Kirjoittaja Lostinthislife » 29.10.2022 20:27:18
Moikkamoi, pitkästä aikaa taas!
Aivot sumussa eteenpäin. Väsymys on valtava. Pitkään ollut tunne, että ollaan vaan kämppäkavereita. Kesällä oli se ihana rakastamisen tunne, mut heti, kun mies mokasi (joskus elokuussa), niin tuntui, ku oltais matto vedetty jalkojen alta. Ja koska meillä yhteiset lainat, laskut ym, ni minä tottakai lainasin hänelle rahaa, että saa maksettua kriittisiä pois. Lupasi maksaa takaisin metsähakkuurahoista. No niitä ei ole vielä tullu, eikä kyl kiirekään. Selviä päiviä miehellä nyt jotain reilu 90, alle 100 kuitenkin. Et sen suhteen nostan kyllä hattua. Mies ehdotti, että hänen puhelimesta pankkisovellukset pois ja mulle raha-asiat hoidettaviksi, mut koska en muista miltei enää edes omaa nimeä, ni miten muistan hoitaa toisen laskut sun muut.
En ole vielä hakenut apua, esimiehelle olen kotitilanteen kertonut jo ja hänkin ohjeisti työterveyteen psykologille. Työkaverit, kuin toinen perhe, osalle heistäkin hieman kotitilannetta avasin.
Tää tilanne kyl mietityttää ja paljon. Vielä, kun meillä molemmilla on oikeasti tulevaisuuden suunnitelmat samat ja selvillä, mut silti tuntuu usein, että pääsisi yksin helpommalla. Pitkään olen jo jaksanut.
Huh. Mut lämmintä syksyn jatkoa kaikille! Palailen taas (puolen vuoden päästä.) 😂