[88flak]

Hei!

Olen peliongelmainen. Pelasin tänään taas vaikka ei pitänyt. Meni 100e. Nyt hävettää, en ansaitse mitään. Aika säälittävää että aikuinen ihminen kyttää jotain pelikonetta, kuvittelee voittavansa. Tappiot yrittää kuitata uusilla tappioilla. Ihan tyhmää. Mua lähinnä ahdistaa taloustilanne mikä mulla on, en tiedä onko taustalla jotain, että haluan voittaa rahaa jotta voisin paikata huonoa taloustilannetta. Veikkaan että aika normia tää mun tilitys. Mutta kuitenkin. Olen pelannut liikaa viimeisen parin viikon aikana. Sitä ennen en juuri pelannut, ehkä 5-10 e viikossa. Nyt mennyt 80-100 e viikossa, mikä kertoo vaan siitä että voin huonosti.

En hae mitään neuvoja, omaa kuoppaa vaan kaivan tässä. Onko se nyt vaan niin, että mulla on peliongelma ja että pelit ei sovi mulle? Sopiiko ne kenelläkään? On ihan perseestä että noissa peleissä voi pelata niin isoilla panoksilla. Sitten kun en osaa lopettaakaan. Kun voittoja tulee niin uutta vaihdetta vaan silmään. En tiedä mikä kiikastaa. Viikon olin juomatta ja pelaamatta, tänään repsahdin kun oli niin paska päivä töissä. Kyllä tää kertoo jotain elämän epätasapainosta. Nyt vaan kaikki koneet kiinni.

Tuntuu vaan niin pahalta se, ettei ole ollut pitkään aikaan oikeesti varaa mihinkään. Rahaahan nyt aina löytyy, se ei mikään ongelma ole ikinä ollut. Päivät vaan tuntuu niin perkuleen pitkiltä, kun talous on päin persettä. Sitä hetken jaksaa aina tsempata, että ei kuluta rahaa mutta sitten tulee tällainen perkeleen retkahdus.

Hävettää. Häpeä tässä päälimmäisenä. Ja huoli.

[88flak]

Huonosti nukutun yön jälkeen se on pakko itselle myöntää, etten voi jatkaa enää näin. Viimeisten noin kolmen vuoden aikana olen pelannut (lähinnä yksin) varmaan tuhansia euroja, mitään tarkkoja lukuja en tiedä, mutta aivan liikaa kuitenkin tuloihin nähden. Yleensä kun olen pelannut niin olen samalla juonut, mikä lienee aika yleistä. Selittävää tekijää en osaa sanoa. Pelasin paljon sen jälkeen kun erosin aikaisemmasta tyttöystävästäni, uuden seurustelusuhteen aikana, ja jälleen tänä kesänä seurustelusuhteen kariuduttua.

En tiedä miten selittäisin tätä asiaa itselleni. Onko tämä vain yksi ongelma muiden joukossa vai ongelma, josta muut ongelmat kumpuavat? Jälkimmäiseen en tahdo uskoa, mutta jotain pelaamisella ja juomisella haluan saada, enhän sitä muuten tekisi.

Yhteistä kaikille riippuvuuksille ja tavoille on se, että niillä halutaan torjua pahaa oloa, häpeää ja elämän tylsyyttä ja kaoottisuutta. Mielestäni avainkysymys on se, että kestänkö tätä arkea ilman pahaa oloa turruttavaa toimintaa ja aineita ja mitä se arki olisi ilman näitä? Muuttuminen on todella raskasta koska pitää luopua jostain. En sanoisi että pelaaminen tai juominen on kenellekään rakkaita, mutta jonkinlaisia turvarakenteita niistä on kuitenkin muodostunut. Jaksan arjessa eteenpäin kun tiedän (alitajuisestikin) etä minulla on mahdollisuus saada turvaa näistä asioista. Jos minulla ei olisi näitä niin mitä minulla sitten on?

Miksi minä pelaan? Miksi pelasin eilen? Oli töiden jälkeen ahdistava ja paha olo, jonka halusin pois ottamalla pari kaljaa. Ja samalla meni pari lanttia pelikoneeseen. Ja mentaliteetti oli "olen tämän ansainnut, eihän tässä nyt mitään pahaa ole, sitä paitsi olen aikuinen ihminen". Ja tätä jatkui ja jatkui, koitin voittaa hävityt rahat takaisin, kunnes yli satanen oli mennyt. Sen jälkeen tuli se sama paha olo, masennus, häpeä ja toivottomuus. Miksi menin taas pelaamaan? Vastaus kuuluu, että sen takia, koska se tuntui hyvältä siinä vaiheessa, kun pelasin. Pelaaminen on kivaa, kun saa pelata, mutta pointtina siinä ei ole itse peli vaan se mitä se edustaa. Se edustaa mahdollisuutta voittaa rahaa, se tuottaa jännitystä. Täyspotti vilkkuvine valoineen on kuin keidas aavikolla, joka virvoittaa matkailijan tarjoten viihdykkeitä ja sielun ravintoa. Mutta kun näin se ei ole. Siellä keitaalla odottaakin rosvojoukko, joka ryöstää keitaalle eksyneen matkailijan. Joka kerta kuitenkin aavikolla kulkeminen tuntuu niin raskaalta, että keidas houkuttelee sinne palaamaan. Kenties huono vertauskuva, mutta kertoo kuitenkin jotain.

Nyt täytyy myöntää: minulla on paha olo. Siihen liittyy monia tekijöitä, miksi voin huonosti. Minulla on mahdollisuus puhua näistä asioista, olen puhunutkin eli tukiverkko löytyy. Yksi tärkeä kysymys on se, mikä minut oikeuttaa toimimaan näin? Onko minulla pahasta olostani huolimatta oikeus toimia itseäni tuhoavalla tavalla? Tämä on ainakin itselleni tärkeä kysymys. Ajatustapa "koska minulla oli tänään huono päivä, ansaitsen mennä parille kaljalle ja pelikoneen ääreen" on ainakin itselleni tuttu. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Eilen minun olisi pitänyt vaan kestää paha olo ja olla menemättä sinne baariin. Mutta sillä hetkellä se tuntui todella järkeäkäyvältä, olisihan toisena vaihtoehtona ollut loppuillan tylsyyden kohtaaminen.

Kirjottelen tänne satunnaisesti. Pelejä en enää pelaa, olen niin kyllästynyt niihin muutenkin. En saa niistä mitään, olenko koskaan saanutkaan.

[88flak]

Enpä ole tänään paljon pelejä miettinyt. Morkkistakaan ei ole enää. Välillä tulee sellaisia flashbackeja toissapäivästä. Ikään kuin vilauksia, hetken mielikuvia pokerin äänistä ja kolikoiden kilinästä. Setelin menosta rahanvaihtoautomaattiin. Sellaisia värähdyksiä koen silloin tällöin, en tiedä mitä ajattelisin niistä.

Ärsyttää kun joka helvetin tuutista tulee nykyään kaikenmaailman kasino- ja pelimainoksia. Illalla telkkariakin katsoessa siellä tulee vaikka mitä nettipokerimainoksia, ihan kuin siinä pokerinpelaamisessa on mitään glamouria. Pelottavaa mihin suuntaan maailma on menossa, nykyään kaiken pitää olla niin nopeatempoista, viihdyttävää ja extremea. Mutta sitähän noi pelitkin edustaa, jota arjessa raahustava ihminen kaipaa. Vilauksia sellaisesta maailmasta joka on valheellinen, vääristynyt ja kiero.

Itse olen huomannut pelatessani sellaisen piirteen itsessäni etten ole pitkään aikaan sietänyt hidastempoisia pelejä. Luulenkin että juuri nopeatempoisuus kuvastaa tätä pelaamista, jos se on ongelma. Peliä ei pelata sen takia, että se olisi mukavaa ajanvietettä vaan sen takia, jotta saisi pelata ja voittaa mahdollisimman paljon ja nopeasti. Mitä nopeammin peli kulkee, sitä nopeammin ja enemmän on mahdollista tuntea mielihyvää, jännitystä jne. Esim. Pafin nettipalveluiden kautta pelattavat pokerit ovat tällaisia, myös slotit. Nopeasti vaan... kortit tuli ruutuun salamana ja valinnan jälkeen voitto tulee salamana ruutuun ja mahdollisuus tuplata. Tuplaaminen etenee nopeasti, ikäänkuin niin nopeasti ettei ehdi edes pysähtyä miettimään onko tuplaamisessa järkeä, kun jo on himossaan painanut tuplausta. Ja häviön jälkeen onneksi saa uuden kierroksen nopeasti käyntiin. Slottien ja kaikenmaailman hedelmäpelien kohdalla tilanne on usein vielä pahempi. Siinähän rullat pyörii taukoamatta. Hyvä kun käden ehtii läimästä napille niin uuden kerran pitää jo läimäistä. Käsi käy sinisellä napilla kunnes pääsee painamaan välillä vilkkuvaa oranssia nappia ja ehkä parhaimmillaan kaikkein parasta, tyydyttävintä nappia eli kirkkaana vilkkuvaa keltaista namiskaa, jonka jälkeen saa parhaimmillaan kuulla voittovarauksien yli menevän summan kilisevän turvallisesti teräksiseen kaukaloon. Siellä ovat, niitä en pelaa. Pelaan enää nää pelivaraukset ja sitten menen...

Ai niin sellainen tuli mieleen tosta pelaamisesta vielä, ja uskon että suuri osa pelaajista ajattelee samoin, mutta kaikkein suurinta mielihyvää on tuottanut pelata juuri sellaista peliä, jossa voitot ja pelivaraukset ovat erillään. Peliä voi kontrolloida paremmin, tiedättehän... "pelaan enää nämä pelivaraukset" tai sitten "laitan tän kaksikymppiä suoraan tonne koneeseen ja otan kaikki voitot ulos". Tällaisissa peleissä on suurempi hallinnan tunne kuin niissä peleissä, joissa pelivaraukset on samassa.

Nyt kun kirjoittelen taas niin mua rupee ahdistaa hieman noi pelikoneet kaikkine niiden piirteineen. En sanoisi että mun tekisi mieli pelata, mä mietin vaan sitä miten ensi kerralla kun on tosi paha olo, niin mitä mun pitäisi tehdä. Mun pitäisi varmaan ostaa kotiin (jos on tarvetta) ne kaljat ja juoda vaikka mieluummin ne kotona, ettei vaan tule mentyä baariin, jossa ne pelikoneet sitten houkuttelee. Sitten mietin myös sitä, että onko mulla enää syytä mennä sinne baariin jos siellä ei voi pelata. Mitä mä sitten siellä tekisin? Eihän se alkoholi/olut itsessään mitään superfiiliksiä saa aikaan? No aika näyttää, katsotaan nyt milloin tulee seuraavan kerran raahustettua baariin.

Eipä ollut ihmeempää klassikkoainesta tää mun kirjoittelu, tulipahan nyt kuitenkin sanottua

No laitan tänne taas jotain viestiä tässä!

[88flak]

Viikko meni hyvin, mutta tunnustan, että tänään pelasin 15e. En tiedä onko mulla siitä paha mieli näin kun mietin asioita. Tähän liittyy niin monia asioita, en usko että pelaaminen on se mun suurin ongelma. En tiedä onko alkoholi vai pelaaminen se suurempi ongelma. Huomaan itsessäni nykyään sellaisen piirteen, että mulle tulee morkkis melkein aina kun käytän alkoholia, oli määrä sitten pari kaljaa tai lärvit. Samoin myös ton pelaamisen kanssa.

Olin viikonlopun nyt kaverien kanssa mökillä. Kaikki veti aamuun asti viinaa, itse en jaksanut yhtätoista pidempää. Jotenkin olen väsynyt koko ryyppäämiseen, en oikein jaksa sitä. Nyt oikeastaan nautin siitä, kun saan aloittaa uuden viikon eikä tiedossa ole mitään mökkireissuja tms. vaan saa olla töissä ja sitten viikonloppuna isovanhempien luo maalle vähän lomailemaan.

Jotenkin koen masennnusta ja ahdistusta ihan kaikesta rahankäytöstä nykyään. Samoin kaikki epäterveellinen saa minut kokemaan oloni pahaksi. Sitten jotenkin tällaiset viikonloput jolloin tulee mentyä mökille, rahaa menee 50-60 e, johon ei olisi varaa, tulee syötyä makkaraa, pitsaa ja juotua olutta, herkuteltua... tulee sellainen paska olo fyysisesti ja henkisesti. Sitten alkuviikosta taas yritän kuluttaa rahaa mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin kaikki maksaa...

Tekisi mieli lopettaa ihan kaikki tarpeeton, mutta kuitenkin huomaan itsessäni sen piirteen että koen tarvitsevani kaikkea itseäni vahingoittavaa. Mun tekisi mieli vaan käydä salilla, syödä ravitsevaa ruokaa, nauttia ulkoilmasta, elää lähellä luontoa, mutta... sitten on kaikenmaailman pepsi maxit, satunnainen tupakointi bileissä, pari kertaa viikossa pari kaljaa, ajoittainen pelaaminen, joskus roskaruokaa... jotenkin koen olevani tosi heikko kun sorrun edes näihin... yleensä en juo hirveän paljoa, ehkä keskimäärin nykyään jotain 9-12 annosta viikossa, mutta sitten esim. tällaisina dokausviikonloppuina joita on harvemmin kerran parissa kuussa niin menee se 20-30 annosta. Jonkun mielestä ei tunnu pahalta, mutta musta tuntuu. Masentaa se, että päivittäin menee rahaa joku 5 euroa johonkin täysin turhaan kuten pepsi maxiin tms. Se vituttaa eniten. Haluaisin vaan pystyä elään sellaista normaalia elämää, ilman tarvetta juoda jotain lightilimupaskaa, ilman satunnaista tupakanpolttoa, ilman perjantaipulloa.

Ei tää mun tilitys liity pelkästään pelaamiseen, mutta kait nämä tunteet kietoutuvat toisiinsa. Kaikki nämä kuitenkin liittyvät siihen pahaan oloon, jota kaikenmaailman riippuvuudet ylläpitävät yms. Omapahan on ketjuni!

[88flak]

Pelasin tänään... ja syynä oli taas sama eli ahdistus. Otin 3-4 tuoppia ja pelasin samalla, pelkkään pelaamiseen meni varmaan se 20e. MUTTA jos mietin asiaa kokonaisuuteni, niin rahaa meni 40e. Turhaa, niin turhaa. En tiedä, voiko asiaa kuitata peliriippuvuudella. Eikö peliriippuvuus ole pakonomaista tarvetta nimenomaisesti pelata? Tämä on ongelmallinen kysymys, johon en osaa suoralta kädeltä vastata. Palaan takaisin aikasemmin esittämääni ratkaisuun: eikö minun olisi kannattunut vain ostaa pari olutta kotiin ja juoda pelkästään? Kyllä, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.

Jos olisin ostanut muutaman oluen ja juonut ne kotona, en olisi kokenut enää tarvetta pelata. Jos kuitenkin menen baariin niin silloin tekee mieli samalla pelata. Onko alkoholin nauttiminen syynä samalla pelaamiseen vai toisinpäin? Mikä oikein on itselläni näiden kahden tekijän suhde?

Mietin näitä asioita nyt tulevat kaksi viikkoa ja palaan sitten tänne P-linkkiin. Kirjoitan tänne taas syyskuun puolella, uskon, että moni asia muuttuu paljon parempaan suuntaan.

Tsemppiä kaikille, oli sitten murheenne mitä tahansa!

[Abdi]

Moi
mita sinulle kuuluu. Aika mielenkiintoista tarina. Et ole paha ihminen. Ehka RIIPPUVAINEN PERSONAALISUUS sinulle vahan kummittelee.ala syytta ittensa. kylla sina selviat.kaivaa jostakin rohkeutta .ajattelee hyvia aikoja jolloin sina olet onnistunut. ajattele sinun edessa on musta verho ja sina repi se paksu verho ja menee takaisin se aika jolloin sina onnistunut
olen samalainen ainakin 15000e minakin havinnut peleissa viime 9v aikana.sama juttu hain lohdutusta eponnistumissen kaaoottissen elaman vasynyt olohin.
nyt olen 620paivaa pelamatta. haluan olla tukena. myontaa ja puhututuille ja laheisille avoimesti sun peliongelma sano olet voimaton taalla hetkille. kayhan AKlinikkalla pyytaa apua. jospa sattuisi kaunis terapeutti.
me halutaan riippuvaisuudella KONTROLOIDA ELAMA. joskus se onnistuu joskus ei.

ET OLE AINUT.
WE ARE WITH YOU
LIKE TO HELP YOU
ABDI

[88flak]

Hei pitkästä aikaa!

Tässä elämä on mennyt eteenpäin taas. Paperilla moni asia on mennyt eteenpäin. Opinnot ovat edenneet ja keväällä olen ollut omaa alan töissä.

Ongelmana on kuitenkin erilaiset riippuvuudet, joista päällimäisenä peliriippuvuus. Tänään pelasin 35 euroa rahapelejä. Viimeisen kuukauden aikana on mennyt varmaan 300 euroa jos ylikin.

Tulot eivät ole suuret, mutta rahaa on ollut pelata. Varaa ei olisi.

Jotenkin sitä aina kun ottaa muutaman tuopin niin tekee mieli pelata. Ensin menee se kymppi. Sitten hakee sen kaksikymppiä lisää. Ja siinä sitten ollaan. Tänään tosiaan meni tuo päältä 30e.

Nyt oikeesti yritän taas vähentää pelejä, lopettaa en varmaan pysty. Vai pitäisikö sittenkin? Olen tässä pidemmän aikaa jo paininut näiden ongelmien kanssa. On muitakin ongelmia kuten tuo alkoholin kanssa ajoittain liiallinen läträäminen, yksin tissuttelu. Tupakasta olen koittanut eroon, mutta tänään ostin askin, tosin heitin puolet menemään ja se loppuu varmaan huomennna.

Jotenkin vaan töissä ahdistaa niin paljon, että pelaaminen vaan on lähtenyt taas käsistä. Viimeinen kuukausi ollut tosi vaikea kaikin puolin.

No joo, kirjoittelen taas tännekin! Yritän olla pelaamatta loppuviikon. Perjantaina puhun terapeutilleni repsahduksestani.

Tsemppiä kaikille ongelmiensa kanssa painiville!

[NysseLoppu]

Ainoa ratkaisu peliongelmiin on täysi pelaamattomuus. Aloita tänään, kirjoittele parin-muutaman päivän välein "Kuinka kauan pelaamatta?" ketjuun ja pidä päätöksestä kiinni. Tuskin tänne kirjoittelisit ja miettisit asiaa jollet tiedostaisi ainakin alitajuntaisesti, että pelaamisesi on ongelma ja siihen täytyy löytää ratkaisu. Ratkaisuita on vain tuo yksi. Se, miten siihen pääsee on sitten eri asia, voi hakea tukea ja apua perheeltä, ystäviltä, erinäisistä tukiryhmistä jne mutta pyrkimys on aina sama. Pelit pois elämästä. Ihan turha kuvitella, että jos ongelmaksi asti asia on edennyt, että olisi mitään toivoa päätyä "kohtuupelaajaksi" tai että pystyisi vähentämään lopettamatta. Aivokemia ei sitä salli. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Muut voivat allekirjoittaa.

Kirjoitustesi perusteella oletan, että sinulla ei ole pelivelkoja, esim luottokortin kautta, pikavippeja tai muuta sellaista? Jos näin on niin hyvä, koska mitään pysyvää vahinkoa ei ole sattunut. Lueppas muutama tarina varoitukseksi niistä, joilla on kymmeniä tai jopa satoja tuhansia velkaa pelitappioiden vuoksi. Se on se lopputulema jos ei ajoissa tajua irroittautua tuhoisasta kierteestä.

Lopeta siis ajoissa. Pystyt siihen kyllä. Keskity siihen alkuun. Vaikka nyt kenties muitakin riippuvuuksia on elämässä, pyri eroon yhdestä kerrallaan, koska jos liian montaa yrittää yhtä aikaa niin todennäköisesti kaikissa epäonnistuu.

Tsemppiä.

t. NysseLoppu

[88flak]

Kiitos viestistäsi! Joo ei ole pelivelkoja eikä mitään, mutta velkaa muuten pari tonnia. Kyllä se lopettaminen varmasti on paras ratkaisu. Nyt keskityn saamaan vain mahdollisimman paljon pelaamattomia päiviä tähän alkuun. Tänään en pelannut. Olen tyytyväinen.

[88flak]

Nyt tuli taas sellainen tunne, että ei helvetti kun sitä osaa olla tyhmä kun pelaa. En tänään pelannut, enpä tietenkään kun eilen pelasin. Tänään olin kiltisti. Huomenna en myöskään pelaa. Siitä pidän kiinni. Perjantaina onkin sitten selittelemistä terapeutille, jonka kanssa tein omasta tahdostani "sopimuksen" siitä etten pelaa viikkoon. Tosiaan repsahdus tapahtui tiistaina, kolme päivää ennen perjantaita. Nyt tosiaan havahduin taas siihen, miten suuri ongelmallinen tuo minun suhteeni peleihin on.

Ongelma ei mielestäni olisi se, että pelaisin joka viikko vaikka pari kertaa. Jos rahaa menisi noina kertoina se 5 e, niin se ei olisi ongelma. Ongelma on se, että rahaa menee liikaa peleihin. Olen pelannut yksinkertaisesti liikaa. Pelaaminen on minulle selkeästi ongelma ja riippuvuutta aiheuttava asia.

Tiistaina mua ahdisti paljon, joten purin pahan olon ottamalla olutta ja pelaamalla. Voisinko ottaa mieluummin pelkkää olutta? Mitä silloin tekisin samalla? Lukisin lehteä? Ongelma on se, että teen noita asioita yksin. Sitä en saisi tehdä. Pakenen pahaa oloa yksinäisyyteen ja päihteisiin, vaikka parempi vaihtoehto olisi soittaa kaverille, nähdä ystäviä ja tehdä jotain terveellistä ja hyödyllistä.

No tänään en pelannut, siihen olen tyytyväinen. Ja ensimmäinen tavoitteeni on se, etten pelaa huomennakaan. Ai niin, poltin tänään viimeisen tupakkani kahden päivän sauhutteluni jälkeen. Nyt ei tartte enää itseään niilläkään tuhota. Ja seuraavan kerran kun rupee tekemään mieli tupakkaa niin marssin suoraan kauppaan ja ostan nikorettea. Niin teen. Mutta tavoite on myöskin jättää nikotiini. Askel kerrallaan.

Kun ensi kerralla tekee mieli pelata, menen kauppaan ja ostan niin paljon kaikkea turhaa kuin vain tekee mieli. Vaihdan vain sen rahan tavaraan enkä RAY:lle.

[88flak]

No niin, nyt se sitten alkaa. Pelaamisen vähentäminen sovitusti. Ensi viikosta lähtien peliraja on 20 euroa viikossa. Tätä kokeilen kuukauden ajan.

Pelaaminen ei vielä tuota minulle suurta ahdistusta, mutta kun ajattelen asiaa taloudellisesti ja järjen avulla, niin tiedän, että minun pitää muuttua. Tämä on iso askel eteenpäin ja olen sitoutunut nyt siihen.

Mitä saavutan rajoittamalla pelirajan 20 euroon viikossa?

1. Vähemmän pelaamisesta syntyvää morkkista.
2. Säästän kuukaudessa 300 euroa johonkin muuhun.

Lähtökohdat muutokseen.

1. Taloudellinen tilanne on ihan ok, mutta voisi olla selkeästi parempi, mikäli yleinen elämänhallinta korjaantuu. Pelaamisen lisäksi baarissa juomista tulee vähentää.
2. Psykososiaalinen tuki löytyy. On tukevia perheenjäseniä ja terapeutti-suhde.

Avainasemassa muutoksessa:

1. Kodista huolta pitäminen. 30 minuuttia päivässä kodinhoitamiseen.
2. Itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen: ruokavalio ja terveet elämäntavat. Ei tupakkaa, viinaa vähemmän ja pelejä vähemmän. Liikunnan lisääminen osana tervettä elämää. Uusien vaatteiden ostaminen tarvittaessa.
3. Pitkän aikavälin taloudellinen ajattelu: kun olen nyt tuhlaamatta rahaa, voin ostaa myöhemmin jotain kivaa itselleni. Myös pahan päivän varalta tulisi suunnitella elämää.
4. Säännölllisyys ja itsekuri. Nekin ovat asioita jotka voi oppia.
5. Uusien ahdistuksenhallinnan tapojen pohtiminen.
6. Kesäloman (heinä-elokuu) suunnittelu: pyöräilyretki ystävän kanssa, matkustelu, auringon ottaminen, liikunta, pyöräily, uiminen, isovanhempien luona oleminen, hyvä olo, vähän päihteitä, syksyyn valmistautuminen

Alan pitää nyt huomisesta lähtien pelipäiväkirjaa. En ole sitoutunut pelaamattomuuteen, vaan siihen, että rajaan pelaamisen maksimissaan 20 euroon viikossa. Eli kaksikymppiä saa mennä, jos on mennäkseen. Mutta kaiken pelaamisen kirjaan ylös täällä.

Olen suoraan sanottuna innoissani tästä uudesta alusta minkä kesäkuu tuo tullessaan. Olen iloinen siitä, minkä mahdollisuuden tämä kohtuupelaaminen toisi tullessaan: hyvä mieli, parempi talous ja terveempi elämä! Toivon kannustavia viestejä! En ehkä ole kohdannut pohjaa ja toivonkin, etten kohtaakaan. Tiedän, että pelaaminen on minulle ongelma, mutta uskon, että sitoutumalla muutokseen voin saada sen hallintaan.

[surffilauta]

Tutun kuuloista tekstiä omalta kohdaltani. Eli itse kanssa paininut alkoholi ja peliongelman kanssa monia vuosia. Mullakin toi yksin ravintolaan meno, siellä juominen ja pelaaminen kulkivat käsikädessä. En kanssa pystynyt ottamaan kuppilassa kaljaa pelkästään, aina oli pakko pelata.

Yritin kanssa pelata tyylin vaan kolikot taskun pohjalta kun kävi kaupassa. Joskus onnistui, monesti taas vaihtoi lisää tai syötti kortin masiinaan. Viimeistään sitten kuppilassa ratkesi aina ja silloin menikin ihan liikaa niihin peleihin. On muuten yksi pirun keksintö toi korttiominaisuus automaatissa. Peluri saa sen max rajan 50e pelata, ettei tarvitse edes lähteä pelikoneelta nostamaan/vaihtamaan lisää kolikoita.

Eli omalla kohdalla toi kohtuudella ei toiminut, siihen meni vaan turhan paljon aikaa hyväksyä ja ymmärtää se tosiasia. Itse en usko siihen että peliongelmainen voisi pelata vähän/kohtuudella. Paljolti sama asia kuin alkoholistilla, kohtuu ei vain onnistu. Tietenkin onhan joitain jotka pystyvät kohtuuseen, mutta yleisesti ottaen ei.

Tässä olen nyt itse alkuvaiheessa opettelemassa elämää ilman alkoholia ja pelejä, 2kk alkoholitonta ja kuukausi peleittä.

Toi on ihan hyvä listata asioita ja muutoksia+pitää niistä kiinni. Tee itsellesi paperille ne johonkin näkyvälle paikalle, niin muistaa aina kun meinaa lipsua tai muuten menee huonommin.
Eli sullakin ton pelin tilalle just hyvä keksiä muuta kivaa ja hyödyllistä tekemistä. Pysyy ajatuksetkin pois paremmin peleistä.

Tsemppiä muutoksiin ja pysy lujana vaikka se joskus voi tuntua vaikealtakin.

[88flak]

Hei taas!

Ajattelin tässä hieman avautua ennen työpäivän alkua.

Mulla pelaaminen, kuten monta kertaa aikaisemmin olen todennut, liittyy ahdistukseen ja tavallaan tyhjyyden tunteeseen. Hyvä esimerkki oli eilinen, kun olin viettänyt koko päivän kotona yksin koneella käytännössä, tehnyt kotityöt ja kaikki eikä ollut mitään. Joten päätin mennä lähibaariin kahdelle ja pelasin samalla sen 8 euroa mikä siitä jäi yli. Se oli siinä. Oikeastaan minua ei harmittanut se, että pelasin, vaan yleensäkin se, etteikö tosiaan minulla ole muuta tekemistä sunnuntai-iltaisin, kuin mennä paikalliseen parille? Olisi varmasti ollut, mutta tässä tämä onkin. Toinen asia on se, että elämä on keskimäärin "tylsää" arkea. Voisi sanoa, ettei arkeen kuulu juhla, mutta toisaalta voisi sanoa, että arki saisi olla juhlaa, jos sellaiseksi sen onnistuu muodostamaan. Kyse on vain tavoista tai sitten keinoista, millä tämän hyvän tunteen onnistuu saamaan. Tuoppi ja pelikone ei välttämättä ole se tapa, joka on kaikkein paras.

Pitäisi siis keksiä jotain muuta ja uutta. Vaikeinta on kohdata se ahdistus, joka omassa elämässäni minua piinaa. Ihmisten kohtaamisen pelko ja häpeä. Oloni oli eilen ahdistunut ja sitä se on nytkin. Minua ahdistaa tietyt ihmiset ja tietyt ihmistyypit, minua ahdistaa kohdata nämä ihmiset työssäni ja se tuottaa minulle suurta häpeää. Tämä kaikki lamaannuttaa minut arjessani. Sitten turvaudun kaikkiin negatiivisiin ja huonoihin ahdistuksenhallintakeinoihin, kuten juomiseen, pelaamiseen, syömiseen ja joskus myös tupakointiin. Ihmisenä oloon kuuluu toki tällaisten inhimillisten asioiden kohtaaminen. Jokainen painii omien ahdistustensa ja riippuvuuksiensa kanssa, jokainen joutuu tekemään arjessaan valintoja ns. hyvän elämän puolesta. Itse en ole vielä löytänyt tasapainoa eri asioiden välille. Toki teen erilaisia asioita, mutta arkeni on hyvin tasapaksua ja haitallisiin rutiineihin kangistunutta. Jotain uutta tulisi tehdä.

Olen toki myös liian ankara itselleni, mikä on osa tätä minun problematiikkaa. Asetan itselleni todella ankaria tavoitteita ja kun en saavuta niitä, masennun ja ahdistun entisestään. Olen terapeuttini mukaan äärimmäisen kontrolloiva ja ankara itseäni kohtaan. Minulla on myös vääränlaisia käsityksiä sen suhteen, mitä minun tulisi olla miehenä, työntekijänä jne. Ajattelen, että on olemassa vain yhdenlainen miestyyppi, joka on arvokas ja tavoittelemisen arvoinen. Vihaan sekä ihailen tätä miestyyppiä ja samalla ahdistun kun en voi olla samanlainen. Koen suuria ristiriitoja itseni ja tämän mallin välillä. Itsetuntokysymyshän tämä on. Sitä tämä ahdistuskin loppujen lopuksi on.

No joo... taidanpa ryhtyä töihin.

Pelaamiselle olen asettanut tästä viikosta rajaksi 20 euroa viikossa. Sitä ei ole pakko käyttää, se on tavoite, jota en aio missään nimessä ylittää. Juomiselle olen asettanut tavoitteeksi 10 annosta viikossa.

[88flak]

Olen tyytyäväinen itseeni. Pelasin tänään aikaisemmin päivällä sopivani summan 5 euroa. En yhtään enempää enkä yhtään vähempää. Hetken mieleni teki laittaa toinen vitonen sisään, MUTTA rauhallisesti vaan astelin ulos enkä miettinyt enempää. Olin saanut sen mitä halusin. Hetken pitää hauskaa. Oikeasti ei tehnyt maanisesti mieli laittaa enempää!

Kun astuin ulos kasinolta, oloni oli mitä mahtavin. Ihan kehossa värähti, olo oli voittajan. Ei häviäjän!

Nyt lomailen loppuviikon rauhassa enkä mieti mitään.

Kiitos jo etukäteen kannustavista kommenteista, en kaipaa mollailua.

[88flak]

Hyvin olen pysynyt tavoitteissani. Sen takia ei myöskään ole tehnyt mieli pelata, kun on sopinut itsensä kanssa tietyn selkeän rajan eli tuon max 20 euroa viikossa. Nyt olen pelannut tällä viikolla yhteensä 13 euroa. Tänään en ainakaan pelaa. Huomennakaan tuskin. Lauantaista en tiedä, silloin mennään porukalla baariin ja saattaa sitten mennä se 7 euroa, mutta enpä tiedä. Voisin laittaa vaikka lottoon tuon.

Tässä minua on auttanut se, että säännöt ovat selkeät. Ei kepulikonsteja. Saan pelata maksimissaan 20 euroa viikossa. Sillä ei ole väliä mistä olen saanut rahat, vaan kyse on kaikesta hallussani olevasta rahasta. Myös jos kaveri antaisi vaikka rahaa pelaamiseen niin se on ihan sama asia.

Aion pitää näistä säännöistä kiinni.

Toinen asia on tuo juominen. Tällä viikolla olen juonut 4,5 annosta eli eilen kolme tuoppia terassilla kaverin kanssa. Tänään en juo enkä huomenna. Lauantaina on kaverin tuparit, joten siellä sitten maltilla. Tavoite 10 annosta viikossa luultavasti menee kuitenkin rikki, koska ajattelin vetää että huppu heiluu (vitsi vitsi). Ehkä se tämän viikon saldo menee jonnekin tuonne 15 pintaan. Ensi viikolla sitten vähemmän.

Pelaamisesta vielä. Hävittyjä rahoja ei saa takaisin. Myöskään niistä koettua pahaa oloa ei saa poistettua. AInoa suunta katsoa on eteenpäin. Itse en aio ryhtyä täyteen pelaamattomuuteen vaan yritän rohkeasti tätä kohtuupelaamista ensin kahdella kympillä viikossa jonka jälkeen voin harkita rajan laskemista esim. kymppiin.

Toivon taas kannustavia kommentteja! Hyvää pelaamatonta päivää kaikille ja tsemppiä kaikenlaisiin pelaamisen hallinnan ongelmiin ja muihin mieltä askarruttaviin asioihin!