Olet täällä

ei rahaa narkkarille

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 14.7.2007 21:00:32

Kyllä ikävä on kauhea.
Hän on minulle kuin pieni poika vielä, hänhän joutuu ihankuin itsenäistymään nyt uudestaan. Edellinen kasvu murkusta aikuiseksi meni huumehöyryissä.

Rankkaa ajatella häntä yksin tuolla jossain taistelemassa, jos tekisin niin kuin haluaisin niin ottaisin hänet syliini ja pitäisin siinä maailmantappiin enkä mitään pahaa lähelle päästäisi.

Mutta näinhän emme lapsillemme voi tehdä. Sinne vaan maailmaan.
Se on muuten noin yleensä lasten kanssa ollut rankinta mitä noin niinkuin normielämässä äitinä eteen tulee. Olin yllättynyt siitä miten vaikeaa ja pelottavaa lapsia oli "päästää maailmaan".

Luulin että olisin onnellinen kun pääsen niistä eroon :wink: .

Kai se riippuu lapsesta...tässä tapauksessahan syytä oiskin ollut olla huolissaan tosissaan, silloin en vaan tiennyt.

Mut älkää ajatelko että takerrun, tiedän ettei minun luonani elämään opita ei pää sekasin eikä putsina. Itse on opeteltava, itse hänen pienin askelin pärjättävä. Ei ole muuta tietä.

Joten väistyn, en takerru. Kaipaan vaan.

Iso askel; viikonloppulomalla toisen kerran nyt.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 14.7.2007 21:02:08

Sinä, narkin äiti, olet hyvin, hyvin viisas ja rakastava äiti.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 14.7.2007 21:21:29

Minäkö!!!!

Olen laiska (siis patalaiska), sokea, hirvee selittäjä, hullu mielikuvitus saa huolehtimaan ihan tähtitieteellisistä asioista.

En usko et kukaan puhuu totta.

Hilkulla tulemaan neuroottiseksi, luulovammaiseksi hysteeriseksi joka ei hillitse itseään.

Ja tottahelvetissä olen tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä äitiyden urallani koska pennuilla on kaikenlaista vaikeutta, kaikki muut äidit onnistuu ja niiden lapset menestyy.

MUSSA TÄYTYY OLLA JOTAIN VIKAA !!!!

Tiedän että läheisryhmistä löydän varmasti yhtä surkeita äitejä kuin minäkin, siellähän ne kaikki huonot äidit on.


:wink:
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja almatsu » 15.7.2007 08:07:35

Täällähän sä sit olet kun kala vedessä narkin äiti. Samaistuin kyllä sinuun vaikka meillä onkin niin päin että mä olin se retku ja tyttärestä näyttää kehkeytyneen päihteiden suhteen normaali. Mutta on silläkin omituisuutensa. Niin hyvässä kun pahassa. eikä nuo lapset sen mukaan kasva välttämättä, millaisia niiden vanhemmat on. Muutenhan meidän pitäis vaihtaa lapsia keskenään.
Suostuisitko? Et varppina.
almatsu
 

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 31.7.2007 01:38:53

Meillä edessä hurvittelupäivä tämän esikoisen ja pikkukoululaisen ja ehkä muutaman muun hänen lisäkseen toipuvan kanssa.
Mennään johonkin missä on kivaa, sitten syödään niin paljon kun maha vetää ja kaikkea mitä pojat keksivät.

Ajatukset suuntautuu yhä enemmän hoidosta pois suuntautumiseen. Tuettuun asumiseen ja paikkakunta vaihtuu tyystin.

Kukahan sen tietäis milloin on oikea hetki lähteä hoidosta pois?
Hyvä, että on tulevaisuutta rakentavia ajatuksia päässä. En minäkään häntä loppuikää halua hoidossa hautoa, mutta.....

lueskelin kerran kuivaushuoneen puolella ja muutenkin kun kokeneitten ihmisten kertomuksia kuuntelee; miten nopeasti se vahinko käy, yhtäkkiä vaan, itsekin yllättyy kun huomaa törmänneensä neulaan.

On se PELOTTAVAA tämä elämän aloittaminen muualla. Ei se nyt vielä ihan ajankohtaista ole, mutta ehkä aika pian.

Näin nopeasti on aika mennyt. Olen tasaantunut kun kauhunhetket ovat toistaiseksi jääneet. Pääsin yli vuoteen viime viikolla lenkille.
Nyt sen huomaan etten tosiaankaan ole hoitanut itseäni edes sitä vähää mitä ennen pommin putoamista.
Ennen olin intohimoinen lenkkeilijä.

Kai joskus tulee aika jolloin vois oikeesti rauhottua. Ainahan tilanteet JOSKUS ovat JOLLAINLAILLA ohi. Joskus surullisestikin, mutta silloinkin ne ovat OHI eli kidutus on loppu.

Pelkään kuolemaa, en omaani vaan lasten.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 31.7.2007 07:14:32

Voi narkin äiti. Nauti hurvittelupäivästä. Olette varmsti sen ansainneet.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 22.8.2007 22:05:50

7 kk ja vähän ylikin.

Irtautuminen hoidosta alkaa.
Empä voi valittaa ainakaan sen tiedon puitteissa mikä minulla on.
Ja komea on poika, niin komea.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 23.8.2007 06:28:53

Ihanaa. Luota komeaan korkeampaan voimaasi ja poikaasi, hän palaa vähitellen elämään. Hieno asia, että hänellä on tämä mahdollisuus. Voimia teille.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja sigrid » 23.8.2007 09:03:46

Olen hengessä mukana.
sigrid
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 23.8.2007 16:31:22

Mallu kirjoitti:Ihanaa. Luota komeaan korkeampaan voimaasi ja poikaasi, hän palaa vähitellen elämään. Hieno asia, että hänellä on tämä mahdollisuus. Voimia teille.


Hieman olen ollut aamuterässä. Piti kuitenkin kirjoittaa, että korkeampaan voimaasi ja komeaan poikaasi. Nyt tulikin paha malluismi. Ei riittänyt että kirjaimet menee sekaisin, vaan sanatkin.

Mutta onhan se kiva, jos korkeampi voima on kaiken hyvän päälle vielä komeakin. :lol:
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 20.9.2007 14:49:53

8 kk ja 2 päivää
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 20.9.2007 16:22:55

narkin äiti kirjoitti:8 kk ja 2 päivää


Jipii! Pikkuruisin askelin kohti huomista. Sinulla on hieno, sitkeä ja rohkea lapsi!
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja tähtityttö » 20.9.2007 17:21:51

Ihanaa! Mä täällä hihkun ja hypähtelen kyynelsilmin. Toipuminen on niin mahtava asia!
Niinkuin päiväs, niin on voimas aina...
tähtityttö
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1588
Liittynyt: 20.12.2006 15:00:54

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 17.10.2007 21:09:59

huomenna 18.pvä tulee 9 kuukautta pää selvänä.

edelleen kohti itsenäistymistä mennään.

olen onnellinen, niin onnellinen hänen puolestaan ja sydämessä puristus helpottaa sen suhteen jo hieman.

elämässämme on toinen sairaus varjona, mutta TÄNÄÄN POIKANI ON ENTINEN NARKKARI.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja tähtityttö » 17.10.2007 21:14:11

Ihanaa. Olen valtavan onnellinen niin sinun kuin poikasikin puolesta.

Mä vaipuisin varmaan ihan epätoivoon, ellen työssäni näkisi tuota samaa tapahtuvan. Kun tuo oma addiktini ei ole toipumista nähnytkään.

Iso halaus :)
Niinkuin päiväs, niin on voimas aina...
tähtityttö
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1588
Liittynyt: 20.12.2006 15:00:54

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa