[quuppi]

Hei, raittius, ihmeellinen, ihana asia.

Viina, alkoholi, kauhea, ikävä, paha asia.

Raittius, haluan sinut. Tule hyvä raittius, älä tule masennus, älä tule alakulo.

Raittiina uusiin seikkailuihin!

[quuppi]

Eipä vitsailu paljon auttanut, retkahdin uudestaan juomaan.

Yritän raittiutta AA:n avulla.

[quuppi]

Raittius on jatkunut retkahduksen jälkeen. Olen käynyt hyvin syvissä vesissä.

Yritän raittiutta selvästi paljon nöyremmällä, avoimella asenteella. Uskon, että nyt voi onnistua, koska
en usko, että onnistun, vaikka olenkin jollain tavalla aivan pohjalla.

[0132]

Hei quuppi.
Nöyryys on varmastikin hyvä juttu tässä asiassa. Ainakin minun mielestä uhoaminen, nyt loppu iäksi, ei yleensä auta.
Onko Sulla jonkinlaisia suunnitelmia kuinka raitistumiseen matkaat?

Putkis

[tuplattukossu]

Lykkyä pyttyyn.
Toivottavasti onnistaa. AA on auttanut monia. Aika alussa itsekin olen monien monien yritysten jälkeen.
Minulla on tuo terveys sellainen, joka pysäytti miettimään mitä loppuelämältä haluan.
Alkoi alkoholi aiheuttaa jo terveyshaittoja. Kerron ehkä tarkemmin myohemmin, tai sitten en, mutta pysähdyttävä juttu oli havahtua asiaan.

[Vieraammaksi54]

Toivottavasti ryhmissä käynti on onnistunut ja raittius pysynyt. Itseäni on auttanut, jo kauan, ja myös Jumala, rukous ja varsinkin se kun olin niin rypenyt itseni siihen kuntoon, että olin ihan väsynyt, epäonnistunut, katkera. Joka kerta yritin olla ottamatta kuin vain vähän. Pari olutta muuttui sammumiseen, sekoiluun ja häpeään.
Juomisen loppuvaiheessa pelkäsin alkoholia, pelkäsin, koska jo ymmärsin etten hallinnut itseäni kun join. Tapahtui ihme, kohtasin AA:ssa raitistuneen joka kertoi rehellisesti mitä alkoholismi on, olin luullut sitä ihan joksikin muuksi, että pitää olla ihan rappiolla, juoda ihan joka päivä, ennenkuin voi myöntää olevansa alkoholisti. Oikeastaan minähän join joka viikko muutaman päivän, kun tarkemmin katsoin menneitä vuosia niin niitä selviä päiviä viikossa oli tosi vähän, oli jopa aika että ne jäi kahteen päivään. Tosin silloin eka kerran päätin lopettaa viinan maistelemisen. Mutta kuinkas kävi, taisi viikon olla lakko. Niitä yrityksiä olla selvinpäin olikin sen jälkeen paljon, samoin tupakista yritin irti, ei sekään onnistunut. Mutta hädissäni rukoilin, kait, en muista, nooo... kyllä muistan kuinka olin niin hirveässä krapulassa, että pelkäsin kuolevani ja ristin käteni, pelkäsin hurjasti, kuolemanpelko oli kova. Soitin siskollenikin ja pyysin apua, ei hän voinut minua auttaa, kun olin itseni siihen tilaan juonut.
Mutta sitten avun sain ja siitä olen kiitollinen. Kunpa muistaisin aina sen mistä olen päässyt irti enkä lipeäisi porukasta pois.
Tsemppiä ja voimia.

[quuppi]

Hei, kiitos kaikille.

Romahdin uudestaan, minkä piti olla mahdotonta... Nyt olen ollut raittiina miltei 2 viikkoa...

Olen ottanut AA:n ja erityisesti myös Internet-ryhmiä apuun. Luen myös nyt paljon AA-kirjallisuutta.

Olen aiemminkin ollut joitakin aikoja raittiina, joten yritän aika pitkälti kuten ennenkin.

Eli pyrin olemaan terveellä tavalla nöyrä ja rehellinen, varsinkin itselleni...

Raitista päivää kaikille!

[quuppi]

Tullut 1 kk raittiutta täyteen. Nyt ei toivon mukaan tarvitse enää vitsailla näillä raittiuksilla, vaikka retkahduksia tullutkin tuossa aiemmin.

Paljon parempi olo tällä hetkellä. Onneksi ei ole ollut edes juomahimoja, ehkä toipumiseen ja raittiuteen keskittyminen on auttanut.

[quuppi]

Nyt tuntuu, että raittius menee eteenpäin ilman jatkuvaa taistelua. AA-ryhmät, toipumiskirjallisuus ja monet tukisoitot ovat auttaneet.

Myös tietyt raittiutta tukevat älykänny-applikaatiot.

Eli aika paljon jouduin ottamaan apua vastaan.

Näillä mennään.

Yritän olla tänään raitis. Ehkä olen, katsotaan.

[quuppi]

Raittiina ollaan. Aiempina kertoina aika monestikin kaduin sitä että kun tuli niin paljon tuhottua rahaa kun juhli ja samalla siis rahaa paloi suuria määriä. Nyt parempi olo, jotenkin asiat ovat jääneet menneisyyteen, enää ei jaksa murehtia menneitä. Toipuminen toki on hidasta, mutta vertaistuki ja kirjallisuus erityisesti auttavat. Mutta ihan tavalklisen elämän elämäminen, ehkä jopa eniten...

[LittleWing-77]

Hienoa quuppi, iloitsen täällä sun raittiista päivistä!
Toi on kyllä just niin, että se 'ihan tavallisen elämän eläminen' auttaa toipumisessa. Se tunne, kun pääsee nauttimaan niistä perusasioista! Vaikka miettiin kaupassa mitä ruokaa tekee viikonloppuna, sen sijaan että laskee monellako tölkillä selviää illan
Mukavaa päivää!

[quuppi]

Joo, ihan hyvä olo, välillä tuntuu, että on lieviä kiusauksia, mutta siellä sisällä se alkoholismi on... mutta saa silti elää raittiina, edelleen...

[quuppi]

Romahdin juomaan viikonloppuna. Aivan uskomatonta. Aloin leikittelemään alkoholittomien olueiden kanssa reilu 2 viikkoa sitten, taisi olla liian vaarallista. Joka tapauksessa ei auta muuta kuin surra ja jatkaa uutta lyhyttä juomatonta jaksoa. En tiedä kauanko pitää olla juomatta, että voisi kutsua itseään raittiiksi? Ilmeisesti monta kuukautta? Nyt olen aivan alkutekijöissä... vain 4 raitista päivää...

[Lempeä kettu]

Tarinasi puhutteli, joten päädyin laittamaan sulle pienen tsemppiviestin. Olen ollut lopettaja 20 vuotta eli koko tämän ajan säännöllisesti lopettanut, säännöllisesti aloittanut juomisen. Minulla ei ole mitään neuvoja eikä tarinaa, kuinka onnistua. Omalta kohdaltani olen nimittäin hyväksynyt, ettei minusta raitista saa ja ehdottomuus on kadonnut, joten mulla on parempi olo. Pyrin elämään hetkessä ja olemaan surematta. Se on auttanut siihen, ettei pahempia ylilyöntejä tule ja pysyn elämässä kiinni. Se on suuri muutos siihen entiseen, jolloin olen märehtinyt ja murehtinut (täälläkin) oman navan ympärillä milloin mitäkin ja nähnyt ympärilläni vaan mustaa, vaikka nyt oletetun alkoholismini yhtenä esimerkkinä. Siitä on tullut aika helposti elämän pääaihe, joka on kaventanut muita elämän osa-aluieita. Oon tyytyväinen kaikista raittiista päivistä ja siihen pyritään. Tsempit täältä.

[quuppi]

Kiitos Lempeä kettu! Otin sattumalta juuri tuon lähestymistavan tähän viikonloppuun: päätin olla tuomitsematta itseäni, ja olin lempeä, ennemminkin päätin vain kuunnella itseäni, että mikä minulla on. Minusta avautui elämä selvästi parempaan suuntaan. Suoraan sanottuna sellainen itsensä "pakottaminen" raittiuteen on ajanut minua monta kertaa sellaiseen pakonomaiseen juomisen aloittamiseen, kuin itseltään salaa. Eräässä vertaistuessa annettiin aika kammottaviakin ohjeita: käy ryhmissä joka päivä koko loppu elämän... ei minun juttu. Pakolla ei synny muuta kuin tuskaa.

Raittiuden on oltava ennemminkin lahja ja vapaus, kuin pakotettu.