Löysin foorumille, kun minulle kävi ilmi, että mies jota tapailen on entinen käyttäjä, ollut vuosia jo ilman. Minulla on kosketuspintaa narkomaaneihin läheiseni kautta, eli tämä maailma on kyllä tuttu ennestään. Valitettavasti olen joutunut katkaisemaan välit läheiseeni syistä jotka kaikki narkomaanin läheiset tietävät.
Suhteessa nykyisen miesystäväni kanssa on myös tietynlainen kyvyttömyys hyväksyä itselleen rakkautta ja hellyyttä jota saa minulta. Ja sitä etten suutukaan jostain asioista, joissa hän helposti toistaa vanhaa kaavaa jostain menneisyydestä. Hän myös ahdistuu helposti jos olemme liian pitkään yhdessä. Mies on ollut pitkään kuivilla, mutta nyt kun tiedän historian niin olen joutunut miettimään kaikkea uudestaan.
Joku tuolla kirjoitti, että järki sanoo yhtä (ja tässä iässä pitäisi jo osata tehdä päätöksiä järjellä) mutta sydän saa tekemään toisin.
Tämä on nyt vain pieni pohdinta omasta elämästä tähän ketjuun, jossa on samaa mietitty.
En tiedä mitä tehdä.