Olet täällä

Raitis ja elämänmyönteinen elämä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja Lintuanna » 7.10.2015 06:28:16

Tärkeitä pointteja ikzu!
Uskon, että negatiivisten tunteiden "mitätöinti" on huonolla tavalla osa suomalaisuutta, kasvatuskulttuuria ja tapaa olla vanhempi lapselle (välttelevä kiintymyssuhde) . Lapsena piti aina olla "reipas", vaikkei olisi ollut rahkeita siihen. Negatiivisia tunteita, suuttumusta etenkin, pahimmillaan paheksuttiin, ehkä pelättiinkin, ja meihin itseihimmehän se lopulta kääntyy.
Itsekin vasta (tai taas, koska kyllä mä teininä raivosin :D) opettelen olemaan vihainen silloin, kun siltä tuntuu, ja myös ajatukseen, että mulla on oikeus omiin tunteisiin, mitä ne nyt sattuu milloinkin olemaan. Mua on henk.koht. oikein alkanut suututtaa "jees-naisena" ja yltiökärsivällisenä, viimeiseen asti sovittelijana olemaan. Silti muutos ja omien rajojen ylläpito ihmissuhteissa vie vielä aikansa. Saatan jopa säikähtää omaa suuttumustani, kun se nousee; aikamoinen voima siellä piilee. Entäs sitten, kun ajattelee mitä kaikkea sillä voimalla vois saada aikaan, kun sen kanavoi oikein! Vihahan on aktiivinen tunne, mikä parhaimmillaan vie meitä eteenpäin, kunhan tarkoituksenmukaisesti "valjastaa" sen käyttöönsä.
Lintuanna
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1729
Liittynyt: 9.7.2014 15:34:21
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 7.10.2015 07:46:55

Kiitoksia vain!

Lintuanna:

Siinä varmasti on perää että ennen vanhaan esimerkiksi uskonnot ovat olleet ihan valtaosan kansan tunteiden vaimentajia, kun piti sitä Jumalaa pelätä ja kirkko oli se kansan ylin auktoriteetti. Luin tuossa äskettäin Espanjan sisällissodasta käsittelevän kirjan. Se on niin härskiä ollut se meininki silloinkin, miten sen Jumalan varjolla on oikeutettu tappamaan toisia ihmisiä ja ne oikean Jumalan puolella olevinaan olevat ihmiset nostavat itsensä niin vastenmielisen tekopyhyyden varjolla johonkin paremman ihmisen asemaan. Ja se miten varsinkin nuoria ja muuten aika surkeassa tilanteessa olevia ihmisiä aivopestiin kuolemaan kunniakkaasti sen uskonsa kautta, koska heillä on joku upea aate tässä nyt mukamas takana. Ja tätä kaikkea tuki Vatikaani ja Paavi. Että semmoinen pyhä mies... Samaa meininkiä mitä ISIS esimerkiksi nykyään tekee. Ja kyllähän ne sen Jumalan varjolla lähetetään tuolta Amerikan Yhdysvalloistakin kuolemaan ympäri maailmaa, mutta se ei ehkä ole kuitenkaan niin räikeää ja sitä pitää vähän siivota siellä.

No mutta toisaalta, jos ei se Nationalismi olisi silloin siellä noussut, niin toinen hyvin todennäköinen vaihtoehto olisi ollut Kommunismi joka sekin olisi sitten vain ollut sitä toisen äärilaidan hulluutta.

Noh, mutta se nyt sitten siitä. Tosissaan ihmisen pitää voida kokea olevansa ensin turvassa, jotta se uskaltaa paljastaa tunteensa. Ilman turvallisuudentunnetta, syntyy turvattomia ihmisiä. Minä en ennen ole ollut turvassa, joten sikäli löytyy armollisuus itseä kohtaan. Mutta täytyy myös nyt ymmärtää se että menneisyyttä ei voi syyttää, vaan oma osuus tarvitsee asioiden eteen tehdä jotta edistystä tapahtuu.

En sitten ota kantaa että miten paljon meidän suomalaisten tunteita on vaimennettu. Varmaan aika paljon, kun esimerkiksi tuota somekeskustelua katsoo tästä vallitsevasta pakolaisvirrasta. Ja toisaalta tässä toisessa kädessä tullaan just siihen vaimentamiseen. Että mitään tunteita ei muka saisi näyttää? Kyllä se varmasti on ihan luonnollista että tietyt toimet aiheuttavat ihmisissä vihaa, kuten nuo raiskaustapaukset esimerkiksi. Mutta sitten paljon on myös niitä ihmisiä, jotka ei tunnu näkevän missään hyvää vaan kaikki on kusta ja paskaa. Kyllähän se nyt esimerkiksi jos sä uhkaat tappaa toisen ihmisen, kertoo siitä että sulla on itselläsi aika paha olla.

No mutta joo, mites se siinä Eino Leinon tekstiin pohjautuvassa laulussa taas menikään... "Ja minä, miksi näitä mietin..."

Mutta se on ihan selkeä juttu, että minulla ainakin tuo viha on ollut semmoinen asia jota ei ole ollut turvallista näyttää. Ja jos vihaa ei saa näyttää, se kääntyy ihmiseen sisäänpäin ja rupeaa myrkyttämään ihmistä. Ja se on se myrkky sieltä saatava ulos, jos tahtoo kasvaa omaksi itsekseen. :)

Yksinkertaisuus on valttia! Eli ei voi tehdä itsestään jotain semmoista mitä ei oikeasti ole, joten parempi kun antaa itselleen luvan hyväksyä itsensä semmoisena kuin on. Ja se muuttuminenkin on semmoinen juttu, että ennen kuvittelin että se tulee jotenkin hirvittävän itsensä ruoskimisen kautta. Mutta sehän onkin ihan toista kautta todellisuudessa. :) Kun eihän tässä muututa miksikään, vaan tullaan omaksi itsekseen.

Ja koska olen ihan samaa mieltä kuin eräs ystäväni AA:ssa sanoi tuossa taannoin, että olen niin pitkään elänyt teoriassa tätä elämää, että nyt on aika ruveta elämään sitä käytännössä. :D
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 7.11.2015 17:25:40

Tulipa mieleen tämmöinen kun en enää jaksa tuohon keskusteluun ottaa osaa tuolta addiktio ja AA-ketjusta, että kyllähän tuo vaan vahvistaa omaa olemistaan ja tuo varmuutta siihen että omat valinnat ovat olleet oikeita. Jotkut on jumissa alkoholismin sairastamisessa ja toiset on jumissa siinä sitten näköjään vähän toisella tavalla.

Jostain syystä ihmisluonnolle on kovin tyypillistä se että ongelmaa itsessään on älyttömän vaikeaa kohdata vaan sieltä itsensä ulkopuolelta on niin kovin paljon helpompaa ja turvallisempaa etsiä kaikkea mitä halveksua. Silloin ei tarvi ottaa itsestään vastuuta kun sen ulkoistaa jonnekin muualle.

Sitä kai se tämäkin viesti vielä on. Vielä en osaa pitää vaan asioita omana tietonani.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 2.1.2016 22:22:32

Raittiinahan tässä elellään edellaan ja vähän tylsää tätä on tänne erikseen tulla mainostamaan.

Huomaan vain että mitä enemmän tätä uudenlaista elämää on tullut alle, niin sitä on herkempi havaitsemaan itsessään niitä luonteenvikoja joita ei ennen tajunnut tai halunnut edes miettiäkkään. Tai ehkä se liittyy siihen että kun omanarvontunto rupeaa olemaan sen verran kuosissa että itselleen pystyy oikeasti olemaan rehellinen. Yksi tämmöinen on esimerkiksi hirvittävä pätemisen tarve jonka olen nyt huomannut itsestäni.

Varmaan se kai jostain epävarmuudesta on sitten aikanaan tämmöinenkin tarttunut minuun, kun on ollut epävarma itsestään niin sitä on sitten kauhealla pätemisellä tarvinnut paikata. :?

Tämä päteminen on kyllä vähän ärsyttävä piirre ja mieluusti kyllä luopuisinkin siitä. Ainakin vähän. Voisi kuvitella että muillakin ihmisillä on helpompaa kun ei yksi ole koko ajan luulemassa tietävänsä kaikkea, vaikkei paljoa mitään mistään oikeasti tiedäkkään. Ei vaan aina tai yleensäkään pysty myöntämään sitä itselleen. :oops: Ja kun se olisi itselleenkin paljon miellyttävämpää kun tajuaa sen että kyllä minä riitän joka tapauksessa.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja Prossa » 2.1.2016 23:58:07

ikzu kirjoitti:Ja kun se olisi itselleenkin paljon miellyttävämpää kun tajuaa sen että kyllä minä riitän joka tapauksessa.


Tässä on avain johonkin "suurempaan" eli oman itsensä löytämiseen, mutta ennen kaikkea oman itsensä hyväksymiseen sellaisena kun itse oikeasti on. Pitää muistaa, että meistä jokaisesta löytyy myös vahvuuksia heikkouksien lisäksi, eli ei tartte pelätä olla oma itsensä. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole paras kaikessa mitä eteen tulee eikä olekaan mitään ärsyttävämpää kuin kohdata tai keskustella ihmisen kanssa joka itsestään kuvittelee liikoja :) .

Minäkin taidan nyt esittää semmoista joten lopetan tähän :lol:

T. Prossman
Aikansa kutakin.
Prossa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3014
Liittynyt: 28.5.2006 21:11:57

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 3.1.2016 11:27:45

Siinä kuvassa muuten näkee nyt paljon hyvää, eli siinä todellisessa itsessä. Ei olisi ollenkaan pöllömpää alkaa ihan rohkeasti tallustelemaan tässä maailmassa ihan just semmoisena. Tuntuu muuten aika hyvältä. :)
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 14.1.2016 11:08:15

Vasta nyt olen alkanut kokemaan niitä kaikkia alkukantaisia tunteita joita on varmaan koko elämän ajan tullut miten mihinkin paettua. Tuntuu aika hurjalta joissain tilanteissa, kun siinä oman kauhunsa keskellä on semmoinen fiilis että järki lähtee ja tulee hulluksi. Mutta samalla sen oman kauhunsa takana tuntee rauhan ja onnen. Kai juuri kaiken sen mitä aina on jostain tavoitellut, muttei ikinä ole löytänyt. Eli sen oman todellisen itsensä löytämistä. Kuulostaa tönköltä ja joltain filosofiselta hutulta, mutta siis tarkoitus on siis se että rupeaa tulemaan itsensä kanssa toimeen.

Ensimmäistä kertaa toooooodella pitkään aikaan tähän hyttysen pierun mittaiseen aikaan kosmisessa aikajanassa katseltuna, eli ihmiselämään suhteutettuna tuntuu siltä että uskallan tarvita toisia ihmisiä. Ei se menekkään niin, että yksin tästä elämästä selviää. Ja onhan se nyt ihan vitun tyhmää niin ajatellakkaan.

Nämä on just niitä tunteita joita on koko ikänsä koittanut välttää kohtaamasta. Ja eihän tämä mukavaa näitä ole käsitellä, kun välillä tuntuu aivan saatanan kamalalta. Että uskaltaa antaa niiden mörköjensä nousta sieltä esiin. Mutta samalla tiedostaa että juuri näiden kokeminen on paranemisen ehto ja välttämättömyyskin itse asiassa. Tänään menen kyllä illalla AA-palaveriin. Sitäkään kun ei enää tarvitse vastustaa ja lapsellisesti vastaan kapinoida.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja andante » 14.1.2016 11:26:24

Moi Ikzu. Olet täysin oikeassa siinä, että ihmiset tarvitsevat toisiaan ja täydellinen erakoituminen on aika harvalle sopiva vaihtoehto. Itselläni oli raittuteni alussa tiukka linja rajaamisessa tiettyihin ihmisiin ja yhteisöihinkin. Raittiuden edetessä tunsin itseni tarpeeksi vahvaksi luopumaan turhasta varovaisuudesta ja kokeilemaan kaikenlaista. Pääosa kökeiluista ei johtanut mihinkään, mutta tulihan kokeiltua. Mielestäni on tärkeää pysyä liikkeellä.
Omakohtaisesti olen todennut tietynlaisen free-lancer-statuksen sopivan parhaiten itselleni. En halua sitoutua mihinkään yhdistys- tai raitistelutoimintaan liikaa, vaan olen tarjoutunut pariin paikkaan jonkinlaiseksi varamieheksi. Voivat ottaa tarpeen vaatiessa yhteyttä niin olen mielelläni käytettävissä. Näinollen en ole täysin ulkona ajankohtaisista tapahtumista, mutten myöskään liikaa yksityiskohdissa mukana. Toimii. :D
"Mikään ei ole niin pysyvää kuin muuttuvuus"
andante
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4726
Liittynyt: 31.1.2012 18:59:12

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja helisee » 14.1.2016 11:53:51

Tietynlainen erakoituminen raittiuden alussa on mielestäni hyväksi, kokonaanhan ei ole tarkoitus erakoitua, vaan pitää kuviot mahdollisimman pieninä, jotta saa jonkinlaista etäisyyttä ihmisiin ja asioihin. - Eihän sellainen ole kaikille välttämätöntä, vaan mulle se olis silloin toisella raitistumiskerralla ollut erittäin tarpeellista. Olin silloin ollut näissä kahdessa onnettomuudessa ja elämä oli muutenkin aivan sekaisin. - Useat tahot yrittivät minua auttaa ja työntää kaikenmaailman juttuihin mukaan aivan hyvää tarkoittaen. Kokeilin kaikienlaista ja täytyy sanoa, että se oli aivan perseestä. Kärsimyksestä tuli moninverroin pahempaa! - Monen vuoden jälkeen alkoi maalaisjärki tulla päähäni, kun naapurin reipas nainen otti minut suojiinsa! - Tämä kokemus oli jopa ylitse AAn. Normaalien tervejärkisten ihmisten tuella pääsin ylös (niin tervejärkiseksi, kun nyt meikäläisestä voi tulla).
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja lizzy » 14.1.2016 14:56:53

Mä nautin siitä että olen nykyään aika erakko verrattuna vaikka vain viiden vuoden takaiseen. Itse asiassa koko persoonallisuuteni on muuttunut ja entinen rooli, jossa mun piti varmistaa että kaikilla oli aina kivaa, juttu lensi ja vieraat viihtyivät sataprosenttisesti, on historiaa. Kaikki eivät tätä muutosta eivätkä juomattomuuttani (kännittömyyttä) ole kestäneet mutta onpahan jyvät erottuneet akanoista. Olen varma että suurimmalle osalle raitistuvista sopii hyvinkin valikoiva seurustelu:)
Yksi avain kuolemattomuuteen on elää muistamisen arvoinen elämä.
Avatar
lizzy
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1420
Liittynyt: 8.8.2010 12:06:51
Ollut juomatta

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja Lintuanna » 14.1.2016 16:04:26

Hyvinkin valikoiva seurustelu kuulostaa hyvältä :D . Itsekin olin ennen sellainen, mitä lizzy kuvasit, ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut suuri helpotus päästä siitä roolista ja etenkin sen itsestäänselvyydestä!

Samoja juttuja, ikzu, mullakin vaikka ikää onkin käsittääkseni jonkin verran sua enemmän. Silloin, kun ei vielä tiedostanut/myöntänyt tarvetta toiseen ihmiseen, oli itse asiassa aika helppoa, mutta kukapa sitä koko elämäänsä haluaa sieltä, missä aita on matalin, kulkea. Epäilen, että mä oon tiivisti plinkissä siinäkin vaiheessa, kun raittiina aloitan uuden ihmissuhteen. Varmasti tulee mullekin hetkiä, jolloin tuntuu nimenomaan siltä, että järki lähtee. Mä oon miettinyt asiaa niinkin, että tietyt asiat omassa kehityksessä on mahdollista kohdata vain suhteessa toiseen ja, vaikkei varmasti helppoa tulekaan olemaan, niin jossain kohtaa silti sen arvoista. Tsemppiä meille! :lol:
Lintuanna
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1729
Liittynyt: 9.7.2014 15:34:21
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 14.1.2016 17:12:04

Kiitos kommenteistanne!

Saatan nyt vähän ruveta ymmärtämään sitä kun Tommy Hellsten on sanonut mm. näin että "ihmisen psyykkinen syntyminen on raju tapahtuma, ihan siinä missä fyysinenkin syntymä on". Siis se todellisen itsensä paljastaminen.

Kun koko elämänsä on padonnut todellisia tunteitaan sekä kasvanut hiukan ongelmallisissa olosuhteissa ja kun ne nyt sitten rupeavat vyörymään tuolta ylös niin aika rajultahan tämä tuntuu. Mutta samaan aikaan tiedostaa että tämä on ainut tapa.

Ei mitään jakoa että tulisin onnistumaan tässä yksin ja omin voimin. Kyllä mä nyt niin pitkään olen sitä päätä saanut jo hakata seinään että rupeaa uskomaan. Onneksi kohta alkaa se palaveri.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 18.1.2016 10:15:21

Johan on ruvennut helpottamaan. Tämä elämä on kyllä aina ajoittain aika paljon raffimpaa tällä lailla kun tämän raakana ottaa vastaan ja todellisuus ei välttämättä aina tunnu mukavalta, mutta kohdattava se on kumminkin. Toisaalta myös tämä on niin paljon palkitsevampaakin. :)
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja Prossa » 18.1.2016 11:40:07

Elämä raakana, eli selvinpäin ja raittiina on kyllä tunnetasolla todella erilaista kun mitä se oli juovana aikana jolloin oikeastaan mitään tunnetta ei antanut kehittyä luonnollisesti loppuun asti, vaan ne tuli aina tapettua tai buustattua alkoholin avulla.

Tunteethan ei katoa mihinkään raittiinakaan!, mutta nyt niitä tulee ruokittua eri ajatuksilla ja eväillä kun juovana aikana jolloin persoonana "muuttuu" väkisinkin. Kyllä minulla edelleenkin saattaa tulla (onneksi enää harvoin) todella voimakkaita lähes hallitsemattomia tunteita, mutta antaa tulla vain, ei niihin kukaan kuole niin kauan kun pysyn selvinpäin.

On todellakin palkitsevaa aina kun kokee suuria tai miksei pieniäkin tunteita ja niistä selviää raakana omana itsenään. Se on elämän uusi "huume" :lol:

T. Prosuaari
Aikansa kutakin.
Prossa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3014
Liittynyt: 28.5.2006 21:11:57

Re: Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 19.1.2016 12:56:29

Kyllä se näin on prossa että noiden vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kohtaamisesta se palkinto on yhä syvenevä vakuuttuneisuus siitä että... no ei tätä nyt oikein sanoiksi pysty pukemaan. Omasta arvostaan ehkä? Jos joku kiinni siitä mitä tällä nyt haetaan. :)
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 29 vierailijaa