Mo ro.
Lueskelin rakkaan naapurin palstaa. Siis vähentäjiä.
Eräät pohtivat koska voisivat taas juoda normaalisti. Ovat juoneet hieman liikaa ja tehneet korjausliikkeen. Pitäneet tipatonta, tai lähes tipatonta.
Ajoissa kun herää alkavaan ongelmaan saattaa saada ohjat vielä käsiinsä.
Onnea heille yritykseensä.
Niin, sitten minuun.
Olen ollut pitkään tipattomalla. 967 päivää. Seuraan tarkoin siis edistymistäni.
Pohdinpa minäkin: Voisinko ottaa kotikaljaa vaikkapa ruuan kanssa, tai jos ihan saunakaljana? Ei tietenkään ennen kuin tuhannes raittius päivä on mennyt. Siihen ei olekkaan enää kuin reilu kuukausi. Oho!
Tulisiko siitäkin, kotikaljasta, jonkinlainen tapa?
Alkoholiahan kotikaljassa on vain hitunen. Ei se olisi ongelma. Tapa juoda kaljaa on piirtynyt aivoihini. Aika ei ole sitä tapaa kadottanut. Tiedän ja tunnen itseni.
Jos joisin kaljaa ja polttaisin tupakkaa olisin viikossa palannut tuhannenpäivän taakse. Matka sieltä takaisin olisi epävarma. En usko että toista kertaa pystyisin raitistumaan. Tämä kerta on ollut ainutkertaista.
Putkis 0132