Olet täällä

Hajonnut fajanssi

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Hajonnut fajanssi

ViestiKirjoittaja helisee » 14.3.2015 11:18:00

Toisella pitkällä, yli toistakymmentä vuotta kestäneellä raittiudella alkoholi menetti merkityksensä kokonaan. Alkuvuosina minun ja alkoholin välissä oli monien kuvaama lasiseinä. Aikaa myöten lasiseinä menetti merkityksensä. Minulle oli itsestään selvää, etten ottanut alkoholia, olin missä hyvänsä, kenen kanssa hyvänsä tai tapahtui mitä hyvänsä. Vähitellen vertaistukiryhmässä käynnit harvenivat ja loppuivat kokonaan. Näin meni vuosikaudet. Nautin elämästä täysin siemauksin, kaikesta siitä hyvästä joka minulle oli suotu runsaskätisesti. Oman varjonsa tähänkin elämään kyllä toi kärsimäni, ilmeisesti synnynnäinen masennus johon minulla oli kyllä kevyt SSRI-lääkitys. Maaginen 50 vuoden ikä oli käsillä. Elämässä sattui ja tapahtui paljon, oli sairautta, kuolemaa ja epäonnea. Suhtauduin asiaan järkevästi, SHIT-häppens!

Kuinka ollakkaan löysin itseni kesämökkini terassilta kaljapatteri vieressä. En syytellyt ketään, enkä mitään juopottelustani. Ah, kokeilin kaikkia uutuus oluita ja siidereitä, niitä oli markkinoille tullut paljon. Itselleni totesin, että hullu, olet alkoholisti ja vetelet oluita. Kävin jopa AAssa, ei vaan tarttunut sanoma vaikka tiesin kuinka asia on. Kaljottelin hillitysti, pikkuhiljaa tissutellen, myöhemmin harvase ilta. Univaikeuksien takia vetäisin nukkumaan mennessä nukahtamispillerit naamariin. Tein kaikenlaisia uhkarohkeita ratkaisuja elämässäni, viidenkymppin iässä näihin on suuri vaara. Oluiden ja nukahtamispillereiden käytön jatkuvuus alkoi pikkuhiljaa tuntumaan elämässäni. Jossain vaiheessa poltin vielä nuotiossa vuosipäivälahjoiksi saamani AA-kirjallisuuden, vannoin etten koskaan moiseen roskaan enää hurahda. Loppua en jaksa kertoa, se on aivan liian karmasevaa, pelkkää menetystä menetyksen perään.

Olen palannut AAn piiriin takaisin, löytänyt raittiuden ja hoidan taas masennusta. Andante ja kumppanit kertoivat oppaasta repsahduksen ehkäisyyn. Tulen tutustumaan tähän teokseen intensiivisesti! :D
Viimeksi muokannut helisee päivämäärä 20.10.2015 07:34:22, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.3.2015 12:23:01

Voi että. Fahrenheit 451. Itse en ole laisinkaan raitis, mutta uskaltaudun silti sanomaan että AA-kirjallisuudessa on paljon hyviä ituja. Fantasia "hihhuleista jotka lyövät isolla kirjalla päähän" on osin ulkopuolisten kehittämä, kuten myytti niistä kultakelloistakin.

Esimerkiksi kirja "Eläminen raittiina" on mukavaa luettavaa, ja kertoo ihan käytännön tasolla kuinka voi oppia elämään ilman päihdettä arkisissa ja juhlavissakin tilanteissa. Kirjassa ei rukoilla eikä polvistuta eikä möyrytä menneessä, vaan opitaan elämään tätä päivää. Oli parhaita kirjoita silloin kun itse olin raittiina.

Itse en toki hehkuta kaikkia oppeja jotka AA:ssa tai NA:ssa ovat, mutta tietäessäni niiden auttavan muita ihmisiä toipumaan, voin puhtaalla omatunnolla suositella niitä.

Itse kohtuukäyttäytydystyttyäni en välitä laatuoluista koska samalle sukkahiellehän ne maistuvat kaikki, hyi. Sen sijaan mieleeni on kuiva irlantilainen omppusiideri, joka on ainoa alkohoolijuoma jonka mausta voin ehkä sanoa pitäväni.
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 12:31:55

Opettavaisia kertomuksia siitä miten käy, jos ei
A. mene AA:han
B. pysy siellä

Ole kuullut ja lukenut paljon.

Odotan siis omaa tuomiopäivääni,
ja kun se koittaa, niin tottahan sen täällä plinkissä sitä odottavien riemuksi kerron.
Olisan sekin jotain, jos edes joku kirjoituksistani jollekin toisi iloa
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.3.2015 12:52:59

Minustakin olisi hersyvää joskus aloittaa pakina sanoin "kyllä minä niin mieleni pahoitin kun ihmiset raitistuivat...". Se sopisi jopa nykyiseen tilaani, koska en itse ole raitis.

Mutta miksi ihmeessä mitätöidä sen ihmisen toipumiskokemus, joka tosiaan on mennyt AA:han, palannut sinne tai pysynyt siellä. Tiedämme toki kaikki, että moinen kerettiläinen keino on kyseenalainen nykyisessä hegemoniassamme, mutta miksemme kunnioittaisi sitäkin toipumisen tapaa.

t: nimim. "Yksi joka meni AA:han muttei tosiaan pysynyt siellä" :)
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 12:59:46

Yleensä ideana on se, että kaikki muu paitsi AA on mitätöntä ja päätyy holtittomaan juomiseen.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.3.2015 13:11:04

^ Ei ainakaan tällä foorumilla. AA:n puolestapuhuvat ovat kaikonneet tai sulkeneet suunsa, sillä selväksi on tullut että kokemuksensa kertominen voi olla "tuputtamista" ellei peräti käännyttämistä tai muuta hämäräperäistä toimintaa.

Palaisin kuitenkin halusta tutkia, mikä on allergisuuden takana. Osittain voi uumoilla ideologisia syitä (amerikanvastaisuus, hengellisyydenvastaisuus) sekä tietysti sen, että päihteitä yhä käyttävä voi hakea tukea käytölleen näkemällä vertaisryhmät negatiivisessa valossa; etsimällä niistä vikoja. Itse olen tehnyt niin joskus, ja sittemmin muuten sivunnut ilmiötä eräässä hutkimuxessani, jonka jonain kauniina päivänä saatan linkittää tännekin. :)
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja helisee » 14.3.2015 13:50:16

Minusta on aivan sama mitä mieltä toveri metsänreunasta on minun toipumiskokemuksestani.

Tiedän muutaman hassun henkilön, joka on pystynyt tuosta vaan yks kaks yllättäin lopettamaan juopottelun ja pysymään päätöksessään kymmeniä vuosia. Kaikki nämä tapaukset ovat henkilöitä, joiden aviopuoliso on tehnyt selväksi, että nyt tää on loppu, hän ja kakarat lähtee, mikäli ei ryyppääminen lopu. Ja muutama on sellainen, joille lääkäri on tehnyt selväksi, että hengenlähtö on sitten ryypyn takana. Näitä ihmisiä on todella muutama.

Minulle on aivan sama miten ryyppäämisensä kukin lopettaa ja saa kestävän raittiin elämän. Toivottavasti joku saavuttaa sen vähemmällä kuin minä.

Kaikkihan ei ole alkoholisteja. Tieto lisää tuskaa!
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 13:56:48

Niin, keskustelunarvoinen voisi olla kysymys siitä, miten esimerkiksi päihdeongelmaa ja siitä toipumista käytetään työkaluna hengellisyyden levittämiseen? Ja onko se aivan paras mahdollinen käännytystapa -kun olen itsekin joskus nuorena ja innokkaana propagoinut milloin minkäkin ideologian puolesta, niin jotenkin kyllä moraalini laittoi hanttiin jos olisi ollut mahdollisuuskin käyttää "käännytystyössä" hyväksi toisen hädänalaista tilaa tai heikkoutta riippuvuuksien suhteen tai vaikkapa sairauteen rinnastettavaa tilannetta...

Tykkäisin kyllä enemmän ideologisesti sitoutumattomasta tuki- ja vertais- ja hoitotoiminnasta -ja sellaisesta joka ei väittäisi olevansa ainoa oikea totuus riippuvuuksista.

Tutkimuksesi muuten kyllä mielelläni lukisin... minulla kun uteliaisuutta riittää kaikenlaiseen. Mitenkähän se mahtaisi järjestyä?
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 14:07:43

helisee kirjoitti:Minusta on aivan sama mitä mieltä toveri metsänreunasta on minun toipumiskokemuksestani.

Tiedän muutaman hassun henkilön, joka on pystynyt tuosta vaan yks kaks yllättäin lopettamaan juopottelun ja pysymään päätöksessään kymmeniä vuosia. Kaikki nämä tapaukset ovat henkilöitä, joiden aviopuoliso on tehnyt selväksi, että nyt tää on loppu, hän ja kakarat lähtee, mikäli ei ryyppääminen lopu. Ja muutama on sellainen, joille lääkäri on tehnyt selväksi, että hengenlähtö on sitten ryypyn takana. Näitä ihmisiä on todella muutama.

Minulle on aivan sama miten ryyppäämisensä kukin lopettaa ja saa kestävän raittiin elämän. Toivottavasti joku saavuttaa sen vähemmällä kuin minä.

Kaikkihan ei ole alkoholisteja. Tieto lisää tuskaa!



Enpä taida olla, Helisee, toipumisestasi mitään muuta mieltä kuin että hyvä kun olet toipunut. Se on hieno juttu, ja sille nostan karvalakkiani.

Minä sitten taas, sinun havainnoistasi poiketen, tunnen useita ihmisä jotka ovat parantuneet riippuvuudestaan ilman mihinkään ideologiaan sitoutumista, ja usein niinkin ettei taustalla ole olut edes puolison tai lääkärin määräystä.

Siihen ryhmään kuulun muuten minäkin, kummankaan tuomio ei ollut uhkana, ihan omista tarpeista lähti se lopettaminen.
Ei se helpon tien takana ollut, sitä edelsi vuosikymmenien jatkuva juominen, eli ei se päätös ihan yhtäkkiä tullut.

kai se siellä aivoissa jotenkin muhi jo pitempään, vaikka lopettaminen sitten tuntui alkuun omastakin mielestä kuin hetken mielijohteesta alkaneelta prosessilta.

Osa tutklijoista on vakaasti sitä mieltä, että suurin osa raitistuneista raitistuu nimenomaan ihan itsekseen, ilman minkään houtotahon tai järjestön apua. En ala väittelemään mikä prosenttiosuus todellisuudessa on, mutta ainakin se on ihan jotain muuta kuin esimerkiksi juuri AA väittää-eli ettei muuta mahdollisuutta alkkohlistilla olisikaan kuin alkaa ensimmäiseksi uskomaan korkeampaan voimaan ja seuraavaksi sitten lisää niitä askelia... Kyllä on.

Raitistumisesta, riippuvuuksista irtipääsystä, elämänhallinnan rakentelusta selviämisen jälkeen olisi ihan kivaa keskustella ilman sitoutumista jonkun ideologian tai järjestön mainostamiseen -eli ihan asioita asioina.

Miksei tämä propagandavoittoinen väittelykin eri järjestöjen oppirakenteiden paremmuudesta ajankuluna mene, mutta tuskin sillä asioissa eteenpäin päästään.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 14:22:53

Ihan yksinkertaiustettuna, kysymys on siitä että meillä on, minulla ja Heliseellä, erilainen suhtautumistapa omaan -entiseen- päihderiippuvuuteemme.

Minun kohdallani asia on niin, että tämä raittiuteni, tai vaikkapa paremminkin elämäntapani, johon tällä hetkellä kuuluu myös ilman päihteitä eläminen, ei ole riippuvainen mistään järjestöstä eikä minkään järjestön ideologiasta.
Saattaapa olla, ettei minun ja Heliseen raittiuksilla käytännössä muuta eroa olekaan.

Toki kuulun useaan järjestöön, mutta minun elämäni ei niistä riipu, siksi että

-mikään järjestöistä joihin kuulun ei mielestäni ole kaikissa asioissa sataprosenttisen oikeassa eikä omista mitään "iukista ja lopullista" totuutta.

-pyrin osaltani jopa kehittämään kaikkia järjestöjä joissa olen, niiltä osin kuin ne minun järkeni mukaan ovat asioita hiukan väärin ajatelleet -ja siihen minulla on kiistämätön oikeus!

-jos mikä tahansa noista järjestöistä lakkaisi olemasta tai sen idologinen perusta ja strategiat kaatuisivat vaikka tällä hetkellä, se ei aiheuttaisi sitä että minulle puhkeaisi uudelleen alkoholiriippuvuus.

-Mikään noista järjestöistä tai ideologioista ei siis hallitse elämääni tuolta osin.

- en edes haluaisi niin olevan.

- en myöskään minkään järjestön edustajana toimiessani halua senkaltaista riippuvuutta kenenkään toimintaan mukaan tulevan osalta. Se olisi minun moraalikäsitysteni vastaista.



Me siis katselemme maailmaa aikalailla erilaisen moraalin näkökulman kautta.
Onko kumpikaan enemmän oikeassa kuin toinen, se on kokonaan eri asia.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.3.2015 15:47:19

Toveri metsänreunasta onkin kirjoittanut peräti kolme kommenttia peräperää. Kiitos, ne ovat kiintoisia. :)

Kompastuskysymys ei näytä olevan se, etteikö kaikki tietäisi raitistumisen tai päihdeongelmasta selviämisen olen mahdollista ilman vertaisryhmiä. Toki se on, sen myöntänevät AA:ssakin lähes kaikki. :) Jotkut nyt vaan selviävät ilman järjestäytynyttä tukea ja se on ihan jees.

Huomioni kiinnittyikin tähän kohtaan:


Niin, keskustelunarvoinen voisi olla kysymys siitä, miten esimerkiksi päihdeongelmaa ja siitä toipumista käytetään työkaluna hengellisyyden levittämiseen? Ja onko se aivan paras mahdollinen käännytystapa -kun olen itsekin joskus nuorena ja innokkaana propagoinut milloin minkäkin ideologian puolesta, niin jotenkin kyllä moraalini laittoi hanttiin jos olisi ollut mahdollisuuskin käyttää "käännytystyössä" hyväksi toisen hädänalaista tilaa tai heikkoutta riippuvuuksien suhteen tai vaikkapa sairauteen rinnastettavaa tilannetta...


Avainsana, näppylöiden nostattaja, henkeä ahdistava asia: hengellisyys. Voinee olla pitkäaikaisten poliittisten ideologioden sanelemaa, että hengellisyys on kirosana. Taikka lapsena koetut kokemukset uskontotunnilla ovat johtaneet hengellis-kielteisyyteen, yhdistettynä vaikkapa perintönä saatuun porvarisvihaan (johon kuuluu pappisviha).

Mielikuvien tasolla tämä katsantokanta suhtautuu siis jopa AA-liikkeeseen, joka katsotaan "hengelliseksi" ja sitä myöten "porvarilliseksi", vaikkei perus-AA:lainen olisi nähnyt porvaria muualla kuin vanhoissa pilapiirroksissa.

Olisi kuitenkin hyvä huomioida, että AA toimii ihan nykymuodossaan myös muiden uskontojen maissa ja itäisissä kulttuureissa, levittämättä siis ollenkaan kristillisyyttä, porvarismia tai amerikkalaisuutta. :)
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja helisee » 14.3.2015 16:20:19

Otetaan nyt kysymys vaikka AA-järjestönä lakkaisi olemasta. Tuskinpa sen takia joutuisin juoppoutumaan. Jäljellä olisi vielä koko joukko AAlaisia yksilöitä, joista järjestö muodostuu. Olis siis vertaistukea jäljellä. Kaikkien kohdalla kyse on omasta raittiudesta, kukin löytää sen omalla tavallaan, omassa aikataulussa, noudattamalla ohjelmaa niiltä osin, kun pystyy sitä sisäistämään. Toisen tapaa pysyä raittiina tulee myös kunnioittaa.

Hengellisyydellä minä kyllä ymmärrän aivan jotain muuta kuin uskon johonkin korkeampaan voimaan. Maailmassa on paljon erilaisia uskontoja, tieteitä, taiteita ja poliittisia oppisuuntia. Näistä AAn ohjelmaan, perinteisiin ja kirjallisuuteen on kerätty asioita. Itse koen ison kirjan tekstin vanhahtavasti esitetyksi ja Jumala-sanan käytön vastenmieliseksi.

Oli niin tai näin, ei se asiaa miksikään muuta. Siellä olen kaltaisteni joukossa ja voin oppia jotain toisten kokemuksista ja tarkoituksen mukaisesta ohjelmasta.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja ikzu » 14.3.2015 17:03:00

Minä koen itsessäni hengellisyyden juuri nimenomaan kaikista ideologioista vapaana asiana. Eli ihan päinvastaisena mitä MM siitä aina jaksaa jänkätä :)

Ei mulla muuta. Jatkakaa.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2164
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.3.2015 17:33:42

Hengellisyyden voi varmasti määritellä mänin tavoin. Yksi mahdollisuus on samaistaa se henkisyyden kanssa, joka kuitenkin suomen kielessä tarkoittaa eri asiaa.
AA:n raittiuden tukemisen kylkiäiseksi -kovin ehdottomaksi sellaiseksi- liittämä hengellisyys taas on luettavissa AA:n omista kannanotoista.

Niissä puhutaan nimenomaan Jumalasta, korkeimmasta voimasta jota rukoillaan, palvotaan ja ylistetään, jonka uskotaan antaneen niin erilaiset vaivat, riippuvuudet kuin myös maanpäällisen vallan ja olosuhteet, joihin ei pidä edes ( ainakaan kriittistä) kantaa ottaa.

Kannanotto sen puolesta, että on olemassa Jumala, joka maailmaa johtaa, on erittäin selkeä.
Enpä oikein tiedä, mistä selkeämmän ideolosien ja maailmankatsomuksellisen kannanoton löytäisin?

Minulle taas tuohon asiaan kannanottaminen ei liity päihderiippuvuuteeni, ei siihen entiseen eikä edes siihen joka tietysti on tulevaisuudessa ihan mahdollinen (en usko elinikäiseen immuniteettiin sen suhteen).

Idealistisen ja materialistisen, miksei myös dualistisen maailmankatsomuksen oikeellisuuksista voi tietysti propagoida ja asioista väitellä , mutta mieluummin kytkemättä noita asioita arkipäivän konkreettiseen päihderiippuvuudesta irtioloon.

Olen tainnut mainitakin, että ideologisesti olen lähinnä agnostikko, minulla ei sataprosenttisen varmaa tietoa asiasta ole, ja on hyvin luultavaa ettei tule olemaankaan. Jumala voi olla olemassa ja voi olla olematta.
Epäilyksiä asian suhteen on, mutta en anna niiden metafyysisten mietteiden juuri vaikuttaa arkipäiväiseen elämääni.
Jos asiaa nyt yritän arvioida, niin usein olen kallistunut sille kannalle, ettei tuota Jumalaa tuollaisena korkeimmaksi voimaksi kuvattua, ole olemassa, mutta toisinaan voisin asettaa panokset kummankin vaihtoehdon puolesta ihan 50-50 suhteessa. Ja on varmasti aikoja, jolloin olisin taipuvainen kysyttäessä asettumaan kyseisen korkeamman voiman olemessaolon puolelle, kenties jopa 60-40 prosentin todennäköisyydellä.

Mutta, tämä minun ryyppäämättä olemiseni, se on kyllä ihan näitä maallisia juttuja, eikä tuossa asiassa kumpaankaan suuntaan kallistumiseni sentään siihen vaikuta.

Mielestäni näiden asioiden keskenään sotkeminen on vähintäänkin härskiä politiikkaa. Ymmärrän hyvin, että erilaisten ideologioiden puolesta tehdään propagandaa, mutta riippuvuuksien käyttäminen keppihevosena on sellaista että minä nyt vaan en saisi sitä tehtyä.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7692
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tuliko minusta herrasnaisjuoppoa....

ViestiKirjoittaja ikzu » 14.3.2015 17:48:44

Minussa on semmoinen tunne, että se mitä henkisyydeksi tai hengellisyydeksi (ei sillä sanalla tässä nyt mitään väliä ole) on juuri semmoista, että se ei ole millään muotoa tulkinnanvarainen asia. Eikä mielipide kysymys. Eikä mihinkään ihmisen ajatuksissa syntyneeseen ideologiaan liittyvä. Se vain on. Olipa siitä sitten ihan mitä mieltä hyvänsä. Minusta se on sitä että me ollaan kaikki samaa ja yhtä, vaan ihmisissä oleva ego vain estää yleensä tämän tietoisuuden ja yhteyden syntymistä. Uskonnot eivät minusta siksi liitykään mitenkään hengellisyyteen. Vaikka toki nämä Jeesus, Buddha ym. siitä ihan samasta asiasta ovat puhuneetkin. Ani harva täällä maan päällä sitten kuitenkaan oikeasti on tajunnut tai elää mitenkään sen mukaan, mistä nämä ihmiset ovat puhuneet. Me palvotaan mielummin julkkiksia ja annetaan mainosihmisten sanella se, miten koet oman itsesi ja oman arvokkuuttesi ihmisenä.

Tällä vastenmielisellä uskonnollisuudella ei ole mitään tekemistä niiden juttujen kanssa, vaan ne ovat vain välineitä joilla ihmisen ego saa energiaansa ja pumppautuu niiden kautta. Minussa itsessäni vaikuttaa ihan se sama ego kuin muissakin, mutta tietoisuuden kautta siitä voi vapautua. Tietoisuus ei siis liity mihinkään ideologiaan mitenkään. Kaikki ideologiat ovat vain lähteneet jostain ajatuksesta ja ovat täysin tulkinnanvaraisia asioita. Totuus on eri juttu sitten.

Minusta löytyykin paljon kaikkea sellaista, jota toiset sairaat ihmiset minuun ovat ajaneet. Kaikkea sitä, että sun nyt pitää käyttäytyä jollain tietyllä tavalla, tai olla asiasta jotain tiettyä mieltä tai kieltää omia tunteitasi yms yms. Eli sitä että sun pitää hävetä itseäsi ja kokea että et ole riittävän hyvä. Silloin ihminen ei ikinä ala kyseenalaistamaan mitään, vaan tekee just niin kuin käsketään. Ja lopulta ihmettelee kun on niin helvetin paha olla, mutta ei tässä mitään, kun onhan kaikilla muillakin paha olla. Tää on vissiin vaan ihan normaalia? :D Ja häpeä on se asia joka estää ihmistä nousemasta takajaloilleen ja vihdoinkin katsomasta asioita sillä tavalla, kuin ne oikeasti ovat. Häpeä on se mikä sitoo siihen, että on tärkeämpi saada hyväksyntä ulkopuolelta, sen sijaan että hyväksyisi itsensä.

Kauheasti vaan me ei tupata vissiinkään näitä signaaleja jaella noin niin kuin ympäristöön, että on ihan ok olla heikko ja tarvita toisia ihmisiä? Tai sitä että on ok rakastaa itseään. Vaan pitää kilpailla kaikesta ja etsiä sitä oikeutusta olemiselleen ja ihmisarvoa ulkopuolelta, koska tähän meidät opetetaan. Kaikki perustuu siihen että ihmisen ei tarvitsisi kohdata niitä omia sisäisiä demoneitaan. Koska kun vain kääntyisit sinne sisään itseesi ja löytäisi kaiken tarpeellisen sieltä, mitä tarvitset. Se on jo siellä, kunhan vaan osaat katsoa oikeaan paikkaan. Ja lakkaa pomppimasta toisten sairaiden ihmisten pillin mukaan.

Mutta joo sepä taas tästä. En minä halua asioista tämän monimutkaisempia tehdä. Eikä tarvi enää hakea hyväksyntää itselleen toisilta, eikä ole mitään väliä jos joku ei ole minun kanssani samaa mieltä. Tiedän itse, että tää on se mun juttu.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2164
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa