[Hintriikka]

luoja kun olen väsynyt. aivan kuollut.
taustoitus: lapsuudenrakkauden kanssa naimisissa yli 20 vuotta. lapsia, joista pari vielä alle täysi-ikäistä.
minun rohkea, upea, komea mieheni, joka on aina onnistunut kaikessa.
ja minä olen kuin taivaan lahjana saanut olla mukana tässä kaikessa mammonassa: ok-talo, mökit, autot. paljon seksiä ja huikeiden fantasioiden toteuttamista. jne.
kaikki on NIIN hyvin, että voisimme vaikka naisten- tai sisustuslehteen lähteä malliksi. ihana perhe!

en kai täällä olisi, jos...

mieheni joi jo tavatessamme, mutta niin joi isänikin. hän ei ollut ongelma. mieheni juominen on.
mies tuo perheeseen rahat (käyn minäkin töissä, olen aina käynyt, mutta saan n 1/4 palkkaa, mitä mieheni. teen kyllä 8 h päiviä, mutta tämä ala on vain niin alipalkattu), joten
- juon, koska MINULLA on kaikki taloudellinen vastuu
- juon, koska yrityselämä on niin vaativaa eli raskas työ, raskaat huvit
- juon, koska MINUN täytyy rentoutua
- juon, koska MINULLA on siihen varaa
- juon, koska...

ehkä joku tietää, mitä on istua kolmekymppisenä yksin la iltana? vaikka edessä olisi lasi viiniä, se ei mene kurkusta alas. mies on sammunut sohvalle saunan jälkeen kylpytakki auki. nousen ja peittelen miehen, koska lapset ovat vielä hetken hereillä ja touhuavat ympärillä. tönin miestä, mutta hän ei ole ns. heräteltävissä. menen yksin vuoteeseen, kun olen suukotellut saunapuhtaat rakkautemme hedelmät sänkyihinsä.

kolmevitosena naisten saunailtaan menossa. mietin, laitanko hajuvettä vai en. mies on juonut monena iltana ja pinna on tiukalla. hän vahtii vihaisena valmistautumistani. lopulta päätän ottaa hajuveden mukaan ja laittaa sitä matkalla, ettei tule sanomista. kyselen, hoitaahan hän varmasti lapset nukkumaan parin tunnin päästä. lupaa.
soitan illan aikana jokusen kerran; kuuntelen aina enemmän ja enemmän sammaltavaa ääntä. se ei haittaa, kunhan saan selvyyden, että lapset nukkuvat.
tulen saunaillasta ja seksi on liian rajua; olenhan ollut ties missä (tuttujen naisten kanssa iltaa viettämässä siskoni kotona).

nelikymppisenä työpaikan juhlat. mies ei uskalla enää liikkua ihmisten ilmoilla selvinpäin. rohkaisuryyppyjä ottaneena tulee tilaisuuteen, jossa kaikki ovat selvänä. kutistun häpeästä rusinan kokoiseksi. mies puhuu hieman liian kovalla äänellä hieman liian tahdittomasti. nyin häntä hihasta, mutta emme pääse samalle aaltopituudelle. käytän illan hänen vakoiluun, ettei katastrofia tapahdu ja olen umpiväsynyt, mutta onnellinen, kun lopulta olemme kotona. turvassa. tai no ei ihan... mutta onneksi lapset nukkuvat eivätkä kuule.

nelivitosena... tai, miksi tätä jatkaisin? sabluuna lienee selvä. näiden vuosien välissä tsiljoona muuta tapausta: itkua, raivoa, pettämistä (mutta koska oli humalassa, sitä ei kuulemma lasketa?), häpeää. ja tottakai: iloa, onnea, hauskuutta, ylpeyttä menestyvästä miehestä, perheyden huumaa (me kaikki yhdessä, jes!)


mitä merkitsee materia mielenterveyteen verrattuna? ei kananpaskan vertaa. mitä merkitsevät kulissit mielenterveyden rinnalla? paljon. valitettavan paljon.
MINUN piti onnistua. MEIDÄN piti onnistua. me olimme niitä upeita, rakastuneita jo alle parikymppisinä toisiinsa kiinni kasvaneita. olimme se pari, joiden häitä juhlittiin näyttävästi: minä olin prinsessa. lupasin seurakunnan ja sukuni edessä rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. ikää tosin vasta huikeat 22 vuotta ja miehellä pari vuotta enemmän. mutta lupasin. enkö minä edes siinä onnistu? enkö minä jumalauta saa pidettyä tätä showta pystyssä edes yhtä ihmisikää?!?! mihin minä sitten pystyn?
en mihinkään.

nyt takana viikon juomaputki. mikä ei kuulemma ole juomaputki, koska minulla on kuulemma tapana sekoittaa ja vääristellä asioita. sotkea.
hän on kuulemma vain kärsinyt päänsärystä. lama on kova ja yksityisyrittäjän arki helvettiä. minä en sitä kuulemma ymmärrä, koska.. minä vain en ymmärrä. koska en ota vastuuta. kuulemma.

itse koen menneen viikon näin: la vietimme ystävien kanssa meillä iltaa ja siihen kuului naurun, laulun ja hyvän ruoan lisäksi viiniä. su sama meno jatkui. tai laulu ja varsinkin nauru oli jo historiaa, mutta viini maistui. eikä meille muille, mutta miehelleni. samoin ma. ti teini hermostui isälleen ja karjui, että muuttaa muualle, jossei tissuttelu lopu. mieheni oli pöyristynyt teinin käytöksestä: outo nuori! ke meidän piti mennä yhdessä tilaisuuteen, johon jouduin yksistään. se oli kammottavaa. to sama meno. pe yönä mies pelkää kaikkea, haluaa seksiä (hyväisä mikä käry, kun työnnän vihaisena kännikrapulaista miestä pois peittoni alta). on kuulemma hirveä päänsärky. mies oksentaa ja hakeutuu taas lähelleni. minun käy sääliksi ja silitän kiharaista päätä ja puhun kuin lapselle: hengitä rauhallisesti, anna unen tulla, pian on aamu, kaikki käy hyvin, shhh, älä puhu, kuuntele hengitystäsi...

tänään on la.
tiedättekö sananlaskun: kuoli 40-vuotiaana, haudattiin 80-vuotiaana?
se olen minä.

[exjuoppo]

Tuossa eräs linkki alkoholismin ymmärtämiseen. http://www.avominne.fi/ siitä lue edelleen kohta "lue mitä alkoholismi on."

Lueta miehelläkin, jos kanttinsa kestää. Minä en juoma-aikana pystynyt lukemaan mitään alkoholismista kertovaa. Sekin on oire alkoholismista. Tämä on itsensä kieltävä sairaus.

Minullakin oli hyvä työ, hyvä vaimo ja perhe. Oli talot, mökit, autot ja metsäpalstat. Kaikki oli päällisin puolin kunnossa.

Nyt on yksinäisyys, kohtuullinen toimeentulo. Ei huolta miten omaisuuttaan suojelisi, miten sen jakaisi. Join kaiken. Vasta sitten tajusin tilanteeni ja luovutin. Olin valmis mihin tahansa selviytyäkseni. Olin valmis menemään hoitoon. Nyt olen saanut olla raittiina jo monia vuosia, mutta menetettyä en saa koskaan takaisin.

Kukaan ei voi juoppoa raitistaa, eikä juoposta tule koskaan kohtuukäyttäjää. Juomarin ympärillä sairastuvat monet muutkin. Henkisesti.

[nopsasti]

Hei Hintriikka,
Miehesi alkaa olla jo aika huonossa kunnossa ja mahdollisesti lähellä pohjaansa. Vasta pohjakosketuksen saatuaan hän pystyy raitistumaan. Sydämessään hän saattaa jo toivoa sitä, mutta ei uskalla kertoa sitä edes itselleen. Voit parhaiten auttaa häntä irrottautumalla hänestä henkisesti. Se tarkoittaa, että alat pitää huolta itsestäsi. Parhaita apua saat Al-Anonista (www.al-anon.fi).
Lukiessani kirjoitustasi mieleeni palasivat nuo epämiellyttävät rakasteluyöt humalaisen kanssa. Vieläkin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen minua hävettää se, että suostuin sellaiseen. Kuvittelin, että voisin sillä tavalla parantaa hänen traumojaan. En siinä onnistunut. Sen sijaan sain itse pahoja traumoja ja vastenmielisyyttä koko seksiä kohtaan.
Hae itsellesi apua. Kun olet avun piirissä, oikea ratkaisu selviää. Sen jälkeen kulje päättäväisesti valitsemaasi suuntaan - avioeroon tai itsenäiseen elämään alkoholistin rinnalla.

[kotivalo]

[iina]

Otsikossasi kysyt pitäisikö sinun jäädä vai lähteä. Minun mielipiteeni on: jos siihen pystyt, niin lähde. JUOKSE JA LUJAA!! Itsesi vuoksi, lastesi vuoksi. Ja myös miehesi vuoksi, jospa hän heräisi ja hakeutuisi hoitoon.

Miksi sinun pitäisi käyttää elämäsi jonkun "shown pystyssä pitämiseen", kuten itse asian ilmaisit? Sinulla on vain yksi elämä! Ja se on sinun elämäsi, ei miehesi.

[Lina]

Hei, et sinä ole epäonnistunut! Olet umpiväsynyt, kyllästynyt, pettynyt ja varmasti myös peloissasi tulevaisuuden suhteen. Alkoholi nyt vain sattuu olemaan miehesi elämän keskiössä, eikä siihen keskiöön sitten muuta mahdukaan. Ei oikeasti, vaikka hän mitä puhuisi. Joskus vain haaveille ja hyville aloituksille käy näin. Aika monelle meille on käynyt. Unohda kulissit ja mammona. Kun jostain luopuu, niin aina saa myös jotain tilalle.

Känniseksistä: Minä pistin meillä pystyyn "vain selvänä pesää"-kampanjan. Siihen se seksielämäkin sitten loppui, mutta jouti loppuakin. Kuulostaa vähän siltä, ettei sinulla ole mahdollisuutta sanoa "ei". Toivottavasti olen väärässä, sillä avioliitossakaan puolisoon ei ole rajoittamatonta käyttöoikeutta. Raiskaus on aina rikos. Joskus tuntuu, että pääsee helpommalla kun vain suostuu vaikka inhottaisi, mutta siinäkin tekee itselleen pahaa.

Sinuna en jäisi odottelemaan miehesi pohjakosketusta. Sitä ei välttämättä tule koskaan tai ei ainakaan ajoissa sinun ja lastenne kannalta. Ja jos pohjakosketus tulee, ei tule välttämättä raittiutta. Vaikka tulisi raittius, ei se takaa onnellista parisuhdetta tai yhtään vähemmän kulisseja. Aika paljon jossittelua, vai mitä?

[MillaMagee]

Känniseksistä: Minä pistin meillä pystyyn "vain selvänä pesää"-kampanjan. Siihen se seksielämäkin sitten loppui, mutta jouti loppuakin.

Tuo oli hyvä, Lina Aion soveltaa tuota heti omaan Retkuuni.
Oikeestaan olen jo siihen suuntaan vinkkiä antanutkin, eikä ämpärikännissä kuitenkaan ole mitään jakoa.
Laatu on vielä korvannut määrän, mutta jos vielä rupee harveneen, niin voipi olla, että PMS oireet jäävät päälle.

Hintriikalle: Hyvä, että löysit tämän saitin, olet jo matkalla kohti muutosta, vaikket vielä itse sitä tiedostaisikaan.Tämä on se kuuluisa ensimmäinen askel.
Mietiskelee MillaM

[Hintriikka]

Kiitos.
ihan kaikille kommentoineille.
oli yllättävän suuri kynnys anonyymisti tulla tänne kertomaan, että elämä kusee ja minä olen rikki.
hassua? peittelyn tarve on edelleen järjettömän suuri. kuolen sinä päivänä, kun kulissit kaatuvat?
joku kyllä sanoi, että tilalle tulee uutta. tyhjiötä ei ole. voinko luottaa siihen?


ymmärrän, että minä itse päätän, mitä teen elämälläni. en vain ymmärrä, miksi minä en osaa/uskalla sitä tehdä? minä, aloitekykyinen, rohkea ja fiksu nainen! siksi, koska olen aloitekyvytön, täysin maassa ja nokka/pyrstö -ilmiö saa minut hulluuden partaalle.

exjuoppo, vinkkasit linkkiin, jossa alkoholismista kerrotaan.
tiedätkö, jännitti mennä sinne. ajattelin, että jos siellä on määreitä ja mieheni ei "täytäkään" alkoholistin kriteereitä. olen jotenkin niin järjettömän heikoilla tajuamaan, mikä on ns normaalia perhe-elämää ja mikä ei. kuudesta siellä luetellusta kohdasta tuntui, että jokainen täyttyi mieheni kohdalla. tunsin helpotusta: en olekaan keksinyt kaikkea tuskaa ja paskaa omasta päästäni.

minulle puretaan usein huolia. ymmärrän hyvän ja pahan, oikean ja väärän eron. minun on helppo sanoa, milloin toinen menee ns metsään ihmissuhde- yms asioissa. EN VOI YMMÄRTÄÄ, miksi minä en sitä omalla kohdallani tajua?!!? mies on kärynnyt ratista ja ruorista. sadat kerrat olen roikkunut perperin helmoissa ja vinkunut, että autoa et ota.
- auto on minun ja minä ajan sillä, on vastaus.
se ei voi olla oikein? ja kaikki muu.


pe yönä, kun mieheni vinkui ja vikisi kuin koiranpentu pahaa oloaan (tai siis hänellä oli flunssa, kuten hän asian ilmaisi), tunsin valtavaa sääliä häntä kohtaan. en rakkautta. en ylpeyttä. vain sääliä ja myötätuntoa.

olen viimeisen kymmenen vuoden ajan ajatellut, että KUN hän on paremmassa kunnossa pärjätäkseen yksin, lähden. kun hän sitten on paremmassa kunnossa, en tunnekaan tarvetta lähteä. mökkeilemme ja nautimme upeista lapsistamme.ajattelen, että niin paljon olen jo kärsinyt, nyt on aika nauttia kaikesta.
kun hän sitten on todella huonossa kunnossa, en todellakaan voi/uskalla/halua jättää häntä heitteille. hän on sentään ensirakkauteni ja lasteni isä. mitä hänelle tapahtuu? voinko ottaa siitä vastuun, jopa hänen kuolemastaan? syyttävätkö lapset joskus minua, että en huolehtinut heidän isästään? syyttääkö joku muu? joudunko edesvastuuseen? kuinka kauan pitää toista kantaa hartioillaan? saako KOSKAAN luovuttaa? saako koskaan sanoa, että NYT MI-NÄ EN JAK-SA?

en minäkään mikään täydellinen puoliso varmasti ole. mutta en ole alkoholisti. enkä mikään nisti. korkeintaan hermoraunio pian, mutta se on seuraus. vai syy kaikelle?
joskus mieheni sanoo, että jos minä olisin helpompi (tyytyväisempi yms), hänen ei tarvitsisi juoda. jos hänellä ei olisi niin paljon huolia siitä, miten saada meille toimeentulo, hänen ei tarvitsisi rentoutua juomalla. jos minä en vaatisi niin paljon. ja hänellä on sitäpaitsi kroonisia univaikeuksia, mihin alkoholi auttaa... hmm, syy juomiseen onkin siis hänen perimässään eli vanhemmissaan?! täytyypä soittaa anopille... joka aikuisten oikeasti rakastaa rohkeaa ja osaavaa esikoistaan yli kaiken. yli minun, mutta SE nyt ei ole yllätys.

hyväluoja tämä on kuin... ilman pussittamista? veden kantamista kaivoon? kaikkea turhaa ja kyllästyttävää.

[Chloe]

Kysyt lähteäkö vai jäädä ja toisekseen kenen vuoksi.
Tätä on moni meistä alkoholistin läheisistä pohtinut ja luultavasti useampaan kertaan.. Ensimmäiseen kysymykseen on vaikea antaa ns. oikea vastaus. Voit jäädä, mutta voit myös lähteä. Vaakakupeissa painaa joko elo alkoholistin kanssa tai elämä ilman alkoholistia. Toiseen on mielestäni vain yksi ainoa vastaus: ihan sama kumman teet, kunhan teet sen oman itsesi vuoksi. Lastesi vuoksi.
Huolimatta siitä, kuinka kauan olet kulisseja pitänyt pystyssä, kuinka halusit onnistua liitossasi tms. Ei kenenkään elämän pitäisi olla shown pyörittämistä, ainakaan siinä tapauksessa, jos ei tee sitä itsensä vuoksi. Moni meistä on liitossaan ja parisuhteessaan halunnut onnistua - meidän tapauksessa eropaperit lähti matkaan vajaa 4kk häiden jälkeen. Lujaa tultiin alas avioliitosta alkoholistin kanssa, mutta kyllä sieltä noustaankin, vaikka useaan otteeseen on tuntunut, ettei sitä valoa tunnelin päässä ole.

Hyvä, että löysit palstalle - tää on hyvä paikka kirjottaa päätänsä tyhjäksi/selkeemmäksi/miksi-ikinä-sitä-haluaakaan-kutsua...

[Chloe]

Olitkin samaan aikaan valottanut tilannetta lisää. Hyvä, että kirjoitat

Muista, Sinä ET ole syy miehesi juomiseen!! Alkoholistilla on aina olemassa syy juomiseen, ja se syy voi olla ihan mikä tahansa aina saippuan väärästä väristä naapurin kissan kuolemaan...
Hermoraunio sinusta on luultavasti tullut alkoholistin rinnalla, alkoholisti sairastuttaa lähipiirinsä aivan varmasti. Tästä olen itse elävä esimerkki. (ja tähän kuoroon liittyy kaikki Almat!)
Mietit myös lastesi reaktiota siihen, jos lähtisit - mitäs jos käännätkin kysymyksen toisin päin: Mitä jos lapsesi sairastuvat alkoholistin rinnalla eivätkä anna sinulle anteeksi sitä, ettet lähtenyt?
Sinä et voi ottaa vastuuta siitä, jos jätät miehesi ja hän juo itsensä hengiltä. Luultavasti hän juo itsensä hengiltä, jos hän jatkaa juomista ja ihan huolimatta siitä, oletko lähtenyt vai jäänyt. Eikä sitä juomista lopeta kukaan muu kuin se juova osapuoli itse.

Suosittelen lukemaan näitä ketjuja läpi - huomaat monien painivan samojen asioiden kanssa. Osa meistä on niitä lähtijöitä, jotkut elelee retkunsa rinnalla, toiset miettii mitä tehdä. Voimia ja Jaksamista!!

[Hintriikka]

Chloen kehoituksesta olen lukenut näitä viestiketjuja. Sieltä täältä, pomppien. Ja nauranut pissat housussa! Varsinkin tämä: piilotanpulloamissäseon -leikki on näköjään oikein kansallisperinne! Vau

Ikinä emme matkoiltamme osta taxfreeviinoja, koska mieheni mielestä se on säälittävää.
- JOS juon, pystyn kyllä ostamaan ne vähäiset määrät Alkostakin.
No, minä taas tiedän, että rahanreikiä on, mutta viinasta ei luovuta, niin toisinaan reissuiltamme ostan salaa pari ploa. Olen ajatellut tarjota sitten suuremmalle porukalle juhlien yhteydessä (tämä on siis nyt jo taakse jäänyttä elämää, mutta n 5 v sitten tapahtui). Silloin mietin kuumeisesti, mihin piilotan plot ja vein ne töihin toimistokaappiini. Painoin jokaisen päälle villasukan, jotta mahdollinen kassiin kurkistaja ei tajuaisi, mitä siellä on. Ja ettei kassi kilisisi. Plot olivat tietty korkkaamattomia. Ajattelin kuitenkin, että se on lopputili, jos tstokaappini paljastuu baarikaapiksi... ja kirjoitin mahdoll pomon ratsiaa varten plojen päälle lapun "nämä eivät ole minun eikä minulla ole alkoholiongelmaa".
Hauskaa!!
Tai sitten ei. Säälittävää. Silloin en ajatellut, että homma on hanurista.

Nykyään esim lahjaksi saamani viiniplot nostan kaapin päälle. Pieni piru minussa kuitenkin käskee kirjoittaa nimikirjaimet etikettiin. Sitten leikimme tätä huisin järjellistä ja antoisaa plonpiilotusta.
Mies juo ploni (yöllä, kun me muut nukumme) ja aamulla kun herään, ajattelen, miten IHMEESSÄ illalla vielä selvä mies voi aamulla haista mädäntyneeltä...
ja kun herättelen lapsia ja teen lähtöä töihin, kurkistan kaapin päälle ja tyhjä plo nököttää paikoillaan. Töistä tullessani plo on täysi. Eli nimikirjaimilla varmistan sen, että pysyn kartalla plon elämästä, vaikka en aina aamuisin älyäisi sitä tarkistaa.

Tunnen suurta tyydytystä siitä, kun pysyn juomisessa edes joskus kartalla. Koska tämä esikoululaiskeskustelu:
- olet juonut
- mitään en ole ottanut
- olethan jotain
- en varmasti
- olet
- en
vie kyllä voimia. Ja sitä se on pääsääntöisesti. Ainoastaan merkatut plot saavat minut pysymään mukana menossa.

Nyt mies on selvä. Teki aamupvän touhukkaana taloustöitä ja katseli vihaisena, kun kirjoitan nettiin. Oli kovin tarmokas. Ehkä se "flunssa" on parantunutkin jo?

Hyviä kysymyksiä ja vastauksia siitä, syyttävätkö lapset joskus minua ja jos niin mistä.
Ne ovat tosi vaikeita asioita. Tekisi mieli olla ajattelematta... lakaista kaikki maton alle. Niinhän tässä perheessä tehdään muillekin ongelmille.

[Lina]

hermoraunio pian, mutta se on seuraus. vai syy kaikelle?

joskus mieheni sanoo, että jos minä olisin helpompi (tyytyväisempi yms), hänen ei tarvitsisi juoda. jos hänellä ei olisi niin paljon huolia siitä, miten saada meille toimeentulo, hänen ei tarvitsisi rentoutua juomalla. jos minä en vaatisi niin paljon. ja hänellä on sitäpaitsi kroonisia univaikeuksia, mihin alkoholi auttaa...

Tulee TODELLA elävästi mieleen exäni. Ihan jokaisen tuossa esitetyn argumentin olen kuullut. Jokaisen myös uskoin, joskus, mutta onneksi en usko enää. Alkoholistien pääkopat muistuttavat niin paljon toisiaan, että luulisi jonkun pistävän ne sanat niiden suuhun. On käsittämätöntä miten kemiallinen aina vaikuttaa noin suoraviivaisen samalla tavalla eri ihmisiin.

Hyviä kysymyksiä ja vastauksia siitä, syyttävätkö lapset joskus minua ja jos niin mistä.

Siis sehän on varmaa, että lapset syyttävät meitä aikuisina jostain. Vakavasti puhuen, yleensä pahimmat vauriot ovat niitä, joista ei voi puhua. Ne ovat sellaisia, joita pidetään vain luonteenpiirteinä, mutta oikeasti ovatkin vammoja. Miksi mekin olemme vuosia eläneet sietämätöntä elämää ja pitäneet sitä vain ehkä pikkuisen vaikeana? Kunnes sitten silmät joskus aukeavat ja totuus alkaa upota. Onneksi. Toivottavasti.

[Kultakala]

Chloen kehoituksesta olen lukenut näitä viestiketjuja. Sieltä täältä, pomppien. Ja nauranut pissat housussa! Varsinkin tämä: piilotanpulloamissäseon -leikki on näköjään oikein kansallisperinne! Vau

Hehheh. Kun on itkenyt tarpeeksi, on pakko alkaa nauraa.

Pidä ittes itsenäsi. Tarkoittaa sitä, että kuka on Hintriikka jos siltä otetaan pois se materia. Kannattaa käyttää siihen aikaa. Kakskaks on aika nuori ikä luvata jotain loppuiäkseen. Hyvin olet monet lupaukset lunastanut.

Sinä et voi olla koko parisuhde yksinäsi. Pitkässä yhteiselossa vaan jotenkin ehkä hämärtyy se, mikä on meitä ja mikä minua. Ja on tosi helppoa olla toisen jatke. Niin ja jollain tapaa tietty on tarkoituskin, että suhteessa täydennetään toista. Mutta mikä on normaalia yhteenkasvamista ja mikä kainalosauvaa?

Oman elämäsi ratkaisut teet itse. Mä en ole enää niin varma kuin parikymppisenä että parisuhteen pitää mahtua tiettyihin standardeihin että se kelpaisi. Joskus luulen, että juuri tämä on elämäni suuri rakkaustarina, jota elän juuri nyt, päivästä toiseen.

Helkkari, kun oikeat vastaukset jäivät teini-ikään.

[Hintriikka]

"Hyvin olet monet lupaukset lunastanut."


Nyyyyyyhhh! Kiitos. Snif.
Blääh, olen ihan rikki tästä kaikesta helvetin jaksamisesta!
Olen niin mäsä, etten ymmärrä, millä ihmeellä venyn aina sängystä ylös ja töihin ja kauppaan ja hellan ääreen ja ja ja. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta.

Enkä todellakaan ymmärrä, miten tuo viime viikon haiseva kalsarikalle ja sänkinen rassukka on nyt niin kuosissaan?!
En ymmärrä, millä ilveellä se on taas tempaissut aviomies ja isä-vaihteen päälle. Hymyilee kuin hangonkeksi, ymmärtää, kuuntelee ja joustaa. Kyselee työkuulumisia.

Miksi? Miksi se ei voi nyt mun v-tuksen tässä vaiheessa vaikka oksentaa keskelle lattiaa, jotta ymmärtäisin, että nyt Hintriikkaa viedään?
Ei, siinä vaiheessa kun ajattelen, että päivä vielä tätä sirkustelua, niin lähden, ja mies muuttaa kuin taikaiskusta tyyliään. Kä-sit-tä-mä-tön-tä. Mun sietorajoilla täytyy kuitenkin aina käydä. Vereslihalla. Saada mut niin hulluuden rajoille, että kävelen pitkin seiniä. Vai hänenkö sietorajoilla tässä käydään? Meneekö ne yksiin?

Tuntuu hyvältä saada teiltä palautetta. Elämänviisaita ihmisiä foorumi täyteen.

En ole käynyt Al-anoneissa. En oikein tiedä, mitä sieltä hakisin. Pitääkö osata pyytää jotain?
Avioeroa olen pyytänyt useamman kerran, mieheltäni. Hän ei suostu. Tiedän, että sen saa yksipuolisesti, vain hakemalla.
Mutta haluaisin erota ns sovussa. Fiksusti. Yhdessä. Tyyliin "kasvoimme erillemme".
Mies sanoo, ettei se käy ja hänelle ei sovi.

Ainoa asia, mistä olen tämän helvetillisen sekasorron seassa varma, on se, että JOS mies sanoisi (vaikka tänään), että erotaan sitten, NIIN MINÄ SUOSTUISIN.
Suostuisin niin että menisin vaikka hotelliin lasten kanssa yöksi!

Olen niin skitso, että olen jo toivonut hänelle uutta naista... jonka mukaan hän vihellellen lähtisi.
Välillä yön mustina hetkinä mietin, josko laittaisin lehti-ilmoituksen mieheni puolesta
Tyyliin: älykäs ja fiksu mies hakee seuraa. Vai totuuden: alkoholisti hakee juomisen mahdollistajaa. Vai...

Taidan olla outo.
Olen niin yksin. Olen kaiken tämän keskellä niin perkeleen yksin, etten edes ymmärrä sitä.

Olen samaa mieltä edell kirj kanssa, "kaikki oikeat vastaukset jäivät teini-ikään"!

[Dreamer01]

Olen niin skitso, että olen jo toivonut hänelle uutta naista... jonka mukaan hän vihellellen lähtisi.

Taidan olla outo.

Täällä toinen outo. Mulla on synkkämielisyyteen ja aggressiivisuuteen taipuvainen puoliso (myös alkoholin suurkuluttaja), jolle olen pahimpina päivinä rukoillut toista naista. Ei ole kuitenkaan pelastajaa ilmaantunut naisen eikä minkään muunkaan hahmossa. Samassa suossa tarvotaan edelleen...