Olet täällä

Balanssi

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Balanssi

ViestiKirjoittaja 1970 » 8.8.2010 12:12:10

Moro. Olipas vaikeeta tänne pääsy puhtaasti teknisistäkin syistä, urpåilen tietsikan kans ansiokkaasti. Asiaan eli lähetään vaikkapa siitä, että olen säätänyt alcomaholin kans aivan tarpeeksi täs elämäs. Alalle kipusin teininä ja aloitin säännöllisen dokaamisen 16-vuotiaana ja harjoittelessani uraani ahkerammin ylennyin ja aloin juomaan putkia, joista parhaat/pahimmat kestivät useampia vuosia. Aikuisiällä pisin selveentymisjakso 100 päivää. Kovin on vähän. 20 vuotta ja en kertaakaan ollut selvällä nupilla yli 4 viikkoa. 22 veenä tunnustauduin alkoholistiksi. Olin vuoden ulkomailla ja siellä reenasin aamuhuikan ottoa. Opin. Koko ysäri oli varsin huuruinen ja 2000-vuoden molemmin puolin en muista kaikista vuosista paljoakaan. Turpaan on tullut fyysisesti, henkisesti ja kaikilla elämisen osa-alueilla. Olin 27 v, kun otin itse yhteyttä a-klinikkaan. Kävinkin vuosia sosiaaliterapeutin juttusilla. Kolmesti hän järjesti mut neljän viikon toipumishoitoon. Motivaatio nollassa ja näin jälkikäteen rehellisesti sanoen puhuin pelkkää skeidaa ja kusetin muita ja ennenkaikkea itteäni. Neljäs hoito oli -05 päihdepsykiatrisella ja siinä oli loistava sauma, mutta niin vaan lähettiin jonnekin mökille kaatamaan ja niin meni sekin neljäs hoitokerta kankkulan viemäriin. Itsepetos istui lujassa. Terapeutillakin kävin terapeutin vuoksi, huomasin. Sitoutuminen ei alkuunkaan vahvaa. Elämä hapuilua ja juomisen varmistelua ja alkoi tosi rankat pelkotilat ja paniikkihäiriöinnit. Duunini oli muutenkin täysin retuperällä. Eka hoidon -98 jälkeen en sinne enää palannut. Mulla oli pitkä riippuvaisuus erääseen tyyppiin, jolta alcon tarjoaminen luonnistui, myöhemmäs vaiheessa putsasin piiristäni kaikki addiktit. Puh.nro vaihtoon, se oli fiksu, vaikka vähäinen teko.

Äärimmäisen rankka kokemus tapahtui -06 joulun tietämillä ja henki oli lähteä. Nahkaliiviset palkkamurhaajat yrittivät varastetulla avaimella tunkea kämppääni. Extriimi kokemus ja jälkihoitona menin vasta 1.5 vuoden päästä psykolle juttelemaan aiheesta. Oma lääkäri kuuli mua ensin, erittäin tuttu, sillä olin kännis murtanu solisluuni yms. tapauxia ja totesi aiheellisesti meikän tarvitsen alan henkilöä kuuntelemaan. Kaksi vuotta käynyt "juttelemassa". Tuohon erittäin kimuraan -06 tapahtumaketjuun en aio palata, sillä se on erittäin pitkä ja alan voimaan fyysisesti pahoin sitä kelatessani. Arvet sekä näkyy päälle, että ovat näkymättömissä sielussani, pysyviä tuntuvat olevan, vaan eivät enää menemisiäni tukahduttavia. Todellinen pelko on hullu koira helvetistä.

-08 katkokaverini, ainoa joka oli "täyspäinen" haastoi mut olemaan juomatta tietyn ajan. Irvistelin sen läpi ja sinä vuonna aloin edes hieman kontrolloimaan läträämistäni, joka oli mittaluokassaan teollista. Aivan liikaa, paljon, mutta nopeasti-tyylistä. Alotin kirkkailla teininä, rahaa tein ihan ite opiskelun ohessa, jatkoin 20 veenä viskillä ja oluisilla, myöhemmin 30 veenä kalja oli hallitseva huumeeni. Siinä 35 veen paikkeilla alkoi roppa ja pää jumittaa pahemman kerran. Virtuaaliaatoxet käynnistyvät automaattisesti, jos juon ja silloin en syö, en mitään. -09 vuosi ja meneillään oleva olleet saman tyyppisiä. Juominen on viimeisen kalenterivuoden aikana tuottanut 7 juomisputkee, joista kaikki 7 turhia. 10 päivää kun on kulunut olen aivan hajalla, psykoosi tulee perse eellä vastaan. Toipuminen kestää julmetun kauan. Kaverille kiitollinen, kun sysäsi mut tai herätteli, miten vaan. Meidän kaveruus perustui puhelinpohjaiseen keskusteluun, jotka kestoiltaan pitkiä. Nyt en tiedä missä hän vaikuttaa, onko hengissäkään. Saman ikäsii ollaan, täytti myös kyseinen jamppa 40 vee kesällä.

Tässä istun ja ihme kun näinkin pitkälle päässyt. Tuo "prosessi -08" ei ole mennyt hukkaan, valtaisia tunnekuohuja on joutunut käymään läpi, jumituksia, vääntöjä ja kyllä ne varmasti on tuttuja holisteille ja addikteille kaikissa karmeuksissaan. Reflat, viekkarit, rapulat ovat käyneet sietämättömäksi kestää. Haluan todeta, että olen juonut tarpeeksi, eikä olisi enää tarvetta juoda.

Plinkkiä tutkiskellut nyt vähän enemmän kuin talvella. Muutamia omakohtaisia viestiketjuja olen käynyt läpi iltaisin ja päivisinkin. Aika ajoin törmään niiiin tuttuihin fiiliksiin kuin olla ja voi, ovat saaneet miettimään ja tietenkin pitkälle pötkineet ovat parasta esimerkkiä: toihan on oikeessa, tossa on järkeä, juuri tolta on tuntunut-pohjalta olen katsellut ja havainnoinut. Fakta on, että olen TODELLA KYLLÄSTYNYT DOKAAMISEEN, mitään annettavaa sillä myrkyllä ei mulle ole, jos koskaan olikaan. En ala sen enemmän suunnittelemaan, tänään 4 viikkoa selvinpäin ja joko olis aika meitsin jättää mennyt taakse ? Linkkini ulkomaailmaan on noutaja-hurttani, olkoon mun tukieläimeni. Sillähän ei ole pyhiä tai arkea ja ulos on mentävä aamuin, illoin. Aina olen ollut liikekannalla ja pyrkinyt harrastamaan. Muuten olen sosiaalinen puolierakko, yksin olo ei mikään vaikea tila ja sosiaaliset käymiset laajassa koirapiirissä, osan niistä ihmisistä tuntenut vuosia. Osalle puhun aivan avoimesti ongelmastani. Ne tietyt ihmiset. Toisten kans jutskataan jotain ihan muuta. Eka koirani sai mut liikkeelle siitä "en voi mennä edes ulos"-vaiheesta, josta n. 10 vuotta sitten tokeennuin, enkä tiedä miten se tapahtui. Kuljin tosin tuolloin automaattiohjauksella...

Realisteja kun ollaan, vaihtoehtoni ovat juomisen ottaessa vallan: Loppuiäksi letkuihin, pyörätuoliin, rollaattoriin, hullujen huoneelle, ennen aikojaan hiljasten miesten ja naisten leirinäalueelle. Kun olen nähdäkseni siirtynyt täysjuoposta tuuriputkimieheksi olisi seuraava rakentava vaihe astua 100 prosenttiseen raittiiseen maailmaan.
Tänään elo-olot kohtuu-jees, unirytmi palaamas, jne, mutta nämähän on katseltu jo satoja kertoja. Haluan päästä irti lopullisesti wiunasta ja sen mukana tuomistaan epäterveistä ajatuksista. Näin ja tältä pohjalta lähdetään, siis juomattomana nimenomaan tänään. Hyvää sunnuntaita ja lopettajat, olette jo auttaneet tätä heppua kirjoituksillanne, niistä on ollut hyvä kaikuluodata omaa tilaaansa, joka on kuitenkin pohjimmiltaan haperoa ja epävakaata... Aikaa mulla on vaikka muille jakaa ja siinä myös kaksiteräinen miekka. OK, tänään ei aleta kaatamaan. :)

2014 elokuu ja marraskuu: Tässä sairaan kertomuksessa otetaan tarkastelun alle nelivuotinen kehyskertomus, jossa tutkitaan yksittäisen juopon näkemyksiä ja mielenliikkeitä, if any. Tunnevammaisen muisteloissa plarataan halki sanaisen mielipideviidakon, jonka varrella iilimatoiset hyeenat räksyttävät ja käyvät kiinni viattoman valkoiseen roileripohkeeseen. Laastarina toimivat itsevoipaisuus ja parempiosaisuus sekä ylenkatseinen asenne, joka on täynnä minähenkistä paskiaista, joka ei ota vaarin neuvoista, vaan etsii itse haluamansa ja saa minkä ansaitseekin, vai saako sittenkään.

Matkan aikana vuosien vaihtuessa tapahtuu hieman kehitystä suhteessa päihdeongelmaan ja elämän mahdollisuuksien laajuus saa uuden merkityksen, mutta riittääkö se lopulta auvoiseen ja onnelliseen loppuun ? Onko menneen taakka liian raskas kantaa ? Kuka oikeestaan voi olla varma onnistumisestaan addiktoituneessa elämässään, kuka arvioi onnistumisen kriteerit ? Voiko lääkesokeri parantaa todella kaikki riippuvaisuudet ? Miten kärpänen kestää omaa pörinäänsä ?

Tämän viestiketjun päähenkilö sukeltaa olevaisesta menneeseen ja puntaroi elämänsä eri jaksoja ja pyrkii pääsemään balanssiin, jossa eri mittaiset päihdekärmekset olisivat samalla rivillä ja ryömisivät pituusjärjestykseen ja oppisivat käärmesulkeisten käytännön. Eräänä heinäkuisena ja kuuman kauniina kesäiltana hän onnistuu hetkellisesti tuossa sirkustempussaan. Trikki pitää kuitenkin uusia joka ainoa ilta ja aamutkin notkeasti koukistaa.

Miten yhteiskunta vastaa kun turmiolla mesonnut ½-pultsari tekee ensimmäsiä tunnustelujaan työelämän tapaiseen päivärytmiin ? Kestääkö polla, entä säilyykö huumori puristuvassa systeemissä ? Kuka on salaperäinen mallinainen vai onko se jäänne raikulivuosina kehitetystä päänsisäisestä harhasta ? Entä pampulariippuvuus, pääseekö siitä koskaan eroon ? Lähteekö tämä sankari ulkomaille ja ostaa menolipun Etelä-Amerikkaan, jossa löytää kiintoisen kultin ja perustaa alajaoksen, joka auttaa isättömiä slummilapsia pääsemään New Yorkin halutuille catwalkeille ja clubbauspiireihin bilettämään niin penteleesti. Osa vastauksista tauon jälkeen, mutta on myös mahdollista klikata tämä stoori takas upoksiin, missä se palvelee parhaiten ja syväsukeltaa pois tätä päivää ja sen kunniallisia ihmisiä häiritsemästä.

Tekijän ja julkaisijan huomautus: Nyt myös roskapostina ja pokkarina lähimmältä katkokeskukselta ja jätepaperin maailmanmarkkinahinnalla Tarastejärven kaatopaikalta. Ei kestä päivänvaloa, siksi luettava keinotuikun alla pimeessä makkarissa ja jokaisen viestin jälkeen on terveellistä poistaa sivuhistoria. Kyl se lenkillä käyminen on parempi valinta. Itte en tätä lukis kuin maksettaessa. No, maksoi se vaivan ehkä lopulta kuitenkin, almost man.

Kirjoittaminen toimi itsellä mielekkäänä joutenolon täytteenä sekä pystyin täten helpommin lähestymään ongelman ratkaisua ja prosessoimaan henkisesti merkittäviä kognitiivisia vaikuttimia, joiden aggression regressiot näkyvät meridiaanisina frekvensseinä tietoisen tajunnan pintakentässä ja mystisessä kumulatiivisen konjuktionrakennelman suhdanteissa. Tämän ymmärtäminen johti analyysiin, että päihdemaailman valinnat ovat suppeita ja on lungimpaa olla tietsä ihan streittinä ja hifistää ja chillata sekä hengata selvinpäin.

Kannattaa varmaan harkita, ennenkuin alkaa tällasta fakin skeidaa tavaamaan, sillä elämässä on todella muutakin kuin jonkun juopon itsekeskeistä jorinaa ja päätöntä tarinointia, kuten konkreettisesti ottaen ulkoilmassa liikkuminen ja koiran kanssa leikkiminen ja sen eläimen, voi olla toki alligaattorikin tai pupujussi eli kani, lenkittäminen joka puolella taajamaa ja taajaman ulkopuolella, ja kahvilassa voi käydä kans hörppimässä alcottomia juomia ja ostaa kaupasta harvinaisempia litkuja, jonka jälkeen voi hakea hyvän kirjan kirpparilta tai käydä kirjastossa tai sitten sä voit katsoa laadukkaan dokkarin, keskustella siitä rakentavasti livenä mukavien ihmisten lämpöisessä seurassa ihanan takkatulen luomassa nostalgiassa ja ainahan voi työskentelyjen välissä ottaa pienet ip-nokkoset ja seurata valveillaoloaikana muiden kanssaihmisten touhuja kauempaa tai ihan likeltäkin, että ei se lukeminen sinällään ole aina kannattavaa, kun ei tiedä mitä shittii mikin on ja Celinekin oli melko levoton paskatapista jauhava antisemitisti, joka hengaili Ranskan miehitysvuosina ihan oikeiden natsien kanssa ja josta tuli elämänsä päätteeksi varsin lahjakkaasti täyden kiepin hullu, joka ei ehtinyt viime vuosiaan viettää ollenkaan palanssissa ja tänään näen hyvin voimakkaasti, että

Valinnan tekeminen on elämässä tärkeimpiä tekoja, näin oli. Kukaan ei varmasti voi tietää, mikä on oikea vaihtoehto, mutta ilmeisen väärät ovat usein tuhoisia ja johtavat ennen aikaiseen tuhoon, sekä laskevat mielihyvän mahdollisuutta lievittää alakuloisuutta ja taudin hoidossa tarvitaan kaikki myönteisyys ja iloinen mieli jelppimään potilasta, joten

Mee siis NYT harrastamaan, moro.

Editoinnista toteisin, etten suinkaan hinkannut aloitusviestiäni noin monta kertaa, vaan kärsin ja nautin otsikonvaihtotaudista, joka vaatii eri kausille erilaisen otsakkeen ja siitä nämä merkintäjäljet, muttei se
lopulta liene vakavaa ja koitetaan jaksella ja mieluiten omana ittenään ja ilman turhia lisäaineita, siinä kaikki.
Viimeksi muokannut 1970 päivämäärä 27.11.2019 12:51:28, muokattu yhteensä 34 kertaa
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Michael » 8.8.2010 12:25:22

[c
Viimeksi muokannut Michael päivämäärä 10.10.2011 14:38:00, muokattu yhteensä 1 kerran
"Minun nähdäkseni minä en juurikaan käytä päihteitä."
Avatar
Michael
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 933
Liittynyt: 14.10.2001 00:01:01

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Mörinä-Masa » 8.8.2010 13:25:36

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Mörinä-Masa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 4.8.2010 06:38:45

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Michael » 8.8.2010 13:42:31

Siellä ovat voimassa omat lait. Sitten kun dokataan ja käytetään kovia huumeita, jotain ongelmaa syntyy aina ennemmin tai myöhemmin. Sitten saa miettiä oikeasti, mitä tulee tapahtumaan.
"Minun nähdäkseni minä en juurikaan käytä päihteitä."
Avatar
Michael
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 933
Liittynyt: 14.10.2001 00:01:01

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja 1970 » 8.8.2010 14:29:42

Michael kirjoitti:Siellä ovat voimassa omat lait. Sitten kun dokataan ja käytetään kovia huumeita, jotain ongelmaa syntyy aina ennemmin tai myöhemmin. Sitten saa miettiä oikeasti, mitä tulee tapahtumaan.


Joo kiitos Michael. Varmasti väärissä piireissä lähtee henki. Pieni tarkennus tapahtumiin joulun tienoilla -06: En kuulu kriminaalikerhoihin, harrasta rikollista elämää, käyttäny koskaan laittomia huumeita. Tein merkittävän virheen luottaessani juudakseen, joka järkkäsi mut tappolistalle vittuilusta. Tyypillä oli "yhteyksiä". Siinä se lyhykäisyydessään, mutta se on novellin mittanen tapahtumasarja. Jottei tämä "epämääräinen" asia nyt ole se pääpointti, vaan halu ja tahtotila raittiuden polulle irti alcomasta. Taitaa muuten alkaa lopettajat-ura hyvin negaatioisssa fiilixissä. :D Noh, eteenpäin mennään jokatapis ja saa vapaasti kommentoida, opastaa, antaa winkkejä. :) Munhan pitäis olla vahvasti panostava, tyrkättiin mieto logo, vaan liekkö sisällöllä silti pääpaino. :|
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Rahvas » 8.8.2010 16:12:49

1970 kirjoitti:..Noh, eteenpäin mennään jokatapis ja saa vapaasti kommentoida, opastaa, antaa winkkejä. :) Munhan pitäis olla vahvasti panostava, tyrkättiin mieto logo, vaan liekkö sisällöllä silti pääpaino. :|
Aluksi kaikki on mietoja ja juomisetkin vain vähäisiä, mutta edetessään raittiudessa kummatkin muuttuvat. Tarpeeksi paljon kirjoittelet, niin sinusta tulee vahvakirjoittelija ja mitä pidempään olet raittiina, niin juomisetkin muistuu kaikki mieleen, kuten tehdyt vahingot yms., ainakin ne joilla on merkitystä, ne omat.

Balanssi löytyy se on varma asia, jos tahtoa ja intoa toimia löytyy. Balanssi ei vaan saa olla vähentämisen juttuja vaan kokonaan lopettamisen.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja 1970 » 8.8.2010 19:32:16

Kiitos Rahvas. Tahtoa ja intoa, eikä vaan vähentämisen juttuja, vaan kokonaan lopettamisen.

Sain psykoltani yhden kantavan ohjeen: Kirjoita. Niinpä tein ja latasin kaiket sen hetkiset hektiset tunnelmani päivittäin tietsikalle. Vuosi vuodatusta kovalevyllä ja kun niitä analysoin, voin todeta jokaisen dokaamisputken alkaneen samalla kaavalla. Ote ei voi pitää, kun sitä ei ole. Alkaa menee muka liian hyvin ja totuus unohtuu. Helvetilliset jälkitilat on mennyttä vain. Nehän on aivan sietämättömiä ja pieniä maailmanloppuja. :cry: Kolme viikkoa sitten olin tosi kireenä, ekoina viitenä päivänä puhunut kenellekkään. Keskustelut luokkaa: "joo", "moi", "-tos". Vasta sunnuntaina juttelin ja sain tukea: "älä luovuta". Sanon sellasia vekkoja 0-viikoiksi, kaiken pitää opetella 0-pisteestä. Kännykän textarit ei onnistu, kun tärisee kädet. Pään läpi käy loputon melske, mikään ei toimi. Kello käy taaksepäin, päivä viikon mittanen. Rytmihäiriöitä yms, meinasin delata näsijärveltä palatessamme. Uittanu hurttaa toukokuusta asti. Tällä neljännellä viikolla olen yllättänyt itteni smailaamasta. Uloslähdöt ei ole vaikeeta tai kenenkään kanssa tarinointi.

Selvinpäin en notku baareissa, mitä mä siellä tekisin, enkä jaksa höyrypäisiä ees katella. Sain hiljattain kuulla kaimani lähes tapetun tässä lähipuistossa, puistokemistiaikoina sekin oli omalla kohdalla mahdollista. Pelkoa en sillä tavalla enää koe, työstin sitä pitkään ja post-traumaattinen häiriötila enää ole voimassa. Selvittämättömiä juttua kyllä, sillä miksipä muuten näen aika ajoin unia 90-luvun aika&paikoista ? Niihin liittyy häpeä ja AINA olen niissä unikuvissa eksyksissä ja tutut puhumattomat kasvot ympäröivät ja toteavat: "Sä et ole mitään". Yksi dokaamiseen ajautumisen perus-syy on, etten ole aina erityisen tyytyväinen olemaan minä. Omakuva ei miellytä noin vertauksellisesti, pärstä nyt menettelee muuten muitten pärstien joukossa :lol:

Vaan siihen lipsumiseen, kun ei ole otetta: Tietty aika kuluu ja polte alkaa. Se tulee jostain aivan yllättäen ja impulssivinen minuuttipäätös pilaa aikaan saadun selveyden, on se sitten kaksi kk, tai enemmän.
Eräs kovan luokan ex-juoppo sanoi mulle: "Älä laske niitä päiviä, sä ratkeat". Mulle niiden laskeminen, että tietää missä mennään, on tärkeetä, kun niitä ei ole päässyt kertymään satoja, tuhansia. Varmaan vuosi on niin kova juttu, että silloin voisi hellittää. SEN LASKEMISEN SUHTEEN.

Äärimmäisen katala ja muotoaan salakavalasti vaihtava sairaus on alkoholismi. Se pirstaloi mielen ja aiheuttaa hässäköitä perheissä, tuhoaa ihmis-suhteet jne, blaa blaa. Kun heivasin jokaisen addiktin laiffistani, tulipa ympärille tilaa :lol: Salaisen puh.nron myötä pääsin häirikkösoitoista. Pari vuotta kuuntelin puhumattomuutta langattoman toisessa päässä. Kauan veivasin asiaa, kun eräs rankemmista aineista luopunut hlö kehotti niin tekemään. Ei olla oltu juttusilla, sillä havaitsin meidän kulkevan selvänä eri latuja ja se ajatusmaailma on ehkä katsannoltaan erilainen tai luonnepohjalta. Olen on/off-tyyppinen, harmaita värejä olen kyllä kattellut minkä lievältä värisokeudeltani kykenen.

Miten välttyä seuraavalta miinalta ? Miten toimia toisin ? Ens viikolla pitkän tauon jälkeen menen psykolle päivittämään tilanteeni. Työkykyarviontigurulta odotan yhteyden ottoja. Kerran olin työkyvyn arvioinnissa, joka tehtiin tuossa isossa sairaalassa, tays:issa. Asun Mansessa, täällä on mittavat aa-verkostot, lähin on kolmen korttelin päässä. Hoidoissa ollessani käynnit oli pakollisia landella ja täällä Tampereellakin. En saanut mitään irti, na:ssakin kävin vapaaehtoisesti kerran. Hepreaa mulle ja olen asunut jonkin aikaa Israelissa. :lol: Enpä lähe arvioimaan syvemmin systeemiä, kaikkia tarvitaan ja luin ison kirjan tarinoita, oli ne kuinka vanhoja vaan. Selviytymis-stoorit kiinnostavat aina. A-klinikalle olen liian hyvä kuntoinen. Tiedän kuinka tukossa se paikka on tähän aikaan vuodesta, siis todella... 10 vuotta kävin juttelemassa, hyötyä en osaa arvioida. Viisi vuotta sitten meikä oli eri tilanteessa, ainakin keskeneräisempi henkisesti suhteessa päihteeseen tai jotain...
Olenko dokannu riittävästi ? Toivon niin, mutta let´s face it, oon vielä fyysisesti addikti. Neljä viikkoa on alku ja olo on petraantunut, parempaa oloa on vaan saatava lisää. Juomalla päädyn lähtöruutuun ja en enää jaksa sitä rumbaa alusta, OLEN NIIIIN KYLLÄSTYNYT ALOITTAMAAN NOLLASTA. Ehkä sekoa textiä, mutta tällanen pää tänä iltana. Raitis.

Kiitos, parempaa viikkoa kaikille ja raitista alkua uuteen tulevaan haasteeseen, olkoon se mikä vaan... :)
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Rahvas » 8.8.2010 22:16:51

1970 kirjoitti:Olenko dokannu riittävästi ? Toivon niin, mutta let´s face it, oon vielä fyysisesti addikti. Neljä viikkoa on alku ja olo on petraantunut, parempaa oloa on vaan saatava lisää. Juomalla päädyn lähtöruutuun ja en enää jaksa sitä rumbaa alusta, OLEN NIIIIN KYLLÄSTYNYT ALOITTAMAAN NOLLASTA. Ehkä sekoa textiä, mutta tällanen pää tänä iltana. Raitis.
Sinulla itselläsi on avain sinuun itseesi ja syihin miksi olet dokannut ja jos dokaisit uudestaan. Nollasta on hyvä aloittaa ja jos ennen olet aloittanut nollasta, niin ne nollat ei ole olleet vielä nollia. Päivä on hyvä nollata iltaisin, miksi onnistuit, miksi jokin epäonnistui jned. Aamuisin on hyvä tehdä suunnitelma päivälleen, mitä aiot tehdä raittiutesi hyväksi ja tee samalla oikein lista siitä, vaikket paperille, niin mieleesi. Samalla jos haluat, niin rukoile Jumalaltasi voimia ja rohkeutta toteuttaa kaikki mitä raittiutesi vaatii. Sinä olet vastuussa itsestäsi, elämästäsi ja toiminnastasi. Älä sitä vastuuta pakoile juomalla, käyttämällä mitään päihteitä mitä et oikeasti tarvitse.

Ole itsellesi se tärkein ihminen ja toimi jotta raitistuminen alkaa maistumaan oikealta. Anna aikaa itsellesi, ota sitä, jos et ennen ole hokannut.

Hyvää yötä.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.8.2010 08:39:05

Kiitos Rahvas. Piti lukea teksti moneen kertaan, vaikka eihän siinä käsitelty rakettitiedettä :) Siis aikaa ja lisää aikaa ja sitten vielä lisää aikaa. Sitä on käytössä ja siitä on hyötyä, siitä on haittaakin. Uusi viikko käyntiin, punnitukseen ja näsijärvelle uimaan. Havaitsin, että päihdelinkki on Pirkanmaan kokoinen, ketjuja, ryhmiä on silmän kantamattomiin. Tänne voi melkein eksyä. Kirjavia ovat myöskin näkemykset, no niinhän pitääkin.

Tuntemukset NYT ovat sellasia tasaisia, ei suuria hypähtelyjä. Lievä väsymys seuraa mukana, ei se ole kummempaa. Pahimmat demonit vaihtaneet maisemaa tai helle on ne tainnuttanut. Tarkkana on oltava koko ajan, ettei ajatus lähde karkailemaan tai ala pohtimaan katkeruuksia, turhia juttuja, negaatioita. Ne nakertavat rotan lailla. Vaan on joitain ihmisiä (3) joille en ole antanut anteeksia tekemisiään, niin rankkoja olivat ne tempaukset. Yhdelle annoin ja mitä teki, varasti ja rääkkäsi koiran multa... Näitä sosiopsykopaatteja osui tielleni peräkkäin kolme, eivätkä olleet mitään idän viisaita miehiä, mutta eivät tyhmiäkään, vaan yksi älykäskin Saatanan lähetti. Pahoin ravistelivat elämäni raiteiltaan. Tätähän ei selvinpäin koskaan olisi tapahtunut. Nuo jutut riepoo kyllä vuosien jälkeen vieläkin. Koston ilmapiiri ? Hieman... En sitten missään tekemisissä ole heidän kanssaan ollut -07 jälkeen, ovatkin missä ovat, ei kiinnosta --- Myrkkyä saa korttelin päästä alkosta. Se onkin juuri sitä, mitä en tarvitse. njiet.

Oli mainintaa päivän nollaamisesta sen aluksi ja lopuksi. Ennenkuin taju lähtee iltasel kelaan menneen päivän abouttisesti ja illalla pohdin tulevaa. Se on normitoiminto. Rutiinitoimet sopii mulle, haluun eleskellä kohtuu säännöllistä rytmiä ja valitsen mieluiten vaikka tylsän elämän, kuin muistamattoman 2-viikkosen, kun herää parta ajamatta todella huonossa kuosissa.

On AIVAN GREATNESSIÄ herätä selvinpäin. MAHTAWUUTTA !! Tsumpit ja teet riittää aamujuomaksi. :shock:
Hyvää alkanutta vekkaa ja raitista päivää kaikille. :D
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Smokki_ja_Sikari » 9.8.2010 09:18:06

1970 kirjoitti:On AIVAN GREATNESSIÄ herätä selvinpäin. MAHTAWUUTTA !! Tsumpit ja teet riittää aamujuomaksi. :shock:
Hyvää alkanutta vekkaa ja raitista päivää kaikille. :D

Tuo on hieno ajatus. Katselin aamuaurinkoa ja mietin, kuinka kaunis on aamu kirkkailla silmillä katsoessa. Siinä mielentilassa on todella hyvä pysähtyä pohtimaan, joisiko taas tänään vai olisiko sittenkin vielä kerran iltaan asti selvinpäin. Jos päättää juoda, niin sitten juo oikein kaksin käsin. Jos päättää olla selvin päin, niin taas seuraavana aamuna voi miettiä samaa kysymystä.
29.4.2009; 16:10:53 - Sinä olet hyvä ihminen ja sinullakin on oikeus onnelliseen elämään.
Avatar
Smokki_ja_Sikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3257
Liittynyt: 7.5.2009 09:20:55
Ollut raittiina

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Michael » 9.8.2010 09:30:18

[x
Viimeksi muokannut Michael päivämäärä 10.10.2011 14:36:53, muokattu yhteensä 1 kerran
"Minun nähdäkseni minä en juurikaan käytä päihteitä."
Avatar
Michael
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 933
Liittynyt: 14.10.2001 00:01:01

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Michael » 9.8.2010 09:34:39

x
Viimeksi muokannut Michael päivämäärä 10.10.2011 14:36:23, muokattu yhteensä 1 kerran
"Minun nähdäkseni minä en juurikaan käytä päihteitä."
Avatar
Michael
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 933
Liittynyt: 14.10.2001 00:01:01

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.8.2010 12:55:21

Tervehdys ja Kiitos Smokki_ja_Sikari. Jospa sitä raittiutta alkaisi vetämään kaksin käsin heti viikon alkajaiseksi. Hiljaa hyvä tulevi, luulen ma.
Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa sanojani vaihdoin tänään oikeassa elämässä oli korjailemas oloansa puistossa. Kukin starttaa viikkonsa omalla tavallaan. Parin tunnin lenkin päätteeksi vanhempi pariskunta lenkkipolun laidalla suoritti samaa penkillä istuessaan. Ei janottanut. Kalliolla oli hyvä oikasta pitkäkseen, kun selkä jumittanut jo vuosia vaihtelevasti. Siihen voi laittaa jomoaissii tai vastaavaa linimenttii. Tästä pälkähtikin mieleeni särkylääkekierre, jota harrastin reilut 10 vuotta. Mulla jumittaa niskahartiat ja oli ohimo ja öögasärkyä. Napsin hirvittäviä määriä perus-särkylääkkeitä, satoja tuhansia millejä. Nehän vaan pitivät yllä lääkesärkypäänsärkyä. Kun vielä välillä lamppuja valon arkuudessa alkaa poltella, en ota mitään. Hammas revittiin weke alkuvuodesta, annoin luvan ittelleni ottaa syystä pain-mediciinenjä siis, ei mitään kolmiotavaraa. Kax vuotta sitten kävin 15 kertaa ammattihierojalla, joka paineli myös akupisteitä. Se toimi. Samalla tein ratkaisun, etten ibuprofeenia enää ota miten sattuu = koko ajan, vaikka syytä ei oikeasti olisikaan. :shock: Puoli vuotta särki tasaseen ja koko ajan, sitten helpotti. Syöpäkääryleen kans kävi vähän samoin: Mietin kauan miksi vedän tätä shittii, kun siinei ole mitään järkeä. Taas otti puoli vuotta ja röökasin unissani, paljon heräilin, morkkaannuin, tasaannuin, aika kului eikä se ole mulle mikään juttu tänä päivänä.
Vältän nikotinistien ohjeistamista. Tiedän itse kuinka hyvää teki vetää ruokasauhut ja aamun eka spaddu... Mutta pointti on se, ETTEI sitä TARTTE AJATELLA AKTIIVISESTI eli ei ollenkaan. Omalla Kohdallani Oksentaisin varmasti, jos pitäis polttaa. 18 vuotta piisas. :| tästä kohta viisi veetä.

Tästä aatoxesta voi hyvin jatkaa siihen, että ehkäpä jonain päivänä suhtautuminen alkoholiin olisi samanlaista. Toivottavaa se olisi, sillä nythän tuon nesteen aikaan saannoksia kelailee enämpi vähempi omalla kohallaan.

Michael --- olet TÄYSIN ASIAN YTIMESSÄ. HAUDATAAN mennyt väkivaltainen shaiba, kaikki se mikä on omaa itseään kohdannut, vahingoittanut ja psyykettä raastanut sekä KOSTONHALU ja kulttuuri, mikä siihen nivoutuu. Annetaan niiden tuntemusten haaleta ja kasvaa koiranputkea.
Amen for that. :) Jumalaare, ku selvä pää oikein humisee :lol:
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja Rahvas » 9.8.2010 13:29:21

1970 kirjoitti:Pahoin ravistelivat elämäni raiteiltaan. Tätähän ei selvinpäin koskaan olisi tapahtunut. Nuo jutut riepoo kyllä vuosien jälkeen vieläkin. Koston ilmapiiri ?
Lyhyesti nyt vain. Oletko ajatellut, että joku menneisyydestä "omistaa" sinusta noin osan, vaikka sillä palalla itse ei tee mitään eikä edes tiedä omistavankaan sitä.
Ajattelet tuota kokemusta pientä vihaa ja kaunaa tuntien? Kaveri tosiaan ei tiedä sinun ajatuksistasi, ei tunteistasi, mutta sinä kärsit ja ne vaikuttavat sinuun negatiivisesti halusit tai et, mutta ne vaikuttaa sinuun tehdessäsi päätöksiä jotka koskee sinun hyvinvointia. Noista negatiivisista oloista ja tunteista olisi hyvä päästä eroon.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Kadonnutta Balanssia Etsimässä

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.8.2010 20:51:30

Rahvas--- olen ja en ole ajatellut, mutta kun asian noin laittaa, niin se onkin erilainen lähestymistapa menneeseen kaunaan. Mun käsitys tyypistä, joka on tapattanut ihmisiä ja toimii näennäisen normaalisti, ei pysty kokemaan sympatiaa/empatiaa luonnostaan muita kohtaan, kun ei niitä tuntemuksia yksinkertaisesti ole tai ne ovat vaimentuneet syystä tai toisesta. Vanhempansa tappoivat ittensä. Toinen tapaus lusi lapsiensa äidin tapon yrityksestä ja tuikkasi 3 v sitten kerrostalon palamaan. Tällasia "kavereita" säätämässä. Täys-sekoja, ensimmäinen ceissi pelkkä puhdas alkoholisti, joka lähetti sen "kuoleman partion" mun perään. Makasin sohvalla puoliunessa, kun eräskin ex-kamu kertoi ovella käyneen jonkun koittamassa vartin sisään kahdesti avainta. aha, totesin. Yöllä laitoin ekan kerran varmuusketjun oveen aivan hetken mielijohteesta. Yöllä kolmelta sit yritettiin tulla ineen. Perfect crime. Ei murtojälkiä varastetulla avaimella. Siitä se alkoi se lievästi ilmaistu "pelon ilmapiiri." Totta helvetissä oli rankkaa. Elämä on joskus millistä kiinni ja niin hilkulla moni muukin asia. Seuraava vuosi siinä meni ihmetellessä, löysin ennen psyko-käyntejä puhtaasti selvällä päällä liikkuvan kaverin, jolla rankka huimausainetausta ja paljon rankkoja kokemuksia. Irti pyristeli monta vuotta sitten. Hälle oikeestaan puhuin sen stoorini kaiken jokaista yksityiskohtaa myöten kyseisestä kesästä alkaen seuraavaan kevääseen. Loogiesesti lähestyttiin asiaa ja todettiin, että ei ne enää tule. Jotkut muuttaa, vaihtaa paikkakuntaa, meikä ei lähteny mihinkään. Tää juudas olis ollut tosi tyhmä, kun se jo paljastui ja kerran sattumoisin näin sen kaupungilla ja kuittasin ääneen sen avain-jutun, repi pelihousunsa siihen paikkaan. Poistuin viileesti, tyyppi kiehui yli. Se tietää, että mä tiedän ja mähän olen voinut kertoa vaikka kenelle hlötiedot eteenpäin. Täydellinen murha kaatui yhteen hepposeen turvaketjuun... Mä elän vieläkin. Jos mä olisin se, en lähtisi vaarantamaan omaa koskemattomuuttani, miksi riskeerata ja ottaa tyhmä riski ja päätyä lusimaan pohjimmiltaan merkityksettömän asian vuoksi ?

Siis---Negatiivisistä oloista ja tunteista olisi hyvä päästä eroon. On vuosi -10 ja voi aavistella, millaista kiihdytysrataa ajatukset kulki vielä kolme vuotta takaperin tämän koko ceissin tiimoilta. Siihen mä kyllä uskon, että jokainen saa ansionsa mukaan. Tässä nyt oli panoksena oma henki. Ei, en voi antaa anteeksi, enkä ole niistä vastatuntemuksista täysin irtaantunut. Niistä voi puhua, kirjoittaa loputtomasti. Minä en voi muuttaa aikaa, mutta aika voi minua. Mitäpä muutakaan voin tehdä, antaa ajan kulua. Juominen ei ole vastaus.

Listailin taaemmin hyviä ja huonoja puolia juomisen aloittamiseen. Huonojen sivuvaikutusten lista oli äääääärimmäisen long ja hyvissä sarakkeissa vain: "Voin turruttaa itseni ja saan kokovartalopuudutuksen, jossa mikään vitutus ja paha olo tai huonot fibat ei minuun yllä tai kykene, pakenen todellisuutta epätodellisuuteen, rentoudun" HAH !! :lol: Kaikki ne huonot puolet, siis TODELLISUUS, romuttaa tuon turrutuksen te(n)hovoiman.

Kohden huomista päivää. Hyviä unia kaikille ja jos osuu kohdalle juovuttavia näkymiä, eivät ne selvällä pääkopalla onneksi käy rapulaisena toteen aamusella. Kepein, hieman hakevin askelin Eloa kuljetaan etiäpäin, ON NÄIN. :)
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23492
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa