Olet täällä

Olen motivoitunut

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja sarvikuoma » 2.8.2021 18:08:11

Minunkin isälläni on ollut/on alkoholin kanssa ongelmia. Kai se on selvä että vanhemman alkoholiongelmat heijastuvat lapsiin... Itselläni toimintamallit ovat aika lailla samanlaisia kuin isälläni, eli tehdään töitä paljon, juodaan paljon eikä apua pyydetä missään asiassa. Olen myös huomannut, että minulla on suuria vaikeuksia ns. antaa itselleni lupaa olla onnellinen. Ehkä sitä alitajuisesti kokee olonsa turvalliseksi, kun joku ongelma vaivaa ja varjostaa elämää. Myös parisuhdeasioissa olen vasta viime vuosina tajunnut, että hakeudun vaistomaisesti suhteisiin jotka ovat riitaisia tai muuten vaan epätyydyttäviä, varmasti lapsuuden peruja sekin. Mutta nyt olen pari vuotta ollut yksin, koska olen juomisongelman ymmärtämisen ohella alkanut tiedostamaan, että toistan myös suhteissani samoja virheitä jatkuvasti. Pikkuhiljaa olenkin alkanut ajatella kuten kirjoitit, että ehkä nyt voi alkaa elämään sellaista elämää kuin on haaveillut. Ei ole mikään pakko olla juoppo, tai huonossa suhteessa, jos sitä ei kerran pohjimmiltaan halua.

Sen verran korjaan tuota edellistä viestiäni, että toki alkoholinkäyttö on vaikuttanut luonteeseeni mm. siten, että esim. itseluottamukseni ja itsevarmuuteni, tai iloisuuteni, ovat juodessa melko heikolla tasolla. Mutta nuo ovat asioita, joihin kokemusteni perusteella tulee merkittävää parannusta jo alle kuukauden juomattomuudella.
sarvikuoma
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 200
Liittynyt: 14.1.2015 13:51:53

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 5.8.2021 06:36:42

sarvikuoma kirjoitti:Minunkin isälläni on ollut/on alkoholin kanssa ongelmia. Kai se on selvä että vanhemman alkoholiongelmat heijastuvat lapsiin... Itselläni toimintamallit ovat aika lailla samanlaisia kuin isälläni, eli tehdään töitä paljon, juodaan paljon eikä apua pyydetä missään asiassa. Olen myös huomannut, että minulla on suuria vaikeuksia ns. antaa itselleni lupaa olla onnellinen. Ehkä sitä alitajuisesti kokee olonsa turvalliseksi, kun joku ongelma vaivaa ja varjostaa elämää. Myös parisuhdeasioissa olen vasta viime vuosina tajunnut, että hakeudun vaistomaisesti suhteisiin jotka ovat riitaisia tai muuten vaan epätyydyttäviä, varmasti lapsuuden peruja sekin. Mutta nyt olen pari vuotta ollut yksin, koska olen juomisongelman ymmärtämisen ohella alkanut tiedostamaan, että toistan myös suhteissani samoja virheitä jatkuvasti. Pikkuhiljaa olenkin alkanut ajatella kuten kirjoitit, että ehkä nyt voi alkaa elämään sellaista elämää kuin on haaveillut. Ei ole mikään pakko olla juoppo, tai huonossa suhteessa, jos sitä ei kerran pohjimmiltaan halua.

Sen verran korjaan tuota edellistä viestiäni, että toki alkoholinkäyttö on vaikuttanut luonteeseeni mm. siten, että esim. itseluottamukseni ja itsevarmuuteni, tai iloisuuteni, ovat juodessa melko heikolla tasolla. Mutta nuo ovat asioita, joihin kokemusteni perusteella tulee merkittävää parannusta jo alle kuukauden juomattomuudella.


Sarvikuoma, minulla on aikalailla samat havainnot itsestäni, että toistan samoja toimintamalleja ja epäedullisia suhteita. Olen onneksi alkanut murtamaan esimerkiksi itselle sepitettyjä itsestäänselvyyksiä, omaa sisäistä puhetta, jos se puhuu ikävästi minusta, mieskäsityksiä ja miesihanteitani.

Usein koen samoin, ettei minulla ole oikeutta olla onnellinen. Silloin kun elämäni olisi pitänyt olla nuoren elämää ja huoletonta, murehdin aika paljon itsekseni alkoholismiin liittyviä asioita ja kärsin hiljaa siitä, millaisia tapahtumia omassa perheessä oli. Olen miettinyt, kannanko tuota taakkaa yhä mukanani.

(Lisäys jälkeenpäin: Nytkin murehdin menneisyyttä, vaikka en ole juonut miltei 3 viikkoon. Olen toteuttanut sitä samaa, mitä näin, millaiseen kulttuuriin vuosien kuluessa opin itsestäänselvyytenä, vaikka vannoin sisimmässäni, etten koskaan juo. Se oli vain sisäinen tunne, joka ei johtanut käytännön tekoihin, koska ei ollut keinoja toimia toisin ja alkoholi muuttaa ihmistä. Nyt kysyn itseltäni, milloin alan toimia ja elää tämän "en halua juoda" -periaatteen mukaan, oikeasti?)

Koen myös samoin, että juomattomuus antaa itseluottamuksen takaisin, kunnes se menee rytinällä metsään. Jospa se ei tällä kerralla menisikään? Nyt se olisi minulla ja pysyisi. Kuulostaa hyvältä ja pian sitä testataan, kolmen viikon raittiuden koetinkivenä. En uskalla ajatellakaan muuta kuin tätä hetkeä.

Jotenkin tuntuu, että juomisputkea voisi verrata traumaattiseksi kokemukseksi, koska se jättää niin voimakkaan pelon.

Uusi lisäys: Mitä jos antaisin menneille anteeksi? Nuoruudesta lähtien.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 6.8.2021 23:34:20

Tyhjyyden tunne seuranain. Jotain olennaista on illastani poissa. No alkoholihan se on, se yksin vietettyjen iltojen uskollinen ystävä. En edes oleta, että tämä tunne menisi pois vielä pitkiin aikoihin. Siedän tätä tunnetta melko hyvin, koska se on niin neutraali.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 7.8.2021 06:55:29

"Olen krapulassa" -painajaiseen jälleen herätty, kun 3 viikkoa tuli täyteen ilman alkoholia. Tämä on nykyisin niin toistuva homma, eikä paljon 3 viikkoa raittiimmaksi ole elämä tullut tämän vuoden aikana.

Muistan hyvin selvästi, mitä ahdistus ja toivottomuus tunteina ovat. Kun ne ovat hieman helpottaneet, tietää mistä on lähdetty ja mihin alkoholi on ollut itsehoidollinen lääke. Tyhjyyskin on tunteena siihen nähden parempi. Alkoholistin kujanjuoksu on lakannut.

Edelleen tilanne on tämä, en halua enää juoda. Haluan elämäni takaisin tältä riippuvuus-sairaudelta. Pelottaa. En tiedä mikä.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Miltaq » 7.8.2021 09:39:43

Tuo tyhjyydentunne on tuttua täälläkin, ajoittain vieläkin tulee, mutta harvemmin. Sitäkin enemmän nykyään mielessä pyörii, että kukahan minä mahdan olla ja millaista elämää haluan elää?

Elämä on mennyt niin alkoholin ehdolla 20 vuotta, että näitä asioita ei oo koskaan aikaisemmin tarvinut pohdiskella..

Mutta sulla on nyt kolme viikkoa takana, onnea siitä 🥰 nyt vaan jatkat sitkeästi samaa rataa, niin jossain kohti alkaa helpottamaan ja löytää niitä uusia toimintamalleja.

Mulla on mennyt yli puoli vuotta, ennen kuin mikään alkoi tuntumaan miltään. Jotenkin siis niin syvästi kateissa se kyky nauttia mistään muusta, kuin alkoholista. Karsea aine, se on vieny helvetin ison siivun mun elämästä!

Mut tänään raittiina ja onnellisena siitä, toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon voimia.
Miltaq
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 27.1.2021 12:55:48
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja sarvikuoma » 8.8.2021 11:05:06

Lempeä kettu kirjoitti:Uusi lisäys: Mitä jos antaisin menneille anteeksi? Nuoruudesta lähtien.


Uskon vahvasti että ei tässä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää antaa menneille anteeksi ja keskittyä omaan elämään. Muutenhan koko elämä kiertää luuppia missä jatkuvasti palataan ikivanhoihin asioihin ja esim. suhteeseen omiin vanhempiin. Ei sillä että se olisi helppoa... Uskon, että ainakin itselläni on kysymys myös siitä, että on jotenkin todella korkea kynnys tavoitella sellaista päihteetöntä onnellisuutta mitä vaikkapa omilla vanhemmilla ei ole ollut. Onko se pelkoa tuntemattomasta vai mitä, en osaa sanoa. Joka tapauksessa tunnistan itsessäni aika hyvin sen, kuinka ongelmat periytyvät.

Varmaan on myös luonteesta kysymys.. Toiset ovat raskasluonteisia, kärsivät ja märehtivät omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Sitten taas esim. siskoni on kepeä kuin taivaan lintu, ei juo lainkaan ja porskuttaa elämäänsä melko pienin huolin, vaikka hänelläkin on omat vaikeutensa ollut. Mutta päihdeongelmia ei, vaikka samassa perheessä on kasvettu.
sarvikuoma
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 200
Liittynyt: 14.1.2015 13:51:53

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 9.8.2021 07:53:31

Kiitos todella paljon Miltaq! Sitä tarvitaan. Sinulle myös kaikki voimat ja hyvät energiat päiviisi! Olet hyvä esimerkki siitä, että alkon käytön lopettaminen on mahdollista.

Sarvikuoma, oletko vanhin? Tuollaisetkin asiat, mihin paikkaan sattuu syntymään perheessä, vaikuttavat paljon elämänkulkuun. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että menneet saisivat jo jäädä. Kirjoitetaan ne omaan tarinaan, tullaan tietoisiksi niistä ja opitaan uutta. Se mikä jäi joskus oppimatta, esimerkiksi tunteiden näyttäminen ja muu itseensä tutustuminen. Jatkuva itsensä peittäminen muilta ihmisiltä, vie energiat. Alkoholistina en minäkään ole tuntenut kuka olen. Alkoholin myötä se on tavallaan karannut kauas, se oma tuntemus itsestä, joka jäi nuoruudessa hieman puolitiehen. On pitänyt juoda, jotta saa itseltään vähän lomaa. Olenko ollut itselleni niin armoton? Niinpä olen itsekin tutustumassa todelliseen sisimpääni, mitä Miltaqkin kirjoituksessaan kuvasi.

Raittiita päiviä nyt 23. Viikonlopun yli selvisin hyvin, pientä ajatusta oli juomisen kanssa. Eihän se pari haittaisi, oli se ajatus, joka kiersi mielessä. Se perinteinen.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja sarvikuoma » 9.8.2021 18:45:11

En, vaan olen nuorempi. En sitten tiedä mitä vaikutuksia sillä on ollut... Varmasti kaikenlaisia, mutta veikkaan että päihteidenkäyttöni ei liity tähän ikäjärjestykseen.

Kyllä 23 päivää on jo hyvä... Siis siinä mielessä, että ehkä alkaa jo huomaamaan positiivisia vaikutuksia, ja muutenkin hyvä saavutus. Toki myös sellainen lukema, että ote ei saa herpaantua hetkeksikään.
sarvikuoma
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 200
Liittynyt: 14.1.2015 13:51:53

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 10.8.2021 07:26:49

Ajattelin, että vanhimmaisen rooli perheessä on hyvin usein vastuunkantajan rooli, mutta voihan se vaihdella. Enkä ole psykologi. Enkä sellaiseksi halua alkaakaan edes itseni kohdalla, vaikka yritänkin ymmärtää käytöstäni etenkin nyt. Yritän vaalia arkiviisautta ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

Tilanne on siis se, että helppoa ei ole. Kerkesin jo tuudittautua siihen helppouden olotilaan ja sain kunnolla siinä asiassa nöyristyä. Tässä varmaan punnitaan suurkuluttajan ja alkoholistin välinen ero.

Olen yhä selvinpäin. Päiviä 24 kuin jouluna konsanaan. Jouluaaton pitkä odotus. Yhtä pitkältä on tuntunut tämä raittiusaika.

Helppoa ei ole, mutta en jaksa avautua siitä enempää. Totean vain, että edelleen suunta sama. Hartaasti toivon, jospa tästä päivästä tulisi hieman tasaisempi, helpompi, niin jaksaisi taas sen vaikean päivän, kun joka solu kropassa huutaa juomaan. Taistelu alkoholin juomista vastaan, kun se jälleen koittaa, purkautuu itkuna, päänsärkynä ja äärettömänä väsymyksenä, johon lopulta nukahtaa ja tilanne on siltä hetkeltä ohi.

Herpaantumiseen ei ole laisinkaan varaa. Toipuminen on kesken ja kropalle täytyy antaa aikaa. Uuden oppiminenkin on energiaa vievää, kun ei olekaan siinä "juomiseen liittyvässä rutiinien kehässä."

Tunteita on ollut pinnassa. Viha, joka tulee huonosta kohtelusta. Suru, joka tulee menetetystä ajasta. Katkeruus, joka seuraa pettymyksistä työelämässä. Kateus, ihmisiä kohtaan, joilla on kaikkea kuin annettuna etuoikeutena, suhteista materiaan.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 10.8.2021 13:09:32

Nuo vaikeat tunteet ovat kuin muisto vaan. Tai eivät ne vaikeita ole, vaan se miten suhtaudun niihin. Ei kannata niihin kuitenkaan juoda. Muillekin hyvä muistutus, kuinka menevät lopulta menojaan.

Tällä hetkellä mieli on valoisa. Näen mahdollisuudet tutustua itseeni ja luoda uutta tarinaa. Muuttaa hiustyyliä, tehdä hyviä valintoja, lempata joku mies, joka vaikuttaa väärältä.

Siis mitä mahdollisuuksia tehdä toisin! Vapautua ainaisesta kurjuudesta ja krapulasta. Olenko valmis? Kyllä!

Ehkä tämä oli sittenkin se jouluaatto raittiuden polulla.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 11.8.2021 09:19:08

Olen alkanut tiedostaa, kuinka miltei 10 vuoden säännöllinen (alkoholistinen) alkoholinkäyttö, jatkuvat yritykset lopettaa, ratkeamiset, pitkät juomisputket, ovat vaikuttaneet kehooni ja mieleeni.

Ennen kaikkea, mitä se on tehnyt itsetuntemukselleni. Aloin ajatella, että juominen on minun kohtaloni, jolle en voi mitään ja aloin jopa harrastaa liikuntaa alkoholin vaikutuksen alaisena kuin se kuuluisi elämään niin vahvasti, että "se on vaan se juttu, jota vastaan on turha taistella". Samalla huijasin itseäni. "Pystyn elämään juomisesta huolimatta normaalisti, joten kaikki hyvin." Että minun pitäisi vain elää elämääni mahdollisimman normaalisti siitä huolimatta, että olen ja haluan olla suurimman osan ajasta humalassa. Siitä huolimatta, ettei minulla ole tulevaisuutta.

25 päivää olen nyt saanut elää sitä aikaa, kun minulla on tulevaisuus. Iloita en uskalla kovin huolettomasti tästä ajasta, enkä luottaa itseeni, että tämä pysyisi. 10 vuoden kokemus on hyvä pohja, pelätä pahinta, toivoa parasta. Kukaan ei tiedä, en edes minä, pystynkö tähän nyt, mutta tällä hetkellä olen pystynyt, koska en juo, olen raittiina.

Olen myös miettinyt, mitä tuolloin 10 vuotta sitten tapahtui, joka sai minut juomaan pakkomielteisesti. Tapahtuiko minulle jotain, mitä en muista. Miksi tuo aika oli kuin käännekohta juomisuralla. Ehkä se oli vain niin, että siinä kohdassa riippuvuuteni alkoi. Siihen asti olin "bilettänyt" 7 vuotta ilman suurempia ongelmia lopettaa silloin kun halusin eli sanotaanko näin, että harjoitusta oli takana riippuvuuden todelliselle kehittymiselle ja niin siinä lopulta kävi.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 13.8.2021 21:59:33

Halusin tulla purkamaan tänne tuntojani, tänään on ollut taas vaikea ilta.

Niin. Mitähän oikein kuvittelin, että juomattomuus olisi kuin taikatemppu mahtavalta tuntuvaan olotilaan. Niin kuin muka riittäisi ettei vaan juo. Niin kuin asiat korjaantuisivat kuin itsestään. Aika paljon on itsensä kanssa selvittämistä. Vaikka ekana se, miksi olen näin yksin.

Mikään ei tunnu kiinnostavan ilman iloisen huikan nostetta. Peilistä katsoo apean näköinen nainen, joka haluaisi iltaansa ja yksinäisyyteensä lohdutusta alkoholin muodossa. Kun ei ole mitä juoda, ei ratkeamisen vaaraakaan ole, paitsi huomenna klo 9.00. Aamulla voi jo ajatukset olla iloisemmat. Katsotaanpa sitten, viekö yö ahdistuksen mennessään.

Hyvää yötä kaikille ja etenkin toisille yksinäisille.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 14.8.2021 07:57:42

Nukuin erittäin huonosti. Perun sen verran eilisiä puheitani, että kyllä alkottomuus tuo sellaisen hyvän pohjan päiviin. Toisinaan voisi jopa sanoa, että niin paljon onnellisuutta, että vaikeat hetketkin ovat sitten todella vaikeita hetkiä. Ne liittyvätkin ainoastaan juomiseen ja sen haluamiseen eri tilanteissa. On tämä kyllä inhottava riippuvuus.

Vaistomaisesti haluan karsia tulevat deittikumppanit sellaisiin henkilöihin, jotka eivät käytä tai jos käyttävät niin hyvin vähän ja oikeissa tilanteissa. Vaisto vai kokemusta, olen kirjoitellut henkilön kanssa, joka viettää aika kosteaa elämää. Hänellä on tapana kadota, lakata vastaamasta, ei vastaa puhelimeen esimerkiksi tai pitää yhtäkkistä hiljaiseloa. Epäilen sen johtuvan alkoholista, koska tiedän hänen ryyppäävän toisinaan. En haluaisi jatkaa enää tuttavuutta, koska asia masentaa minua ja tekee alakuloiseksi. Tässä on kysymyksessä alkoholistille erittäin tärkeä kysymys: "Mitä haluan?" "Kuka olen ja kuinka haluan itseäni kohdeltavan?" Kysymykset ovat helppoja, mutta joudun toimimaan oman tunteen vastaisesti, koska pidän miehestä. Samalla havaitsen takertuvani ja voin huonosti. Ihan se perusasetelma, jota en halua enää elämääni eli juovia miehiä ja suhteita. Tämä olkoon siis myös erityinen päivä monella tapaa. Uskallan sanoa, "ei".

Raitis päivä on alkamassa, tänään 28.päivää, ja oluen hakuun ei ole halua eikä tarvetta. Muut asiat vieköön voiton.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 14.8.2021 11:39:36

Kun ajattelee tätä omaa prosessia, kuinka pitkä matka tämä on ollut, voi hyvin samaistua mieheen, joka ei ehkä koe juomistaan ongelmaksi. Hänestä on ihan ok vetäytyä silloin omaan ryyppyrauhaansa ja seurueihin. -Häntä ei siis ole hyvä häiritä miltei pyhässä toiminnassaan. Oot ikuinen kakkonen hänen elämänsä prioriteeteissaan. Hänellä on toinen juttu, joka vie, eikä hän silloin näe omaa idioottimaista käytöstään. Tietynlainen ylimielisyys on hyvä suojakuori noihinkin tilanteisiin. Onhan mies menestynyt työelämässä ja rikas, melkein maailmanvalloittaja. Kun koittaa krapula, se siitä. Elämä jatkuu odottaen uutta katoamistemppua.

Sen sijaan, että alkaisin raitistamaan itseni ulkopuolisia henkilöitä, jotka eivät edes kaipaa seuraani, pidän huolta itsestäni ja omasta juomisestani. En ole kiinnostunut sellaisesta elämästä, mitä miehellä olisi annettavana. Tämä suhde loppui nyt.
Viimeksi muokannut Lempeä kettu päivämäärä 14.8.2021 12:14:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Olen motivoitunut

ViestiKirjoittaja sarvikuoma » 14.8.2021 12:13:30

Hyvä päätös... Minä olen ajatellut asian niin, että yhtäkään puolijuoppoa tms. en enää halua elämääni kurjistuttamaan. Mieluummin olen yksin vaikka lopun ikääni. Kyllähän monet selittelevät, että "puoliso ryyppää mutta se on hänen asiansa, ei se minua sillai haittaa..." No, jos joka vkonloppu tai vaikka harvemminkin omat verenpaineet nousee toisen alkoholin käytön takia, niin ei se minusta silloin mikään hyvä suhde ole. Ennemminkin läheisriippuvainen suhde... Toki on niitä sellaisiakin suhteita missä ihan aidosti toisen osapuolen ryyppääminen on syvällisesti hyväksytty, mutta minusta ei ole sellaiseen.

Yksi tuttu, jolle viina & muut päihteet maistuu aika hyvin, aloitti joku aika sitten suhteen todella skarpin naisen kanssa. Jotenkin vituttaa sen naisen puolesta, kun hän ei selvästikään ole ihan tajunnut mitä kaikkea tuttuni touhuaa silloin kun he eivät vietä aikaa keskenään. (Tuli vaan mieleen tuosta sinun kuviostasi.) Semmoisille ihmisille, joilla ei ole kosketusta päihdeongelmiin, voi tosiaan tulla melko pitkänkin ajan kuluttua täydellisenä yllätyksenä että katos vaan, toi mun unelmien mies olikin juoppo.
sarvikuoma
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 200
Liittynyt: 14.1.2015 13:51:53

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa