[Ginger2]

Halaus ja voimia sinulle Ulpukka, toivottavasti saat pian tiedon terveydentilastasi ja että se olisi positiivinen tieto. Lämmintä helatorstaita!

[Ulpukka]

Noh niiin. Pessimisti ei pety koskaan. Niinhän siinä tosiaan kävi, että sain toisen kerran täysosuman tässä kolmen numeron lotossa. Tilastojen mukaan keskimäärin joka kolmas suomalainen sairastaa jonkun syövän elämänsä aikana. Tosin ei ihan tuolla logiikalla, koska jotkut sairastavat useamman. Kuten edesmennyt ystäväni, neljäs syöpä oli hänelle liikaa.

Kaulan imusolmuke on metastaasi, lähete on laitettu syöpikselle kiireellisenä. Nyt sitten odotetaan, milloin tulee kutsu tarkempiin tutkimuksiin. Nähtäväksi jää, mitä kropasta löytyy.

Minun elämäni kirjaan on nyt kirjoitettu tällainen luku, viimeinen luku on vielä avoin.
Jotenkin asennoidun niin, että jokaiselle on varattu matkan varrelle vastoinkäymisiä. Niille emme mitään voi, eikä niihin kannata ainakaan tässä vaiheessa jumittua. Huomiselle on omat murheensa.

Mutta kyllä minä viinipullon avasin, vaikkei se tilannetta miksikään muuta. Korkeintaan hämärtää todellisuudentajua hetkeksi.

Olen kyllä lukenut Plinkkiä päivittäin, vaikken olekaan saanut tekstiä aikaiseksi. Uudet tulokkaat toivotan tässä kaikki tervetulleiksi. Ja menestystä vähentämiseen. Kyllä te onnistuttu.

Eletään päivä kerrallaan, kun kahtakaan ei saa yhteen sopimaan.

[Onneli47]

Uutiset olivat sitten ihan jotain muuta kuin mitä me täällä palstalla mielessämme toivoimme. Lämmin halaus Ulpukka ja voimia hyväksyä tieto. Toivottavasti saat pian selvyyden tilanteeseen ja siihen miten hoitojen kanssa lähdetään liikkeelle. Lämpimin ajatuksin.

[Ginger2]

Voimia ja lämpimiä ajatuksia minultakin!
Tuo sanomasi " pessimisti ei pety koskaan" on just kuin omat sanani. Näinhän se elämä menee, ettei koskaan voi tietää mitä on tulossa.

[Vilma1966]

Kauheasti harmittaa puolestasi Ulpukka, ei auttanut meidän toiveet. Miljoonia lämpimiä ajatuksia lähetän luoksesi. Toivottavasti pääset pian hoitoon ja ne ovat siedettäviä .

[Ulpukka]

Kiitos Vilma, Ginger, ja Onneli, ajatukset lämmittää mieltä.

Ei kyllä viininkään tuonut lohtua, ihan hukkaan meni sekin raha. Ei tullut nousuhumalan huumaa.
Olin kuvitellut, ettei minulla ole tukiverkkoa. Olin väärässä, olen kuusi tuntia puhunut puhelimessa, introvertille kymppisuoritus. Haaste on vielä huomiselle edessä, kun pitää vanhukselle ilmoittaa elämän realiteetit. Pelottaa, miten hän reagoi, olenhan ollut hänen tuki ja turva.
Toivottavasti unta ensi yölle riittää.

[Pecorino]

Vai sellaista sitten niin mäkin usein sanon, että pessimisti ei pety. Olen pahoillani puolestasi. Voimia jatkotutkimuksiin.

[Pinklady]

Ulpukka; voimia tervehtymiseen ja erityisesti uskoa siihen! Olen todella pahoillani puolestasi.

[SylviaPlaa]

Ulpukka,
tämä uutinen kyllä osui murentavasti. luin vasta äsken viestisi.
en tiedä mitä sanoa. liekö omakohtaisillakin kokemuksilla osuutta asiaan mutta nyt kyllä masennuin täysin. ei tosiaankaan meidän kaikkien toiveet hyödyttäneet mitään, eikä rukoukseni.
en olisi millään suonnut sulle käyvän näin, taas. tämä on ihan väärin.
mutta sitten tulee tämä mutta.

kuten tiedetään, kriisin lähtölaukaus käynnistää aivoissa ns sopeutumistehtävän. se on tietysti yksilöllistä kauanko tämä vaihe kestää.
itselläni tämä sopeutumisvaihe shokkiuutisesta oli ihmeen ripeää, ja toivon että sullekin käy niin koska kokemukseni mukaan se helpottaa yleistä jaksamista, jos näin sen muotoilisin.
hermoja koetellaan vielä niin kauan kunnes kokonaistilanne selviää. se on tietenkin raskasta, kuten olemme todenneet tämän itsestään selvän asian. mutta sä selviät siitä.
kunpa saisit mahdollisimman nopeasti kutsun syöpikselle ja tiedon siitä mitä ja miten he toimivat metastaasin suhteen.
itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia (vaikka juuri kirjoitin omaan ketjuuni että syöpikseltä on vaikea saada puhelinkontaktia) syöpiksen suhteen; ovat toimineet aina nopeasti tilanteessa kuin tilanteessa eikä liian pitkille perusteettomille odotuksille ole ollut sijaa.
he ovat tehokkaita itse syövän hoidon kanssa. tuo mainitsemani vaikeus saada sinne puhelinkontaktia "ei kovin kiireellisissä" kysymyksissä on asia erikseen.

äh, tuntuu että kirjoitan pelkkää sanahelinää. mun pitää nähtävästi sulatella tätä uutista jonkin aikaa.

voisin tietysti sanella miten suomalainen syövänhoito on maailman huippua, mutta kun tiedät sen itsekin ja olethan jo kerran kokenut tämän kaiken.
keskitykkäämme siis itse SINUUN, sun jaksamiseen sopeutua uutisiin sekä myöhemmin itse hoitoihin ja mitä nyt sitten tapahtuukaan.

minäkin tunnistan tuon pessimisti ei pety-rotlan jostain menneiltä ajoilta, mutten enää sulata itsessäni semmoista.
uskon ja ennen kaikkea HALUAN luottaa siihen, että lopulta tapahtuu myös hyviä asioita. vaihe vaiheelta ja jakso jaksolta täällä elellään. niin hyvässä kuin huonossa.
saatat elää vielä kymmeniä vuosia. saatat myös kuolla jonkun ihan muun syyn takia kuin syövän.
kuulostaa varmasti täysin sekolta, mutta itse koen että syövän kanssa elo on elämäntapa missä on hyviäkin puolia.
sitä pitää kuitenkin hoitaa ja hoivata myös kotikonstein. se vaatii ihmiseltä paljon psyykkisiä voimavaroja, joten niistä onkin pidettävä aivan erityistä huolta hellyydellä.
hoivata itseään. ostella niitä kukkia itselleen, tai hoitaa puutahaansa, tai otettava luonnosta voimaa ja hyvistä, itselleen sopivista ihmisistä.
hylkää kaikki sellaiset ihmiset elämästäsi jotka ovat syystä taikka toisesta rasitteita. jos et ole tehnyt sitä jo.
sukulaisten suhteen edellä oleva ehdotus on tietysti erityisen vaikeaa. mulla on se helkkarin lanko, jonka kanssa en olisi missään tekemisissä jos hän ei olisi "sukulainen" ja kuulunut perheeseemme liki 40 vuotta.
mutta kaikki sellaiset muka-ystävät, tuttavat ja puolitutut - veks vaan pelkästään väsyttävinä tekijöinä.
muutamia tällaisia tyyppejä en ole poistanut puhelimeni luettelosta pelkästään siksi että haluan nähdä luurin ruudusta jos he soittavat, enkä sitten vaan vastaa heille.
kenties julmaa, mutta näin se on paras.
näistä ihmisistä koen nimittäin että he soittelevat vain uteliaisuuttaan kuin juorujen janoisina tyyliin ajatella, sillä on syöpä. uskon että vaistoni ovat oikeassa.

nyt vähän eksyin itse asiasta.
huomaan olevani vähän hermostunut.
olen myös vihainen, itse elämälle.
minkä takia sait TAAS tuollaisia uutisia. eikö yksi kerta olisi jo riittänyt. eikö sulla muka ole jo tarpeeksi vaikeuksia.

tarjoan Sulle tukeani niin paljon kuin vain tämä kanava mahdollistaa.
olen saanut itsekin paitsi sinulta niin kaikilta uskomattoman paljon lohtua, tukea, henkistä turvaa jopa. tiedän että Plinkistä löytyy aina ikään kuin auttava käsi. sanat ei riitä kertomaan kuinka kiitollinen olen plinkkiystävistäni.

taisin kirjoittaa vähäsen liiankin tunnelatautunutta tekstiä mutta näin tällä kertaa.

ilmoita heti kun itse saat tietoa miten asiat etenevät, kuten tietysti teetkin.
nyt rohkeutta peliin ja tulta päin. mehän ei lannistuta.
olemme yhdessä ja erikseen vahvoja kuin ärjyt karhut emmekä anna pelolle liikaa tilaa. tämä olkoot mottomme.

[Ulpukka]

Kiitos myös Pecorino ja Pinklady tsempeistä.
Ja Sylvia , sinä rakas ärjy karhu, olet kyllä uskomaton, ihan menin sanattomaksi, kuin luin tekstisi.
Niin täyttä asiaa ja täynnä tukea ja kannustusta. Iso iso kiitos ja halit.

Onnekseni olen niin realistinen jalat maassa tyyppi, että hyväksymisvaihe meni ohitse jo vastausta odotellessa, kävin jo siinä läpi kaiken mahdollisen. En oikeastaan hetkeäkään epäillyt, että tulos olisi jotain muuta kuin mitä oli.

Vanhukselle eilen kerroin tilanteen. Ei hän sitä vielä oikein ymmärtänyt eikä sisäistänyt. Eikä varmaan tänään edes muista, että tästä on ollut puhetta. Lähimuisti pätkii nykyisin tosi pahasti. Totuus valkenee vasta sitten, kun en pääsekään käymään siellä joka päivä. Arjen sujuminen tuo myös haasteita ja vaatii järjestelyjä. Olenhan huolehtinut hänen kauppa-asiansa, pyykin pesun, lakanoiden vaihdon ym. rutiinit.
Hoitajat käyvät kyllä viisi kertaa päivässä, auttavat pesut, pisut ja pukemiset. Tuovat myös lounaan ja päivällisen. Nyt on tullut kuvioihin myös jalattomuus, eikä omin avuin liikkuminen onnistu.

Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät ennemmin tai myöhemmin, paremmin tai huonommin. Mutta toivon, että ne järjestyvät ennemmin ja paremmin.

Entisestäänkin huono nukkuminen on mennyt ihan höpöksi. Välillä olen turvautunut nukahtamispilleriin, sen vaikutus tuntuu vain olevan kovin lyhytaikaista. Mutta enpä siitäkään revi ressiä, sukkia valmistuu aika lailla, kun öisin kudon ja kuuntelen radiota. Tai lueskelen kirjaa. Höhlä minä

Totta on sekin, että syöpä ei ole ainut tauti maailmassa. Valikoima on aika laaja, minun kohdalle tipahti tämä pallo. Huominen ei ole itsestään selvyys kenenkään kohdalla, tuleehan niitä äkkikuolemiakin. Terveys on vain yksi niistä asioista, joita pidetään itsestään selvyytenä. Kunnes sen sitten menettää. Silloin kokee herätyksen.

Nyt vain kuljetaan sitä valoa kohti, kyllä se siellä tunnelin päässä on jossain muodossa. Tunneli voi olla pitkä ja välillä raskas ja ahdas ryömiä, mutta tunnelin läpi meneminen on mahdollista. Otetaan vain kaikki konstit käyttöön. Nyt laskemaan niitä kuuluisia lampaita

[vilmasto]

Olen niin pahoillani puolestasi Ulpukka ja voimia sekä tsemppiä sylikaupalla lähettelen täältä <3

[SylviaPlaa]

upeaa suhtautumista ja tekstiä, Ulpukka. ärjyn karhun merkit löytyy kyllä!
vanhuksen kohdalla et tietenkään ehdi käymään apurina ja muutoinkin samoin kuin ennen. ja jos hänen muistinsakin on mitä on, niin ehkäpä hän ei ennätä noteraamaan poissaoloasi niin vahvasti. tai enhän minä täysin ulkopuolisena voi tietää. toistaalta hän varmasti rakastaa sinua joten tunteet muistaa.
entä jos paat hänen yöpöydälleen muistilapun jossa lukee vaikka että Ulpukka on lääkärissä tms.
onko ihan pähkähullu idea?
en ole varma, mutta muistaakseni veljeni laittoi dementoituneelle äidillemme kaikenlaisia lappusia (äiti oli siis loppuajat hoivakodissa) tyyliin lapset asuvat Helsingissä eli kaukana. äiti kun luuli välillä että me kaikki asumme lapsuudenkodissamme.
toisaalta vanhuksesi ei ole varsinaisesti muistisairas. mutta jos hoitajat hoitavan pisut ja pesut niin miksei sitten lakanoiden vaihtoa, jos puhutaan siis käytännön asioista.
hoitajien tahoon on tietysti ilmoitettava sairaudestasi tai siis tilanteestasi, typerää edes mainita tätä(kään) itsestäänselvyyttä.
entä eikö hoitopakettiin voisi sisältää myös kaupassa käynnit? ja entä muut läheiset? olen käsittänyt että vanhuksesi on sukua.
onko heistä (siis sukulaisista) apua korvaamaan panostasi? ehkä olet maininnut asiasta mutten muista miten muut sukulaiset toimivat vanhuksen hyväksi. älä vaan sanoa ettei heillä ole "omaa tehtävää" vanhukset hyvinvoinnin edistämiseksi. sellaistakin tapahtuu, että yhdelle kasaantuu kaikki kun muut vain möllöttävät

uskon tuon että tiesit etukäteen mitä tulemaan pitää. ne vaistot ne vaistot. ne pelavat joskus kuin villieläimellä. mutta karhujahan tässä ollaankin! eipä silti, itse ainakin olen ollut tietävinäni ties mitä asioita eivätkä ne sitten ole pitäneet paikkaansa ollenkaan. eli tähän kohtaan ne kuvitelmat ne kuvitelmat jotka ihmismieli työstää ällistyttävän vikkelästi "tosiseikoiksi"

toi nukkuminen on bad case. entä jos pyydät lääkäriltä pitkävaikutteisempaa unilääkettä? tiedän ettet tykkää lääkkeistä mutta jos hyöty on suurempi kuin haitta niitä olisi syytä myös käyttää. kannattaa edes harkita asiaa. eihän se tarkoita että olisit sitten loppuelämäsi unilääkkeitä tarvitseva. mutta josko saisit lääkkeistä ns ensiapua tämänhetkiseen tilanteeseen kun muutoinkin on rankka elämänvaihe. hyvä kuitenkin ettet stressaa tätä(kään) asiaa liioin. tosiaan, karhu mikä karhu.

valoa kohti, ystävä kallis!

[venkku]

Voimia Ulpukka! <3 Sun asennoituminen on kivan positiivinen. Hyvä vaan, Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Ja tosiaan monet syövät on ihan parannettavissa.

[Ulpukka]

Kiitos kaikille tsempeistä, tuntuu hyvälle, kun on läsnä kanssakulkijoita.

Ja tosiaan monet syövät on ihan parannettavissa.

Juurikin näin. Ja senkin olen ajatellut, että jos lääkärit eivät tälle mitään voi, niin en voi minäkään. Kuinkahan monta kertaa olen rukoillut, ettei minun tarvitsisi kokea vanhuutta, jota olen läheltä seurannut. Näinköhän rukoukseni on kuultu.

Elävästi muistan, kuinka pidin kaksiviikkoista esikoista sylissäni, ja onnen kyyneleet valuivat silmistäni. Rukoilin mielessäni, että saisin nähdä hänet aikuisena. Kun kolmevuotiaana keskimmäinen jäi auton alle, ja makasi tajuttomana teholla, rukoilin mielessäni, että hän selviäisi. Ja kun sairastuin eka kerran kuopuksen ollessa 13 vuotias, rukoilin jälleen kerran, että saisin nähdä hänet aikuisena. Nyt rukoilen, että saisin nähdä keskimmäisen häät syksyllä, ja nuorimmaisen uuden vauvan ristiäiset marraskuussa. Eli koskaan ei ole oikea aika sairastua.

Minulla on taipumusta nähdä enneunia, uskoo ken tahtoo. Ennen edellistä syöpädiagnoosia näin toistuvaa painajaista, aina samanlaista, ja siinä joku sanoi minulle, että ei käynyt kuinkaan. Uni liittyi auto-onnettomuuksiin, loppui kuin seinään diagnoosin tultua. Näin myös enneunen esikoisen sairastumisesta, sekin kävi toteen. Ja päättyi hyvin. Lisäksi pari muuta omituista juttua. On minulle sanottu, että olet noita

Mieli on valoisa, eikä pelko ole läsnä.

Sylvia, vanhus on tosiaan oma veteraani-isäni, täyttää kesällä 95 vuotta. Kyllähän se niin on mennyt, että minä olen se talousmamsseli, joka hoitaa kaikki käytännön asiat. Mutta onneksi voin tässä tilanteessa delegoida juttuja, meitä on kaiken kaikkiaan neljä, tosin yksi meistä joutuu myös isoon leikkaukseen, ei kuitenkaan syöpää. Mutta veteraaneista pidetään tänä päivänä tosi hyvää huolta, joten käytäntö on vain järjestelyä.

Olen täysin valoisalla mielellä, ja Syltyn postaukset on minulle elämän eliksiiriä, kuin hunaja mehiläiselle. Ja te kaikki olette tosi tärkeitä, olen niin iloinen, että löysin Plinkin.

[Varjolilja]

Ikävät uutiset Ulpukka! Mutta näyttää sille, että sinulla on kyky hyväksyä tosiasiat nopsaan. Olet ennenkin kokenut rankkoja juttuja. Ja selviytynyt.
Lapset antaa voimaa. Seurata heidän kasvuaan ja elämäänsä. Ei voi jämähtää omaan suruunsa liiaksi.

Uskon , että ennenunia voi olla ja että vaistot kertovat asioista ”ennakkoon”. Eläimiähän me olemme. Osalla on vielä kykyä aistia paremmin. Meillähän on selkärangassamme mm vielä taito pelätä niljakkeita, käärmeitä. Reagoimme pistäviin hyönteisiin ja myrkyllisiin eläimiin. Sieltä se tulee ajalta, jolloin elimme luonnossa.

Luonto on myös parantava. Uskon niin. Olemme usein siitä vain liian kaukana. Minun 11 vuotias tyttöni on kiinnostunut ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta. Ompelin hänelle korvat ja hännän tekoturkiksesta. Hän mennä viipottaa metsissä ja kokeilee millaista olisi olla eläin. Kysyi aluksi minun mielipidettä. Että onko ok, jos hän nelistää? Minä sanoin, että älä välitä kenestäkään muusta. Jos sua kiinnostaa tuollainen asia, niin mennään kangaskauppaan ja valitaan sopivat tarvikkeet ja sitten päästän sut vapaaksi
Se on tehnyt videoita kaverinsa kanssa. Ovat susi ja kettu. Lost sisters.

Oottelen sinun kuulumisiasi. Sylvia kirjoitti tuosta itsensä hoitamisesta. Ehkäpä tässä välissä voisi yrittää Sylvian mainitsemaan ”lomailua”. Koska asia ei selviä heti, niin liika murehtiminen pois. En kyllä itse osaisi... sukkien kutominen on kyllä parasta terapiaa. Käsityöt aktivoi ajatusta. Saa konkreettista ja näkyvää aikaiseksi. Kun antaa neuleita lahjaksi saa vielä hyvän mielen. Mulla neulominen on juurikin terapiaa. Tosin viimeaikoina ei ole ollut muka aikaa... mulla on kamalasti lankoja ja mietin miten niistä pääsisin eroon. Pohdin neuloisinko joulumyyjäisiin kietaistavia kaulahuiveja? Mulla on hyvä värisilmä, joten jos ei pitäisi liian kovaa hintaa voisivat mennäkin. Ja ottaisi ihan terapian kannalta. Putkihuivin neuloo nopsaan ja sitten voin lahjoittaa ne vaikka pois. Noissa ei tartteis miettiä kokojakaan liikaa. Tai mitä teille tulee mieleen. Syysiltoina iskee yleensä neulevimma ja se auttaa syksyiseen tuissutteluhimoonkin, kun on käsillä tekemistä!

Tämmöisiä aatteita täällä. Olen samaa mieltä myös siitä, että kaikille on oma määränsä vaikeita aikoja. Mielenterveyteni ja herkkyyteni takia olen noissa tummissa vesissä kahlaillut. Nytkin vähentelen niitä bentsojani pikkuhiljaa ja sekin on päivittäin mielessä, että toivottavasti mielen oireet pysyvät poissa kun lääke poistetaan. Huomaan, että mieli on ollut taas vähän ailahteleva. Täytyy vaan luottaa tulevaan ja siihen, että keho tottuu ja voin päästä tästä lääkkeestä ainakin lähes eroon. Söin sitä liian pitkään, koska putosin vähän hoitosuhteesta. Nykyään menee niin, että mielenterveyspotilaat hoidetaan sellaiseen kuntoon, että kun näyttää alkavan pärjätä, hoito lopetetaan ja seurantaa ei ole. Sanotaan, että ota itse yhteyttä. Reseptit uusitaan, mutta vuorovaikutuskontaktit loppuu.

Mites tämä juttu tähän ajautui!?
Helle hellii ja aivot sulaa. Ison halin sulle lähetän ihana ulpukka ja tsempit tottakait. Onneksi elämme ajassa, jolloin kaikkea on keksitty ja hoitokeinoja on enenmmän kuin yksi!