[0132]

Laitoin kuvapalvelimeen juuri viestiä ongelmasta.
Kuivailen nokkosia kiertoilmauunissa.

[helistin]

Kuvapalvellimella on jotain mätää tai hakkerit on seikkailleet siellä.

Mun kuvat taas häviää kun lopetin maksullisen sivuston ja nää nykyiset kuvat on ilmaisversiolla, joka on ilmainen vuoden. Sit ne taas häviää.

[0132]

Ilmaisversiolla munkin kuvat (nam). Kuvat kuulemma säilyy 3kk siitä kun niitä palvelimella viimeksi katsottu.

Mutta nyt!
Kuvat on palanneet. Hyvä niin.

Putkis,

[0132]

[0132]

Hämähäkki väärinpäin!


Putkis

[0132]

Katselen tv:stä lempiohjelmaani. Enpä usko että kukaan osaisi arvata mikä se on? Se kertoo vakavasta ja erittäin vaarallisesta riippuvuudesta. Luulen, että se on jollain tavalla vielä vaikeampi voitettava kuin alkoholiongelma. Alkoholistin tarvitsee vain lopettaa juominen, ( oho, ompa helppoa ) mutta syömisongelmaisen täytyy jatkaa syömistä sairaudestaan huolimatta. Aivan kuin minun pitäisi alkaa taas juomaan alkoholia kohtuudella. Siirtyisin vieläpä Vähentäjien ketjuihin kirjoittelemaan.
Ai niin, se lempiohjelma: Hengenvaarallisesti lihava.
Ihminen jonka lähtöpaino on 350kg, on kyllä suurissa ongelmissa. Lähes liikuntakyvyttömän ihmisen pitää uskoa itseensä niin paljon, että alkaa laihduttamaan heiluttamalla käsiä ja jalkoja. " Kyllä tää tästä, syön vain kanaa ja salaattia".

Toisaalta... pitkä on myös matka katkaisuhoidosta elämään. Ei sieltäkään sängynpohjalta kovin valoisana tulevaisuutta näe. Helpompaa siinä suhteessa että katkolla kädet ja jalat kyllä heiluu, ihan ilman ponnisteluakin.
Kuitenkin, mahdollisuus on olemassa. Mahdollisuus muuttaa elämäänsä, kunhan löytää sen halun muuttua.
Kolmessa vuodessa olen ymmärtänyt erään hyvin tärkeän asian.
Jos edessäni on vaikka mahdoton este. Esimerkiksi aivan valtavan suuri vuori. Ensivaikutelma on: En ikinä pysty tuota ylittämään. Ongelma tai haaste on ollut aivan liian suuri. Kuitenkin olen vuorelleni noussut. Kuinka se sitten on tapahtunut?
Yksinkertaisesti olen jakanut ongelman tai haasteen pienempiin osiin. Vuorelle kiipeäminen vaatii kuntoa, taitoa retkeillä ja harkintaa.
Kunnon kohottaminen onnistuu mainiosti vaikka kävelemällä, uimalla, pelaamalla tai kuntosalilla. Kuntoa kohentaessa myös mieli korjaantuu. ( Tämä asia on erittäin tärkeää myös alkoholista toipuvalle.) Taito retkeillä on koostunut pieninä palasina pitkin matkaa. Lukemalla retkitarinoita. Seuraamalla toisia, pidemmälle edenneitä retkeilijöitä. Harjoittelemalla uusia "elämäntapoja" uudessa ympäristössä. Oppia oma tapa reissata. Aivan niin toimin myös alkoholin suhteen.
Pieniä askeleita, sitkeitä askeleita.
Harkintaa tiukoissa paikoissa. Joskus on ollut viisasta luopua suuresta voitosta vuorelle nousussa. Perääntyminen ei kuitenkaan ole ollut periksi antamista, vaan harkintaa. Viisautta. Uuden tilaisuuden järjestämistä, uusilla voimilla ja uusilla suunnitelmilla uuteen yritykseen. Tässä suhteessa en ole kolmeen vuoteen peräytynyt alkoholismissa.

Tulevaisuuteen en voi nähdä. Kuitenkin olen alkanut valmistautua jälleen reissuun, jossa kuntoa tarvitsen reilusti enemmän kuin arkipäivän elämässä yleensä. En tiedä kuinka rahoitan matkani, en tiedä voinko matkata ruotsiin syyskuussa, en tiedä olenko vapaalla silloin vai töissä. Kuitenkin harjoittelen rinkan kera. Jos matkaan pääsen, en tiedä onko sää myötäinen vuorelle nousuun.

Mitä tällä tarinallani haluan kertoa?
Sinä joka päihteiden kanssa taistelet ja katsot huomiseen, kuten minäkin katsoin vuosia sitten: En todellakaan pysty nousemaan, olen liian syvällä päihteiden rotkossa.
Etsi pieniä asioita ympärillesi, jotka tukevat matkaasi ylös. Ei mitään maraton lupauksia, vaan paljon pieniä asioita. Liiku ulkona, vaikka kymmenen metriä kerrallaan. Aseta tavoitteeksi seuraavalle kerralle vähän enemmän. Liiku, vaikka se tuntuisi tylsältä. Mielesi muuttuu ja piristyy kun kuntoa alkaa kertymään. Jos et pääse ulos, jumppaa kotona.
Mahdanko minä sitten masentua, jos kolme kuukautta harjoittelen ja suunnittelen, enkä vuorelleni pääse? Ehkä huokaisen ja sitten huomaan asiassa valoisanpuolen, jäähän minulle hyvä kunto.
Elokuvan sanoin: Syksyllä kaikki on toisin.

Putkis, kohden Kebnekaisea 2097m.

Ps. Terkkuja sinne yökkösille!

[helistin]

Huomenta Putkis. Kiitos tuosta kirjoituksestasi. Se on kertakaikkiaan sellainen kannustava kirjoitus meille jokaiselle, vaikka ei alkon kanssa enää puljattaisikaan, mutta tuo pätee niin moneen muuhunkin probleemaan.

[0132]

Ahaa, uutiset kertoo että Norjaan voi matkustaa. Tosin harkintaa kannattaa käyttää. Onko tarpeellista ja välttämätöntä matkustaa. Olisihan siellä Norjassa yksi hauta, jolla voisi piipahtaa.
Hih hih, kävisin Norjassa yhdellä kaljalla!


Putkis 0132

[0132]

[mies metsänreunasta]

Vasta nyt luin toissapäiväisen kirjoituksesi, Putkis. Niin paljon menee ohi silmien kun ei muutenkaan tule plinkkiä ihan jatkuvasti seurattua.

Hyvin kirjoitit.
Varsinkin se, miten kerroit haasteen pilkkomisesta pienempiin osiin. Silloin se on voitettavissa, eikä maailmaa suurempana, mahdottomana .

Olet varmasti hienona esimerkkinä ja rohkaisuna monelle täällä. En usein ole kommentoinut kirjoituksiasi, mutta sitäkin useammin ihan hiljaa itsekseni täällä lukiessani nyökytellyt ja peukkua nostellut -olet onnistunut ja siitä kyllä kelpaa kertoa. Jatka vaan, samaan malliin!

[0132]

Kiitos kommentista metsänreunaan ja Heliselle myös.
Päivä ja pala kerrallaan.


No, tämä kuva ei ole sitten mikään vertaus edellisiin kommentteihin. Käärmettä kun tarkemmin katselee, ei se näytäkään kovin ällöttävältä. Oikeesti se on hieno eläin. Jos ette usko niin suurentakaa kuvaa ja katsokaa.

[helistin]

Upee käärmeenlotjake. Niiden etenemistä on hieno katsella. On kyllä niin sulavaa menoa jotta.

[0132]

Nyt on pakattava:
Rinkka, ok.
Teltta, ok.
Kahvipannu, ok.
Pienelle retkelle, mukaan Pienet Jalat.

[0132]

Voihan sitä kesää viettää näinkin.

Putkis, kossutta koko kesä.

[0132]