Olet täällä

Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

Kuivaushuoneessa yhteisenä tavoitteena on huumeiden tai lääkkeiden käytön lopettaminen. Mukaan ovat tervetulleita myös korvaushoidossa olevat. Keskusteluissa mukana päihdetyön ammattilainen Tuomo Seppänen. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja jeikou » 25.4.2020 07:39:58

Hei!

Oon kirjoitellut kjo useamman vuoden valtin puolella. Päädyin ulosottoon tänä vuonna ja pelivelat on taustalla. Viime syksyny päädyin minnesota-hoitoon sukulaisten avulla ja siellä aukeni silmät mun elämälle. Lähdin sieltä pois addiktina...

Mun päihde historia alkaa aika aikaisin alkoholilla 11-12 vuotiaana, sellasta nuorten kokeilua ja ei nyt mitenkään hallinnasta katoamista. Ainoa mikä mulla on ollut aina alkoholin kanssa, niin musta tulee riitaa haastava ja agressiivinen kun olen tarpeeksi humalassa. Ei aina, mutta ajaudun huonoihin tilanteisiin baarissa jos juonut tarpeeksi.

17-vuotiaana mulla oli ekat kannabis kokeilut (2007), siitä ei tullut itselle niinkään tapaa. Isällä oli näihin aikoihin alkoholismia ja itsellekin se alkoi maistumaan jonkun verran ja koulut jäi kesken.
2013 erosin pidemmästä suhteesta ja olin aloittanut silloin ongelmallisen uhkapelaamisen. Kannabiksen käyttö lisääntyi ja samana syksyny kokeilin ensimmäisen ekstaasi tabletin. Se oli "rakkautta" samantien ja siitä lähti mun kierre klubeilla yms esso päissään heiluminen. 2014 alussa tuli piri mukaan juhlimiseen. Vuosien varrella tähän juhlimiseen ja viihdekäyttöön on tullut iso kirjo muitakin päihteitä. Taitaa olla subutex ja heroiini ainoat mitä ei ole tullut otettua.

Bentsot oli mulle ehkä viiminen niitti ja ne laittoi mut 2015 isoon syöksyyn, uhkapelasin bentso päissäni isot velat ja elämäni ollut holtitonta. Mulla oli ns. bentso putkia eli söin niitä 1vk-6vk yleensä putkeen, työt tein samalla ja ainahan sitä tuli hölmöiltyä uhkapelien kanssa tai muun elämän kanssa sillon.

Viime syksynä mun perhe ohjasi mut vikan uhkapeli bentso reissun jälkeen minnesota-hoitoon. Tähän syksyyn asti myös piri oli mukana viikonloppusin usein ja alkoholi on mulle ollut aïna sivutuote näiden muiden päihteiden ohella. Tuntui että piri teki musta rauhallisemman ja selvemmän. Senkin käyttö aina päätyi siihen että viikonloppu oltiin selvinpäin ja mielenterveys ongelmia on tullut mm. masennuksena.

Minnesota-hoidossa sain ymmärryksen mitä teen lähipiirille ja että mulla on myös päihderiippuvuus, oon 7kk nyt ollut raittiina. 3 viikkoa sit mulla tapahtui yksi 4päivän retkahdus. Oon miettinyt syitä ja seuraksia.
Mulla on ollut jotenkin iso tyytymättömyys elämään, oon jäänyt sosiaalisena ihmisenä helvetin yksin ja itseasiassa musta tuntuu etten ole edes enään sosiaalinen. Hankin koiran jonka kanssa tulee lenkkeiltyä, mutta ei sekään täytä sitä tyhjyyttä. Vaellus on tarkoitus aloittaa kesällä, sitä voi onneksi ainakin silloin tällöin harrastaa. Silti multa puuttuu nee sosiaaliset kontaktit, päädyin eroon pari viikkoa sitten. Alkoi ahdistaa suhdekin, tämä johtuu ehkä raitistumisesta ja sen myötä olen muuttunut ihmisenä.

Kaveripiirihän on enemmän tai vähemmän päihderiippuvaisia täys, en tiedä mistä löytäisin seuraa itselleni ja tuntuu että raitista ihmistä pidetään kävelevänä kummajaisena. Harmittaa välillä ettei voi sitä muutamaakaan juoda, mutta jos juon niin se lipsuu kuitenkin humalan puolelle ja sen jälkeen voin olla varma että puhelin käy. Tämä johtaa sen jälkeen taas pirin käyttöön ja oravanpyörä on valmis.

Haluisin muilta kuulla vähän raitistumiseen liittyvistä haasteista ja miten olette onnistuneet ratkomaan nee. Ulosottokin nyt rajoittaa taloudellista tilannetta, mut eniten jotenkin kärsii yksinäisyydestä ja tyytymättömyydestä. En kiistä sitä etteikö elämä olisi laadultaan nyt huomattavasti parempaa. Silti multa on viety iso osa pois elämästä ja sen täyttäminen on ihan helvetin vaikeaa. En kaipaa päihde elämää, kaipaan sitä jätkien kanssa oloa ja muuta hauskuutta elämässä. Oon kadottanut osittain elämän iloni, aiemmin oli samaa ongelmaa mutta korjasin tilanteen päihteillä. En halua palata siihen. :(

Toivottavasti tekstistä saa jotain selkoa!
jeikou
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 211
Liittynyt: 8.10.2012 09:45:09
Ollut pelaamatta

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja Tuomo Seppänen » 26.4.2020 16:51:42

Kiitos viestistäsi, vertaiset voisivat kertoa omia näkemyksiään.
Mielestäni tekstistäsi saa hyvin selkoa. On hyvä juttu, että olet ymmärtänyt oman addiktiosi, se on toipumisen ensimmäine askel, kuten varmaan minesotalaisessa hoidossa olet asian varmaan kuullut.
On hyvä, että olet analysoinut omaa retkahdustasi, sillä siitä saat tärkeitä juttuja esille, että sama ei toistu.
On totta, että raitistumisen jälkeen parisuhde voi olla koetuksella, mutta varmasti kannattaa ottaa maltilla tuo ero asia tässä vaiheessa. Päivä kerrallaan. Onko sinulla taipumusta saada ratkaisut tässä-heti-nyt mieluummin eilen?
Patikointi/eräily on hyvää "lääkettä" moneen asiaa.
Eipä hättäillä
Tuomo Seppänen
Ohjaaja
 
Viestit: 4062
Liittynyt: 24.1.2006 10:24:26

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja Parveke » 6.5.2020 21:05:55

Kun olen voittanut akuutit reflat ja toimintakyky alkaa tulla takaisin, sillon alan liikkumaan luonnossa ja pyöräilemään paljon joka tekee tosi hyvää. Myös itse kelannut vaellusta, tai ehkä jotain helpompaa ja lyhkäsempää aluksi. Lähiympäristön metsissä tullut enimmäkseen liikuttua.
Vähitellen alkaa tekee mieli tavata joku tarkkaan valikoitu kaveri, sellainen joka ei yllytä huumeisiin ja jolle voisi puhua omasta tilanteesta. Vain yksi kaveri on tällainen, mutta juuri nyt hänellä on paljon menoa eikä ehdi nähdä. Sitten tekisi mieli nähdä muita kavereita, vanhempia ja sisaruksia ja ehkä vähän tapaankin ja on mukavaa. Siltikin sisälläni on yksinäisyyden tunne, vaikka ympärillä onkin ihmisiä, jota en millään pääse pakoon enkä keksi miten sen nujerran. Introverttina pidän omasta ajasta, mutta kovin tekisi mieli löytää ihminen jonka kanssa voisin olla täysin outo oma itseni ja puheenaiheet ei olisi niin pinnallisia. Yksinäisyyden tunne, se on varmasti yleistä.

Toinen on se kun ajatukset alkaa selkiytymään, niin tajuaa miten paskasti talous menee ja se tuottaa stressiä niin että välistä vie yöunetkin. Tämäkin madaltaa kynnystä retkahtaa. Jotain työtä haluaisin tehdä, mutta työhakemukset on niin helvetin vaikeita tehdä (nojoo kyllä mä ne osaan, mutta jos vain yhdestä kahdestakymmenestä paikasta tulee viesti takaisin että kiitos mutta ei, niin työhakemuksiin kyllästyy).

Vapaa-aikaa on niin paljon että ennen mielekäs tekeminen muuttuu tylsäksi ja tämä on kolmas niitti.
Monesti olen liian kiltti, esim tekemällä ylimääräisiä asioita joita ei tarvitsisi mutta ajattellen että helpompi tehdä se kuin alkaa väittelemään. Varsinkin silloin kun PITÄÄ olla tekemisissä ihmisten kanssa, niin olemalla kiltti välttyn raskaalta väittelyiltä yms.

Ei pitäis olla niin heikko, vaan pitää puolensa. Löytää tai kehittää ihmissuhteita jotenkin ettei kokisi yksinäisyyttä ihmisten keskellä. En tiedä miten se onnistuu tai miksi siltä tuntuu.. oonko valinnut väärät kaverit, onko mussa vikaa vai miten asia on?

Itse koen näin. Satunnaisesti taustalla on halu päihtyä enkä osaa vastustella.
Aloitan soittamalla paikkaan jossa voisi olla työpaikka avoinna, mutta jos ei, niin sitten baronalle yms. tämä hoitaa raha-asiat ja liian vapaa-ajan. Yksinäisyys ja kiltteys, helposti periksi antavminen enkä pidä puoliani. Näihin en keksi parannusta
Parveke
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 3.2.2020 03:43:30

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja jeikou » 12.5.2020 17:43:07

Tässä-heti-nyt kuulostaa kovin tutulta itselle. Olen nyt hukuttanut itseni ylitöihin, eli tehnyt viikonloput myös töitä ilman vapaapäiviä. Eron jälkeen fiilikset ollu sen suhteen ok, välillä toki tuo yksinäisyys painaa.
Olen käynyt tietyillä vanhoilla kavereilla, ne eivät mulle mitään tyrkytä eikä halua mulle miteen antaa vaikka kysyisin. Tietenkin sekin on omalla tavalla tulella leikkimistä, mutta ne ystävyydet ovat olleet ennen riippuvuutta. En kuitenkaan kovin pitkiä aikoja siellä hengailla ihan vain sen takia jos houkutus alkaisi iskeä.

Päihde himoja on ollut, nyt varsinkin pilven poltoon. Jotenkin ajatellut et ei se nyt paha oo jos vähän polttaisin, kuitenkin pieni pahe lääkkeisiin verrattuna. En usko kuitenkaan että asia nyt ihan noin yksinkertainen on ja toinen mikä vaivaa niin se outolintu olo. Aina saat selitellä raittiutta ja jotenkin kokee itsensä tekopyhäksi tai jotain sinnepäin. Tuntuu etten ole koko raittuden kanssa sinut, ihan kun multa olis otettu jotain mulle kuuluuvaa pois identiteetistä tai sit se on vain nyt juuri täysin hukassa. Toistaiseks pysyn kuitenkin vahvana..

Myös ihmisten suhtautuminen välillä vituttaa tai sukulaisten et oon nyt "sairas" eli päihderiippuvainen. Sit kysellään et eiks nyt oo parempi jne. Tekis mieli vaan sanoa joskus et ei tää oo kyllä yhtään parempi, vaikka jos nyt pintaa syvemmälle mietin niin onhan tää tasapaksu elämä oikeasti parempaa kun nee jatkuvat olot. Mieli taistelee aika rankasti koko asian kanssa, haluisin pystyä nauttimaan tästä, mutta nytkin oikeastaan tunnen itseni yksinäiseksi kotona. Ei kiinnosta tietokoneella tai pleikalla pelaaminen edes. Keskittyminen tv:seen ei onnistu ja jotenkin vain jumitan aivosumussa. Odotan seuraavaa työpäivää ja taas sama ympäri. Onneks koira pakottaa mut liikkumaan.

Positiivista on 2viikon päästä yhden yön retki luontoon, meen testaa varusteita. Toivottavasti se antais jotain kipinää, ehkä yön yli nukkuminen luonnossa vois myös vähän antaa dopamiinin virrata. :mrgreen: Edelleen päivä kerrallaan lupaan itselleni selvän päivän ja koitan antaa asioille aikaa. Silti mun on vaikea uskoa loppu elämän raittiuteen, ihan kun olisin antanut takarajan esim. 5vuotta. Turha tuota kyllä on edes varmaan miettiä..

Parveke tunnistan samoja keloja, toisaalta oon koittanut oppia olemaan itsekäs. Käyttävään aikaan sitä teki asioita vain hyvitelläkseen omia tekemisiä. Mulla alko just uo joka helpottaa rahasta stressiä. Se jää mitä jää, pitää oppia elää sen kanssa. Tsempit sinne ja tiedän ton yksinäisyyden tunteen. Vanhoja kavereita nähdessä tuntuu yksinäiseltä koska et oo enään sitä "porukkaa". Perheen kanssa tuntuu omituiselta koska oot raitis nykyään ja kaikki miettii vaan et retkahdanko/miten raittius menee. Uusia piirejä ei oo viel löytynyt ja koronan takia ei oo kovin paljon voinut sellasia mahdollisuuksia saada.

Tulipa pitkä teksti, toivottavasti joku ymmärtää osan tekstistä edes... :D
jeikou
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 211
Liittynyt: 8.10.2012 09:45:09
Ollut pelaamatta

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja Tuomo Seppänen » 16.5.2020 17:53:25

Kiitos kirjoituksista. Taitaa olla niin, että kukaan loppuelämän raittiutta ei pysty ajattelemaan, eikä kannatakkaan. Päivä kerrallaan, että ei niin sanotusti tänään ota tai käytä.
Eipä hättäillä
Tuomo Seppänen
Ohjaaja
 
Viestit: 4062
Liittynyt: 24.1.2006 10:24:26

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja qmotuz » 20.11.2020 23:50:18

Onhan tää raitis elämä yhenlaista selviytymistä tavallaan ku itekki taistelen tuon asian kanssa, ku on tottunu siihen että päihteet hallitsee ihan kaikkea ja aiemmin se kaikki aika meni vaan niihin päihteisiin, niin nyt on hirvee muutos meneillään ku yhtäkkiä ei ookkaan niitä päihteitä vaan pitäs jotain keksiä tilalle. Siis yksinäisyyden tunne on ihan hirveää ja ite ku mä vielä aiheutan sitä itelleni ku en uskalla lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin nii eihän tästäkään voi ku itteään syyttää ku valitan yksinäisyydestö enkä ite tee mitään. Mutta hyviä keinoja on tietenki NA-ryhmät! Sieltä voi löytää ihmisiä keistä voi tulla ystäviä, sitte ainaki täällä pk-seudulla on paljon erilaisia ryhmiä kuntoutujille. Ohjaamoista kannattaa kysyä toetoa niistä. Vertaistuki on se niin tärkeä asia tässä alkuvaiheessa varsinki ku on jättäny ne käyttävät ihmiset elämästä ja on ihan alussa kaiken kanssa, niin kun tiedostaa ettei kaikesta tarvi selvitä yksin, oikeasti, vaan on se vertaistuki ympärillä ja tukea on saatavilla millonvain. Kyllähän niitä ystäviä tulee mutta ei sekään nyt heti tapahdu. Alkuun olis hyvä saada sisältöä päiviin eli joku kuntouttava työ jos tuntee olevansa valmis semmoseen? Sieltäki voi ystävystyä työkavereiden kanssa. Ja haasteitahan riittää, mutta se vaikuttaa miten ite niihin suhtautuu että jos jää vaan yksin eikä halua ottaa apua vastaan niin sittehän sitä jää yksin eikä saa apua, mutta jos nöyränä menee pelkoja päin nii voi yllättyäkki miten omat pelot oliki ihan turhia ja asiat muuttuki nii hyväksi ku salaa saattoikin toivoa.
Tyynäriä kehiin
qmotuz
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 20.3.2015 06:34:50
Ollut raittiina

Re: Raitistuminen ja sen tuomat haasteet

ViestiKirjoittaja Tuomo Seppänen » 22.11.2020 14:43:48

Hyviä pointteja! Yksinäisyys varmaan koettelee, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Ei tarvi olla toipuva päihdeongelmainekaan, eli kuka tahansa voi sen kanssa taistella. Ryhmät, työtoiminta ja jne ovat tärkeitä kohtaamisen paikkoja. Siitä sitten myöhemmin jotain töitä tai opiskelua. Mutta toipumisen ehdoilla tietenkin.
Eipä hättäillä
Tuomo Seppänen
Ohjaaja
 
Viestit: 4062
Liittynyt: 24.1.2006 10:24:26


Paluu Kuivaushuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa