[Sadepilvi]

Halusin vain kertoa. Kun täällä muutkin ovat maininneet Annie Gracen Selvin päin kirjan. Pitkään mietin kannattaako taas uutta kirjaa hankkia, kun en muistakaan kirjoista ole paljon viisastunut. En tiedä, mikä kirjassa teki vaikutuksen, mutta sain vastauksen tai ainakin jonkinlaisen ymmärryksen kysymykseen, mitä täällä muutkin ovat pohtineet: "En halua juoda, mutta haluan juoda - ja juon, vaikka en halua".

Totuuden nimessä: minulla on menossa 7. raitis päivä, mutta sillä erolla aikaisempaan, että ei tee mieli juoda! En ole hankkinut juomista, vaikka on ollut "mahdollisuus" ja aikaisemmin olisin takuuvarmasti juonut ainakin vähän. Kun mietin juomista, nousee ensimmäisenä mieleen "miksi joisin", ja onnistun ajattelemaan, että ei ole mitään syytä juoda. Ei ole ollut ongelmia kaupassa, minun ei tarvitse ajatella alkoholin ostamista - enkä oikein itsekään tiedä, mistä muutos on tullut.

Alussa siis olen, kun ajattelee, että alkoholin poistumiseen elimistöstä voi mennä yli kymmenen päivää, puhumattakaan mielestä ja ajatuksista. Mutta, jos joku miettii kirjan lukemista, niin se kannattaa kyllä hankkia. Nämä muutamat päivät ovat olleet sen arvoisia!

[Sadepilvi]

Kymmenes päivä. Lauantai. Viikonloppu. Perjantain jälkeinen päivä. Selvin päin.

Takana on kuitenkin pitkä juomahistoria, siitä ei ole mitään kaunista kerrottavaa. Jotain kertoo se, että olen mummoikää lähestyvä ja lopettanut lukuisia kertoja viimeisen 4-5 vuoden aikana. Oikeastaan on ollut sama onko arki vai viikonloppu, maistunut on, viikonloppuisin ja vapailla on vaan tapahtuneet ne pahimmat mokailut.

Tämä alkaa vähän itsänikin jännittää: onko muutos todella tapahtunut vai mitä on tapahtumassa. Joka tapauksessa aikaisempien "lopettamisten" yhteydessä olen lähinnä suunnitellut, kuinka pitkän ajan jälkeen voin taas juoda ja ei siihen ole koskaan pitkää aikaa mennyt. Niinpä eilen "kiusasin" itseäni ajatuksella niistä parista oluesta ja ilokseni sain ajateltua koko tapahtuman loppuun saakka. Siis pari olutta (tai kaksi sen lisäksi varastoon, jos kello on paljon, vaihtoehtoisesti mahdollisuus käydä vielä uudelleen kaupassa myöhemmin, mutta tarpeeksi aikaisin), yksi ei riittäisi, vähintään kaksi ja sen jälkeen lisää, nousu, pöhnä, väsymys, huonot unet ja aamulla krapula. Ja ehkä jopa aamulla ensimmäiseksi olutta ja sama ralli. Nämä ajatukset siis saivat aikaan sen, etten tosiaankaan ostanut mitään ja nyt olen tietenkin hirveän tyytyväinen. Mutta jatkuuko tämä? Nautin ainakin tämänhetkisestä.

[Jeesiäkaipaava]

Hienoa että olet aloittanut matkasi. Kirjoituksesi on niin tutun kuuloista ja suuri osa tarinoista mitö täällä lukee on jollain tavalla tapahtunut meille kaikille.
Tuo mainitsemasi kirja oli itselleni pysäyttävä ja kun itselleni tulee heikkoja hetkiä, kuuntelen sitä uudestaan.
Toivottavasti eilinen päätöksesi piti ja jos näin on niin, tiedän että sinulla on hieno päivä edessä. Kutsuttaisiin sitä Voittajafiilikseksi

[Sadepilvi]

12. päivä.

Tarinoiden sisältö on tosiaan aika samankaltaista, jeesiäkaipaava. Luin ketjusi läpi, hyvin olet edennyt!

Oikeastaan mietin jo, että onko tämä oikea paikka minulle - olen lueskellut täällä pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa itse mitään. Osittain siksi, että olen luultavasti tiennyt retkahtavani, koska olen retkahtamista jo lopettamisen (lopettamisten) yhteydessä suunnitellut. Ja nyt kun menee paremmin, näin täytyy 12. päivän kunniaksi sanoa, niin tunnen kuitenkin, että minulla ei ole mitään annettavaa muille. Tuntuu, että kaikki on jo sanottu kerran, jos toisenkin. Ehkä tarvitsen tässä vaiheessa tukea vain itselleni, ja olen vähän kartoittanut eri vaihtoehtoja.

Mutta katsellaan, voinhan kuitenkin taustailla niinkuin ennenkin, ja nyt jopa osallistua, jos siltä tuntuu! Olen myös säännöllisesti palannut Selvin päin kirjaan.