[Amppis]

Äitini käyttänyt huumeita varmaan 6 vuotta. Lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä jo yli 20 vuotta, olen jo siis aikuinen. Lapsuudesta asti nähnyt äitini sekoiluja toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän.

Nykytilanne on se, että äitini käyttää vahvempia aineita, mutta hän ei myönnä mulle käyttöään, vaikka se paistaa kilometrien päähän. Ulkonäkö muuttunut ja etenkin persoonallisuus on täysin eri mitä joskus on ollut. Sekin, että hän elää jossain ihan eri maailmassa, jossain omissa kuvitelmissa. Kehittänyt toisenlaisen maailman omalle mielelleen.
Tuntuu ettei häneen saa enää "yhteyttä", kun hänen kanssa keskustelee.

Hän ei soittele kuulumisia eikä häneen välillä saa mitään yhteyttä, kun koittaa soittaa tai laittaa viestiä ja kysellä kuulumisia. Jos sattuu vastaamaan puhelimeen niin on aina liian väsynyt keskustelemaan tai sitten selittää jostain ihan ihme jutuista eikä ole kiinnostunut mun kuulumisista lainkaan. Keskustelut on useimmiten aika yksipuolisia. Viimeksi olen kuullut hänestä yli kuukausi sitten.. Olen yrittänyt soitella ja laittaa viestiä, mutta mihinkään en ole saanut vastausta eikä ole soittanut tai laittanut viestiä. Olen kuullut hänen tutuilta kyllä, että hänet on nähty, joten hengissä näyttää olevan, toistaiseksi.

Jotenkin sitä kaipaa ajoittain sitä entistä äitiä jonka kanssa vaan voisi istuutua keittiönpöydän ääreen ja jutella vaan normaalisti niitä näitä. Nykyään sitä ei voi enää tehdä, se entinen äiti on "poissa" ihan kuin olisi kuollut. Näen välillä unia kuinka juttelen mun raittiin äidin kanssa ja siinä unessakin tiedostan, että se on unta, mutta on vaan niin hyvä uni etten halua herätä siitä. Haluais vaan jäädä siihen uneen, tuntuu, että olisi niin paljon kerrottavaa.

Äidilläni olisi lapsenlapsiakin joiden kanssa viettää aikaa ja tietysti minä, hänen oma lapsi, mutta tuntuu ettei hän näe enää mitä hänen ympärillä olisi tarjolla. Hänelle olisi paljon lämpöä ja rakkautta tarjolla, mutta mieli tuntuu olevan hänellä jo niin sirpaleina pitkällisen päihteiden käytön vuoksi ettei häntä voi enää takaisin saada.

Samaan aikaan surettaa ja vihastuttaa tämä tilanne ettei aina tiedä miten olla itseni kanssa. Mua ahdistaa toisinaan ihan äärettömän paljon ja olenkin työstänyt itseäni paljon, jotta pystyn elämään tämän ahdistuneisuuteni kanssa.
Vertaistukea kaipaan.

[Johanna]

Hei, Amppis!

Kerrot oman äitisi huumeiden käytöstä, ja omista tuntemuksistasi asian suhteen. Kerrot hyvin tyypillistä tarinaa, siitä miten huumeidenkäyttäjää ei kiinnosta enää mikään, ja suhteet jopa lähimpiin ihmisiin katoaa. Se on äärimmäisen tuskallista aikaa läheisille! Toivottavasti sinulla on omia läheisiä, puoliso, sisaruksia joiden kanssa voisit jakaa asiaa. Toisaalta ulkopuolinen vertaistuki on erilaista ja oman kokemukseni mukaan siitä saa erilaista voimaannuttavaa kokemusta. Irti huumeista ry:llä on huumeidenkäyttäjien läheisille vertaistukiryhmiä monilla paikkakunnilla, katso verkkosivuilta sinua lähinnä oleva ryhmä. Myös tähän foorumiin kannattaa kertoa kuulumisia aina kun siltä tuntuu, koska joskus vain asioiden kirjoittaminenkin voi tuoda helpotusta, kun sen saa oman mielen päältä pois.

Itse et voi juuri muuta tehdä, kuin olla äitisi tukena, jos hän päättää huumeet jättää. Koska sen onnistuminen vaatii aina huumeidenkäyttäjän omaa vapaata tahtotilaa. Toivotaan, että se aika koittaa vielä. Tällä hetkellä sinun pitää huolehtia itsestäsi, ja tehdä asioita, jotka tuovat sinulle mielihyvää - kaikesta huolimatta, se auttaa sinua jaksamaan tämän varmasti ajatuksissasi jatkuvasti olevan murheen kanssa.

Voimia Amppis!

Terveisin
Johanna

[Winston-84]

^^ Tuosta tulee mieleen, että äitisi saattaa kärsiä jostakin ihan oikeasta(päihderiippuvuutta mitenkään vähättelemättä) psyykkisestä sairaudesta. Päihteet toki vaikuttavat paljonkin ja pahentavat monenlaista oireilua, mutta kääntöpuolena on se, että monet psyykkisesti sairaat itselääkitsevät pahaa oloaan päihteillä. Omakohtaisen kokemuksen(Olen sekä päihdeongelmainen, että psyykkisesti sairas) ja ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella päihteet yksinään eivät ihan tuollaista aiheuta. Päihteet eivät myöskään tuo tyhjästä mielisairautta tyystin terveeseen päähän, vaan kyllä siellä nk. ovat asetukset vinksallaan jo valmiiksi ja päihteet sitten usein buustaavat tätä.

Käytännön vinkkinä: Jos olet kovasti huolissasi äidistäsi, et saa häneen yhteyttä, etkä tiedä yhtään, miten huonossa jamassa hän on, voit tehdä huoli-ilmoituksen paikkakuntasi sossuun. Netti osaa neuvoa yhteystiedot sun muut. Sossusta sitten käyvät tsekkaamassa tilanteen. Eivät hekään ihmeitä voi tehdä, jos äitisi kutakuinkin syyntakeiselta ja itsestään huolehtimaan kykenevältä vaikuttaa sillä hetkellä ja jos hän ei huoli mitään apua. Eivätkä tietenkään voi mennä karmit kaulassa sisään, jos ei avaa ovea. Voivat kuitenkin kutsua lanssin, jos tilanne siltä näyttää ja sitä myötä voi sitten päätyä hoitoon. Harvemmin se lyhyt tarkkailujakso pakkohoitolähetteellä suuria auttaa, mutta ainakin sillä jotenkin saataisiin äitisi tilaa kartoitettua ja sitten EHKÄ jatkossa jonkin avun piiriin. Tässä maassa ihmisen tahdonvastaiseen hoitoon sulkemiseen on varsin korkea kynnys, mikä noin lähtökohtaisesti on hyvä asia.