[Yhdet vielä Ninni]

Mua kans ärsytti se Annie Gracen kirja. Miten voikin niputtaa kaikki ihmiset samaan läjään!

[Hjalmar]

Yleistämällä, paasauksella ja toistolla oli kaiketi tarkoitus saada asia menemään perille myös sinne tiedostamattomaan mieleen. Jos se ylitti ärsytyskynnyksen, niin ei varmasti ollut mielekäs lukukokemus.
Kaikki ei toimi kaikille, vaikka olis kuinka avoin mieli. Ei sitä kannata jäädä märehtimään, vaan yrittää etsiä muita toimivia keinoja ongelman nujertamiseen.
Voimia viikkoon ihmiset!

[Hippuli73]

Kuudes viikonloppu juomatta alkamassa. Ei mitenkään tee mieli tänään juoda (nollaoluet jääkaapissa saunaa varten) eikä mitään erityistä skumppaa vaativaa ole tiedossa huomenna. Ja vaikka olisikin, niin en joisi. Eli alkoholia en himoitse, mutta kuitenkin alkaa tympiä toinen tipaton kuukausi. Vaikea selittää: pystyn helposti olemaan juomatta, mutta ärsyttää, että olen tehnyt itselleni säännön, etten saa juoda helmikuussa. Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että olen mielestäni osoittanut itselleni ja muille, että hyvin pystyn olemaan juomatta, jos haluan - eli voisin hyvinkin juoda, jos haluan. Niinkö nämä ajatukset on tulkittava? Jatkan kuitenkin helmikuun juomatta, koska niin on päätetty.

[Elohiiri]

Luulen, että minua harmittaisi myös, jos päättäisin olla määräajan juomatta. Toisille se sopii hyvin, mutta itse en varmaan ylipäätään ole sillä tavalla päättäväinen tai tarkkojen tavoitteiden ihminen. Tai sellainen kääntyy helposti stressin ja suorittamisen puolelle, mikä varmasti kostautuu välittömästi tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Ahdistun, jos vien itseltäni mahdollisuuden. Kun parikymmentä vuotta takaperin lopetin (runsaan!) tupakoinnin, kannoin varmaan yli vuoden kassissani täyttä tupakka-askia ennen kuin annoin sen pois. Tarvitsin mahdollisuuden polttaa, jos haluaisin. Ei se lopettamisesta helppoa tehnyt, mutta väitän sen silti olleen tärkeä tekijä nimenomaan minulle. Minulla mahdollisuuden olemassaolo vähentää päänsisäistä kamppailua ja lisää turvallisuutta, siinä missä jollakin muulla on täysin päinvastoin.

[Hippuli73]

Mä olen tarkkojen tavoitteiden ja sääntöjen ihminen, joten sinänsä mulle sopii määräaikainen juomattomuus. Eilen saunan jälkeen syötiin ja sitten makoiltiin sohvalla hyvää brittisarjaa katsellen. Ajattelin, ja sanoin puolisolle ihan ääneen, että ei tee yhtään mieli olutta. Oli maha täynnä ja mukava lämmitellä viltin alla - ajatuskin kylmästä oluesta tuntui ällöttävältä. Perjantai oli hyvä perjantai just noin, ilman pakollista känniä. Tänään aamulla kävelin kaupasta kotiin ja havaitsin baarin ovella tyypin tupakalla. Tupakansavu oksetti ja mietin, kuka hullu juo kaljaa aamulla yhdeksältä. Aivan, kuinka monta kertaa itse olen aloittanut tokan ja varsinkin kolmannen päivän (ja sitä seuraavat päivät) heti aamiaisen jälkeen tai jopa ennen eli usein ennen yhdeksää. Aloin sitten miettiä, miksi mä haluan juoda, kun olen nauttinut niin paljon näistä 39 selvästä päivästä ja varsinkin viikonlopuista? Mitä mä saan alkoholista? Onko ne vain onnellisia ja iloisia mielikuvia, jotka liitän juomistilanteisiin? Mutta todellisuudessa se onni ja ilo kestää pari ekaa juomaa ja sitten vain juo, koska kuvittelee, että hauskuus lisääntyy ja hyvä olo paranee. Seuraavaksi juo, koska ei pysty enää tekemään mitään järkevää. Ja lopuksi juo, koska pakenee pahaa oloa. Kyllä mä maaliskuussa juon, mutta ehkä olisi hyvä pitää juomapäiväkirjaa ja kirjata ylös fiiliksiä. Jos kirjaukset osoittavat, että juominen on oikeasti hauskaa, niin kannattaa sitä sitten jatkaa.

[Lempeä kettu]

Suosittelen lämpimästi juomapäiväkirjaa! Olen tehnyt sitä viime vuonna ja sinne on helppo palata katsomaan määriä ja aikoja, jolloin on juonut. Se auttaa hahmottamaan, kuinka runsasta tai vähäistä käyttö on. Fiiliksiä en ole sinne kirjannut, mutta olen aika paljon käsitellyt omassa elämässäni juomiseen johtavia syitä ja päättänyt, mitkä ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät. Esimerkiksi tunteiden hallintaan/käsittelyyn en enää nykyisin juo ollenkaan, mitä taas viime vuonna tein.

[Elohiiri]

Hei tuo on muuten todella hyvä lisäys! Itse olen ajatellut tästedes kirjata annosmäärät ja päivämäärät, mutta miksei samalla kirjaisi myös ainakin syyn ja ehkä lyhyesti myös fiiliksiä juomisen aikana ja jälkeen. Sehän tuo pienellä vaivalla jo ihan eri tavalla tietoa, paitsi siinä hetkessä, myös jatkossa kokonaisuuden hahmottamiseen.

[Hippuli73]

Olen lähes vuoden pitänyt juomapäiväkirjaa eli merkannut juodessani kellonajan, juoman laadun ja määrän. Seuraavana päivänä olen muuttanut juomat annoksiksi ja laskenut yhteen. Tämän luvun olen merkannut juomakalenteriin, jonne merkkaan päiväannokset + nollapäivät ja lasken yhteen viikon ja kuukauden määrät. Käytän erivärisiä kyniä (vihreät juomakerrat ovat ok, punaiset ei). Eli paljon kirjanpitoa, koska tykkään puuhailla tällaista muutenkin. Välillä olen kirjannut myös fiiliksiä juodessani tai arvioinut humalatilaani. Viime syksynä kirjoitin päiväkirjaan joka päivä ajatuksia ja tuntoja juomisesta ja juomattomuudesta sekä muista asioista. Lisäksi olen tehnyt erilaisia tehtäviä, päihdehoitajan antamia ja netissä omin päin. Kyllä mä näitä asioita olen kelannut todella paljon vuoden aikana. Välillä tuntuu, että liikaakin. Tämän vuoden olen pitänyt taukoa päiväkirjan osalta. Ja juomia ei ole mennyt vielä yhtään, joten niitäkään ei ole tarvinnut kirjata. Sen sijaan olen lukenut lopettaneiden kirjoittamia kirjoja ja kuunnellut soberistien podcasteja, jos niistä heräisi halu lopettaa. Tällä viikolla on ollut ristiriitaisia tunteita, joten taitaa tässä vielä olla pohdittavaa.

[Hippuli73]

https://yle.fi/uutiset/3-9172657
Tässä on kerrankin juttu alkoholiongelmaisesta kohtuukäyttäjäksi.

[tuplattukossu]

https://yle.fi/uutiset/3-9172657
Tässä on kerrankin juttu alkoholiongelmaisesta kohtuukäyttäjäksi.

Luin tuon jutun Jussista. Oli syyskuulta 2016(!) ja siinä kerrotiin Jussin lopettaneen kovemman ryyppäämisen 2015 kesällä, kun aikuinen poika oli pannut isän seinää vasten.
Juttu tosiaan tehty reilu vuosi myöhemmin, ja Jussi tarinan mukaan juo entisen viskipullon sijaan pullon olutta. On siis oppinut kohtuukäyttäjäksi.
Olisi kiva kuulla tai lukea mitä mahtaa kuulua Jussille nykyään. Ylen artikkelista on kulunut jo yli viisi vuotta. Päihdelääkäri Simojoki voisi tulla kertomaan, miten Jussilla menee. Simojoen klinikalla ja vastaanotolla varmaan on mennyt aika hyvin. Ihmeisiin uskovia alkoholisteja lienee riittänyt asiakkaiksi.

Anteeksi vain, en usko tuollaisiin sankaritarinoihin. Ikänsä ryypänneet Jussit ei noin vain siirry kohtuukäyttäjiksi. Ehkä yksi tuhannesta onnistuu, jos niinkään moni oikea kunnon juoppo. Kenties se yksi on tuo tarinan Jussi? Jos niin, niin onnea vaan.

Itsekin olen vuodesta 2015 alkaen ihan muutaman kerran yrittänyt opetella kohtuukäyttäjäksi, eikä siitä tule mitään. Juoppo mikä juoppo.
Hetken voi kohtuus onnistua, mutta sitten mennään vanhaan malliin kunnes tulee se pitempi putki ja isompi moka taas vastaan.

Aion lopettaa kokonaan, enkä kohtuuksista haaveile. Minulle sellaista vaihtoehtoa ei ole. Toivottavasti vihdoinkin onnistun.

[Hippuli73]

Mene sitten lopettajien palstalle mesomaan. Me vähentäjät aiomme onnistua omissa tavoitteissamme. Ehkä me emme ole juoppoja ja alkoholisteja, koska onnistumme lopulta. Vai mitä Elohiiri, Vilma, Ninni ja muut?

[Hippuli73]

Tässä on ihan tuore juttu tämän aamun Hesarista: "Tammikuu on uusi helmikuu". Ei ole pelkkää alkoholiteemaa vaan kolumni siitä, miten terveellistä ja hyvää elämää kannattaa jatkaa kohtuudella tammikuun lupaustenkin jälkeen.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008583453.html

[Lempeä kettu]

Ylen artikkelissa esiintynyt mies oli ilmeisesti onnistunut siirtymään kohtuukäyttöön uuden lääkkeen avulla. Toinen annos jäi juomatta, koska se maistui pahalta eikä ollut enää tarvetta juoda.

Artikkelissa kuvattiin alkoholismia aivosairaudeksi. Siihen nähden lääke vei mielihyvän, minkä alkoholin juominen aiemmin aiheutti.

Sitten on meitä omituisia käyttäjiä, kuten minä, jotka 50/50 hallitsevat juomisen tiettyinä aikoina ja silti menettävät kohtuuden. Minulle raittius on paras vaihtoehto, mutta ei absolutismi, koska jälkimmäinen on liian ehdotonta. Olen kokenut ehdottomuuden lisäävän rajua retkahdusta ja edesauttavan juomista kaksin käsin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että yhden juominen silloin tällöin on parempi vaihtoehto, vaikka minulla 50%:sti alkoholistin aivokemia onkin, en ole vielä sairastunut niin pahasti, etten voisi tehdä muutoksia käyttäytymiseeni ja heivata alkoholia ulos elämästäni. Tästä artikkelissakin mainittiin -monille hyppy liikajuomisesta raittiuteen on liian suuri, mutta vähentäminen voisi onnistua monilla suurkuluttajilla, asiantuntijan mukaan. Moni suurkuluttaja ei vielä ole sairastunut niin ettei pystyisi käytöstään muuttamaan?

Asiasta toiseen. En silti kehottaisi ketään pitkän raittiuden saavuttanutta henkilöä aloittamaan uudestaan juomista, kohtuukäyttöä. Ihan omista kokemuksistani johtuen voin sanoa, että ei kannata.

[tuplattukossu]

Mene sitten lopettajien palstalle mesomaan. Me vähentäjät aiomme onnistua omissa tavoitteissamme. Ehkä me emme ole juoppoja ja alkoholisteja, koska onnistumme lopulta. Vai mitä Elohiiri, Vilma, Ninni ja muut?

Kirjoittelen nyt toistaiseksi ihan minne huvittaa ja mietin kyllä onko tällä foorumilla ylipäätään kovin järkevää mielipiteitään kertoa. Sen paremmin lopettajissa, kuin kohtuukäyttäjissäkään.

Ikävää, että kommenttini pahoitti noin mielesi, se ei ollut missään nimessä tarkoitus. Toivon että onnistut siinä mitä tavoittelet. Voisin kirjoittaa sinulle lisää omaa näkemystäni aiheesta, mutta koska koet keskustelemisen ja erilaiset -sinulle ei niin mukavat- näkökannat mesoamiseksi en kirjoitakaan.
Kaikkea hyvää sinulle.

[Yhdet vielä Ninni]

Mene sitten lopettajien palstalle mesomaan. Me vähentäjät aiomme onnistua omissa tavoitteissamme. Ehkä me emme ole juoppoja ja alkoholisteja, koska onnistumme lopulta. Vai mitä Elohiiri, Vilma, Ninni ja muut?

Jep, just näin.

Näin muuten unta, että join puoli pulloa punaviiniä, vaikka tipatonta on jäljellä vielä kaksi kuukautta. Heräsin aamulla ajatukseen, että huh onneksi se oli vain unta. Olen suorittajaluonna, ja epäonnistuminen harmittaisi.

En myöskään millään voi identifioitua juopoksi. Koen, että osaan käyttää alkoholia jatkossa kohtuudella, kunhan vain pidän tämän jatkossa tapana ja myös jatkuvasti mielessä. Harmi, että näin kirjoitettuna se kuulostaa selittelyltä, mutta kyllä minä siihen uskon. Onhan maailma väärällään ihmisiä, jotka juovat kohtuullisesti ja elävät elämäänsä ihan hyvin eteen päin. Miten se voikin olla niin, että JOKAINEN joka erehtyy kertomaan että haluaisi vähentää, hänen päälleen yritetään heti heittää tuota juopon raskasta loimea.