[Tyräkki]

Kiits Helistin, ja onnittelut itsellesi vuosipäivästä!

Keskiviikko?

Heinäkuu nyt ainakin.

Sukulais- ja piha- sekä sukulaispihavelvollisuuksia takana. Äijä jäi lomille, joten ollaan lähössä käymään napapiirin toisella puolella ja jopa EU:n ulkopuolella. Mahtaakohan Putkista rinkkoineen näkyä liftaamassa..

[Tyräkki]

Tiistai.

Vieläköhän sitä on kesää jäljellä?

Lomamatka heitetty, hyvästi meni. Tosin koko keikka meinas mysteeri-infektion takia jäädä hyvin lyhkäseks, ja tokasta antibioottikuurista on itsesiassa vieläkin jäljellä varmaan viis päivää.

Aattelen aina välillä kirjottavani paljo ja kaikenlaista, mutta tarve on kadonnu. Kuten viinan kanssa aikoinaan.

[Tyräkki]

Perjantai.

Äijä ei pystynyt pitämään neljää viikkoonsa putkeen, joten mä olin pari päivää ihan yksikseni kesäretkellä. Ja nyt en mitään muuta haluiskaan, kuin olla muualla ja joku muu. Tai siis irti kaikesta ja kaikista.

Harmi, että se ei ole mahdollista kuin sen pari päivää kerrallaan.

[Tyräkki]

Lauantai.

Elokuu.

Mun puolesta jo ihan syksykin, kun ei täsä nyt sitten taas oikein muuta ku töitä.

Enkä toki kanavan varsinaiseen aiheeseenkaan jaksa sen enempää puuttua. Esim. Yle Areena on välillä ehdotellu mulle Darravapaana-podcastia, mutta se ja kaltaisensa myöhästy mun kiinnostuksesta muutamalla vuodella. Ja mähän olen raivoraitistelija, enkä söpösti sobercurious.

[En olla halua sen enempää herjata/dissata ilmiötä, termi vaan ei mua viehätä. Menee inhokkilistalle sinne heti #kiitollinensiunattuonnellinen -kaman perään.]

Ja juu, inhoan kaikenlaista ja paljon. Lasini on aina puolityhjä ja spinnini negatiivinen.

Ja jos plinkkaan, olen yleensä erityisen kyllästyny elämääni ja/tai äksynä.

[Vieraammaksi54]

Huomenta.
Ihanaa kun saa tänne kirjoittaa ja saada sitä kiukkua ja ärtynyttä oloa parannettua.
Minulla ei nyt ole ärtynyt olo, eikä surullinenkaan, oikeastaan olen aika hyvällä tuulella ja elämä tuntuu taas luistavan. Mutta tiedän että tulee päiviä että taas ahdistaa. Mutta senkin jo tiedän että mikään ei ole pysyvää, tämäkin menee ohi.... voi olla että jo iltapäivällä on ikävä ja yksinäistä. Sinne on jo varasuunnitelma, lähden poimimaan marjoja ja sieniä, se tässä syksyn alussa on kivaa.
Hyvää päivän jatkoa!

[Tyräkki]

Perjantai. Syyskuu.

No niin, taas sitä duunataan, tai siis jo toista kuukautta. Vanhoilla dokausaikaisilla näytöillä uusvanhassa mestapaikassa.

Noh, eipä tartte miettiä mihin aikansa käyttää.

Sillee tää keskiluokkaisen unelman eläminen hieman turhauttaa, että eipä tartte myöskään miettiä mihin käyttää rahansa. Ja kai me nyt kaikki tiedetään, että uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvat hyvät ajat, joista erityisesti osa 1900/2000-luvun länsimaalaisväestöstä sai sattumain oikusta nautiskella, on väistämättä pitkälti ohi.

Eli keulivat sähkö-, bensa- ja ruokalaskut ovat vaan alkupaloja, ja kurjistumisen kuuden ruokalajin illallinen odottaa.

[Tyräkki]

Sunnuntai.

Vääntelen vähän duunimatskuja. Ehdin taannoin ihan ilahtua, että mullahan uudessa hommassa taitaa liksa nousta, kunnes huomasin, että progressionperkelehän höylää kyllä valtaosan valtion kassaan.

Miten tää mun tulevaisuudenuskottomuus liittyy viinaan, noh voin vielä hämärästi muistaa niitä vanhoja hyviä aikoja, kun sidukkaa irtos ainakin arkiviikolla sen aikaista Seduloista eurolla, ainakin kahdella. Vaihtarit tais olla kuiva omena ja laittipäärynä.

[Tyräkki]

Jahas, talviaika.

En nyt voi väittää, että olisin sen elämänhalukkaampi kuin viimeseen..niin..viimeseen ehkä viiteentoista vuoteen, mutta tuntuuhan tälläsenä yhen ylimääräsen tunnin päivänä elämänhallinta olevan aavistuksen paremmalta, kun kaikki välttämätön huomiselle alkaa olla jo tähän aikaan valmiina.

Ja siis kyllähän ruohon on aidan toisella puolella vihreämpää, 15 vuotta sitten ihan halusin päättää opiskelijanpäiväni ja alkaa elää aikuista työläiselämää.

Ja ei, en himoitse takas koulunpenkille, ei se olis tokaa kertaa tahi tässä iässä sama.

Tavoite-eläkeikään jäljellä vielä 29v.

[Tyräkki]

No mutta, vuodesta väännetty jo 88,5%. Viikonlopulle budjetoiduista rästiduuneista hyvin paljon vähemmän, puhutaan aivan varmasti vielä käymisteitse saavutettavista prosenteista, vaikka pyöristäisin miten armeliaasti ylöspäin.

Uuden reenikauden alotin! Mutta hei, kyllähän me tämäkin kuvio tiedetään, on ihan fifti-siksti loppuuko ekana motivaatio vai polvet, ja se tapahtunee aivan lähiviikkoina. Olenhan tämänkin elänyt jo useasti. Ja tää ei ole itseään toteuttavaa ennustelua, ihan vaan puhdasta oman elämäni kokemusasiantuntijuutta. Ja voi nilkkakin mennä.

[Vilma1966]

Sähän petaat retkahdusta Onneksi et kuitenkaan alkoholin vaan sun reeniohjelman suhteen. Selittelyt vaan oli jo ihan samat

Nyt vedät sissinä yli sen 3 viikon tai kuukauden "breaking pointin" ja sitten se on rutiini mistä helppo pitää kiinni.

Itse inhoan kaikkea muuta liikuntaa paitsi sähköpyöräilyä tai kävelyä, mutta silti olen niitä lisännyt väkisin viikkooni. Aina välillä innokkaat ohjaajat kyselevät, että tuntuiko hyvältä. Vastaan rehellisesti, että EI, tuntui ihan kauhealta. Sitten kysyvät, että eikö jälkitunne ole ihana. No ei ole, joka paikkaan sattuu koko illan. Siinä kohtaan ihmettelevät kuinka edes tulen tunneille. No tietysti Ikuisen elämän toivossa
Ei vaan, olen ymmärtänyt mikä minua motivoi; haluan pystyä tekemään erilaisia asioita, etenkin matkustamiseen liittyviä, vielä vanhempanakin. Siksi on pari kolme tuntia viikossa kärsittävä epämukavuutta loppu elämä. Ei se nyt prosentuaalisesti niin kauhean paha ole

[Vieraammaksi54]

Huomenta. Minä inhoan kaikenlaisia treeniohjelmia, kuntosaleja, yhteisvoimisteluja. Yritin, että kyllähän minunkin pitää olla mukana näissä missä kaikki käyvät hakemassa elämäänsä jotain... mitä... en tiedä. Minä en löytänyt niistä mitään. Yritin monena vuonna ja ihan tosissaan. Aloitin elo-syyskuussa ja hammasta purren sain mentyä melkein jouluun saakka ja sitten lopetin. Pettymys itseä kohtaan oli aina kova. Kunnes tuli älynväläys, ei minun tarvi mennä enää. Minähän liikun ja touhuan jo ihan tarpeeksi muutenkin. venyttely ja rentoutus kotona on se mitä tarvitsen. Enkä tarvi seuraa tai muita ihmisiä siihen että pidän itsestäni huolta. nyt on paljon helpompaa elämä kun saan vapaasti päättää milloin ja missä liikun. Joka päivä liikun ulkona ja reippaasti. Siinä tahdissa ja välineillä jotka on minulle hyväksi. Pyörällä, metsälenkillä kävellen, marjojen poimintaa, hiihtämistä ja lastenlasten kanssa pihalla peuhatessa vasta monipuolista liikuntaa saakin.
Tsemppiä!

[1970]

^^^ Heip Tyräkki ja tätä aikaa ja aikaa tulevaa. Ja harrastakoon kuka mitäkin, vaan hyvästähän se on, jos niin kokee.
Asun itse salilla ihan kirjaimellisesti toisessa kodissa, joten en ehkä tuuppaa omaa, puolueellista propagandaani.
Hyvinvointia kannattaa silti tavoitella ja keinoja siihen ompi olemassa ja jokainen tavallaan.
Ilman lisäaineita ja viunan kitkerää katkeroa pärjää parhaiten, jei ´

Jatkumoita tännekin ja ensi lunta pikaista.

[Tyräkki]

Jopas täällä on ollut vilinää ja vilskettä!

Hei vaan, kiva lukea vanhain ja uudempain tuttujen turinoita.

Selvisin reeniohjelmassa neljännelle viikolle, mutta valmiiks se ei tullu, tuli räkätauti. Toki hurskas ajatukseni on jatkaa ihan muutaman päivän päästä, mutta on myös ihan mahdollista, että en kuitenkaan niin tule tekemään. Oon muutamana kesänä käyny yhdessä suurtapahtumassa sporttaamassa, ja tänä vuonna, hyvin hurskaista tavotteista huolimatta, reenikausi jäi hyvin mitättömäks. Vielä elätän toivoa, ettei se tällä kertaa toistuis, mutta mutta. Ihan tyypillistä mulle, että teen jotain aikani ihan näennäissitoutuneesti, kunnes sitten vaan enää en tee.

Töiden kanssa noin ei vielä ole käyny, ainoostaan siks, kun se lottovoitto ei ole osunut kohdalle. Eli unta ja ahertamaan.

[apent66]

Hei Tyräkki ja tätä kautta kaikki uudet ja vanhat!

En kehtaa nostaa omia jorinoitani tuolta kaukaa kolmossivun alakolmanneksesta enää framille, joten tulen kyytiin tällä tavoin. Toivottavasti et pahastu.
Kaikkea hyvää Sulle ja muille. Sydämestä.

Kiitän samalla tätä Päihdelinkki-verkkosivustoa oman tilanteeni hahmottamisessa. Sen tuki ja apu on ollut valtavan tärkeä. Kaikki vertaistuet, laitoshoidot ja katkot vuosikymmenien varrella olivat Plinkkiin liittyessäni jo takana, samoin vuoden mittainen, päihdepoliklinikalla valvotusti ja kahdesti viikossa saatu antabuskuuri. Tallustelin siis yksin eteenpäin - tai oman aikani tiiviisti Plinkkiin kirjoittaen. Ja kyllähän tähän suuntaan totta puhuen jalka tahtoo vipattaa vieläkin.

Raittius on lahja - en jaksa selittää. Puhut leikillisesti lottovoitosta. Minut se olisi vienyt aivan varmasti ja nopeasti ennenaikaiseen hautaan silloin entiseen aikaan. Sen oli jo tehdä yksi perintö, josta ei nykylain mukaan tarvitsisi maksaa edes veroa. Silloin piti. Ulosottoja siitä meni lisäksi päältä ja rutkasti.

Jatka Sinä vain treenaamista, se tekee hyvää. Itselleni riittää 4 km uintia viikossa ja kävelyt päälle.
Kyllä elämä on nyt elämisen arvoista ja aika ihmeellistä, kun sitä koko ajan selvin päin katselee.

Kirjoitan tämän, koska minulla on raittiuden merkkipäivä, kuten sivusta näkyy ja sattumoisin nimimerkistänikin. Pedon lukuhan tuo kuutonen taitaa olla. No, eihän raittiuden tavoittelussakaan sitä alituista nöyryyttä pidä koko ajan ja kyllästymiseen asti korostaa. Vähän rotia pitää olla ja jossain vaiheessa hyvällä tavalla "petomaisuuttakin", itsekuria ja oikeanlaista uhmaa, jotta pääsee alussa pahimpien karikoiden yli. Suoraan sanottuna sen viinanjuonnin täytyy antaa vapaasti vituttaa ja oikein kunnolla.
Vastustaja kun on itse Piru.

Mikä tyyli sitten kenellekin sopii. Aika tekee yleensä tehtävänsä, eikä tarvitse sanoa niin kuin filosofi ja alkoholisti Pertti "Lande" Lindfors aikoinaan tapasi sanoa, että hän on "kärsinyt raittiudesta" niin ja niin monta vuotta.

Terveisiä kaikille ja voimia alkoholin vastaiseen taisteluunne ja terveen ja hyvän elämän tavoitteluun!

[Vieraammaksi54]

Pakko oli minunkin tänne tulla kiitollisena raittiudesta, oikein mieli keveänä jälleen. Päiviä on että on olo harmaa ja kaikki tuntuu olevan merkityksetöntä, mutta kas kun muistaa mistä suosta on noussut niin ei nämä päivät voi olla huonoja.
Sen olen huomannut että minulla pitää olla haasteita elämässä, pieniä ja suuria, silloin tunnen eläväni kun kamppailen ongelmien kanssa ja niistä selviän...
Minäkin kirjoittelen täällä mihin tahansa. En ole omaa aloitusta laittanut, jotenkin tuntuu että se hukkuisi johonkin. Ja kun luen täällä niin johonkin voi kertoa oman kokemuksen. Sillälaillahan tämä kait toimii, että jaetaan kokemuksia miten pysyä raittiina?