Kirjoitin tänne n.vuosi sitten ja uhosin lopettaneeni. Valitettavasti mun riittävä pohja ei ollut vielä tullut, vaan se tuli vasta huhtikuussa, usea tonni lainaa myöhemmin. Olin päättänyt kertoa miehelleni kaiken, ja olinkin kirjoittanut kirjeen asiaan liittyen, kun mieheni yllättäen sanoi, että hän kummastelee, miksi me ei meinata pärjätä taloudellisesti. Purskahdin itkuun ja annoin kirjeen miehelle. Järkytys ja shokkihan siinä tuli, mutta saatiin ajan kanssa asiat selvitettyä. Menin heti seuraavana päivänä juttelemaan päihdehoitajan kanssa ja siitä lähti eheytyminen. Mieheni on ollut tukenani päivittäin, on mulla ollut onni, että tommosen kimpaleen oon itselleni saanut <3
Suosittelen ennen kaikkea, että kertokaa läheisillenne onglemanne. Tiedän miten jumalattoman vaikeeta se on, mutta se kannattaa ja ainakin mun kohdalla on ainoa tie eheytymiseen. Pelejä en ole pelannut sentilläkään huhtikuun alun jälkeen, joten olen ollut kohta 7kk pelaamatta. Tänä aikana elämä on alkanut maistua jälleen joltakin
ennen mikään ei tuntunut miltään, nyt mulla on tavoitteita ja haaveita tulevaisuuden suhteen, olenhan vasta 28 v. Lainojen kanssa olen naimisissa vielä ainakin kolme vuotta, mutta elämiseenkin jää ihan mukavasti rahaa (ainakin verraten siihen, kun KAIKKI raha meni pelaamiseen 
) mulla on kokoaikatyön lisäksi kokoaikaset opinnot ja opinnoista valmistuttuani ajattelin ottaa lisätyötä, saisipa lainat pois nopeammin 
Välillä tulee vaikeita hetkiä (erityisesti lainojen miettimisen suhteen), mutta pelaamaan mun ei rehellisesti ole tehnyt mieli kertaakaan, tätä olen itsekin vähän kummastellut... jotenkin mua kammoksuttaa koko pelit ja haluaisin vain auttaa toisiaki
ongelmaisia tajuamaan, ettei rahapelit tuo mitään muuta kuin harmia meidän kaltaisille pelureille. Olen prosessoinut tunteitani lähes päivittäin ja päihdehoitajan kanssa tapaamiset jatkuivat useamman kuukauden. Nyt harkitsen psykoterapiaa, koska ymmärrän pelaamiseni johtuneen lapsuuden traumoista, joita en ole ikinä osannut käsitellä riittävän syvältä.
Toivotan ihan tolkuttoman paljon tsemppiä kaikille meille, sinulle, joka juuri tänäänkin pelasit, sinulle, joka lopetit viime viikolla ja sinulle, joka haet täältä voimaa olla juuri tällä hetkellä pelaamatta. Yrittäkää taistella riippuvuutta vastaan, se on vaikea taistelu, mutta voin taata, että lopulta sen kaiken taistelun arvoista!! Elämää ei kannata tuhlata enempää itsesyytöksiin ja murehtimiseen menneestä, TÄHÄN HETKEEN voit vaikuttaa ja sitä myötä tulevaan! Ajattele, jos tänään olisi viimeinen pelisi, niin 1.1.2020 olet ollut jo 2kk pelaamatta ja vuoden 2020 jälkeen voit sanoa olleesi puhtailla papereilla koko kalenterivuoden!
Nämä tsemppaukset myös itselle, jos jossain vaiheessa velkojen helpotettua iskee jostakin se pelihimo... Tällä hetkellä en siihen usko, mutta nykyisin olen nöyränä ongelmani kanssa ja hyväksyn sen, että tämä ongelma tulee olemaan minussa lopun elämääni. Eri asia sitten on, miten annan sen elämääni vaikuttaa.
Kaikkea hyvää päivääsi
