Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Dave2 » 20.11.2019 14:19:27

Toivoton kirjoitti:
Nyt tiedän, että ainoa päätös on olla ottamatta ja ettei juominen ole minulla hallinnassa. Näin on kolmen kuukauden jälkeen ja koko loppuelämäni ajan.
Selvää syksyä!


Tämän saman havainnon ovat monet meistä, joille alkoholista on tullut ongelma, tehneet. Hyvä, että sinäkin. Menestystä.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 211
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 20.11.2019 15:32:35

Toivoton kirjoitti:
Viina ei ole virrannut. Ei ole tehnyt mieli juoda, mutta en minä silti tuuleta. Elämäni on tällä hetkellä sellaista hetkessä elämistä ja voisin sanoa vanhaa virttä muokaten, että ”hetki vain ja päivä kerrallansa”. Tällainen elämäntyyli on sopinut minulle tosi hyvin. Olen aina ollut menneen murehtija ja tulevaisuuden huolestuja, joten olen aika uuden ”elämänfilosofian” äärellä.
!


Kiva kun jaksoit päivittää kuulumisiasi taas. Hyvä homma, että raittius jatkuu ja kuulostaa oikeastaan varsin hyvälle tuo uusi elämänfilosofia. Ehkäpä sairauskohtauksella on sen kehittymiseen ollut myötävaikutusta. Parastahan on elää suunnilleen tässä ja nyt. Menneitä ei voi muuttaa ja tulevaa murehtiessaan murehtii turhaan asioita, jotka ei ehkä toteudukaan. Kun sitten vastoinkäymiset onkin jotain ihan muuta, joutuu nekin vielä kohdatessaan murehtimaan, joten sitä sitten piisaa.

Voimia tuohon tilanteeseen! Vanhempien kuolema saattaa käynnistää omassa mielessä kaikenlaista. Vaikka välit olisi olleet etäiset tai kaikin puolin raskaat, kuolema on jotenkin niin lopullinen ja sen jälkeen tietää, ettei mikään tosiaan enää muutu. Asioita ei voi enää puhumalla selvittää, eikä lähentymistä voi tapahtua, eikä kenties puuttuvaa ja kaipaamaansa hyväksyntää voi saada. Toisaalta se on loppu myös ikäville yllätyksille. (Tuo viimeinen tuli mieleeni, kun äitini sattumoisin soitti tänään jollain verukkeella ja jälleen kerran tuo puhelu löi minut henkisesti aika alamaihin.)

Niinkuin lomapuisto totesi, saattaahan joskus mielenmyllerrysten jälkeen pitkänkin ajan päästä löytää sovun ja jonkinlaisen ymmärryksen kuolleiden hankalienkni läheistensä kanssa/suhteen omassa mielessään. Useinhan ketju on pitkä ja lenkit siinä olleet sekä jotenkin uhreja, että itse aiheuttaneet sitten pahaa oloa eteenpäin, kunnes joku saa sen katkaistua hekemalla apua ja nostamalla ongelmat pöydälle omassa perheessään sitten.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 11.12.2019 09:42:13

Maaginen kolmen kuukauden juomattomuuden rajapyykki on sivuutettu. Onnittelut ja muistamiset voi ohjata heille, jotka ovat matkalla.

Kirjoittelu tänne on jäänyt vähälle, koska on ollut hommaa ns. isän kuoleman jälkeisissä. Lisäksi flunssat ovat ketjuuntuneet niin pitkäaikaiseksi yhtämittaiseksi flunssaksi, että tekisi mieleni puhua jo toistaiseksi voimassa olevasta flunssasta. Kaikki edellä mainitut ovat tehneet vaikutuksen nukkumattiin, joka on häipynyt jonnekin ja jättänyt unihiekan tilalle purkillinen unipillereitä. Näitä unihiekan korvikkeita olen käyttänyt säästellen, mutta kyllä viikossa on turvattava parin yön nukkumiset, koska muuten päivät ovat yhtä päänsärkyistä koiranunta.

Elämääni ei onneksi ole viime aikoina ilmaantunut uusia sattumakortteja. Viinan juontia olen silloin tällöin miettinyt, mutta vaikka juominen on ollut mielessä, niin ei ole tehnyt mieli. Tai oikeastaan on varmaankin myös tehnyt mieli, mutta olen saanut turpiin niin monta kertaa alko ystävältäni, että en enää halua kutsua häntä fyysisesti kylään elämääni. Viinalla ei ole vastetta vitutukseenkaan.

Tässä viikon sisällä on taas seikkailtava julkisessa terveydenhuollossa. Sydäntä ja kaikkea siihen liittyvää tutkitaan. Ihan hyvä olla hoitosuhteessa, koska huomaan seuraavani myös itse päivittäin omaa vointiani aivan eri tarkkuudella kuin ennen sairauskohtausta. Eiköhän tuo alkoholismikin tule esille. Se näköjään nostetaan tikun tai paremminkin ruiskun nokkaan, vaikka kävisin pelkästään kolesterolikokeissa. Eikä siinä sinänsä pahaa olisi, mutta kun se näkyy sari- ja karisairaanhoitajien käytöksessä, kuten olen joskus aiemminkin kuvaillut. Jos terveydenhuollossa olisi kastijärjestestelmä, niin mielenterveys- ja päihdevaivaiset olisivat polttomerkitty otsaan ja palvelujen ulkopuolella tai palvelut olisi keskitetty konitohtoriyksikköön paikallisen terveyskeskuksen ulkoliiterin katottomaan siipeen (paitsi jos laki mahdollistaisi ”palvelun” saunan takana).

Kaikesta huolimatta: pysytään erossa viinasta, koska ei ole elämässä sellaista pahaa, jota ei juomalla saisi pahemmaksi.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 28.12.2019 11:59:20

Kun elämä lyö, niin mieleen sattuu. Kun mieleen sattuu, niin jotkut purevat hammasta, toiset lääkkeitä, kolmannet käsittelevät puhumalla ja neljännet puhumatta. Sitten on alkoholisti, joka löytää tilanteesta syyn juoda. Minäkin olen mestari heittämään pyyhkeen kehään sen merkiksi, että saan oikeutuksen juomiselle. Suljen itseni kuoreen, jonne ei mahdu muita ihmisiä. Kuoressa kanssani ovat sääli, masennus, ahdistus, viha, merkityksettömyys ja viina.

Ja lopulta: mitä väliä?
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lutunen » 28.12.2019 12:05:19

Toivoton kirjoitti:Tässä viikon sisällä on taas seikkailtava julkisessa terveydenhuollossa. Sydäntä ja kaikkea siihen liittyvää tutkitaan. Ihan hyvä olla hoitosuhteessa, koska huomaan seuraavani myös itse päivittäin omaa vointiani aivan eri tarkkuudella kuin ennen sairauskohtausta. Eiköhän tuo alkoholismikin tule esille. Se näköjään nostetaan tikun tai paremminkin ruiskun nokkaan, vaikka kävisin pelkästään kolesterolikokeissa. Eikä siinä sinänsä pahaa olisi, mutta kun se näkyy sari- ja karisairaanhoitajien käytöksessä, kuten olen joskus aiemminkin kuvaillut. Jos terveydenhuollossa olisi kastijärjestestelmä, niin mielenterveys- ja päihdevaivaiset olisivat polttomerkitty otsaan ja palvelujen ulkopuolella tai palvelut olisi keskitetty konitohtoriyksikköön paikallisen terveyskeskuksen ulkoliiterin katottomaan siipeen (paitsi jos laki mahdollistaisi ”palvelun” saunan takana).

Kaikesta huolimatta: pysytään erossa viinasta, koska ei ole elämässä sellaista pahaa, jota ei juomalla saisi pahemmaksi.


Todella surkeaa.
Miten pitkään maininta alkoholismista näkyy terveydenhuollon tai sosiaalitoimen tiedostoissa? Ei kai toivottavasti elinikäinen polttomerkki?
Rikokset vanhenevat ja pöytäkirjat on joskus tuhottava.
Ei ihme ettei alkoholiongelmaa uskalleta tunnustaa.
Tämä on väärin.
lutunen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 172
Liittynyt: 14.12.2014 14:01:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 29.12.2019 15:55:51

Niin Lutunen. Kerroin omista kokemuksistani. Uskoisin kirjoitukseni jopa ärsyttävän joitakin lukijoita, mutta omin oli pakko kirjoittaa, koska sisälläni kiehui ja minulla on villi arvaus, että en ole ainoa, joka on kohdannut vastaavaa kohtelua terveydenhuollon piiristä.

Eilinen kirjoitukseni oli jonkinlainen hätähuuto. En erittele Viime aikojen tapahtumia elämässäni, mutta taas olen siinä tilanteessa, jossa huomaan kysyväni itseltäni: miksi en joisi. En siis ole juonut vielä, mutta kun elämällä ei tunnu olevan pohjaa, niin mieleeni on hiipinyt ajatus siitä, mitä millään on enää väliä.

Tiedän senkin, että seuraavan juomaputki voi olla kohtalokas eli voisin puhua strategisesta itsemurhasta. Toisaalta: en halua, mutta toisaalta: en löydä syytä haluamattomuuteen,

Sanottakoon vielä, että olen ulkoisen avun ja sisäisen lääkityksen piirissä. Silti pullo puskee kaiken läpi.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 29.12.2019 16:31:00

Toivoton kirjoitti
Minäkin olen mestari heittämään pyyhkeen kehään sen merkiksi, että saan oikeutuksen juomiselle.

Alkoholi sinänsä on Suomessa laillinen huume, joten sinullakin on oikeus käyttää sitä. Olet kuitenkin jo kauan sitten menettänyt sen hallintakyvyn, joten sen ottaminen ongelmiesi ratkaisuksi olisi vastuutonta ja perhettäsi loukkaavaa.

Sanottakoon vielä, että olen ulkoisen avun ja sisäisen lääkityksen piirissä. Silti pullo puskee kaiken läpi.

Tämä on viisasta ja vastuuntuntoista toimintaa sinulta. Ihmisen ei tarvitse kantaa yksin taakkojaan, siksi on olemassa sekä yhteiskunnan että erilaisia vapaaehtoispohjaisia apuja.

Toivotan perheellesi ja sinulle tyyneyttä ja rohkeutta suhtautua luottavaisesti tulevaan vuoteen!

Tämäkin menee ohi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3305
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 29.12.2019 17:27:25

Onnittelut kolmen kk:n rajapyykin ohittamisesta. - Kyllä se on parempi ottaa lääkitys nappuloina kuin putelista. Mä olen tullut siihen tulokseen, ettei se puhuminenkaan välttämäti auta. Raitis aika ja pohdiskelu auttaa pidemmän päälle. - Joten suosittelen vaikka nappuloiden napsimista tietenkin lekurin valvonnassa.

Mul on nii heikko olo kun mä erehdyin käyttämään kastikejauhoja, joissa oli sitä laktoosia. Tai sit tää on jonkinlainen ruokamyrkytys.

Lepoa ja rauhaa ja runsaasti unta ja ruokaa!
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 608
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 30.12.2019 03:24:51

Hei Toivoton ja yritä jaksaa!

Sinuna lukisin nyt omia kirjoituksiasi menneiltä ajoilta ja kelailisin niitä huonoja fiiliksiä ja rankkoja aikoja ja tapahtumia, joihin viina sinut on vienyt.

Ymmärrän tunteen, ettei elämällä ole ns pohjaa, mutta mitkä on sitten ne vaihtoehdot? Juoda ja vajota vielä syvemmälle? Saada uusi kohtaus ja jäädä henkiin vakavasti toimintakyvyttömänä?

Olet vielä toipilas ja varmasti olosi kohentuu, kun annat itsellesi aikaa ja mahdollisuuden. Asioiden tasautuminen ottaa aikansa ja itsekin tiedät tuon 3 kuukauden raittiuden jälkeisen alakulon ja turhautumisen. Yritä puskea sen yli.

Et ole kuitenkaan menettänyt kaikkea. Ajattele lapsiasi ja perhettäsi. Anna heillekin mahdollisuus.

Kovasti voimia nyt. Kirjoitit, että osa sinusta ei halua juoda. Itse ajattelen, että niin kauan kuin minussa on tuo ääni, vaikka vain kuiskauksena, yritän sitä kuunnella. Se on nimittäin se kaikkein tärkein asia tässä taistelussa.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 588
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 31.12.2019 14:39:03

Itsekkäimmillään sitä on todella itsekäs. Silloin perhe, lapset ja kaikki terveen elämän arvot kätkeytyvät viinanhuuruiseen sumuun, jossa ei enää edetä järjen äänen suuntaisesti. Se on kuin sellainen peitto, joka eristää kaiken hyvän ja kaiken rakkauden ulkopuolelle.

Mutta kaikesta huolista huolimatta, en ole edennyt tuumasta toimeen. Pelkkä tuumakin tosin pelottaa. En ymmärrä, mistä helvetistä viinamato ilmestyy nakertamaan aivoihini kaiken kokemani jälkeen.

Olin eilen raittiina, olen tänään raittiina ja aion olla huomennakin raittiina. En aio laittaa uutta matoa koukkuun.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 31.12.2019 17:01:58

Viinamato taitaa olla maailman sinnikkäin olio, mutta sinä olet päättänyt tuhota sen.
Viinatonta ja madotonta vuodenvaihdetta toivotan.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1232
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 12.1.2020 16:14:25

Mitäs Toivottomalle kuuluu?
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 14.1.2020 03:34:54

Kiitos kysymästä 0123.
Sairaslomaa kuuluu. Olin hieman liian innokas ikään nähden salilla ja oikean käden kyynärpään bursiitti eli limapussin tulehdus äityi pahaksi. Nyt syön antibioottia ja pidän kättä levossa ja välillä kylmäpakkauksen päällä. On taas aikaa katsella sarjoja, elokuvia ja kirjoja.

Alkoholia ei ole mahtunut elämääni noin neljään kuukauteen. Valehtelisin jos väittäisin, etten ole edes ajatellut juomista. Siltä osin siis alkoholi on edelleen osa elämääni (ja tulee aina olemaan), mutta ei käy mielessä päivittäin eikä ole äitynyt vastustamattomaksi juomahimoksi. Olen siis pystynyt vastustamaan juomahimoa, mutta välillä on pitänyt taistella lujastikin. Tässä taistelutilanteessa on auttanut menneiden juomakertojen ja etenkin niiden jälkeisen ajan muistelu.

Ajan kuluminen on toisaalta myös petollista. Tuntuu, että viime juomakerrasta on ikuisuus, vaikka siitä ei ole kuin se noin neljä kuukautta. Aika siis toisaalta vieroittaa viinasta, mutta toisaalta taas antaa ajoittain petollisen ajatuksen hallinnan tunteesta. Eli: muka-pystyn-ottamaan-sen-pari. Kehitystä kai se on sekin, että tällaisenkin asian tiedostaa.

Jaksamista kaikilla lopettajille!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 16.1.2020 17:20:47

Hyvä että olet kuitenkin ylittänyt tuon maagisen 3kk.
Varovainen pitää kyllä itsenikin olla. Vaikka aikaa on kulunut kohtapuoliin tuhat päivää. Mutta kyllä minunkin viinanhimo on laimentunut vaikka alussa näytti toivottomalta. Mahdottomalta.
Ei se raittius ole kuitenkaan mahdotonta. Hiton vaikea voi kyllä tie olla.
Mutta kuten sanotaan, päivä kerrallaan.

Paranemisia siihen urheiluvammaankin.

Putkis.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa