Olet täällä

Puoliso ei kestä selvinpäin

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Särki » 10.4.2021 08:54:13

Hei
Olen kohta vuoden seurustellut narkomaanin kanssa. Takana on yksi opioidivieroitus talvella, ja hänellä on pitkä historia päihteiden kanssa, muumoassa katkolla ollut useasti. Itse olen raitis ja käsittänyt alusta lähtien etten pysty rakastamaan häntä raittiiksi. Olemme jo reiluja 30-vuotiaita

Hän on rakastava, huolehtiva, lempeä, herkkä, puhumme paljon ja meillä on avoimet ja luotettavat välit. Huumeet pitävät häntä ns. kasassa, olemme yhdessä pohtineet etten aina itsekään tiedä onko esim pirinveto hyvä vai huono, koska hän on toimintakykyinen ja skarppi annostellessaan oikein.

Parisuhteemme aikana hän on muutaman kerran ollut täysin selvä, mutta ongelman ydin on löytynyt. Hän on niin herkkä, tunnepitoinen, ettei kestä tätä maailmaa selvinpäin. Hän ei mm kestä kuunella/käsitellä minun ongelmiani, vaan ottaa ne syvälle itseensä. Ei esimeriksi kestä ajatusta siitä, että minua on menneisyydessä kohdeltu kaltoin, tai että lapseni on psyykkisesti erittäin sairas. Tietysti hän pakenee päihteisiin ja on sitä mieltä, että ne tuovat hänelle hyvää, koska selvinpäin on niin paha olla.
Eli taustalla on tietenkin tunnesäätelyn ongelmia ja omia traumoja.

Olemme puhuneet siitä, että jos emme olisi yhdessä, hän voisi olla raitis (on ollutkin yksin pitkiä aikoja) ja että ennenkin parisuhteet ovat ajaneet hänet päihdemaailmaan. Olen epätoivoinen, koska rakastamme toisiamme, mutta minusta tuntuu pahalta, että hän "joutuu" käyttämään huumeita sen vuoksi, että voimme olla yhdessä. Tällä hetkellä hän on menossa korvaushoidon arviointiin, mutta käsitykseni on, että muun kaman esim bentsojen veto jatkuu silti. Hän on käynyt joskus terapiassa yms, mutta sanoo, etteivät ammattilaiset pysty häntä auttamaan, koska hän nyt vain on näin herkkä eikä kestä tätä maailmaa. Kuvailee itseään vialliseksi.

Yritän lohduttautua ajatuksella, että kaikki selviää. Olen nauttinut hänen selvistä jaksoista ja niistä, jolloin hän on pärjännyt ns. apteekin lääkityksellä ilman katukauppaa ja kovia huumeita. Huumeiden käyttö tuntuu menevän sykleissä, että "katto ja kyllästyminen" tulevat vastaan, jolloin taas vähentäminen ja ajatus raittiudesta käy mielessä. Nyt vain pelottaa, ettei hän enää halua enää ajatella raitustumista, koska on niin varma, ettei kestä elämää kanssani selvinpäin. Missään vaiheessa päihdeklinkat, päihdepsykiatria, tk:n lääkärit, jne "ammattilaiset" eivät ole halunneet kuunella minua, minua ei ole huomioitu läheisenä, esim vieroituksen ainoa yhteydenotto minuun oli se, että he tekevät lastensuojeluilmoituksen. Ammattilaiset kohtelevat päihdeongelmaista roskakasana näkemättä kokonaisuutta, kuuntelematta asiakasta ja läheisiä, ja millään ei ole koskaan kiire. Lääkärien/hoitajien soitot ja asioiden eteneminen on hidasta, turhauttavaa ja mitään ei tapahdu.

En enää tiedä miten vyyhtiä aukaisee ja mistä saa apua. Olen seisonut kumppanini vierellä, tukenut, auttanut, tietysti lainannut rahaa ja antanut omia lääkkeitä. Itse näen hänessä maailman ihanimman puolison ja tulevaisuuden mahtavana, kunhan päihdeongelma ratkeaisi. En vain enää tiedä ratkeaako se koskaan ja joku aamu huonona kautena hän on vetänyt tarpeeksi lääkkeitä, ettei enää aamulla herää vierestäni.
Särki
 

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Johanna » 12.4.2021 09:22:24

Hei Särki!

Kirjoitit suhteestasi huumeita käyttävään puolisoon, hänen herkkyydestään ja siitä ettei hän kestä suhdettanne ja sinun kokemia vääryyksiä selvinpäin. Olet täysin oikeassa siinä, ettet voi rakastaa häntä raittiiksi, mutta voit ohjata häntä rohkeasti hoitoon, aina kun hän näyttää sitä haluavan. Se on aina parempi ratkaisu kuin huumeiden käyttö.

Pirin veto on aina huono, ei hyvä asia, sitä ei voi perustella millään, ei toimintakyvyllä eikä millään muullakaan. Huumeidenkäyttöä ei voi hyväksyä milloinkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet voi hyväksyä puolisoasi ja rakastaa häntä yli kaiken.

Lukiessani tarinaasi, minulle tuli tunne, että puolisosi yrittää saada sinua hyväksymään huumeiden käytön, jos sen hyväksyt, tosiasia on, että todennäköisesti hänen oma halunsa raitistua pienenee. Mutta jos jatkat ja kehoitat häntä hakeutumaan hoitoon, teillä on mahdollisuus hyvään päihteettömään elämään tulevaisuudessa. Korvaushoidon arviointiin meneminen on jo loistava alku, pidä siitä kiinni! Matka raittiuteen on varmasti pitkä ja kivikkoinen, mutta lopputulos on aina sen arvoinen.

Toivottavasti sinulla on voimia hoitaa myös itseäsi ja lastasi, apua on saatavilla, kannattaa rohkeasti sitä hakea ja ottaa vastaan. Kokemuksesi huonosta kohtelusta ehkä arveluttaa sinua pyytämään apua, mutta se kannattaa silti. On todella ikävää, että usein huumeidenkäyttäjän kohdalle näitä sattuu, mutta huono kohtelu kertoo vain ammattitaidon puutteesta, ei sinusta tai puolisostasi.

Kuinka pitkä puolisosi huumetausta on ja onko hän kauan käyttänyt ns kovia aineita?

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 48
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Särki » 12.4.2021 13:05:26

Kyllä huumehistoria on valitettavan pitkä, varmaan 15-vuotta, mutta joukkoon mahtuu vuosiakin kestäneitä kuivia kausia. IV-käyttöä ei ole, mutta kaikki muut paskat ovat tulleet vuosien varrella tutuksi, valitetettavasti lieveilmiöineen.
Tottakai käyttöön kytkeytyy myös vahvasti psyykkinen sairaus, jota ei hoideta, ennenkuin päihdepuoli on kunnossa. Ja päihteet omalta osaltaan taas hoitavat (hänen mielestään) psyykettä. Tämä on sellainen loputon kierre, josta kukaan ei ota koppia ja kukaan ei välitä. Päihdepuoli pompottaa psykiatriselle ja toisinpäin, väliin hyppää neuron puoli (erään sairauden vuoksi). Sitten kukaan ei ota vastuuta mistään, ikuista puhelin ja labrarallia ja mitään ei tapahdu.

Raitistuminen ahdistaa, koska silloin masentaa, ollaan sängyn pohjalla, kuoleman kaipuu, itseinho ja häpeä on vahvaa. Ei nähdä missään mitään hyvää ja tätä voi kestää päiväkausia, kunnes keksitään taas rahoitus lääkkeisiin tai hyvä tekosyy vetää piiskaa.

Tällä hetkellä meininki on taas se, ettei aio koskaan lopettaa huumeiden vetämistä. Toisaalta haaveina on vain se normaaliarki minun ja tyttäreni kanssa. Välillä haluaisi työelämään, toisaalta kokee ettei ikinä pysty töihin.

Käyn itse terapiassa (aiemmat traumat yms) ja tätä nykyistä suhdetta ei olla hirveästi avattu, koska pakko saada entiset myhkyrät selvitettyä. Olen koettanut vetää rajoja ja nyt esim rahan antaminen on loppunut. Kannustan aina hoitoon, terapiaan, kirkkoon jne. Olen vienyt päivystykseen, raahannut päihdeklinikalle, labroihin. Olen luvannut seisoa vieressä ja olla tukena rakentamassa struktuuria arkeen, mutta sekään ei taas kiinnosta.

Tämän suhteen lopettaminen olisi äärimmäisen yksinkertaista, jos hän olisi väkivaltainen, haitallinen minua tai lastani kohtaan. Mutta hän on aina yöt kotona, huolehtii lapsestani (vaikkakin huumepäissään), ei vedä övereitä, hoitaa velvollisuudet kotona ja on läsnä. Ja sitä paitsi ei käytä alkoholia, kuten en itsekkään. Valitettavasti hänen käyttönsä on niin hallittua, etten osaa edes sanoa, milloin hän on vetänyt viivat.
Särki
 

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Johanna » 12.4.2021 14:02:19

Hei Särki!

Päihteiden käyttöön on usein tavallista, että takana on joku hoitamaton sairaus, mikä osaltaan on altistanut päihteiden käyttöön. 15 vuotta päihteiden käyttöä on pitkä aika, mutta siitäkin voi selvitä. Puolisollasi on ollut onni matkassa, kun on saanut välittävän ja raittiin kumppanin. Hienoa, että olet myös itse hakenut apua. Oikein olet toiminut myös siinä, ettet enää anna tai lainaa rahaa.

Toivoa ei kannata koskaan menettää. Itse olin jo sen menettänyt poikani suhteen, takana oli 20 vuotta huumeiden käyttöä, ei minkään tasoista halua raittiiseen elämään. Eli odotin tuskissani vain, koska se viimeinen puhelu, joltain suunnalta tulee ja kertoo poikani menehtymisestä! Puhelu tuli, mutta se oli poikani, joka kertoi, että on junassa matkalla hoitoon. Tunne oli sen puhelun jälkeen aivan käsittämätön. Hänen raittiuttaan on nyt kestänyt vähän vajaa kaksi vuotta. Päivä kerrallaan opetellen normaalia selvää arkea, mutta olen kiitollinen jokaisesta selvästä päivästä, jonka hän vielä saa.

Kannustaisin teitä ottamaan yhteyttä kuntanne sosiaalitoimeen, ja yrittää sitä kautta saada maksusitoumusta pitempi kestoiseen päihdekuntoutukseen. Kun takana on useamman vuoden päihteiden käyttö, vaatii se usein myös pitempiaikaisen hoidon. Ymmärrän hyvin tuskanne eri tahojen välisestä pompottelusta, se on varmasti turhauttavaa. Mutta ei kannata ns heittää pyyhettä kehään. Koska varmasti päihteetön elämä perheessänne on tavoittelemisen arvoinen asia. Oletteko ottaneet selvää eri vaihtoehdoista?

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 48
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Särki » 16.4.2021 06:15:19

Kiitos Johanna viestistäsi.

Kunnan sostoimi ottikin minuun yhteyttä, kun päihdeklinikalta oli tehty lastensuojeluilmoitus. Ihmeellistä kyllä, he tuntuivat kuuntelevan minun huoliani ja haluavat auttaa. Sostt lupasi jopa soittaa päihdelääkärille, että asia etenisi. Meillä on eksän kanssa huoltoriidat menossa ja oikeudenkänyti tulossa ja pelottaa hirveästi, että hän saa vain hyvää kipinää kyseisestä sairaudesta edesauttaakseen oman yksinhuoltajuuden saamista. On kova huoli, että menetän tytön huoltajuuden uuden puolison sairauden myötä. Mutta koitan luottaa siihen, että asiat järjestyvät ja kaikki päättyy hyvin.

Yritän etsiä voimia kannustaakseni puolisoa hoidon piiriin kunnolla. Puolisolla on niin syvä masennus ja vääristynyt minäkuva, että aika ajoin hän tuntuu jo menettäneensä toivon, että voisi elää ns. normaalia elämää. Koulutuksia ja työelämää on takana koko aikuisiän ja tälläkin hetkellä hän opiskelee, mutta ei näe että osaisi mitään tehdä tai kykenisi mihinkään.

Olemme keskustelleet myös paljon vaihtoehdosta, että hakeutuisi Kelan sairaseläkkeelle. Päihdekuntoutusjaksoilla on aikoinaan ollut ja ei nähnyt niitä niinkään positiivisina. Nyt antoi minulle luvan etsiä päihdeterapeuttia, jos mahdollisesti sitä kautta elämää saisi raiteilleen. Laitankin siitä uuden aiheen menemään, jos jollain olisi vinkata parasta mahdollista asiantuntijaa auttamaan elämän solmuissa.
Särki
 

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Johanna » 16.4.2021 08:22:39

Hei, Särki!

Onpa hienoa kuulla, että asiat edistyvät! Joskus kun saa yhdenkin aidosti välittävän ihmisen kuuntelemaan, voi alkaa asiat ns rullaamaan. Itselläsi tämän kaiken lisäksi, varmasti iso huoli huoltajuus kiistassa, ne ovat aina raskaita ja kuormittavia asioita. Toivottavasti kaikki edistyy hyvin.

Kaikkiaan oma jaksamisesi on nyt koetuksella, yritä löytää myös ihan itsellesi omaa aikaa, tee jotain mistä nautit, lähde metsäkävelylle, tapaa ystäviäsi ja pian voi käydä vaikka terassikahvilla!

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 48
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja OnneliAnneli » 21.5.2021 12:34:53

Hei särki
Kerroit kuinka miehesi osallistuu lapsesi hoitoon, miten suhtaudut siihen että hän hoitaa lastasi aineissa?
Itselläni vähän vastaava tilanne, miehelläni masennus jota lähtenyt itse"hoitamaan" kannabiksella, ei kestä hankalia tunteita. Meillä on pieni lapsi, ja kun mies öisin käyttää pilveä, en voi sietää sitä, vaikka ei tietääkseni lasta ole silloin käsitellyt. Itse en käytä mitään aineita enkä voi kestää ajatusta että talossa jossa on lapsi käytetään huumeita :( käyttäessään mies kuitenkin on rauhallinen eikä käytös ole millään tavalla uhkaavaa. Täytyy myöntää että aina en varmaan edes tiedä milloin on käyttänyt :?:
OnneliAnneli
 

Re: Puoliso ei kestä selvinpäin

ViestiKirjoittaja Johanna » 24.5.2021 16:15:06

Hei, Särki!

Lähdin kyselemään miten teillä sujuu? Oletteko löytäneet sopivaa terapeuttia puolisollesi? Entä miten huoltajuuskiista etenee, oletteko saaneet asiat sovittua lapsesi isän kanssa ilman ulkopuolista apua? Jos ette ole, niin missä vaiheessa ne nyt ovat? Toivottavasti olet muistanut kaikesta huolimatta pitää huolta myös itsestäsi.

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 48
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa