntuu, että teillä saattaa olla jotain samankaltaista.

Sitä olen ihmetellyt usein, miksei mies koskaan, ei sanallakaan ole kehunut tai kannustanut minua tässä juomattomuudessa? Ehkä itse olen alussa sanonut, että ole hiljaa, koska en ole kestänyt kommentointia arasta asiasta. Vai onko niin, että asia on miehellekin arka ja ehkä hänkin haluaisi vähentää kulutustaan?

Luulen, että sinun tilanteessasi kun miehesi käyttää alkoholia yhä enemmän, hän pohtii omassa mielessään omaa kulutustaan. Ja ehkä se on hänellekin kova paikka, etenkin kun sinä olet onnistunut tavoitteessasi? Ja siksi hän ehkä etenee juomaan enemmän ja sinä etenet kohti lisää raittiutta? Ja kuilu välillä kasvaa?

Alkoholista on tosi vaikeaa puhua. Ainakin minun. Se on vaan edelleenkin sellainen asia, mikä on arka. Päivä kerrallaan onneksi helpottaa ja pääsee yhä kauemmaksi juomisen halusta. Miten sitä toiselle voisi kertoa mitä toivoo toisen juomisesta? Siis sillä tavalla, ettei se kuulostaisi jotenkin "tekopyhältä" tai "raitistuneen ihmisen paatokselta"?

Ymmärrän tosi hyvin tunteesi, kun mies juo. Se on tosi ärsyttävää ja tulee tunne, ettei sinun ratkaisuasi tueta tai sitä kannusteta. Se on kyllä oikeasti väärin. Kuulostaa sille, että miehelläsi alkoholiongelma kasvaa ja sen takia teidän välinen suhde voi huonosti. Teillä on ikäänkuin erilaiset tavoitteet. Päinvastaiset. Toinen katsoo toiseen suuntaan kuin toinen.

Luulen, että kun toinen puolisko lopettaa alkoholin käytön, se heijastuu aina suhteeseen. Itse olen ollut kireä, vihainen, surullinen ja etäinen. En ole itsekään puhunut alkoholista tai lopettamisesta puolisolleni. Olen itse myös aiheuttanut välien viilenemistä. Olen varmasti välillä ollut ylimielinen ja tyly. Kokenut olevani parempi ja vahvempi. En ehkä olisi voinut olla yhtään eritavalla tai reagoimatta noin, sillä muuten en olisi päässyt tavoitteeseeni. Ja lopputulos eli juomattomuus on aivan varmasti miehelleni kuitenkin suuri helpotus. En enää sählää tai humalapäissäni puhu asioista, jotka ovat painaneet mieltäni. Usein uskalsin puhua vaikeista asioista ainoastaan humalassa. Nyt opettelen pikkuhiljaa uutta tapaa.

En usko, että on suhdetta, joka ei olisi (pienessä) kriisissä kun toinen lopettaa ja etenkin jos toinen puoliso jatkaa samaan malliin tai vielä lisää kulutustaan.

En kyllä näe muuta keinoa kuin jossain vaiheessa yrittää selostaa omat tunteensa toiselle. Mikä olisi sellainen kohtuukäyttö puolisollesi sinun mielestäsi? Mikä on ok ja mikä ei? Ja mitä tapahtuu jos hän ei siihen pysty? Miehesi olisi hyvä ymmärtää mille sinusta tuntuu kun hän juo. Etenkin nyt kun itse olet ollut juomatta. Ymmärtääkö hän millaisia ajatuksia käyt silloin läpi kun hän kantaa alkokassin arkipäivänä sisään?

En itse ole siinä tilanteessa, että olisin saanut puhuttua noista asioista. Voi kuulostaa hullulle, mutta ihmissuhteet ei ole aina avoimia ja sellaisia, että asiat voidaan jakaa :? . Etenkin kun välit ovat tulehtuneet ja eroakin ollaan väläytelty ilmaan puolin ja toisin. Silloin sitä vaan ns eletään arkea ja mennään eteenpäin, lakaistaan maton alle. Jossain vaiheessa nuokin asiat tulevat vastaan. Onneksi mieheni ei juo urakalla tai viikolla. En oikeasti tiedä miten sitä jaksaisin... Ja siksi toivotan sulle tosi paljon voimia siihen, että saat omat ajatukset kasattua ja viestittyä ne miehellesi sellaisella tavalla, ettei hän tajuaa ja kunnioittaa sinun päätöksiäsi.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 622
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 10.11.2020 09:38:11

On päiviä, jolloin kaikki on jotenkin väärin päin heti aamusta alkaen. Suusta ei tule ystävällistä sanaa, joten parempi ettei sanaa ollenkaan. Kotona koko kööri: kaksi työtätekevää, yksi opiskelija ja yksi työtä hakeva.
Naamat, kunkin arkirutiinit tai niiden puute alkavat tympiä. Oma työni tuntuu olevan vaativampaa ja tärkeämpää kuin muiden tekeminen, samoin oma väsymys, ahdistus ja kyllästyminen suurempaa kuin muiden (itseironiaa). Ilmankos kaikki mitä nämä muut tekevät ärsyttää ja empatiavarastoni on kovin tyhjä. Ulkona on marraskuu, niin on minussakin. Toivottavasti sisälläni vellova vanha paska kuolee ja jotain uutta kauniimpaa alkaisi versoa.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 10.11.2020 10:15:28

On niin tuttu tunne!
Ja sitten kuitenkin onneksi yleensä ohi menevä. Tuossa kohtaa on hyvä muistaa, että ehkä jo huomenna on taas vähemmän marraskuu sydämmessä ja jos ei huomenna niin sitten ehkä ylihuomenna.

Tsemppiä!

ps. sitä paitsi se oma surkeus ON aina suurempaa kuin muiden :lol:
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2040
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 10.11.2020 11:16:44

Joskus on tarpeen istua mökötyspuussa aikansa :D minä toisinaan kääriydyn johonkin peiton mutkaan säälimään itseäni ja sättimään muita. Piehtaroin aikani ja sitten se alkaakin jo hymyilyttämään.
Oma taiteenlajinsa tämäkin 8)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1760
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 10.11.2020 16:37:15

Työpäiväkin oli yhtä rämpimistä. Yritän minimoida loppupäivän tappiot ja mielenpahoituksen laajan levikin, joten pysyttelen viltin alla kirjan tai suoratoistopalveluiden parissa. Yksi ponnistus on vielä edessä. Ikäihmisen valituspuhelu.Usein mietin, että on se surullista, että jonkun elämä menee pelätessä ja murehtiessa kaikkia mahdollisia oireita ja sairauksia, joita hänellä joko on ollut, on tai on ehkä tulossa. Ja ihan realistisilla silmälaseilla katsoen kyseinen henkilö on ikäisekseen hyväkuntoinen ja toimintakykyinen, toki paino sanalla ikäisekseen. Mentaalipuoli tekee vaan hänen elämästään kovin kapeaa ja raskasta. Pääasiallinen ”harrastus” on lääkäreissä ja tutkimuksissa ravaaminen ja tulosten odottelu. No, toki sieltä aina välillä jotain löytyykin ja osa käynneistä on aiheellisia, mutta isossa kuvassa homma on ihan överiä eikö sille tunnu kukaan mitään voivan. Yritetty on. Kävisi vaikka teatterissa tai vesijumpassa - niistä voisi olla kivempaa elämönsisältöä kuin ihomuutoksista, erikoisista kivuista, mahdollisesta aivokasvaimesta....you name it. Luulosairautta on ollut koko iän ja se on vain pahenemaan päin.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Lisää nollapäiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 10.11.2020 19:58:57

Kirjoitetaan nyt, kun sillä päällä ollaan. Kiitos kaikki ihanat siskot kommenteissanne. Sitten viimeisen miehen juomisen ja siitä sanomiseni jälkeinen jääkausi on helpottanut. Juominen odotetusti hetkellisesti kotioloissa väheni, muualla se jatkui runsaasti alkoholia käyttävän mittapuulla maltillisesti, minun ja yleisten terveyssuositusten mittapuulla riskirajoilla. Nyt taas tuntuu lonkero maistuvan kotonakin eli vanhat tavat sieltä hiipivät.

Viikonlopun olimme reissussa, jossa tekeminen oli sellaista, että mihinkään väliin alkoholi ei sopinut millään tavoin - siis minun mielestäni. Olisi miehellekin ollut helppo pitää raitis viikonloppu, mutta ei niin ei. Piti parit kolmet lonkerot silläkin reissulla jossain välissä tempaista. Sinällään määrällä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään tekemiseen, mutta veikkaan, että useimmille (paitsi alkoholistille) ei olisi tullut mieleenkään vastaavaan aktiviteettiin varautua minkäänlaisella alkoholijuomalla. Mies taas näkee sen sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen. En sanonut tästä mitään, mutta näkeehän sen kirjoittamastani, että mitä mieltä asiasta olen.

Toinen esimerkki on, kun saimme tässä taannoin yövieraita sunnuntai-iltana. Mieluisia sukulaisvieraita, jotka juovat yleensä vähän ja veikkaan, että sunnuntaisin vielä vähemmän, jos koskaan. Varmasti osittain mieheni käsitys vieraanvaraisuudesta on, että tarjolla pitää olla alkoholia. Tosin nykyisin vähintään yhtä tärkeä syy alkoholitarjoiluun on se, että hän saa samalla juomaa itsekin. Tarjoilujen määrä oli mielestäni ihan liioiteltu. Ruoka oli sellaista, että sen kanssa sopi hyvin olut tai siideri. Vieraista yksi joi kaksi olutta, muut eivät mitään. Mutta kun niitä kaikkia juomia oli hankittu vähintään 6-pack/vieras... ja isäntä oli ainoa joka joi useamman, niin kuinkas kävikään, että hän sai seuraavalle viikolle kätevästi tissuttelujuomia.

Palataan tuohon viikonloppureissuun. Mies kotiutui sieltä aikaisemmin kuin minä, koska työkiireitä. Töitä tosiaan teki pienen punaviinin ja useamman siiderin avustuksella, kun itse myöhemmin kotiuduin. Kun asiaa erehdyin ääneen ihmettelemään ( sehän on vissiin ihan niuhoa, jos sunnuntain päiväjuomia kummastelee), niin kuulemma on niin tylsiä työhommia, että jotenkin piti itseään motivoida. Ei kai siinä sitten mitään.

Kun näitä asioita kirjoittaa niin itsekin huomaa miten kummallisessa todellisuudessa elää. Olen ajatellut, että tämä raittius on minun projektini, en yritä raitistaa miestäni, keskityn itseeni. Taivaan tosi on, että jos eletään saman katon alla, niin toisen juominen herättää tunteita. Minun vikani on se, että sivusta seuratessa miehen juomista en pysty häntä enkä varsinkaan hänen toimintaansa arvostamaan. Tunnen myös tietyllä tavalla ylemmyyttä/paremmuutta raittiudestani, vaikka tiedän, että en ole ihmisenä sen parempi tai arvokkaampi kuin mieheni. Alkoholismi vääristää kaiken.

Viimeksi kun asiasta puhuimme sanoin ensimmäisen kerran miehelle, että minä ja alkoholi emme mahdu saman katon alle. Sen jälkeen olen vihdoinkin havahtunut kiinnittämään huomiota omaan talouteeni ja ryhtynyt säästämään omaa puskurirahastoa henkilökohtaiselle tilille. Tiedän: tyhmä- miksi vasta nyt. Meillä on ollut taloudellisesti hyvä toimeentulo paremmin tienaavan miehen ansiosta ja itsekin olen tienannut kohtuuhyvin, kaikki rahat ovat olleet yhteisiä ja niitä kumpikin on saanut vapaasti käyttää myös omiin juttuihin. Mitään kuluja ei ole laskettu eikä jaettu, vaan kaikki on maksettu yhteisestä pussista. Rahasta ei ole juuri koskaan riidelty. Eron tullessa tilanne olisi toinen ja rahasta tulisi takuulla riitaa. Tuo oma puskurirahasto tuo sitten karttuessaan vähän selkänojaa. Lisäksi olen laskenut, että pärjään palkallani ihan mukavasti ja asumisen tason lasku ei tässä elämänvaiheessa tunnu katastrofilta.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa