[vadelmamunkki]

^ Ihminen luo Jumalan omaksi kuvakseen, tai sitten luo omassa mielessään vain muuten mahdollisimman itselleen sopivan kuvan jumalasta. Se on tietysti ihan o.k. ja ymmärrettävää, koska kenenkään henkilökohtaista käsitystä jumalasta ei voi todistaa vääräksi.

Tuli mieleen se rohkea nuori arabimies, joka muinoin Vancouverin Pridessä kantoi kylttiä jossa luki "Allah is gay!" Hän sai paljon ihastuneita reaktioita, mutta toki myös vihaa osakseen. Hän oli kuitenkin tehnyt sen mikä mielessään on oikein: luonut jumaluudesta itselleen sopivan kuvan. Niin muutkin tekevät.

Asia erikseen on sitten ne fundamentalistit, joiden jumalakuva pohjautuu pyhiin kirjoihin. Raamatusta (varmaan myös Koraanista) voi löytää julman taivaallisen despootin, joka kiduttaa ja rääkkää ihmisiä milloin minkäkin päähänpiston perusteella. Saattaapa jopa huvikseen antaa kiduttaa ja tappaa oman poikansa, jotta voisi harkita antaa anteeksi ihmisille ja pelastaa nämä joltain rangaistukselta, jonka hän itse on ihmisille säätänyt.

Toki on ymmärrettävää, että monet nykyajan kristityt väittävät Jeesuksen kumonneen Vanhan Testamentin julmat lait, vaikka Jeesus ei missään kohtaa sano tehneensä niin.

Monet luovat omassa päässään itselleen mieluisan kuvan jostakin jumaluudesta, josta tulee heille jonkinlainen turvariepu. Kuvitteelliseen jumalaan voi tarrata kun maailma kohtelee kaltoin. Se on ihan o.k, jos se auttaa ihmistä ja siitä saa jotain lohtua tai turvaa. Se ei toki tarkoita, että se jumaluus olisi oikeasti ja konkreettisesti olemassa.

[Vieraammaksi54]

Huomenta. Yhä edelleen uskon Jumalaan ja rukoillen pyydän nyt apua ja mielen tyyneyttä, että pysyn järjissäni enkä tee mitään hätiköityä jota joudun katumaan.
Usein olen huomannut vasta jälkeenpäin, miten jokin asia mikä tuntui raastavalta tai rangaistukselta tai muulla tavoin tuskaiselta tms. niin se olikin kuitenkin väärin ymmärretty myötäkäyminen. Enhän itse tiedä tulevaa, en tiedä mitä on edessä. Yritän kyllä junailla asioita oman mieleni mukaan viisaasti, muttei ne aina ole viisaasti tehty.
Olen joskus aikamoinen jääräpää. Ja yritän pakottaa itseni sopeutumaan johonkin, joka on väärin minua ja jopa läheisiäni kohtaan. Ylpeys on aikamoinen veitikka joka saa minut tekemään väärin itseäni ja läheisiäni kohtaan. Ylpeys, se etten kehtaa myöntää erehtyneeni, olen mokannut, olen väärässä, tein väärän valinnan. Ja sitten häpeä, sitäkään en haluaisi kestää. Onhan näitä tunteita joihin aikoinaan join. Epätoivo on pahin, yksinäisyys toinen, erilaisuus. Epätoivohan se alkaa syöttämään mieleen etten ole hyvä, en kelpaa mihinkään ja siitähän se luisuu sinne missä viina ja aineet ovat ainoa lohtu ja sinne en halua matkata enää.
Se oli aika helpottava tunne kun vuosia sitten tunnustin suvulle että olen alkoholisti ja käyn AA-ryhmissä, sekä sen että uskon Jumalaan. Enää ei tarvinnut selitellä eikä piilotella mitään.
Hyvää päivän jatkoa kaikille! Raitista sellaista.

[mikaeli (poistunut käyttäjä)]

Kyllä, tahdon uskoa Jumalaan ja lisäksi Hänen Poikaansa Jeesukseen.

Olen uskonut jo nuoresta alkaen. Ongelmat, joita minulla on itseni kanssa, eivät ole Hänen syytään. Riippuvuuteni on kehittynyt perintö- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta ja puhjennut jo teini-iässä.

Ajattelen niin, että Jumala loi alun perin vapaalla tahdolla varustetun ehjän ihmisen, joka eli Hänen yhteydessään. Sen seurauksena, että ensimmäinen ihmispari käänsi selkänsä Jumalalle ja valitsi Hänen tahtonsa vastaisen elämän, ovat kaikki pahuudet, riippuvuudet, väkivalta ja rakkaudettomuus kehittyneet ihmiskunnassa. Raamatun mukaan usko Jeesukseen palauttaa tämän kadotetun yhteyden elämän Antajaan.

Kiitos teille omista rehellisistä avautumisistanne aloittajan kysymykseen. Usko Jumalaan tai sen puute on tosiaan jokaisen henkilökohtainen asia.

[vadelmamunkki]

Raamatun ensimmäisiä lukuja eli ns. luomiskertomusta on joskus arvuuteltu naisen kirjoittamaksi. Teoriaa on esitellyt mm. teologi Jaakko Heinimäki jossain kirjassaan. Nimeltäänhän luomiskertomus kuuluu Mooseksen 1. kirjaan, joka ei toki tarkoita että joku Mooses olisi itse raapustanut kaikki kirjoitukset, jotka hänen nimiinsä on pantu.

Naispuoliseen kirjoittajaan viittaisi mm. Eevan aktiivinen rooli ns. "syntiinlankeemus"-tarinassa. Tarinan dynamiikka on Eevan ja käärmeen (paholaisen?) välisessä dialogissa ja sen jälkeen tapahtumaketjussa, jossa Eeva suostuttelee Aataminkin syömään kiellettyä hedelmää. (Onpa muuten kauhea rikos. Aivan kuin pikkulapset salaa piparipurkilla. Kyllä moisen rikkeen takia kannattaa jo karkottaa ja kirota kyseiset riiviöt. Niinhän jokainen rakastava vanhempi tekisi )

However, Aatami on luomiskertomuksessa täysin passiivinen statisti. Hän on altis vaimonsa vaikutukselle. Jaakko Heinimäki kutsuu Aatamia "nyökytteleväksi hölmöläiseksi". Tämä on tulkittu siis toisaalta niin että tarinan kirjoittaja olisi naispuolinen, mutta toisaalta myös naisvihan ilmentymäksi, koska nainenhan lankeaa ensin käärmeen ansaan ja suostuttelee miehenkin turmioon.

Eeva ja Aatami siis syövät kielletyn hedelmän ja he tajuavat olevansa alasti. Heille tulee kiire piiloutua tai verhota itsensä. Miksi tarinaa kutsutaan syntiinlankeemukseksi, kun kyseessähän on oikeasti lankeaminen moraaliin tai jopa moralismiin?

Mielenkiintoista on myös, että tarinan Jumala ei tunnu olevan kaikkitietävä tai kaikkialle näkevä. Hän joutuu etsimään ja huhuilemaan Aatamia ja Eevaa, jotka lymyävät pusikossa alastomuutensa takia.

Luomiskertomus on toki mielenkiintoinen ja hauska tarina, kuten monet muutkin Raamatun kertomukset. En kuitenkaan näe syytä, miksi ne eivät olisi vain satuja tai myyttejä samalla tavalla kuin vaikkapa Tuhannen ja yhden yön sadut, Homeroksen kertomukset tai vaikkapa Kalevalan tarinat.

[mikaeli (poistunut käyttäjä)]

Epätoivohan se alkaa syöttämään mieleen etten ole hyvä, en kelpaa mihinkään ja siitähän se luisuu sinne missä viina ja aineet ovat ainoa lohtu ja sinne en halua matkata enää.
Se oli aika helpottava tunne kun vuosia sitten tunnustin suvulle että olen alkoholisti ja käyn AA-ryhmissä, sekä sen että uskon Jumalaan. Enää ei tarvinnut selitellä eikä piilotella mitään.

Hei Vieraammaksi54, olet päässyt jo pitkälle toipumisen tiellä. Olet rohjennut kertoa sekä ongelmastasi että uskostasi. Minulla edellinen on vielä tekemättä. Häpeän riippuvuuttani niin paljon, että olen salannut sen läheisiltäni.

Tuo riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne epäonnistumisten jälkeen on tuttua. Kuten kirjoitit, se pyrkii ohjaamaan sellaiselle lohdutuksen lähteelle, joka kuitenkin on lyhytaikaista. Tällaisissa tilanteissa minullekin on rohkaisua tuonut usko siihen, että Jumala rakastaa minua ja hyväksyy minut täydellisesti Jeesuksen ansion perusteella.

Saan lohdutusta myös kaltaisiltasi vertaistukijoilta, joiden myönteiset kokemukset selviämisestä vahvistavat omiani. Kiitos rohkeudestasi!

[Vieraammaksi54]

Hei ja kiitos kokemuksista. kun raitistuin löysin Aale Tynin runon Kaarisilta, se sykähdytti ja mietin sitä paljon. Kun lähdin tavallaan eri polulle kuin lapseni, ex-mieheni ja sukulaiset, lähdin AA-polulle ja löysin uskon Jumalaan. Mutta täysin erilaisen kuin mitä se oli minun mielessä ollut joskus nuorena tai lapsena. En vieläkään kaikkea ymmärrä eikä minun tarvitsekaan.

Mitä tulee Raamatun lukuun. En ole lukenut oikeastaan muuta kuin psalmia, sananlaskuja ja Uutta Testamenttia, sitäkin valikoiden. Minä olen hyvin herkkä alkoholisti, mieleltäni herkkä, minut saa pois tolaltaan hyvin herkästi tai tiedän että minut saa vedettyä mukaan mihin vain jos houkuttelee. Siksipä pidän itseni ympärillä rajat enkä lähde mukaan mihinkään uskonnottomaan tai uskovaisten juttuihin, varsinkaan jotka tuomitsevat ihmisiä. Kumpikin puoli saa pitää omat mielipiteensä en heidän uskoaan halua kumota, kunhan minut jätetään rauhaan eikä yritetä kumota minun uskoa. Niin, onko se itsensä suojelemista ettei enää tarttis pettyä ihmisiin... eikä ihmisten luomiin lahkoihin. AA on siitä ihan juttu että siellä saa olla oma itsensä eikä tarvi uskoa mihinkään jos ei halua, muttei pilkata sitä joka uskoo.
Hyvää päivän jatkoa ja raitista päivää!

[vadelmamunkki]

Saako Jumalaa pilkata?

Kysymys on joskus ollut olevinaan relevantti. Esim. kirjailija Hannu Salama tuomittiin "jumalanpilkasta" 60-luvulla. Mutta jos kaikkivaltias Jumala olisi olemassa, voisiko joku ihminen maan matonen edes pilkata häntä?

Okei, lainsäädännössämme tuo jumalanpilkka muutettiin muotoon "uskonrauhan häiritseminen", mutta sama asia.

Jos Jumala/Allah/Odin/Vishnu on olemassa, pahastuuko ja loukkaantuuko hän meidän kuolevaisten pilkasta pahasti? Joidenkin tulkinnan mukaan pahastuu. Siksi joku tarttui konepistooliin, koska huumorilehdessä oli piirretty pilakuva profeetasta.

Jos uskosi olisi vahva, miksi mikään pilkka hetkauttaisi sitä?

Joku kysyy minulta joskus, miksi pilkkaan Jumalaa? En oikeastaan pilkkaa Jumalaa koska häntä ei olemassa, vaan irvailen joidenkin irrationaalista uskoa, jos sitä käytetään ihmisten eriarvoistamiseen. ("Jumala vihaa homoja")

Kirjoitin joskus Plinkkiin hassun heiton "Jeesus tulee, nieletkö vai syljetkö?". Yksi henkilö suuttui siitä pahasti. Hän sanoi että loukkaan jotain pyhää. Jeesus ei kuitenkaan ilmaantunut kertomaan minulle että loukkaan häntä.
En loukannut ketään oikeasti olemassa olevaa ihmistä. Loukkasin kuulemma Jeesusta. Tai jonkun tulkinnan mukaan Jeesukseen uskovia, mutta miksi ihmeessä he loukkaantuivat Jeesuksen puolesta?
Kysymys on ihan relevantti, jos uskot Jeesukseen ja rakastat häntä.

Joku kirkkoisä kauan sitten ilmoitti, että pilkatessamme Jumalaa itse asiassa ylistämme höntä, koska kellään ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä Jumalasta, joten pilkka on vain jumalankuvien pilkkaamista.

Ehkä niinkin. Mutta missä lienee Jumala silloin, kun Ukrainassa kuolee ohjusiskuihin 500 lasta?

[Vieraammaksi54]

Hei. Ukrainalaisia tappaa aseet jotka ovat venäläisten käsissä, ikävä kyllä me ihmiset olemme petoja toisillemme.
Sain huomata itse omassa elämässäni viimeisen puolen vuoden aikana että ihminen on julma ja tunteeton toista kohtaan. Ei mitään myötätuntoa eikä rakkautta.
Ikävä kyllä tadamme tarvita itsellemme ensin sitä rakkautta ja lempeyttä, että jaksamme antaa sitä muille. Vaikka maailma näyttäis kuinka kauhealta, yritän rakastaa lähimmäistäni ja itseäni. Tänään on ollut vaikea päivä kun alkoholismin vaurioittama minäni ja elämäni ei oikein tunnu olevan muille tarpeeksi hyvä, eli on vain pakko vain hyväksyä itsensä tällaisenaan. menneille ei voi mitään vaikka mitä tekisin, siihen tarvitsen Jumalan ja lähimmäisten armoa.

[mikaeli (poistunut käyttäjä)]

Ajattelen kanssasi, Vieraammaksi54, aika pitkälle samalla tavalla.

En tahdo ulkoistaa pahuutta, sillä kun katson sisintäni, löydän sitä sieltä. Tarvitsen armoa ja anteeksiantamusta voidakseni elää sovinnossa menneisyyteni kanssa. Siksi olen valinnut uskon Jumalaan.

Lapsuuden hylkäämiskokemukset ovat osatekijä riippuvuuteni kehittymisessä - oman voimakkaan alttiuteni ohella. Sen kanssa kipuillessani olen huomannut saavani Jumalalta lohdutusta, joka minulta on puuttunut nuoruudesta lähtien. Luottamus Hänen rakkauteensa on minulle voimavara selviytymisessäni elämässä eteenpäin ja pysymisessä kuivilla.

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Tämä on mielenkiintoinen. Vaikeaa se on. Samaan hengenvetoon ihmettelen, miksi niin monet ihmiset uskovat ilman kritiikkiä ja saavat siitä voimaakin itselleen ja elämäänsä.

Sattui olemaan tv auki sunnuntaiaamupäivänä, kun lähetettiin jokin jumalanpalvelus. Katselin paikalla olleiden ihmisten onnesta loistavia ja iloisia kasvoja kun he lauloivat hengellisiä kappaleita tai lukivat jotain uskontoon liittyviä tekstejä.
Myönnän, että tunsin jonkinlaista kateutta niiden euforisesta tilasta. Tuli mieleen sanonta: "mulle satasella samaa, mitä nuo on vetäneet"
Olisi kiva uskoa, jos ja kun siitä tuollaiset olot tulee, mutta kun vaan ei pysty. Ainakaan siten, kun on yritetty opettaa tuolta lapsuudesta asti.

Sitten on nämä pitkälle uskomisessaan edenneet valaistuneet, jotka ylentävät itsensä tasolle mistä voi alkaa muita neuvomaan.
Postin ilmaisjakelun mukana tuli jokin aika sitten TV7:n lehti, mistä luin pääkirjoituksen, kanavan pääjehu oli sen kirjoittanut. Siitä lainauksena seuraava:

”Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Hän ei lähtökohtaisesti erottele ihmisiä hyviin ja huonoihin. Hän on hyvä kaikkia ihmisiä kohtaan. Paholainen on taas tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. On siis vain kaksi voimaa jotka voivat hallita ihmistä: Jumalan ikuisesti kestävä rakkaus ja paholaisen tuhon ja pimeyden ajatukset. Eläessään ihmisen täytyy valita uskooko hän Jeesukseen vai jättääkö asian vihollisen ohjaukseen. Lukija saattaa miettiä, että onpa tuo ankarasti sanottu. Eikö riitä, että yritän elää tekemättä pahaa toisille?
Jumalan sanan mukaan ei riitä. Vain sydämen usko Jeesukseen ja sen suulla tunnustaminen riittää."

Just. Tuon kun luki, alkoi tuntumaan tunne että mulle kyllä nyt riittää.
Ei noin, hyvät uskovat. Tuollainen kirjoitus toimii tasan päinvastoin kuin sen ilmeinen tarkoitus. Minäkin aloin katumaan sitä että tuli alkuvuonna palattua monen pakanavuoden jälkeen takaisin kirkon jäseneksi. Kehtaisikohan sitä erota taas kun tuli olo, että ei taidakaan olla minun juttu? Käänteisprofetiaa.

Uskovia olen ajatellut. Onko se elämä helpompaa, kun sen voi jättää Herran haltuun, ei tarvitsekaan ottaa kaikesta itse vastuuta, kun on olemassa korkeampi voima tai jumala, joka hoitaa hommat ottaen vastuuta tästä päivästä ja tulevista. Riittää kun uskoo, sillä tavalla oikein.

Jotenkin ohut tunne minullakin mielessäni, että saattaa sitä ihmistä ja ihmisen ymmärrystä isompaakin ollakin.
Missä lienee ja missä piileksii?
Taisin loukata jotakin jeesuksensa löytänyttä, kun toisaalla jossain uskalsin pohtia, että jumalat ja demonit saattavat olla omassa mielessä jokaisella ihmisellä. Aivossa kun riittää tuota kapasiteettia runsaasti.
Kun sitä voimaa sieltä oikealla tapaa oikealla hetkellä kaivaa, tekee moni yksilö ihmeitä jaksaen aika paljonkin. Ja olosuhteiden ollessa sopivat ja jos sattui olemaan raamattuja sekä virsikirjoja lähistöllä on mahdollista että toteaa: "nyt se pyhä henki taisi tulla, ylistetty olkoon."

En väheksy uskovia, enkä uskonsa kohteita. Enkä varsinkaan pilkkaa. Toivoisin vaan, että he ajattelisivat ja malttaisivat olla tyrkyttelemättä uskoaan. Ja jos on ihan pakko tyrkyttää, kannattaa se tehdä taitavammin, mitä oli tuossa ilmaisjakelulehdessä.
Vastoin tuon TV7:n tyypin ohjeita meinaan toistaiseksi elää siten että yritän olla tekemättä pahaa toisille. Vaikka se tyypin kirjoittama sydämen usko ja sen suulla tunnustaminen puuttuukin.
Katsotaan mihin se riittää, sillä kuten Eputkin lauloivat: "Taivaassa vasta vaan, perseet tervataan!"



https://www.youtube.com/watch?v=lrRDsuULUgA

[Winston-84]

Jumalaa ei kaiketi voi pilkata(Se ei ole tässä olennaista, onko jumalaa olemassa vai ei), mutta ihmisen uskonnollista/hengellistä vakaumusta kyllä voi. Eikä se ole sen enempää oikein, kuin muidenkaan vakaumusten ja maailmankatsomusten pilkkaaminen. Uskonnollisten instituutioiden aiheellinen ja asiallinen kritisointi on sitten ihan eri asia. Myönnän kyllä, että itsekin päästelen suustani milloin mitäkin rienausta, jota ei voi kovin asiallisena pitää...

Tokikaan jumalanpilkkalait ja -pykälät eivät ole sanan-, mielipiteen-, yksilön- ja uskonnonvapauden vuoksi säädettyjä, vaan puhdasta yhteiskunnallista vallankäyttöä, jonka tarkoitus on lähinnä tukkia "väärinajattelijoiden" turpa.

[0132]

Moi, tabularasa.
Kirjoitit,
"Taisin loukata jotakin jeesuksensa löytänyttä, kun toisaalla jossain uskalsin pohtia, että jumalat ja demonit saattavat olla omassa mielessä jokaisella ihmisellä. Aivossa kun riittää tuota kapasiteettia runsaasti."
Et ainakaan minua loukannut.
Asiallisesti sinä mielipiteesi ilmaisit.
En muuten kuulu mihinkään seurakuntaan, enkä ole muutoinkaan sitoutunut niiden toimintaan. Käyn kyllä vierailuilla ja silloin tällöin autan toiminnassa.
Voinet arvata minkälaista kohua olen aiheuttanut sillä että käyn yhä pubissa. Olisikin aika mielenkiintoista jos liittyisin seurakuntaan ja toimisin noin. Toki on ihmisiä jotka toimintani ymmärtää.

Putkis, kaveria ei jätetä.

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Moi. Nimeni on mainittu . Hyvä kun et loukkaantunut 0132.

Liityin itse tosiaan takaisin kirkkoon oltuani yli kuusi vuotta poissa. Ehkä siksikin, että kun kerran kuolema tulee on ehkä mukavampaa ja selkeämpää eloonjääneille nuo viimeiset kuviot. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jospa kaikki onkin totta ja sitä löytää kuoltuaan itsensä jonkin pyhän Pietarin edestä. On naureskeltu appiukkoa, jota en koskaan nähnyt. Hänkin, ikänsä oltuaan ateistina, teki kuulemma saman ratkaisun kun loppunsa alkoi lähestyä. Toinen syy meikällä oli se, että vaimokin kuuluu ja kaksin on mukavampaa kuulua samaan.

Olen kyllä käynyt vähän niin kuin seurana jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella vaikka en kirkkoon kuulunutkaan.
Siellä on ollut aikaa miettiä kaikenlaista odotellessa tilaisuuden loppumista. Ei se meno vaan mitenkään ole kolahtanut.
Aikani kuluksi yritin joskus ajatuksen voimalla sammutella kynttilöitä tai pudottaa papin virsikirjan. Ei onnistunut.
Mutta nuo kirkon jutut ja messun kaava, jotakin uudistamista systeemi kaipaisi.

Heinäkuun puolivälissä tuli käytyä, nyt jo porukkaan kuuluvana. Silloin jäi kyllä niin oudoksi ne silloisen juontajan, eli papin, jutut:

Jumalan aiheuttama mahdollinen tuho muinaiselle Nivinen kaupungille, Joonan itsetutkiskelu ja häneen kohdistuva jumalan kovistelu tyytymättömyydestä. Joona kun jupisi, koska hänelle varjoa auringon paahteessa ollut risiinikasvi kuihtui madon purtua sen juurta.
Sitä silloin ihmettelin ja yhä edelleenkin ihmettelen, että miksi tuollaista 2000 vuotta vanhaa tarinaa luetaan nykypäivässä.
Teki kyllä voimakkaan tunteen, että minä en kuulu tänne, mutta ollaan nyt.

Sitä piti vielä putkikselta 0132 kysyä, että miten tuo sinun uskosi sitten toimii ja miksi et kuulu seurakuntaan?
Kun tuolla lopettajien puolella olevassa ketjussa olet kertonut matkakumppanistasi vaelluksilla ja aika paljon liittämissäsi kuvissa on viitteitä hengellisyydestä. Kirkkoja ja ristejä ja muuta sellaista. Pekka Simojoen hengellistä musiikistakin tunnut pitävän ja melko hiljattain ketjusi mukaan olit kai jossakin uskonnollisessa tilaisuudessa äänitarkkailijana tms. roudarina. Et asiaa mitenkään peittele, joten siksi kysyn, vaikka se ei muille kuulukaan. Mutta tulee tunne, että ehkä haluatkin kertoa. Kerro vaan.

Itse juoppona ajattelen tuota täydellistä elämänmuutostasi hyvinkin mielenkiintoisena. Henkinen ja hengellinen herääminen kiinnostaa. Myös muidenkin uskon avulla raittiuden löytäneiden kohdalla. Muutkin viinan Jeesukseen vaihtaneet voivat jakaa tuota tunnetta.
Miten se matkakumppani tai tiennäyttäjä oikein tuli/tulee elämään? Onko se jotain konkreettista aisteilla havaittavaa? Näkyykö jotain/jokin, kuuluiko ääniä?
Koin kyllä minäkin vahvasti jotakin isompaa aloitettuani viimeisimmän ponnistukseni (irti riippuvuuksista).
Tunsin itseni tavattoman vahvaksi ja uskoin pystyväni saavuttamaan tavoitteeni. Tuo voimaantumisen tunne oli lähes hengellinen, mutta en minä mitään nähnyt, enkä kuullut. Siksi ajattelinkin tuon voiman tulevan sisältäni. Sieltä päästä, aivoista lähinnä. Voihan olla, että mieleeni jokin näkymätön olento tuossa parvekkeella istuessani vaikutti, mutta olisi voinut jättää jonkin merkin käynnistään.
Vaikkapa käyntikortin, että soittele vaikka 24/7. Meillä kyllä vastaillaan.

[0132]

Moi, tabularasa.

Pohdiskelet,
"Sitä piti vielä putkikselta 0132 kysyä, että miten tuo sinun uskosi sitten toimii ja miksi et kuulu seurakuntaan?
Kun tuolla lopettajien puolella olevassa ketjussa olet kertonut matkakumppanistasi vaelluksilla ja aika paljon liittämissäsi kuvissa on viitteitä hengellisyydestä. Kirkkoja ja ristejä ja muuta sellaista. Pekka Simojoen hengellistä musiikistakin tunnut pitävän ja melko hiljattain ketjusi mukaan olit kai jossakin uskonnollisessa tilaisuudessa äänitarkkailijana tms. roudarina. Et asiaa mitenkään peittele, joten siksi kysyn, vaikka se ei muille kuulukaan. Mutta tulee tunne, että ehkä haluatkin kertoa. Kerro vaan.

Vastaaminen on hieman vaikeaa. En vain osaa oikein sanojani asetella...

Mutta joskus kirjoitin näin,
Niin, mikä oli kaiken muutoksen takana?
Kysyit uskosta ja Jumalasta. Oliko ja ovatko ne suurimmat auttajat?
Vastaan kyllä. Ehdottomasti kyllä.
Vastaan näin, vaikka tiedän että kirjoituksiani lukee lähimmät ihmiset, puoliso, tyttäreni, sukulaiset, ystävät, baarin henkilökunta ja osa asiakkaista, kirkon pastori seurakuntalaisineen, sekä muutamat ihmiset jotka minut tuntevat.
En halua jättää kertomatta, sillä jotain erikoista tapahtui viimeisenä kännäysiltana.
En oikein osaa kertoa siitä "neutraalisti". Kirjassani kerron kyllä tuonkin asian hyvin tarkkaan.
Tuolla jossain ketjussa kyseltiin kuinka Jumala puhuu ihmiselle? Kuuluuko ääni ja millainen se on?
Minä vastaan,
Ei kaiu sanat tuntureissa eikä vuorilla. Ei kuulu radiosta. Mutta jossain "kuuluu". Se kuuluu omassa sisimmässäni. Ajatuksissa, mielessä. Se ei kuulu katkeruudessa eikä vihassa. Eikä se kuulu pakottamalla.
Sen kuulee kun antaa vihan mennä. Antaa anteeksi.
Herkeää vaatimasta, pyytää ja toivoo.
Suuren torvisoittonsa lopettaa ja kuuntelee...
Oppii olemaan yksin ajatustensa kanssa, omien ajatustensa kanssa.
Niin, sen päässään, aivoissaan kuulee .

Kirkot ja seurakunnat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja. Onhan se mukavaa kun on yhteisöllisyyttä. Mutta mutta... pieni vertaus.
Alkoholisteilla, siis meillä, on monenlaisia kulisseja elämässämme. Ostelemme oluitamme eri kaupoista, eri kassoilta. Laitamme puhelimen äänettömälle perjantai-iltana. Piilottelemme totuutta. Haluamme näyttää paremmilta kuin olemme, mielellään hieman paremmalta kuin naapurimme. Näemme kyllä naapureiden virheet, jne.
Ovatko sitten seurakunnat ja niiden ihmiset erilaisia? Oikeudenmukaisia ja aina hyväntahtoisia?
No eihän se näin ole. Paljon on kyllä hyvää, enimmäkseen.
Minäkin olen joskus vuosia sitten eronnut kirkosta. Minulla olikin siihen silloin tosi hyvä syy. Halusin säästää rahaa, kirkollisveron. Säästin ja join ne.
Miksi sitten en ole liittynyt takaisin? En ole vielä keksinyt miksi liittyisin ja mihin seurakuntaan.
Olikos joskus sellainen uskonlahko jossa lahjoittamalla rahaa kirkolle sai ostettua "taivaspaikan"?

https://youtu.be/COLUr6KDWDU

"joten siksi kysyn, vaikka se ei muille kuulukaan. Mutta tulee tunne, että ehkä haluatkin kertoa. Kerro vaan."
Näin Hän puhuu. Ymmärrätkö?

Putkis

Jk.
"Vaikkapa käyntikortin, että soittele vaikka 24/7. Meillä kyllä vastaillaan." 🙄

[vadelmamunkki]

Uskontoja saa pilkata. Niistä saa tehdä satiiria. Ilman sitä meillä ei olisi varmaan edes Monty Pythonin "Brianin elämä" -elokuvaa. Toisaalta ilman uskontoon kohdistuvaa satiiria Charlie Hebdon pilapiirtäjät saattaisivat olla vielä elossa.

Uskontojen satiiri ei ole sen kummempaa kuin poliittinen satiirikaan. Ja poliittinen satiiri ja sananvapaus jopa kuuluvat demokraattisen valtion olemukseen.

Uskontojen ja poliittisten aatteiden satiiria ei missään nimessä pidä sekoittaa rasismiin. Rasismi kohdistuu ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin: ihonväriin tai etnisyyteen. Uskonnollinen ja poliittinen vakaumus eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia. Ne ovat ihmisen valintoja.

Ja jos minä en saisi pilkata uskontoja, miksi uskonnolliset ihmiset saisivat pilkata minulle tärkeitä arvoja, kuten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa?

Ei mulla muuta.