Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja hemmentaali » 14.5.2019 09:11:15

Pikatervehdys minultakin. Olen tullut tosi laiskaksi kirjautumaan palstalle enkä nykyisin lue enää muita ketjuja. Haluaisin vähentää netin käyttöäni, olen siihen pahasti koukussa ja keskittymiskykyni on kuin kultakalalla. Mutta sinun kuulumisesi käyn päivittäin lukemassa.

Katsoin eilen ensin Katsomosta toiseksi viimeisen jakson ja sitten televisiosta viimeisen jakson sarjasta Rakkautta ja rimakauhua (vai onko se nimi Rimakauhua ja rakkautta, en koskaan opi). Itkeä tihrustin oikein perusteellisesti. Olen ollut sarjan fani ensimmäisestä kaudesta alkaen ja minusta tämä kausi on ollut toiseksi paras kaikista (paras tietysti se ihka ensimmäinen). Jenin alkaessa ensimmäistä kertaa laulaa kuoron kanssa purskahdin oikein kunnolla itkuun ja ajattelin sinua, Sylppy. Ja elämää. Ja sitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua.

Luin tänään töihin tullessani FB-muistoja, tiedättehän niitä "On this day" -juttuja joita aiempina vuosina on kyseisenä päivänä sinne postannut. Tuli vastaan 10 vuoden takaa oma kirjoitukseni "Että voi ihminen olla onnellinen!" Ei sinä päivänä ollut tapahtunut mitään erityistä, olinpahan lenkkeillyt koiran kanssa luonnossa, kotoillut, laittanut hyvää ruokaa, ei sen kummempaa. Mutta tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun viimeksi olen ollut niin onnellinen, että on tullut tarve oikein todeta se "ääneen". Nykyisin elämä on mustavalkoista A-Studiota, puhuvia päitä, siirtymistä aiheesta toiseen ja kuitenkin niin, että samat teemat jatkuvat päivästä toiseen (työ, netti, kotityöt, kevät joka petti muuttumalla kylmäksi ja harmaaksi, opinnot jotka eivät kiinnosta yhtään, sivutulojen hankkimisyritys joka ei lähde vauhtiin... ja taas sama uudestaan). Joka ikinen aamu vituttaa suunnattomasti lähteä töihin. Anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta ikinä ennen en ole kokenut töihin lähtemistä näin vastenmieliseksi. Eikä se johdu vain töiden määrästä, itse asiassa usein kiire synnyttää sellaisen flown että tulee hetkeksi hyvä olo ja tulee sellainen olo, että on todella saanut jotain aikaiseksi. Nykyisin työt ovat hahmottomia ja sirpaleisia ja niissä on aivan paljon sellaista tekemistä, joka ei oikeasti kuulu perustehtävääni. Lisää karkeaa kieltä käyttääkseni (sori) paska valuu alaspäin eli kun johto ei hallitse hommiaan niin ne kaatuvat sieltä muiden niskaan.

Laitoin kokeeksi avoimen hakemuksen ihan toisentyyppiseen organisaatioon ja sieltä olisi haluttu haastatteluun, mutta he etsivät työntekijää joka voisi aloittaa asap enkä ihan niin nopeasti ole valmis lähtemään. Tarvitsen kesäloman (minähän olen ottanut ensimmäistä kertaa elämässäni myös palkatonta lomaa kesälle, jotta ehtisin oikeasti levätä).

On meillä onneksi pieniä reissujakin tiedossa, pääsee vähän muihin kuvioihin. Mutta jotenkin nykyisin pyörii paljon tosiaan mielessä se, että pitäisi aamuisin olla iloinen ja kiitollinen siitä, että on terve ja että on työpaikka minne lähteä ja avopuoliso, joka on terve ja lähtee omiin hommiinsa. Jonakin aamuna niin ei ehkä enää ole. Mutta samaan aikaan ahdistaa tunne siitä, että nimenomaan tuhlaan nämä jäljellä olevat työkykyiset vuoteni siihen, että ahdistaa ja potuttaa lähteä työhön, jota en koe enää mielekkääksi. Pitäisi jaksaa löytää muuta. Tai mieluummin kehittää muuta. Haluaisin pystyä työskentelemään vapaammin, yrittäjänä tai jonkun eezyn tms kautta. Mutta en haluaisi luopua kuukausipalkastani heti, kun talouteni nyt pikkuhiljaa alkaa korjaantumaan, tai kohta olen samassa jamassa ja yritän tulla toimeen muutamalla satasella kuukaudessa.

Semmoista. Sen Iso ajatus -kirjan löytämisestä olen kyllä Sylppy sinulle superkiitollinen. Se on nyt kahteen kertaan luettu, toisella kertaa alleviivauksilla ja merkinnöillä saateltuna. Osui kyllä niin täydellisesti että jos johonkin uskoisin niin uskoisin, että se sattui silmiini ihan tarkoituksella.

Hyvää, kivutonta tiistaipäivää Sylppy ja mukavaa päivää kaikille muillekin.
If you're going through hell, keep going.
Avatar
hemmentaali
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 399
Liittynyt: 12.10.2015 17:30:16

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 14.5.2019 09:20:16

hyvä kun Vilma muistutit nettiostoksista, siihen tosiaan pitää nyt vihdoinkin perehtyä. uskon ettei ole vaikeaa.
eilen kävin kaupassa mutta olisiko torstai kun pitää taas täydentää jääkaappia, silloin teen sen ekan ostokseni netin kautta. mulla on S-ryhmän bonuskortti joten sieltä mieluiten vaikka kovin kehaisit K:takin.
eilen söin muuten sen tortillan lisäksi vadelmia ja vaniljakastiketta. tuli mieliteko kun kuvasit kyläilynne herkutteluja. en siis ihan kakkua leiponut sentään.
menen muuten saman tien tutustumaan S-nettikauppaan. saapi nähdä miten nettitumpelon käy :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1814
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Fatlady » 14.5.2019 10:12:30

Hei vaan Sylvia!
Eihän nuo hikoilut vain kuulu vaihtarioireisiin? Olet saman ikäinen kuin minä ja estrogeelistä huolimatta yölliset hikoilun puuskat välillä vaivaavat. Itsellä hikoilee etupäässä jalat, aivan koko pituudeltaan. Lääkäri sanoi ettei vaihtarioireissa hikoile jalat vaan yläkroppa. Hah, mitä tää sitten muka on? Jalat hikoilee suurin hikikarpaloin. Peitotkin kastuu. Toisaalta hyvä, että jalat hikoilee. Ikävämpi olisi jos kasvot hikoilevat.
Mutta estrogeelin aloitettuani hikoilu keskittyy yöaikaan. Satunnaisesti.
Pyörien perille
Fatlady
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 64
Liittynyt: 14.11.2016 18:24:18

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.5.2019 12:08:02

hei kaikille,
täällä on ollut niin hurja aamu että ambulanssikin kävi.
kiitos Hemmentaali kun sinäkin olet kirjoittanut, kiitän näin viestini alkuun jos joudun vaikkapa äkkiseltään lopettamaan kirjoittamisen jos "kohtaus" tulee uudestaan.

olin aamuysin kieppeillä juuri kirjautumassa Plinkkiin kun armoton huonovointisuus hyökkäsi kimppuuni.
oksensin sappinestettä pitkään ja hartaasti, palelin kuin horkassa ja samalla hikoilin, hampaat kalisivat.
yritin saada aamulääkkeen napattua muttei se onnistunut koska oksensin taas. tärisin ja ulisin. karmea infernaalinen kipu taustalla.
kun tätä oli kestänyt jonkin aikaa pääsin vaivoin avamaan ulko-oveni, sain käsiini puhelimen ja soitin naapurin L:lle että tulisi apuun ja soittaisi ambulanssin. L vastasi puheluuni mutta oli hammaslääkärissä joten oli soittanut seinänaapurini paikalle, olkoot vaikka Mikko.
Mikko tulikin nopeasti (onneksi vapaapäivä kuulemma töistä) ja pyynnöstäni soitti sitten lanssin. itse en ollut puhekunnossa jotta olisin jaksanut puhua puhelimeen, kertoa osoitetta ja selittää oireitani selväsanaisesti.

pyysin Mikon sanomaan hätäkeskukseen että pitkäaikaissairas, sappitien syöpä ja nyt oksentaa sappinestettä urakalla, tajuissaan juuri ja juuri, sillä siltä se tuntui että taju lähtee ihan justiinsa.
lanssia odotellassamme makasin sängylläni (ja vaikeroin ja oksensin lisää) ja Mikko rakas ihana seinänaapurini tarjosi ämpäriä, sitten haki pyynnöstäni kylmää jaffaa jääkaapista ja syötti mulle lääkkeet, mitkä nyt pysyi sisällä. lepäilin. odottelin josko lääkkeet alkaisi vaikuttaa, kuten pikkuhiljaa tapahtuikin. Mikko sammutteli valoja sillä ajatuksella että lähden sairaalaan saman tien ja pani muutaman hassun tiskin likomaan. ihana ihminen.
lopulta huonovointisuus rauhoittui ja pystyin hengittämäänkin jo paremmin.
ambulanssimiehet saapuivat ja nyt kykenin jo tarkemmin selittämään oireitani ja kertomaan myös perussairaudestani.
ottivat tietenkin verenpaineet sun muut perusjutut. oloni parani koko ajan.
kerroin oman analyysini: koska sappitiet on nyt tukossa uuden pesäkkeen takia, ja siksi ensi viikolla se dreenin laitto, niin sappinesteet purkautuvat oksentamalla.
ambulanssimiestenkin mielestä kuvio oli järkeenkäypä. kipu taas on kipua, edelleen sen uuden pesäkkeen takia.
lopulta lanssiukot päättivät että sairaalaan ei ole tarve lähteä mutta korostivat että soittaisin uudelleen hätäkeskukseen jos tilanne äityy yhtä pahaksi. ukkelit olivat ihan todella ystävällisiä ja ammattitaitoisia.
kun Mikko ja lanssimiehet olivat lähteneet nukahdin heti, ja herättyäni olo oli huimasti parempi, ihan kuin koko kohtausta ei olisi ollutkaan ja nyt kun olen istuskellut tässä jonkin tovin niin ei uusia samanlaisia oireita näkyvissä.
mutta sanoisin että hurja aamu!
dreenin laittamiseen on vielä viikko joten kohtaus saattaa hyvinkin uusiutua. oletettavasti sisusksiini tosiaan kerääntyy koko ajan sitä inhoa nestettä ja pakkohan sen on jotain kanavaa pitkin purkautua.

puhelin soi, jatkan myöhemmin lisää.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1814
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.5.2019 14:06:06

hei taas,
jatkoa edelliseen.
odottelen kipuhoitajan soittoa mutta äsken se olikin ystäväni P joka soitti. kauhisteli tietenkin huonoa aamuani ja oli kovin pahoillaan ja taisi säikähtääkin aika pahasti. hänhän on todella, todella herkkähermoinen näissä mun sairauskäänteissäni.

kiitos muuten myös Fatladylle viestistä.
ei mun hikoilut johdu vaihtisvuosista (ne olen hikoillut jo 45 ikävuoden kieppeillä, suhteellisen aikaisin siis) vaan kyllä tämä johtuu sekä itse sairaudestani että lääkkeistä. ihmetyttää vain että hikoilua ei esiinny säännöllisesti vaan varsin vaihtelevasti. välillä enemmän välillä vähemmän ja toisinaan ei siis ollenkaan.
erikoista tosiaan että Sulla hikoilu on mennyt jalkoihin, toisaalta parempi niin kuin kasvojen/kaulan alueen hikoilu kuten itsekin sanot. kiusallinen juttu enivei. toivottavasti tuo ikävä vaihe menee ohi nopeasti. muistaakseni itselläni vaihtarihikoilut eivät kestäneet kuin pari kuukautta. toiset taas joutuvat sietämään niitä vuosikausia. toivon että kuulut samaan "ryhmään" kuin minä.

voi Hemmentaali rakas. sanon taas saman kuin ennenkin että kunpa voisin auttaa!
sulla on nyt jälleen huono ja liian raskas jakso elämässäsi. olen niiiiin pahoillani!
toivon etten vallan ärsytä kun väitän että tilanteesi ja olosi voi muuttua nopeastikin positiivisemmaksi. käänne on mahdollista, myös nopea sellainen. odotan kanssasi päivää/hetkeä kun voisit kirjoittaa tuon saman kuin 10 v sitten; eli hyvän, tavallisen normipäiväsi päätteeksi tunnet olosi peräti onnelliseksi. näin voi käydä, usko pois, vaikkei se nyt tunnu realistiselta eikä edes mitenkään mahdolliselta.

tuntuu että olet liian raskaaksi käyneen työsi vanki eikä siis mikään ihme että mieli on alamaissa.
työpaikkasi johto ei ole ajantasalla eikä toimi muutoinkaan asianmukaisesti. eikä edes yritä selvittää asioita ajan tasalle, niinkö? mikä helvetin johto se semmoinen on? suututtaa tämä tällainen. entä kollegasi? miten toiset jaksavat, epäilen etteivät jaksakaan. oletteko yhdessä pohtineet kokonaistilannetta? onko heistä siihen?
mielestäni sun EI pidä moittia itseäsi ainakaan pitäisi-ajatuksilla. miksi vaatisit itseltäsi mitään olen kiitollinen elämästä-juttuja kun kerran ei ehkä itse työ mutta työhösi liittyvät epäkohdat vaativat jo ihan liikaa. miten ihminen voisikaan tuntea kiitollisuutta kun on ratkipoikki säpäleinä vaatimusten takia.
mua kauhistuttaa se teidän työnjohto. tuntuvat olevan niin saavuttamattomia, jossain siellä omissa torneissaan.
osaisiko vaikkapa Vilma taikka Vilmasto sanoa jotain järkevää tähän tilanteeseen? mitä Hemmentaali voisi tehdä? ja onhan täällä paljon muitakin joilla vaativa työ. ajatuksia otetaan kiitollisena vastaan!
itselläni kun ei juurikaan ole kokemusta vaativan työn johdon kanssa "asioinnista", johdon jatkuvasta piittaamattomuudesta? sitähän ne ovat, piittaamattomia työntekijänsä voinnista.

kun aamulla sain sen sairauskohtauksen, sen aikana ehti ihme kyllä ajatella kaikenlaista. sattumaako lie, mutta ajattelin että tästä hetkestä lähtien en nimenomaisesti vaadi itseltäni enää yhtään mitään.
en halua enää syödä väkipakolla jos ei maistu, se on niin raskasta. en jaksa enää hiukkaakaan komentaa itseäni pienille vaatimattomille kävelylenkeilleni; tekee se sitten vaikka miten paljon lisähaittaa tilanteelleni. sytoja en vaan JAKSA ottaa enää vastaan. ne tietävät lisää ja lisää pahoinvointikohtauksia, lisää ja lisää kärsimystä. heittäydyn pois kaikista hoidoista, ylipäätään kaikesta. pyydän sairaalasta vain oireita lievittäviä troppeja lisää ja lisää ja pelkästään lepään loppuaikani. olen niiiiiin suunnattoman väsynyt tähän kaikkeen.
vaan mitä vielä. kun kohtaus meni ohi, mieli oli jo toinen. odotan sitä dreeniä; josko se poistaisi ainakin nämä sappiyrjöilyt, kuten ehkä tapahtuukin, jopa suurella todennäköisyydellä. uusista sytoista en osaa sanoa nyt juuta enkä jaata. koen muuten ankaran pahoinvoinnin rankempana kuin kivut. koska lääkitys toistaiseksi toimii eli on riittävä kivuilleni.

no, en tiedä... pää käy nyt tyhjää. ajatuksia ei ole.

Hemmentaali, kun luin siis siitä kirjasta ensimmäisen kerran Kirkko & Kaupunki-lehdestä, niin ajattelin jo silloin sua. luen tuon K&K:n aina huolella. välillä siellä on erittäin hyviä toisiakin haastatteluja ja muita artikkeleita.
olimme nimittäin vastikään jutelleet uskosta ja tulit heti mieleeni kun kirjan kirjoittaja mainitsi lehden haastattelussa uskostaan ja epäuskostaan. miten hän kamppailee näiden kahden asian välimaastossa, jotenkin näin hän tilannettaan kuvasi.
sitten kun olin lainannut kirjan kirjastosta kirjoitin siitä tänne ja nyt satuit nappaamaan kirjan mielenkiintosi kohteeksi. oli sattumaa tai johdatusta tai mitä tahansa niin lopputulos oli mahtava. sait itsellesi uuden lempiopuksen :D
jos vastaavia tulee jatkossa vinkkaan heti.
tuntuu muuten hyvältä kun kerrot lukevasi päivityksiäni säännöllisesti. olet suloinen ja ihana.
olet myös tämän illan rukouksissani, tiedä se.

taisi tulla poukkoilevaa tekstiä.
lämmin halaus teille kaikille :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1814
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 15.5.2019 14:27:56

Todella ilkeän kuuloinen tuo kohtauksesi. Varmaan syy on tosiaan niissä sappitiehyeissä niin kuin sanot. Sääli, että joudut niinkin kauan odottamaan sitä dreeniä. Se varmaan tuo apua jos syy on siinä. Ei tuollainen ykääminen varmaan kipuakaan yhtään auta. Palleahan siinä joutuu niin koville kun oksentaa ja sinulle se kipu paikka taisi siinä olla. Kauhea kierre kun ei saa kipulääkettä pysymään sisällä. Jospa se hoitsu osaisi antaa jotain vinkkiä jos on mitään keinoa ehkäistä tuollaista kohtausta.

Hemmentaalia en kauheasti osaa neuvoa, mutta tunnen suurta sympatiaa. Itse olin vastaavassa tilanteessa edellisessä työpaikassa. Se oli kamalaa kun aamuisin toivoi ruuhkaa, jotta ei joutuisi työpaikalle liian nopeasti. Koko ajan vitutti (pardon my french) ja väsytti eikä mitään voinut tehdä. Vaikka kuinka yritin joka tilanteessa vaikuttaa pomoihin ei se mitään auttanut. Siksipä ainoa neuvoni Hemmentaalille on tosissaan panostaa toiseen duuniin. Ensi kerralla kun pyydetään haastatteluun; MENE! Vaikka haluavat jonkun joka aloittaa asap voivat hyvinkin suostua siihen, että aloitat esim 6 viikon päästä. Sitten sanot itsesi irti, työskentelet pakollisen 2 viikkoa ja pidät 4 viikkoa lomaa. Sitten aloitat uuden työn virkeänä. Muista, että vaikka työsopimuksesi sanoisi mitä vaan irtisanomisajasta se tuskin sitoo sinua. 2 viikkoa on käsittääkseni se mikä oikeasti työntekijää sitoo, jos ennen sitä häipyy niin jää vika palkka saamatta. Useimmiten työnantajat eivät ihan kauheasti viitsi ruveta aiheesta edes vääntämään. Tästäkin on kokemusta. Nyt siis kerää jäljellä olevat henkiset voimavarasi ja panosta täysillä uuteen duuniin. Ja jos sitä ei sitten löydy niin häivy silti ennen kuin olo menee vielä pahemmaksi. Kyllä sinä ammattilainen jollain tavalla selviät. Mikään työ ei ole terveyden arvoinen eikä sitä kannata oppia kantapään (tai jonkin tärkeämmän elimen) kautta.

Nyt minä aion poistua töistä ja lähteä nauttimaan Suomen käsittämättömän vihreästä luonnosta. Toivottavasti Syltty jaksat nauttia siitä parvekkeen kautta. Kauheasti toivon, että tuo kohtaus ei toistu enää.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1346
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 15.5.2019 23:09:02

Voi vitsit Sylvia mikä tilanne. Tuo kipu kuulostaa kamalalta. Kivun määrästä tuli mieleeni synnytyskipu. Se oli pahempaa kuin kuvittelin, oli vaikea pysyä aloillaan kun sattui niin hitosti. Tietty syy kestää noita kipuja on vähän erilainen.

Onneksi sulla on ne naapurit siinä! Tosi helpottava apu.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 938
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 16.5.2019 05:57:16

Huomenta Sylvia! Toivottavasti tämä aamu käynnistyy paremmin kuin eilinen. Ihana asia, että sait naapurin avuksi, kun hätä oli suurin. Todellista lähimmäisen apua. Koettelemusten keskellä tekee mieli antaa periksi, mutta dreeni ja uusi lääke toivottavasti ylläpitävät toiveikkuutta ja uskoa siihen, että monia helpompia päiviä on edessä. Voimia päivääsi ja kivut pysykööt poissa.

Hemmentaali: kun luin tekstiäsi työstäsi niin aloin epäillä, että olemmeko samassa työpaikassa :lol: Tuo, että sinut halutaan toiselle työnantajalle heti kun vain laitat hakemusta menemään on kyllä hieno valttikortti. Tiedät ainakin, että kysyntää muualle on. Itsekin olen kovasti työstänyt epätyydyttävään työhön tai ei itse työhön vaan organisaation johtamiskulttuuriin liittyviä asioita, mutta minulla ei valitettavasti ole noin hyvä tilanne alallani työpaikan vaihtamisen suhteen.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 322
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 16.5.2019 08:29:31

Jaksamista Sylvia.
Ikävää kun ei voi muuta tehdä kuin jättää näitä viestejä. Joka aamu käyn kuitenkin katsomassa mitä sinulle kuuluu. Ja lähetän avuttoman pyynnön jonnekin tuntemattomaan puolestasi. Jospa joku kuulisi.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 974
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 16.5.2019 11:19:26

kiitos viesteistänne, ystävät.
tämä aamu on ollut eiliseen verrattuna suorastaan loistava. heräsin siihen, kun kylppärin ilmanvaihtoventtiilien vaihtoporukka soitti ovikelloa. tuo venttiilienvaihto on meidän talossa menossa, kuulemma parin päivän urakka. homma kesti vain kymmenisen minuuttia, sitten ukot lähtivät ja pääsin itsekin kylppärihommiin. kivut oli ja ovat aisoissa eikä pahoinvointia ollut/ole. mikä onni ja autuus.
illalla valmistauduin huolella tähän aamuun. panin puhelimeni lataukseen ja käteni ulottuville, laitoin puhtaat ja helposti puettavat vaatteet esille, yrjöämpäri sänkyni viereen, ja pakkasin käsilaukkuuni hammasharjan sun muuta tarpeellista jos olisi tänä aamuna tullut äkkilähtö sairaalaan. mutta kaikki sujuikin todella hyvin. heräsin levänneenä ja lähes kivuitta. ei pienintäkään hikoilua edes.
näin sairaana on helppoa olla onnellinen.
kun vointi on kelvollinen tai jopa hyvä sitä on vaan suunnattoman kiitollinen, tätä jaksan jankuttaa.

äsken soitti palliatiivisen kipuhoitaja. muistin että puhelu olisi tullut eilen mutta muistin väärin. miellyttävän tuntuinen naishenkilö kyseli vointiani ja kerroin hänelle eilisestä, myös tästä aamusta joka on täysin erilainen. tenttasi paljonko lääkkeitä kuluu ja muuta sellaista. muistutti että lääkemäärää voi lisätä tarvittaessa, eikä niitä pidä yhtään jemistellä. se on se suomalainen tyypillinen tapa, hän sanoi, että lääkkeiden kanssa pihtaillaan, hän mainitsi. erityisesti hän painotti, että jos ihoni tai silmieni valkuaiset kellastuvat ennen ensi viikon dreenin laittoa, pitää heti lähteä päivystykseen. ymmärrän sen itsekin ja toimin näin jos keltaisuutta ilmaantuu. taas vaan unohdin kysyä mihin päivystykseen; olisi ollut mielenkiintoista kuulla olisiko hänellä ollut tähän ikuisuuskysymykseen selkeää vastausta.
lopuksi hän sanoi että soittelee myöhemmin uudenmman kerran, se tuntui ja tuntuu turvalliselta.
hikoilusta hän sanoi että on totta että opioidit aiheuttaa hikoilua mutta mun tapauksessa vuorenvarmasti myös itse sairaus, minkä olen tiennytkin.
tärkeä ja kannustava puhelu. olen oikein tyytyväinen.

olen aivan lentoon lähdössä. niin hyvältä taas tuntuu. eilinen on mennyt painajainen. kunpa se ei uusiutuisi!
ai niin, kysyessäni asiasta hoitaja sanoi että totta kai jään yöksi sairaalaan dreeninlaittopäivänä, mikä on vähän vaivannut päätäni. sekin helpotti. lisäsi, ettei se dreenin huolto taikka kotihoito ole mitään rakettitiedettä. että kyllä se sujuu ja siihen tottuu nopeasti. tämäkin oli tärkeää saada kuulla.
epätoivo mun muuttunut toiveikkuudeksi. mutta miten se ihminen ei vaan usko pahana hetkenä että tulee vielä parempikin päivä. eilisen sairauskohtauksen aikana toivoin vain äkkilähtöä, toivoin sydänkohtausta, mikä ei ollut kaukaa haettua koska ankara kouristelu pani huohottamaan ja pumppu taisi olla kovilla.

voi ei, puhelimeni soi koko ajan! ja nyt pitää itsekin soittaa yksi puhelu... eihän tästä kirjoittamisesta tule nyt mitään.
mikä mahtavan lämmin päivä!
oon onnellinen! :P
jatkan ehkä myöhemmin lisää.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1814
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 16.5.2019 18:27:54

koko päivän olen edelleenkin nauttinut elämästäni. mutta esim Ulpukan tilanne tulee välillä mieleen ja osaan samaistua tilanteeseen todella hyvin. se piinaava odottaminen! silloin on vaikea nähdä valoa missään ja tulevaisuus pelkästään pelottaa. sitkeyttä Ulpukka kulta!

silmiini osuin joku artikkeli jostain jääkaapin puhtauden tärkeydestä. panin homman alulle. karsin pois kaiken ylimääräisen, siitä kertyi aikamoinen keko vaikkei jääkaappini mikään täpötäysi ole koskaan. osan poisheitettävistä kamoista lajittelin kurinalaisesti, osa meni sekajätteeseen. huomenna ehkä sulatan kaapin pikaisesti jotta esim peräseinän saa kunnolla putsattua. siellä on himpun verran hileentapaista pintaa ja inhottavia harmaita raitoja eli siis "kylmettynyttä" pölyä.

kävin luhdilla moikkaamassa naapureita jotka kevätauringossa nautiskelivat viiniä. mullekin toki tarjottiin muttei tehnyt mieli edes tilkkaa maistaa.
keksimme erinomaisen, suorastaan briljantin systeemin/piilopaikan vara-avaimelleni. turvarinkiini naapurustossa kuuluu nyt neljä henkilöä, eli jos eilinen toistuu luulisi että aina joku on tavoitettavissa hätätilanteessa. tämä systeemi lisäsi taas turvallisuudentunnettani.
kävin kaupassa ja ostin kokeeksi uutta hedelmärahkaa. rahka ei ole suosikkini mutta jospa tämä maistuisi. paitsi että rahkapulla taas ovat ihania leivonnaisia. ostin myös kaksi pientä vadelmamunkkia :P syön ne jälkkäriksi pääruuan jälkeen. illaksi on jälleen mustikoita ja vanilijakastiketta.
HUS muisti tänään parillakin 37 e laskulla. sinne meni 74 e ja lisää on tulossa. mitähän se tuleva dreenin laitto maksaa? no, se on sitten ensi kuun murhe se. rahallisesti ei ole kuitenkaan mitään hätää ainakaan toistaiseksi. ja kuten aina kaikkea on yllin kyllin.
vain se säästöpossu-tsydeemi ei ole mennyt niin kuin suunnittelin. ei haittaa, se kun on ja oli alunperinkin pelkkä huvirahasto.
Kelalle laitoin viime kuun loppupuolella asumistuen "tarkastuspyynnön" kun vuokrani korotuksesta tuli virallinen ilmoitus. Kelan sivustolla lukee että hakemuksen käsittely kestää viisi viikkoa. jos asumistukeni nousee, saan tämän kuun ekstran sitten takautuvasti. pääasia että sain homman hoidettua.

naapurit istuttelivat ihania kukkia luhdille isoihin ruukkuihin. yks kertoi että yhden pinkin pelargonian hän haluaa välttämättä ikiomalle parvekkeelleen. pinkistä kukasta tuli Vilmatsonin serkku mieleen. näin tämä menee. olette kaikki usein mielessäni.

päivä on ollut tosiaan ihan poikkeuksellisen hyvä. tämän kun muistaisi kun seuraava vastoinkäyminen tulee muodossa taikka toisessa.
olen niin tyytyväinen elämääni kuin olla ja voi.
aamulla soittanut kipuhoitaja oli ehtinyt jo kirjaamaan Omakantaan raporttinsa. sopeutunut siihen, että tulee palliatiiviselle osastolle tutustumiskäynnille. mutta sitten vasta siis, jos tuleva syto menee pieleen.
vasta tänään tajusin mikä on se tuleva Xeliri-hoito. se on nimitys Irinotekaani + Kapesitabiini-hoidolle. luulin siis että Xeliri on jonkun syton merkki/nimi, muttei se niin menekään. en malttanut olla googlaamatta Xeliri-hoidon kokeneiden kokemuksia sieltä sun täältä.
kuten aina, jokun mielestä hoito on sivuoireiltaan vähäistä, toinen taas kirjoitti päinvastaista.
usein mainittiin ikävä pistely ja paineen tuntu käsissä sekä jaloissa. jollekin oli tullut mainittavia hermosärkyjä eli taas yksi kipu lisää.
mitä oikeastaan hermosärky tarkoittaa? "Autonomisen hermoston aktivoituminen"? mulle toi ei sano oikeastaan mitään.
hiukset lähtee, sen olenkin tiennyt koko ajan. luultavasti teen niin, että sidon huivin ns merirosvotyylisesti ja ostan paitsi peruukin, koska sen tosiaan saa ilmaiseksi, mutta omalla kustannuksella myös irtoponnarin/letin minkä taas sidon huivin solmukohtaan kiinni. sen ei ole tarkoituskaan näyttää luonnolliselta, kunhan leikittelen. lisäksi hankin kevytkankaisia pipoja, niitä nuorisomalleja.
kaikista ikävin mahdollinen sivuoire on limakalvojen kuivuminen suussa. sitä en todellakaan haluaisi!
olen joskus kokenut aftan suussa ja hitto vie miten kipeä se saattaa olla. S:n mies on hammaslääkäri joten aion hyvissä ajoin kysäistä voinko tehdä mitään ennakkotoimenpiteitä asian suhteen.
sitten on se jokasyton sivuoire eli veriarvojen muutokset mitkä taasen aiheuttavat tulehdusherkkyyttä.

tuntuu haikealta luopua tästä päivästä.
illalla 21.15 alkaisi Suomi-Tanska-matsi mutta tuskin jaksan valvoa.
ai niin, P on raitistellut koko toukokuun! ja aikoo jatkaa eli yrittää täysillä tipatonta toukokuuta. eli nyt on kasassa 16 päivää raittiutta mikä on hänelle valtava saavutus. aivan liikuttavaa kun hänelläkin on niin hyvä mieli. teki jopa niin, että kielsi vakkari-juoppo-kamuaan tulemasta kylään koska riski retkahtaa olisi aivan liian suuri. ten points hänelle!

ei muuta tällä erää, oikein kaunista kevätiltaa kaikille :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1814
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 16.5.2019 19:16:24

Voi kun minusta on ihanaa, että jaksat nauttia hyvistä hetkistä.
Itse koin hiusten lähdön helpotuksena. Ärsytti, kun aamuisin oli tyynyllä nippu hiuksia. Niinpä menin karvariin, ja pyysin, että kaljuksi 8) Ei mennyt ihan eka pyynnöstä perille. Kerran lähdin töihin, ja kävelin bussipysäkille. Ihmettelin, kun päätä paleli. Olin unohtanut kotiin myssyn ja peruukin. En palannut hakemaan. Koskaan ennen eikä sen jälkeen minulla ole ollut mielestäni yhtä ihanat hiukset. Siis kun kasvoivat uudestaan. Ihanan lyhyet ja kiharat. Ja peruukki oli helppo pestä pesuvadissa. Puhumattakaan siitä hauskuudesta, kun keskimmäinen otti mun peruukin ja rintaproteesin. Ja filmasi. Voi sitä naurun ja ilon määrää :twisted: :lol:
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 175
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja juhanikari » 17.5.2019 03:32:49

JuuliaS kirjoitti:Jaksamista Sylvia.
Ikävää kun ei voi muuta tehdä kuin jättää näitä viestejä. Joka aamu käyn kuitenkin katsomassa mitä sinulle kuuluu. Ja lähetän avuttoman pyynnön jonnekin tuntemattomaan puolestasi. Jospa joku kuulisi.


Huomenta Sylvia!

Komppaan täysillä lainattua tekstiä, paitsi etten käy joka aamu lukemassa juttujasi. Vaimo kun ei tykkää että roikun plinkissä! Mutta kovia olet käynyt läpi ja hyvin positiivisella asenteella selvinnyt!

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 971
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja venkku » 17.5.2019 07:05:46

Komppaan myös! :) Melkein joka päivä luen sun kuulumiset jossain vaiheessa. Ei voi kyllä muuta ku ihailla tuota sun positiivista asennetta. Harvoin ite keksin hyviä sanoja sulle, mutta oot mielessä. Voimia! <3
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 147
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 17.5.2019 07:27:03

Olen mä niin pahoillani kun joudut käymään tuommoisia kipuja ja olotiloja läpi :cry: eihän niihin voi muuta sanoa jälleen kerran kuin, että ajatuksissa olet ollut ja virtuaalista voimaa lähetän täältä <3

naapurit istuttelivat ihania kukkia luhdille isoihin ruukkuihin. yks kertoi että yhden pinkin pelargonian hän haluaa välttämättä ikiomalle parvekkeelleen. pinkistä kukasta tuli Vilmatsonin serkku mieleen. näin tämä menee. olette kaikki usein mielessäni.
Enpä muuten vienyt äitienpäivänä pinkkiä kukkaa hälle :lol: vaan keltaisia. Vien mä sen pinkin kiven sitten jossakin välissä, pitää vaan multaa lisäillä yms kevättöitä tehdä siellä haudalla ensin. Mulle se on tärkeää siinä vähän jotakin aina touhuta ja supista samalla muutama sana.

Mä tuonne omaan ketjuun kirjoittelinkin, että mulla on omanlainen viikko ollut. Siihen liittyy myös ambulanssin soittaminen ja turvaringin lujittamista (ihan parasta tuo sun turvaringin laajeneminen!). Jotenkin kylmäävää, mutta mä olen touhunnut samoja juttuja tällä viikolla kuin sinä, vaikken siis itselleni, mutta lähelle kuitenkin. Hmm..kylmäävää?hirtehistä? what ever, mutta tiedät mitä tarkoitan.

Niin ja olihan täällä ketjussa aikaisemmin ollut puhetta Hemmentaalin töistä! mä olen vähän yksoikonen tyyppi näissä asioissa. Parisuhderintamalla mun neuvo on ensin, että JÄTÄ SE! työpaikkaongelmissa se on VAIHDA TYÖPAIKKAA! joo kyllä mä tiedän, ettei se noin vain käy, mutta samalla kysyn kuitenkin, että jos se vastaus onkin niin yksinkertainen?! toinen mikä on mielijuttu niin MUUTA ASENNETTA, mutta sehän ei toimi kun paska valuu alaspäin ja johto ei ota vastuuta. Olen mä meillä töissä sinne ylöspäin montakin kertaa ollut tekemisissä/juttusilla vaan aina löytyy taas uusia pomoja ja tahoja mihin pitää ottaa yhteyttä. Väsytystaistelua molemmin puolin se on. Sitkeitä ovat vaan niin olen minäkin :lol:

Tämä olikin jälleen kerran ihan paras päivän aloitus tämä plinkki. Ei se ole mukavaa kun muilla ei ole helppoa, mutta täällä lukeminen antaa mulle aina miettimisen aihetta. Että on sitä elämää muuallakin.

Aurunkoista perjantaita jokaiselle :)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1273
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa