[kyntöhärkä]

Kannattaa sitten mennä päiväkerrallaan ja katsoa mikä on itselle parasta. Vain itsensä takia näissä alkoholistiasioissa päätöksiä kannattaa tehdä jos tekee niitä toisten takia ei ne tahdo onnistua. Mutta jos huomaa että itselle on todella paras olla juomatta kun aiheuttaa niin paljon ongelmia juuri sille omalla itselle se on hyvä lähtökohta aloittaa ponnistelut. Myönnnän kyllä että alkoholiriippuvuudessa on tietty harmaa alue missä ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, alkoholista on jo harmeja mutta on kivojakin hetkiä ja niiden puntaroimisessa menee aikansa. Minulla se syveneminen kuitenki tapahtui tuosta vaiheesta noin vuoden kuluessa jonka jälkeen ei ollut epäilystäkään että harmeja tulee enemmän kuin hyötyjä jos juo. Harmien valikoima on myös ehtymätön, putket aiheuttavat jos jonkinlaisia ongelmia.
vaikka luulee olevansa suht fiksussa kunnossa sitä toheloi kaikenlaista ja ei pysty tekemään sovittuja asioita, eli kaikki epäonni on tarjolla kun sumeilla aivoilla operoi,
Ymmärrän tilanteesi ja toivon sinulle hyvää kesää ja mukavaa oloa, meidän kaikkien polut ovat onneksi erilaiset, se mikä tapahtuu yhdelle ei välttämättä tapahdu toiselle enkä tässä halua toitottaa että sinulle tulee käymään niin kuin minullekin, ei toki.

[andante]

Huomenta Tyräkki ja tervetuloa palstalle. Selasin ketjuasi myös Vähentäjien puolella saadakseni sinusta ja tilanteestasi kokonaiskuvan.
Ensinnäkin erittäin hyvä, että tulit tänne avautumaan ja jäsentelemään ajatuksiasi ja tuntojasi. Kaiken minkä voi pukea sanoiksi, voi myös ottaa käsittelyyn!
Huomaat ettet ole ongelmasi kanssa yksin. Meitä on monia ja moneen lähtöön. Eri taustalla, mutta yhdistävänä tekijänä alkoholiriippuvuus ja halu saada se hallintaan. Sekä se, että retkahdusvaara on yhtälailla niillä jotka ovat jo vuosikausia viettäneet alkoholivapaata elämää että ensiaskelia ottavilla. Näinollen en ole taipuvainen käyttämään termejä "ammattilaiset ja amatöörit" - tämä ilman kritiikkiä.
Painotat ulkopuolisen avun vaikeutta parisuhteesi takia. Tähän törmää joskus, joten kysyisin sinulta mikä siinä tökkii? Ja lisäkysymyksenä, oletko tosiaan varma siitä että välittömässä lähipiirissäsi elävillä ei ole käsitystä tilanteestasi? Suosittelisin avautumista siihen suuntaan. Omalla ajoituksellasi ja mitallasi.
Minua kiinnostaa myös, mikä oli tulos päivystyksessä käynnistäsi ja mistä päivystyksestä on kysymys? Kyntöhärkä - jonka näkemyksiin yhdyn suurelta osalta - totesi raitistumisen vaativan paljon työtä. Näin on. Elämäntavan muuttaminen on pitkä prosessi jonka ehdoton edellytys ja ensimmäinen askel on korkin sulkeminen. Itselläni ehdoton joko/tai- linja on jatkunut jo pitkään ja toimii " Kymppiä" tavoitellen. Sopivasti Juhannuksena tuli yhdeksäs raitis vuosi lasiin viinan sijasta ja on kannattanut. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että paljon syvemmältä lähdin enkä olisi selvinnyt ilman ulkopuolista apua.
Sinulle tsemppiä ja pysy pls. linjoilla.

[Tyräkki]

Kiitos kovasti pojjaat (jos olen oikein ymmärtänyt), että tuotitte ajateltavaa aamuun Täytyy noita vastauksia tässä vielä tavailla ja tarkastella tarkemminkin.

Elimistöni taisi eilen olla niin tyytyväinen palautuvasta normaalitilasta, että siksi tuntui niin ookoolta. Tänään näköjään taas ei-niin-vakaalta.

andante, vedin putkeni jälkeen siis kenties hieman sairaanhoidollisia mutkia suoriks, ja siis ihan fyysisen pahan olon ja yleisen tuskasuuden perusteella marssin paikallisen "kaupunginsairaalan" päivystykseen. Marssiminen toki ehkä vähän väärä verbi. Enivei, täällä pääsee jonottamalla hoitajan arvioon, eikä sellanen mua nuorempi sälli sitten käännyttäny mua poiskaan. "Sattuuhan tota" oli kommentti.

Lähinnä olo oli rytmihäiriöinen tai kenties haimatulehduksinen, näitä mä ainakin ehdottelin.

Noh, siitä sitten "osastolle", sydänfilmi, labroja. Lääkärikin oli mua nuorempi sälli ja ehkä hieman hämmentyny. Juttelin (mielestäni) tosi asiantuntevia, mutta valitin myös vainoharhoja niin että se pohti olisinko ihan juoppohulluutta saavuttamassa.

Koko keikka kesti pari tuntia, ulos beetasalpaajareseptin kanssa, kun syke oli korkee ja epätasanen. Labrat sen verran ok, että päästettiin pois. En ole epikriisiä vielä häpeissäni kehdannu käydä omakannasta lukemassa. Labratuloksia kävin vakoilemassa ja olihan siellä esmes GT korkeella.

Lääkäri ei ehtiny/huomannu/jaksanu edes kehottaa mua jatkossa raittiuteen. Eikö vaan hässäkässä kerenny, vai aatteliko että turha tolle on mitään enää edes sanoa. Hoitaja puhallutti jossain vaiheessa, mut olin nollilla jo sillon.

Tämän keikan kuittasin äijjälle migreeninä, jonka takia teen joskus samanmoisia. Siinäpäs se suurin syy sitten jo tulikin, miksen uskalla sille asiasta avautua. Olen valehdellu liikaa ja liian monta kertaa. Toki se tietää että mä juon, joskus jopa sen viinoja. Mutta ei niitä määriä, varsinkaan loiventamisten määriä. Se jopa saattaa kuvitella, että olen vihdoin oppinut olemaan, kun nykyään hyvin harvoin esmes missään kinkereissä vedän övereitä, jota mulla nuorempana ja vielä suhteemme alkuaikoina oli tapana tehdä.

Sillä on itellään oikein tervehenkinen alkoholisuhde ja se on vakaasti sitä mieltä, että juominen ja sen hallitseminen on ihan vaan itsekurikysymys.

Noh, en mäkään tänään juo.

[pelit poikki]

Jotenkin ymmärrän hyvin tuon juomisesi salailun mieheltäsi. Sitä yritin itsekin tehdä ensimmäisen ja nykyisen pitkän suhteeni alkuun.Se on ihan luonnollista ettei ala esitellä että minä se on kova juomaan, liiankin kova ja se on ongelmakin minulle ja taaskin join viikon.
Kyllä molemmissa tapauksissa se sitten tuli väkisin esille ei sitä pystynyt kovin kauaa salaamaan vaikka halusikin.
Sitten kun se paljastuu sen kanssa on sitten elettävä, toinen tietää että on suhteessa ihmisen kanssa joka voi koska tahansa romahtaa juomaan, eihän se niin hyvältä tunnu kummastakaan.
Vaikka tämä on varmaan vastoin kaikkien esimerkillisten lopettajien mileipidettä en kehoita sinua rientämään kertomaan puolisollesi tuosta alkoholiongelmastasi, mene mieluummin A-klinikalle kyllä puoliso sen kerkiää huomaamaan myöhemminkin jos juominen ei pysy jatkossa hanskassa.

[Tyräkki]

Se on ihan luonnollista ettei ala esitellä että minä se on kova juomaan, liiankin kova ja se on ongelmakin minulle ja taaskin join viikon.

Pitäisin tota oikein hauskasti sanottuna toisessa tilanteessa. Nytkin täytyy myöntää että vähän

Tietty mä lapsellisuuksissani ajattelen, että koska mä nyt tällä kertaa onnistun ja ihanasti raitistun, ei mun kannata eikä tartte kertoo mittään.

Ehkä luikin salaa A-klinikalle jossain välissä.

[Sorb]

Moi vielä sun omaankin ketjuun.
Minusta sun kannattaia ottaa asia puolisosi kanssa esille.
Perustan tämän omakohtaiseen kokemukseen. Oma puolisoni on ollut suuri apu ja voimavara omassa kamppailussani.
Vaikka en ole onnistunut vielä raitistumaan niin monta kertaa on juominen jäänyt puolison tuen ja tsemppauksen ansiosta.
Kirjoittelin aiemmin asiasta pidemminkin, mutta viesti on näköjään kadonnut jonnekin.
Ja moi myös Andanttelandiaan. Omassa kanppailussani on monet kalliit neuvot tulleet juuri Andantelta, joista on minulle ollut paljon apua.
Muille asian kertomisessa olisin varovainen. Leima tulee otsaan nopeasti ja siitä on vaikea päästä eroon

[Tyräkki]

Mä olen Sorb oikein kahden ketjun nainen
Vähennän lopettamista ja lopetan vähentämistä, eiku..

Mutta joo, mun täytyy nyt hieman haistella ilmaa himassa. Tähän asti puoliskon asenne alkoholismiin ihan ylipäätänsä on ollu aika passiivis-aggressiivinen. Se pitää sitä ihan pelkkänä itsehillintäkysymyksenä.

Toisaalta mun elämäntilanne on viime aikoina ollu aikuisten oikeesti erityisen stressaava, joten se vois mennä läpi laukasevana tekijänä holtittomalle dokaamiselle, joka siis olis vaan tällästä kertaluontosta ja ohimenevää.. [Oikeesti tiedostan että prosessi on ollu paljon pidempi ja tää nyt vaan tällänen jäävuoren huippu.]

[kyntöhärkä]

Monesti puoliso vaistoaa tilanteen jos kaikki ei ole kunnossa. Kissan nostaminen pöydälle voisi auttaa siinä että sen jälkeen hänelle ei tarvitsisi perustella miksi en juo sitä saunakaljaa. Toisaalta se merkitsee myös sitä että olet myöntänyt olevasi ongelmissa ja ihmiset jotka tietävät esim. puolisosi pitää sitä sen jälkeen itsestään selvänä, että alkoholi ei ole hyväksi sinulle ja et voi juoda. Jos itse et ole vielä tullut samaan lopputulokseen ettet halua enää juoda voi olla että siitä syntyy ristiriitojakin helposti. Parasta tietysti olisi jos olisit varma että se juominen on nyt tässä ja lähden eteenpäin tavoitteena raitiselämä, silloin sillä ei ole kovin paljon merkitystä ketkä mitäkin puhuvat tai ajattelevat, koska jos aikoo elää raittiina se on sekä itselle että muille paras ratkaisu ja sitä päätöstä ei tule katumaan. Elämässä raittiina on paljon hohtoa mitä ei saa kun on sekaisin viinan kanssa milloin humalassa milloin hirveässä krapulassa, rahanpuutteessa ja kovassa morkkiksessa mikä taitaa olla monesti ikävin asia juomisen jälkeen.
Muuten kyllä lapsellisestikin ajatellen voi raitistua, raitistuminenhan ei tarvitse muuta kun ei ota sitä ensimmäistä ryyppyä. Onhan se toki paljon helpompaa jos saa tukea muiltakin siihen,

[Sorb]

Kyntöhärkä on tässä mielestäni täysin asian ytimessä. Erittäin hyvin kiteytetty.

[Tyräkki]

Mä taisin mieheltä tossa joskus juhannuksen jälkeen darroissani kysyäkin, että pitäiskö mun sen mielestä lopettaa dokaaminen kokonaan. Tää oli siis sitä vaihetta kun olin juonu ehkä kaks päivää (ja ollu niistä ekana oikein saamarin hauskana ja ilosena, muutaman tunnin nyt ainaki).

Sepäs siihen sanos siihen jotain sen suuntasta, että ei, kun saan viinasta niin paljon iloa. Ja toi ei ollu vittuilua.

Että niin pihalla meillä ollaan.

Toisaalta se ei myöskään ollu huomannu, että olin täysin nollilla sen neljä viikkoa, ennenku kerroin asiasta erikseen joskus kolmannen viikonlopun jälkeen.

Voi luoja mikä suo.

[Vilma1966]

Osaan jonkin verran samaistua Tyräkkiin. Minäkään en halua kertoa miehelleni siitä, että haen apua alkoholin käytön hillitsemiseen. Minä siis vielä toistaiseksi sinnittelen vähentäjien puolella.

Mieheni on sitä mieltä, että minun pitäisi silloin tällöin vähentää. Eli haluaisi, että satunnaiset ylilyönnit jäisi pois. Mutta en usko, että hän haluaa minun lopettavan kokonaan koska pelkäisi mitä se tarkoittaisi hänen omalle alkon käytölleen. Käyttää itse todella reilusti ja täysin avoimesti. Jotenkin kuitenkin luulen, että hän EI ole samalla tavalla nalkissa kuin minä. Hän ei varmaankaan voi kuvitella olevansa ilman viinaa täysin ja tipaton viikonloppukin on jo harvinaisuus, mutta hän voi helposti olla arkipäivät ilman. Tai ainakin vaikuttaa helpolta ulko päin katsottuna.

Kävin viime syksynä ja talvella jonkin aikaa terapeutilla enkä kertonut miehelleni. En mitenkään valehdellut, mutta en vaan sanonut missä aikaani vietin. Meillä on täysin tavallista, että minä tulen kotiin vasta seiskan aikaan illalla niin siihen oli helppo ympätä terapeutti kerran viikossa jumpan sijaan.
En ole myöskään hänelle kertonut, että harkitsen lääkehoitoa ja uutta terapiaa. En hetkeäkään pelkää, että hän jättäisi minut vaan enemmän ehkä jonkin sortin halveksuntaa / ihmetystä. Hänen mielestään asia on vaan niin yksinkertainen, että jos viina on ongelma niin sitten sitä ei juoda. Että ei siihen mitään auta jonkun terapeutin kanssa juttelu mitään. Perinteinen suomalainen jannu joka ei voisi kuvitellakaan juttelevansa ongelmista jollekin vieraalle.

Itse koen, että minulle on helpompaa puhua asiasta sitten kun a) olen oppinut hallitsemaan alkon käyttöä tai b) olen siinä tilanteessa, että on aivan pakko lopettaa kokonaan.

Mutta Tyräkille neuvoksi, jos et halua kertoa niin älä valehtele ettei tule huonoa omaa tuntoa, mutta hoida hoidossa käyminen jonkin muun tekemisen lomassa. Tuskin hän sinua vahtii niin tarkkaa? Kuitenki jos tarvitset tukea niin älä anna minkään seistä sen tiellä. Mieti mikä pitkällä aikavälillä on tärkeintä. Kyllä se suhde voi siihenkin kaatua, että homma lähtee entistä enemmän käsistä ja puolisosi onkin yhtäkkiä sitä mieltä että ei siedä sitä ollenkaan.

Eli ei siis mitään järkevää neuvoa vaikka niin kuvittelin kun aloin kirjoittamaan

[kyntöhärkä]

Tuo on totta että me ihmiset olemme todella erilaisia ja ajattelemme asioista niin eri tavalla. Toiselle alkoholin aiheuttamia tuskatiloja ei tule ollenkaan. Voi lopettaa ja aloittaa miten huvittaa, meille toisille lopettaminen on tuskallista puuhaa kaikkine vieroitusoireineen jo yhden illan juomisesta. Onhan se kiva olla tuollaisella päällä varustettu kuin Vilma 1966 tuo miehesi on. Olen tietyssä mielessä kateellinen tuollaisille ihmisille heille ei todellakaan tule muita ongelmia tuosta viinankäytöstä kuin siitä johtuvat elimelliset sairaudet kun sitä aikansa ryystää. Mutta toisaalta meillä on sellaista herkkyyttä että sen kautta voimme ehkä jossain vaiheessa nauttia enemmän elämästämme kuin nuo kovapäisemmät ihmiset.

[Kuusipuu]

Heippa tähän ketjuun! Tuohon puolisoasiaan ei minullakaan ole mitään ainoaa oikeaa ratkaisua tarjolla, mutta itsellenihän kävi niin, että marraskuun alussa tein tämän oman juomattomuuspäätökseni, ja sanoin puolisolle kyllä melko saman tien, että mulle on sitten turha ostaa tai tarjota. Sen verran kovat mulla oli piipussa jo siinä vaiheessa, että hiljaa mielessäni ajattelin, että tämä raittius on mulle nyt aika tavalla tärkeintä, eli jos joku - oli se sitten puoliso tai joku muu - yrittää mua houkutella juomaan, niin se henkilö ei sitten voi kuulua mun elämääni. No, sellaista tilannetta ei nyt ole tullut vastaan. Sen sijaan puoliso vuodenvaihteen tienoilla itsekin päätti jättää alkoholin joksikin aikaa pois, ja se jatkuu edelleen. En mitenkään häntä tähän painostanut tai houkutellut. Muutaman kerran on puhunut, että ehkäpä tässä voisi jotain maistaa taas. Olen sanonut, että se on hänen asiansa, mutta mä en aio ottaa. Hänellekin juoma on kyllä maistunut, mutta käsittääkseni se ei ole saanut kuitenkaan hänestä sellaista otetta kuin minusta. Omaa raitistumistani asia on kyllä tukenut. Hän tuntuu kunnioittavan päätöstäni olla juomatta, vaikka edelleenkin saattaa sanoa, että "ethän sä kuitenkaan mikään alkoholisti ole, että siinä mielessähän sun on helppo olla juomatta". Jaaha

[Tyräkki]

Kiitos taas kaikil keskusteluun osallistuneille! Enpä arvannu kuinka paljon krapulainen tuskanulvonta täälä voisi mun mielenterveyttä edistää. Ehkä pitemmän päälle jopa fyysistä terveyttä.

Mulla on selkeesti plussia ja miinuksia tossa äijjässä. Sitä ei varmasti haittaa pätkääkään mun raitistelu, eikä se tule saattamaan mua sen suurempiin kiusauksiin, kuin muutama erikoisolut jääkaapissa. [Nimimerkillä mistä hemmetistä mä nyt hommaan uuden tuollaisen..] Mutta saattaa se kyllä mut tän "taipumuksen" takia pistää pellolle.

Vilma1966, olen ainakin onnistunut juomaan paljon ihan salaa, joten varmasti onnistuisin käymään salaa myös esmes A-Klinikalla Vähän käy kateeks noita, keille dokausasiat on ainakin mukamas aivan helppoja ja yksinkertasia.

Kuusipuu, jos mun raitistelut etenee suunnitelmien mukaan, kohtaan suuret haasteet vasta elokuun alussa, kun lähdetään porukalla lomalle. Viikko viinii/kaljaa/drinkkii. Kaikki juo, jos nyt ei satu sitä ennen raskautumaan. Jos ite sillon nollailen, tullaan mulle sanoon noin kymmenesti päivässä että miksen mä muka ota, ollaan hei lomal, mitä ongelmii mul muka on. Ja matkaporukka on tuntenu mut jo enimmäkseen koko kakstuhattaluvun. Jaaha

[Tyräkki]

Korkki kiinni ja kotona kivaa.

Näin kun tää etenis, niin mikäs tässä sitten oliskaan.