[recklessroad]

Salailusta vielä: En mäkään pystyisi salailemaan enää vakavassa suhteessa. Olen tehnyt nyk. suhteen aikana useamman kerran päihteiden parissa asioita joista puoliso ei todellakaan tykkää, päätin silti olla rehellinen ja kertoa suoraan kaikilla kerroilla. Vähän valitusta sain(syynä lähinnä huoli mun terveydestä), joka oli todennäköisesti huomattavasti pienempi seuraus kuin mahdollisesti myöhemmin korviin kantautuva tieto josta lähtisi varmasti ilmiriita ja luottamuksen meneminen. Ei kumppani ole mikään äiti jolle pitää vastata mahdollisimman selvällä äänellä puhelimeen ja peitellä esim. laskuja.

Mulla on tosiaan melko reippaanlaatuinen alkoholiongelma, josta pyrin kertomaan jo alkuvaiheessa. Jos juttu meneekin vakavammaksi, on ikävää yllättää toinen jatkuvalla tuurijuopottelulla.

[jms89]

Ei sitä varmaan mitään oikeasti suurta päihdeongelmaa voisikaan kumppanilta salata. Itse olen ainakin saanut kuulla, että jos tosiaan yritän piilossa juoda, siis kaadella limpparin sekaa viinaa, niin pidän vaan häntä tyhmänä koska huomaa se nyt kuitenkin kun humallun. Samoin olisi jonkun käyttäytymistä muuttavan aineen kanssa. Turha siinä olisi selitellä kun toinen kyllä näkee, ettei käyttäydy normaalisti tai ole normaali.

Minun "käyttö" on sellaista, että se hujahtaa hetkeksi päähän (ei siis viina) mutta ei minusta voi sen jälkeen sanoa, että olisin jotain tehnyt. Se ei ole sellaista käyttöä eikä sellainen aine (ainakin jos tajuaa missä on kohtuu). Joskus aikoinaan vuosia sitten sain kuulla, että jos jatkan niin suhde loppuu. Siksi en todellakaan siitä lähde avautumaan, että se on alkanut satunnaisesti taas uudestaan. Teen mielestäni sillä turhaa hallaa. Aiemmin kyseessä kuitenkin oli vakavampi luontoinen käyttö kun se oli jatkuvaa.
Jos asiat karkaisi käsistä ja haluaisin tyyliin kovastikin päihteillä, niin en olisi oikean henkilön kanssa edes. Ei silloin tämä suhde olisi mahdollinen.

Mielestäni jos kovastikin käyttää, niin kyllä siihen sellaisen kumppanin tarvitsee, joka on vähintäänkin yhtä päihdemyönteinen ja ellei jopa käyttäisi itse. Samoin ystäväpiiri, en voisi kuvitella, että puhuttaisiin edes käytöstä jos joukossa olisi sellaisia tyyppejä, jotka tuomitsisi asian. Kyllä siihen tarvitsee ympärille kavereita, jotka ei näe asiassa ongelmaa, käytti itse tai ei.
Mutta nappi sinne, nappi tänne, ei kaikille sitä tarvitse kertoa.

[Winston-84]

Mitäs porukan rakkauselämään kuuluu? Jos ei omaan, niin naapureiden?

[1970]

Yhden naapuripariskunnan onnen taisi viedä viikon takainen kyttien tekemä kotietsintä,
kun ei sieltä nyt kuulu sitä narkkiriitelyä, joka oli sellasta tasasta ja hidasta jauhamista.
Pahoin pelkään, että heidän kamarakkautensa on säröillyt ja virkavalta tuli sen rikkomaan.

Eihän suomalaiset silleen näytä rakastavan, kuten latinot ja etelä-euroopplaaiset.
Ihan varmasti en osaa suomalaisista pysty lukemaan suoraan niiden naamasta, että onko se jarmo tai jaana
nyt rakastunut, rakastellut vai tapellut ja murjottaa vai saanut äsken ison 90 millin lottovoiton vai potkut töistä.

[Winston-84]

Uppistakeikkaa.

Mitäs porukan rakkauselämään kuuluu vai kuuluuko mitään? Onko ilmassa vastarakastumisen huumaa vai kentien sydänsuruja? Oliko kesäheiloja kierroksessa ja jaksaako sellainen rakkaus kestää vielä, kun syksy alkaa tehdä tuloaan?

Mulla ei ole aiheesta mitään kummempaa raportoitavaa, eli sama vanha parisuhteeni jatkuu edelleen ja saa jatkuakin, kunnes kuolema erottaa, jos se minusta kiinni on. Eipä tässä enää mitään uutuuden viehätystä ole, mutta en todellakaan valita <3.

[Takapöydän vävyehdokas]

Kerrankin voi sanoa, että oikein hyvää. Minulla on suht tuore avopuoliso ja saamme lapsen ensi vuoden puolella. Tarkoituksena olisi nyt myydä tämä minun kämppäni ja etsiä suurempi.

Aivan mahtavalta tuntuu

[Pööpää (poistunut käyttäjä)]

^Lucky, lucky you.. :) !!!

Eiku oikeesti, periaatteeni -heh, semmosiakin löytyy, kun hakemalla hakee - on, että tasan ei käy onnen lahjat (eikä ne oikeast mittää pelkkää onnea ole, pöh, jos jollain o jottai mitä mullei ole). Jess .

Rakkautta on kyllä: ei vain suhdetta tai semmoista: ystävät, lähiomaiset (vaik joskus käyvät hermoille...), vaikka. Mä en kauhiast jaksa ettiä, onhan nuita tarjokkaita, mut kyl se jokin mikäliekipinä tai vodevö pitää olla. Ei mua kiinnosta laskelmoida hyötyjä tms. Sillon kun olen ihastunut, kyl se on ollut selvää alusta saakka -ainakin kaikille ympärillä, heh.
Kyl mää niin äärimmäinen olen tunteissani, ettei aivan kaikki sitä jaksa... Emmä siitä enää muutu.
Kamut o kyl sanoneet, että mene ja ota, ei se sult ny paljon vaatis. Enämpi on tämä räiskyvä luonteeni siis, jota ei kaikki jaksa. Tai epävarmuus, tukeutuvuus, päättämättömyys pöh. No niitä voi kuitata myös sarkasmil ja mustal huumorilla, heh. Ehkei niin paljon ulkoiset asiat. Emmä ny mikkää missi ole ikänä ollut, mut en kyl hirviökään

Jeps, ihanaa ku teil o viä lapsikin tulos. Vilpitön onnitteluni

[Winston-84]

^^ Onnittelut perheenlisäyksestä .

[jms89]

Eipä ole kovin kummoisia tapahtunut täälläkään päässä. On tosin välissä käyty rakentavia keskusteluita ja tuntuu, että se teki oikein hyvää. Odottelen edelleen rinkulaa sormeen mutta tuntuu, että just kun on mennyt pitempään hyvin niin jotenkin mokaan ja sysään sitä mahdollista "rengastamista" vaan taas kauemmas. Tuntuu todella kiusaavalta vaan odottaa, että milloin toiselle olisi sopiva hetki, kun itse olisin voinut mennä kihloihin jo vuosi sitten... Kun en oikein tiedä mistä se on hänellä kiinni. Se kuulostaa olevan isoin ongelma, että olen ostanut oman sormukseni jo valmiiksi, ettei se jää siitä kiinni, että toinen on pihi paska. Mutta tosiaan siis hänelle tuntuu olevan kamala ongelma, että hän joutuu ostamaan itselleen sormuksen eikä minulle. Hänestä tuntuu typerältä mennä ostamaan itselleen sormusta. Enkä ymmärrä miten se voi olla niin iso ongelma.
Mutta tätä siis odotellessa....

[Polly]

Mä taas kuulun niihin säälittäviin päihteilijöiden kanssa työtä tekeviin, jotka menee ja rakastuu asiakkaaseensa ja raahaa sen kotiinsa. Ja mikä parasta, on mua vielä 15 vuotta nuorempi. Naurattaisi itseänikin, jos ei itkettäisi.
Suurin kysymys mun päässäni on, että voiko aivonsa jo esiteininä impannut ihminen edes oikeasti rakastaa? Ei se musta mitään hyödy, rahaa en anna, pelkkää silitystä ja lempeä. Mutta koita sitten siinä ymmärtää ja rakastaa toista, kun et edes tiedä, onko se oikeasti se ihanan lempeä ja hellä ihminen, vai se julma ja jääkylmä.
Ja toinen suuri kysymys on, miksi mä sen kanssa olen, helpommallakin pääsisin. Kaipa mä haluan itseäni kiduttaa nyt sitten oikein kunnolla, kun tähänkin tyhmyyteen lähdin. Tai sitten vaan rakastan. Pitäs kyllä heivata koko pikkupoika ulos mun elämästäni, mutta sittenhän se tappaa itsensä tai ainakin narkkaa itsensä hengiltä ja hakkaa kaikki ja rikkoo paikat ja vihaa itseään, ja mitähän muuta litanioita vielä saan aina kuulla, kun asian otan esille, heh heh.
Rakkaus on ihanaa, joopa joo.

[1970]

Tämä on vasta eka tai ehkä toka viestini tänän vuonna päälle kahdenkymmenentuhannenjaneljänsadan mesitsin,
joten plinkkikoukkuni on varmaankin pikkuhiljaa taittumassa ja laukeemassa, kuten itsekin melkein päivittäin.

Lainatakseni Chris Steinia, joka oli Blondien kitaristi ja häneltä kysyttiin aikanaan,
että miltä tuntuu olla kimpassa Debbie Harryn kaa ja vastaus oli, että
"I couldn´t be happier !"

En oo tainnut näin hyvää pätkää elämässäni vielä viettänytkään ja miten tämän kaiken hyvän oikein kestääkään... ja ainakaan se kaatopaikalla dokaaminen vuosikaupalla ei ollut tän kaltaista hurmosta. Se komerossa pelkääminen ja keltsussa vapiseminen ei tiettävästi täyttänyt romanttista mittaa, josta tehdään kauniita tauluja, upeita runoja ja tyylikkäitä jatkokertomuksia. Tai kun pelkäsi hiirenä muita ihmisiä ja vihasi itteensä tai kun veti todella kauan onnellisuuspillereitä ja luuli, että kemiallinen bentsotus on se meikän ihanne- ja normaalitila etenkin silloin pohjasaastevuosina JA vähättelyaikoina 1995 - 2013 ! Joo, sano.

Ja joo, oon ihan itse luonut näinä vuosina ja omasta päästäni ja selvissä vesissä tämän skribausstailini,
joka on slurpailevan skräbäistä skroblailua jo vuodesta 1970 kevään härän perseestä.

Iloitsen tänään pelottomien vakkareiden totaalisesta ylivallasta ketjuissa ja perinteisestä viestiliikenteestä Lopettamossa ja Saunaamossa ja superkeijouden vääjäämättömästä häviöstä ja sen nolouden suuresta määrästä niin netissä ja livenä,
kuin aivan kaikkialla maailmassa. Trumpettihousun ja Putlerin joukot vielä kerran kukistuvat ja katoavat kartalta.

Positiivista tänään on moni asia kohdallani. Koirani on mestoilla myös 2019 ja hyväkuntoisena jaksaa edelleen jopa yli neljää tuntia päivässä dallailla kanssamme. Olen tutustunut pienen ihmisen pieneen osaan elämässä ja kolunnut iltaisin leikkikenttiä.
Ne on "hieman" muuttuneet sitten 70-luvun ankeiden semi-ihmisten leirityskentistä, jotka muistuttivat koirankoulutusratoja
ja olivat kekkoslovakian ja ev.lutin luvatussa maassa sitä ihteään ja syvintä yya-meininkistä menneen maailman menninkäistä
ja metameriittiä. Tollasen alle kouluikäisen lapsen maailma on myös muuttunut sitten viime vuosituhannen.

Meitzin mukavat duunit jatkuvat miltei kesän loppuun asti ja olen kaikin puolin kondiksessa ja elämä maistuu ilman lisäaineita. No, mitä nyt vasen polovi vähän vikuroi villistä tanssi- ja futisvuosista. Mut en tosiaankaan käytä mitään, nähdäkseni. Paitti tåki venäläistä hevosmyrkkyä, jolla kivuliaat nivelet voiteloituvat ja taipuvat kuin sulanut vaha yön kiimaimpina hetkinä. Ja vaikka kirjoitukseni huononevat entisestään, olen nykyään paljon onnellisempi. Vaikka olen suuri mouho lopun ikääni, en ole niin yksinäinen
kuin olin ennen ammåin. Yksin hengaamiseen ja yksinolemiseen voi silti varata aikaa, vaikka onkin alkanut olemaan silleen.

Onni on tuuria, mitä tulee suhteen mahdollistavaan kohtaamiseen ja toiseen ihmiseen ja kauniin polun tai väylän tai reitin tai tien luomiseen. Suuri säkä tai mahoton munkki tai posketon tuuri ei vähennä sen ihmisen hienoutta ja tunteen mahtavuutta ja
kaikkea mitä rakkauteen kuuluukaan, hyvin paljon asioita itseasiassa kuultunanähtynä ja toisen osapuolen intohimoista opiskelua.

Opin fiksulta naiseltani koko ajan ja mullakin on vaikka huru mycket annettavaa. Tältä se varmaan tuntuukin se hyvä suhde ja
kun on sellasen kanssa, jolla on itsetunto ja luonteen osaset tasapainossa. Kuvitteellisista muumeista ois varmaan
ylitarjontaa laaksossa, jos asian niin vois esittää.

Kevät ja kesä on jo aivan tuossa kädenmitan päässä ja voin jo kuvitella huljuuttavani päähineistä vapaata kuontaloani tuulen pyörteissä ja uittavani koiraani taas koskessa. Ihmisistä suurin osa on tuolloin kuoriutunut munankuoresta, jonne ovat parhaillaan ahtautuneena suojatuin sanoin ja tunneliivein petoneissaan ja riitelevät kypärä päässä somessa merkityksettömistä asioista, jotka eivät edes mitenkään ja lopulta kosketa heitä. Katson supernaiseni kanssa päätäpuistellen näitä keijoja ja niiden touhuja ja en tunnista lajia ollenkaan omakseni. Kehitykseen kuuluu muuttaa itse asioita, eikä jäädä venaamaan, että jotain ehkä tapahtuu.

Leuto ja toiveita nostattava ilmastonmuutosilmavirta kulkeutuu luoteesta parisuhteeseeni ja kohtaa böönani lämpimän luonteen ja tämä kaikki kesäinen tohina ja kärpäset ja korvamadon kohina ja koirapunkitkin niittaa meikän menneet päihdevuosikymmenet unholaan. Poimimme aidon ja luonnon kyhäämän varsin rehevän kukkakimpun valkoiselta, lempeenlehtien täyttämältä niityltä,
jolla härät ja hevoset käyskentelevät rennosti vailla huolia. Tosimiehet ja tosinaiset kuulemma kattelee, kun hevoset paskantaa ja
naivat niin että aitaa ja varsaa kaatuu. Sitä pitää siis kokeilla, mutta eläimet bylsikööt toisiaan.

Seuraavassa hetkessä juoksemme nakuna naiseni kanssa kilpaa auringonnousuun tai -laskuun, ei sen ole niin väliä kumpaan kuvaan saavutaan. Sekundaattori jää usein laittamati päälle. Vilppilähtöä ei katsota pahalla, mutta douppia ei käytetä ollenkaan. On niin paljon, mitä voi harrastaa, kun olosuhteet ja lajitoveri ja lajivalinnat ovat oikeita. Voi kohottautua täyteen mittaansa, käydä pinnalta syvyyksiin ja kastautua läpeensä ja sitten aivastaa koko punanuttuisen ja ykssilmäisen naaman mitalta pitkin pehmeää perhosrantaista ja munaa hivelevää kaislikkoa. Rankoilta rasitusvammoilta ei intohimon harrastamisessa voi välttyä ja
roppa kokee osumia ja mustelmat voivat olla pitkäaikaisia. Kuumalla katolla kävelystä tulleet rakot jaloissa
paranevat suudelmin ja rohtuneet huulet löytävät hellämielisen ja ymmärtäväisen kumppanin.

Ilkeydet ja rumuudet katoavat yhteiseltä näytöltämme iäksi tai ainakaan ne eivät meitä tavoita ja länsisuomalaisessa ihmisvilinässä kulkeutuvat kaunosielumme eheytyvät ja täyttymys kohtaa autuudessa, sillä jäähykellarissa pidetty villielukka pääsee viimein paljaallaan peittopainimaan ja koen pääseväni jälleen vaaksan verran lähemmäksi Elämää.

Nokkosihottumat taipeissa ja genitaaleissa kiljuvat tehdasrasvaa osakseen, mutta paratiisimme kuulas ja
rämeen halki juokseva jokipuron vesi käy voitehesta, jolla lähtee myös univajeiset hourupuheet juomalla ja
alajuoksulla naimme kuin raivopäiset kirput ja heittäydymme kalliolle röhnöttämään kuin köyhän talon luteet.
Vain öiset matkijalinnut peittävät kuorsaukseni haliwuudefektit ja aamut saapuvat kuulaana ilman tavisten hysteriaa.

Raukeissa jälkifiilareissa höpötän levottomia ja kohtaan viereltäni myötämielistä henkeä.
Aikamme lojuttua pientareella manselaisesti määkivä lammaslauma tulee mummokoirani
kanssa nuolemaan hikistä ja paratiisille tuoksuvaa ihoamme. Karheiden ja kutittavien
vetojen ja naurunkimakoiden jälkeen siirryn totuttuun tapaan taas tuttuun ja ihanaan
tulivaunuiseen satulaan ja karautan kuin tavarajuna lemmen vuoristoon jodlaaamaan.

Matkalla saatan pyyhkiä hikeä ja vaivun samaan rytmiin kuin ohitseni kulkevien työmatkalaisten
jalkojen töminät ja en herääkään tästä tilasta karseaan rapulaan, vaan tää on nykyään
mun elämää ja arkinen tiistai -> ja mentiin beiben kaa tänään kihloihin !

U2 - Party Girl (Los Angeles 1987) =>
https://youtu.be/-ZJNrf6NGt0
oops, it´s the wife !

I know a girl, a girl called Party
Party girl
I know she wants more than a party
Party girl
And she won't tell me her name
Oh no, not me
I know a boy, a boy called Trash
Trash Can
I know he does all that he can
Wham-Bam
And she won't tell me his name
Oh no, not me
When I was three, I thought the world revolved around me, I was wrong
And so I sing along
And if you dance, then dance with me
I know a girl, a girl called Party
Party girl
I know she wants more than a party
Party girl
I know a boy, a boy called Trampoline
You know what I mean
I think I know what he wants
I think I know what he wants
I think I know what you want
I think I know what you want
I think I know what you want
I think I know what you want
I think I know what he wants

JEE ! =>

[Winston-84]

^ Onnea, onnea, onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa <3 . En tiedä, haaveiletko noista armaasi kanssa, mutta muistan jonkun joskus lausuneen tuollaisen höpsön onnittelusäkeen.

[1970]

^ Kiitos, kiitos, kiitos ja ihan kiva loru ja toivotussähke !

[Winston-84]

Uppistakeikkaa, kun olen ollut havaitsevinani, että foorumilla on rakkautta ilmassa ja onhan tämä yksi maailman tärkeimpiä aiheita joka tapauksessa. Itselläni ei mitään uutta ja kummempaa raportoitavaa ole, mutta hyvin tuo rakkauteni voi ja tuntuu itseasiassa tässä parisuhteessa vanhetessaan vain paranevan. Mikäpä sen hienompaa .

[1970]

^ Ei kerrassaan mikään ! ja kemiallinen sotku ainakaan ja vaikka uudestakin suhteesta tulee vanha, siis toivottavasti.