mua ilahduttaa, ja lähes naurattaa, aina sun moikkailut. oot hauska kaveri. ja toivon sulle kaikkea parasta elämääsi. kutsut itseäsi aina juopoksi, mikä mahtaa olla todellinen tilanteesi juomisen suhteen? olen vissiin kysynyt tätä aikaisemminkin. ois kiva jos kertoisit itsestäsi vähän enemmän mutten halua ahistella tietenkään. kaikki omalla tyylillään, se olkoot mottomme.Ulpukka, kiitos kun sanot ettei jaarittelua. täytyy kuitenkin muistaa että eniten kirjoittelen itselleni. tämä on se pään tyhjennys kanavani.
Ginger, just tämä että sain herätä omaan tahtiini, tehdä kaikessa rauhassani aamurutiinit, istahtaa tähän oman pöytäni ääreen ja kuunnella lintujen laulua (partsin ovi on auki) tekee mut onnelliseksi. kukaan ei tule asentamaan tippaa käteeni, tai mittailemaan verenpainettani yms yms kun olen vielä unenpöpperöisenä on kyllä aika kivaa. ja mikä tärkeintä, kipuja ei ole. kun heräsin ja aukaisin silmäni tunnistelin tietysti heti mikä on kiputilanne ja vau - sitä ei tosiaan ole! dreeni "tuntuu" kyljessäni ja olen aika kankea, mutta muutoin heräämiseni oli kivuista ja muista liiallisen epämiellyttävistä tuntemuksista vapaa. uskomatonta. mahtavaa. sanat ei riitä.
keitin kahvia ja jaottelin aamulääkkeet pieneen snapsilasiin josta nappailen troppia yksi tabletti kerrallaan veden kera.
antibiootit, joita mulla on kahtakin eri sorttia, ovat kokonsa takia vaikeasti nieltäviä. ja yöäk mikä jälkimaku niistä tulee vaikka kuinka yrittäisi humauttaa ne kurkusta alas reipasotteisella vesikulauksella.
ja tämä hyvä mieli. miten kertoisin siitä? se tuntuu niiiiiin mahtavalta että aivan liikutun.
tyyliin pääsinpäs taas sieltä kuopasta ylös, ja sainpas vielä hyvän jakson elämääni. ja aion saada niitä lisää, peliä ei nimittäin ole vieläkään menetetty.
monta kertaa päivässä mun mielessä on nettituttava syöpissivustolta joka on saanut elää palliatiivisesta huolimatta mielekästä elämää peräti kaksi vuotta. se on paljon se.
osastolla koin paljon kaikenlaista uutta. tarkoitan, että mielessäni on myös esim se huonetoverini jonka kivut ovat kestämättömiä.
oli omanlaisensa kokemus nähdä se kaikki niin läheltä.
toinen huonetoverini, tämä Papupata-mummo, pärjäsi taas paljon paremmin ja hänkin pääsi eilen kotiin. vaihdoimme puhelinnumerot, kuten myös kivuliaan huonetoverini kanssa. tai ei, vaan pelkästään minä annoin kivuliaalle numeroni jos hän haluaa ottaa yhteyttä kuten sanojensa mukaan haluaakin, sikäli mikäli kuntonsa sen sallii.
pärjäsimme erittäin hyvin kolmisin pienessä ja ahtaassa sairaalahuoneessa.
sovimme, että jokaisen täytyy ilmaista ÄÄNEEN jos jokin asia mättää.
Papupatakin mainitsi moneen otteeseen että sanokaa vaan jos hän pulisee liikoja, kuten sanoimmekin, ja mistä Papupata ei ollut moksiskaan. tai jos telkkari oli liian kovalla äänellä tai jos joku halusi sulkea töllön kokonaan. Papupata kun tykkäsi katsella kaikenlaista humpuukia telkkarista, mistä me muut taasen emme olleet kiinnostuneita. ja kuka haluaa pitää ikkunaa auki ja kuka taasen ei. kaikesta voitiin sanoa ääneen eikä sopu pettänyt kertaakaan.
helkkari miten suuri määrä oppareita kuivattaa suuta, ei kiva. kitalaki on kuivaa rahisevaa pahvia. mutta se on pieni murhe se.
tänään aion vain nauttia elämästäni. valitettavasti se puhelimeni laturi jäi osastolle joten en voi rupatella ylipitkiä puheluita ystävieni kanssa kun pitää säästää akkua. näin ollen aion kirjoitella meilejä, eniten siis sellaisille ystävilleni joiden kanssa en muutoinkaan pulise puhelimessa päivittäin. moni on soitellut tai tekstaillut kysyen kuulumisiani joten kirjoitettavaa riittää.
ruuaksi paistan kanaa ja keitän perunoita, porkkanoita ja herneitä. teen oheen kermakastiketta.
sitten aion katsella tv-sarjoja, lueskella ja taas vaan olla ja oleilla. uloskin menen vaikken sentään lenkille niin tuonne istuskelemaan meren äärelle joko laiturille tai uimarannan edustalla oleville penkeille. matka on niin lyhyt että jaksan ilman muuta köpötellä sen.
tosin jos tuulee taas niin reissuni peruuntuu varmasti. tuuli oli eilen todella kylmä ja kalsea.
rahat. ne menee taas kerran tiukille kun sairaalalasku tulee. olin osastolla yhteensä yhdeksän päivää jos mukaan lasketaan myös saapumis- ja lähtöpäivät kuten HUS-laskutus laskee sen niin. se tekee yhteensä noin 400 e
eilen meni apteekkiin jälleen kerran omavastuu-osuutta viiden kympin edestä (nuo helkkarin antibiootit), lisäksi posti oli tuonnut sähkölaskun mitä en ole vielä edes avannut mutta tiedän sen olevan about 70 e. taksiin meni 25 e. puhelinlasku noin 30 e. yhteensä siis sievoinen summa. ja vuokra tietysti pitää maksaa.
näin ollen joudun taas tekemään Kelalle ruinaushakemuksen sairaalalaskuun, mikä varmasti hyväksytäänkin edukseni, mutta milloin? enkä voi tehdä hakemusta ennen kuin kyseinen lasku saapuu. joka tapauksessa pitää siis saada kasaan tämän kuun "tilistä" toi 400 e ja sitten odotella Kelan päätöstä. rasittavaa, muttei sentään ihan ylivoimaista. kaikki selviää kyllä.
kamuni P ratkesi eilen juomaan. en moiti häntä tällä kertaa. hän kävi sairaalassa tapaamassa minua ja voi veljet hän on takiani huolen murtama.
kun olimme salatupakalla sairaalan edustalla hän jotenkin sekosi täysin. hän sanoi, että jos kuolet tapan itseni.
tuollainen puhe ei ole hänellä harvinaista mutta kuvaa kylläkin hyvin sitä miten tolaltaan hän on välillä sairauteni takia.
hän on lähipiiristäni ehdottomasti se "heikkohermoisin" ja herkin. yritin lohduttaa häntä. vedin esille myös kissakortin. sanoin että miten hänen rakas kissansa sitten pärjäisi jos hänkin kuolisi. lisäsin, että tahtoni on että hän pitää kissastaan huolta loppuun asti. painotin, että hänen kissansa on minullekin valtavan rakas enkä kestäisi sitä jos kissakullalle pitäisi etsiä toinen koti. puhuin kesästä. että se on juuri alkamassa ja meille tulee vielä monen monta yhteistä kesäpäivää.
P tykkää käydä tossa lähellä olevalla uimarannalla aurinkoa ottamassa. koska itse en viihdy uimarannalla ollenkaan olemme aina tehneet niin että ensin P menee uimaan ja palvomaan aurinkoa itsekseen ja sen jälkeen hän tulee luokseni suihkuun ja syömään.
näin aiomme toimia tänäkin kesänä ja muistutin häntä siitä.
joku kerta menemme myös tuohon lähiterassille ja tilaamme mojitokannullisen hyvää ja raikasta juomaa, kuin linnunmaitoa. usko nyt, elämää on edessä päin!
lopulta hän rauhoittui ja pahoitteli puheitaan. mutta rankkaa hänellä on. ja hän tsemppasi alkoholin kanssa niin älyttömän hyvin lähes kokonaisen toukokuun. sairaalassakin käydessään hän näytti niin tavattoman hyvältä. hänen kasvoistaan oli parin kolmen raitisteluviikon myötä poistunut kokonaan kaljapöhötys, hän oli pukeutunut todella tyylikkäästi, kuten aina, ja voi että hän osasi rupatella lämpöisen sydämellisesti Papupadan kanssa ja muidenkin. hän oli taas se tuttu skarppi ja ihana P.
ei hitto tämä on kerrassaan uskomatonta kun en tunne kivun kipua. miten taitavia se HUSsin sakki onkaan! ei voi kuin ihmetellä.
miten ne hoksasivat sen vatsatulehduksenkin ja muut mielestäni monimutkaiset kuviot. ja osasivat sitten laittaa tuon lääkityksen kohdilleen vaikka se raskas onkin enkä enää tiedä millaista olisi elää ilman lääkkeitä vaikken niin sanotusti "huumepäissäni" olekaan.
en edelleenkään koe lääkkeistä mitään euforiaa. (mikä ottaa päähän
) mutta tämän kuivaakin kuivankin pahvisuun kanssa on tekemistä. hörpin vettä hela tiden. ja vatsan toiminnasta pitää pitää huolta laksatiiveillä sillä muutoin se menee oppareiden vuoksi täysin tukkoon, mikä on ihan kamalaa.
nyt pitää vihdoin lopetella.
taas sama: dreeni kaipaa huoltoa. sain sairaalasta mukaan aika paljon ruiskuja. ruiskuhomma on siis sitä dreenin johdon huuhtelua, mikä vihdoinkin alkaa sujua. silti mulla on vielä lunttilappu esillä kun suoritan tehtävän tyyliin 1) pese kädet hyvin 2) ota ruisku esille ja paina ruiskun männästä ilmat pihalle 3) avaa dreenin punainen korkki 4) kierrä ruisku korkin tilalle 5) ruiskuta aine dreeniin.
jotenkin näin se homma toimii.
oikein, oikein aurinkoista kesäkuun ensimmäistä päivää teille ja meille kaikille!
kiitos että olette olemassa
jos ei synny uudelleen, mitä hindut ja budhalaiset ainakin jollain tavoin uskovat. ja jos syntyykin, niin tuskinpa sitä saa itselleen samanlaisen intohimon. 
