[1970]

Tein. Tuli katottua jo toinen jakso True Detectiven ekasta kaudesta.
Olen vakuuttunut Matti-Juuson eli Matthew McConaughey-nimisen texasilaisen äijän näyttelijäntyöstä.
Pitää vaan olla tuolla nyrjähtäneellä skorpparimiehellä tarpeeksi resuinen ja outo hahmo, että se toimii myös katsomoon asti.

Dallas Buyers Club me tsekattiin viime viikolla vai millonseoli ja mielikuvissa sai vihdoin väistyä
se rasvanen ja ylimielinen kikolotyyppi, jota mattijuuso on esittänyt halvan kässärin miljardituotoksissa.

Miksi nostaa ketään jalustalle tai uskontoja halveksien palvoa kuvaa kumartaen ?
Koska fanikulttuuria on niin monenlaista ja masajuuso pärjää ihan hyvin, vaikkei olekaan elokuvateollisuuden suurin starbaasi.

Maanantaita muilta osin eli aivan samanlainen päivä kuin ne kaikki muutkin, sillä se on kiinni paljolti asenteesta,
mutta toisten näkemyksiä ei voi muuttaa ja kollektiivinen murjåtus voi olla tähän vuodenaikaan ihan todellistakin.

tätä viikkoa vaan

[skorpioni]

Miksi nostaa ketään jalustalle tai uskontoja halveksien palvoa kuvaa kumartaen ?

Onko siinä uskonnon tai muun jumalankuvan palvonnassa jotain sentapaista ajatusta että kun minä nyt tätä palvon ja tämä on paljon parempi kuin jonkun muun palvoma joku muu niin kyllä minä myös olen sitten parempi kuin se joka sitä muuta palvoo.
Ja jos suuri joukko huutaa ja taputtaa niin se nostaa minua siinä samalla. Siksi huudan ja taputan.

[1970]

Hmmm... on esim. monia pienen piirin bändejä ja yksittäisiä artisteja, joista itse todella pidän ja miltei rakastan, mutta joista suuri yleisö ei juuri mitään tiiä. On myös saman verran ison tuotannon megastaroja ja klassikkostandardin läpäiseviä orkestereita, joista todella diggaan yhtä lailla ja valtavirran sisälläkin on "pieniä suuria" tähtiä. Näiden viihdyttäjien menestystä mitataan myydyillä julkaisuilla, keikkojen laajuudella ja fanien määrällä yms, sillä jotenkin sitä on pystyttävä mittaamaan, kuin nettilehden tilausten määrää.

Henk.koht. itse en osallistu näiden "liki jumalien asemassa" olevien artistien edesottamusten arvointiin heidän omilla nettipalstoilla tai utubessa. En käy keikoilla tai kerää fanikrääsää. Niistä taiteilijoista on silti ollut kivaa jotain arviointia ja tarinaa kirjoitella vuosien aikana ja harrastuksenomaisesti pohtia esim. rokkareiden sisäisen maailman ulottuvuuksia.

Kuten sanottua, fanikulttuuria on månenlaista. Olemme naiseni kanssa Bowie-faneja. Itselläni on muitakin pitkän linjan vakavia musiikkisuhteita.

Mitenkähän siitä sinänsä intohimoisesta, yhden taiteenlajin iloisesta diggailusta saapi uskonnon eli harhaisen uskomusopin ja luulemiskultin kaltaisen psykoottihoidon ?

Jalkapallo on köyhän pojan uskonto, elämä on parasta huumetta-tyyliin, kaiketi.

Uskonnot vain olettavat asioita ja ovat sääntöinä ja ohjeina täysin tähän aikaan kelpaamattomia. Kaikki uskonnot ovat järjettömiä, kuin perse eellä päälle käyviä psykooseja. Mikään ei edes puolla niiden väittämien asioiden olemassaoloa !

...


Taide tekee hyvää. Taide on ikivanha ihmisen tekemisen ja kokemisen ja näkemisen ilmaisukanava. Taide myllertää mieltä ja saa kokemaan perimmäisiä tunteita. Taidetta myydään ja taidetta ostetaan, eikä se rajoitu vanhoihin, pölyisiin maalauksiin.

Taide on alkanut luolamiesajoista, kun kivimies duunasi ekan kovan esineen naiselleen ja kun lauloi hälle ja kirjoitti ekan ontuvan runonsa.
Taide on kehittävää ajankäyttöä ja mieltä ja mielenterveyttä hoitava harrastus. Taide saa ajattelemaan laajemmin ja ehkä muuttamaan käsityksiään. Taide luotaa sielun kipupisteseen ja arvioi kunkin aikakauden todellisia arvoja. Taide puhdistaa ja taide on ajassa kiinni olevan ihmiskunnan korkein sivistyksen mittari.

Sen tarvii muuta ollakaan. Se on vain musaa, kirjoja, leffaa ja teatteria, kuvataidetta ja uusia, erikoisia ilmaisun monen kirjavia, perinteisen pidäkkeistä erillään olevia tapoja kertoa tarinaa, jne ja jota voi nauttia sellaisenaan yksin, kaksin ja erikokoisissa ryhmissä !

tämä myöhäisillan faniviesti sisälsi taiteellisen näkökannan

[vadelmamunkki]

Urheilu antaa elämyksiä, yhteisyyden kokemuksia. Niin uskontokin varmaan tekee, mutta urheilussa kohde on lähempänä eikä yläilmoissa tai taivasten waltakunnassa.
Suomi voitti muuten juuri männä viikonloppuna ringeten maailmanmestaruuden. Joukkuepeleissä ollut siis melko lailla putkeen mennyt vuosi Suomella. Keväällä kelpasi hihkua jo sille, mitä eräs J.J. eli Jalonen sai aikaan Leijonien peräsimessä, katastrofaalisen Marjamäen aikakauden jälkeen. Nyt kansa on intona myös Huuhkajien ensi kesän EM-matseista, joissa samassa alkulohkossa ovat Venäjä, Tanska ja Belgia. Ei mikään ihan mahdoton rupeama Huuhkajillekaan, nykymenolla.

Jaa mutta mitäs mä nyt tänään teen. Töitä teen, ja seuraan hallitusjännitystä siinä sivussa. Nukuinkin niin hyvin että voisi ihan tanssia.
Vaikka eihän suomalaiset tanssi, niinkuin Halloo Helsinkinkikin väittää biisissään, jonka rytmi saisi tanssimaan puupölkynkin.
https://www.youtube.com/watch?v=94FiYeFtbL8

"Ei suomalaiset tanssi, mikä tsa-tsa-tsaa / Mä osaan vetää pelkkää polkkaa /Ei tanssi mitään sambadaa /Mä osaan vetää letkajenkkaa.."

Tuota kun kuulokkeista kuuntelin työmatkalla, niin tuli kyllä melkein pari tanssiaskelta otettua keskellä Kampin bussiterminaalia.

[mies metsänreunasta]

Joskus tulee mieleen, että on nuo jumalat kovasti kuvansa kaltaisia.
Niin ovat itsetuntonsa kanssa kusessa että alamaisilta pyydetään jatkuvaa palvontaa, ylistystä ja kehumista. Ja ihailun sekä kunnioittamisen jatkuvaa todistamista jos jonkinlaisilla rituaaleilla. Laittaa tällaisen asiaan innostumattoman äijän epäilemään ettei vaan olisi luominen tapahtunut toisessa järjestyksessä. Että josko oliskin ihmiset johonkin tarpeeseensa tehneet jumalia oman kuvansa pohjalta?

Joukossa marssiminen ja ylistyksen huutaminen -tai sitten joskus maahanvetäminenkin (siellä raamatussa on mukava kertomus siitäkin miten kansa villiintyi huutamaan "anna meille Barrabas!" kun joukkohysteria oli aikaan ensin saatu. Opettavainen tarina, oli sitten tosi tai vaan vähän sinnepäin... kirjoittaja on ainakin jo silloin hyvin ymmärtänyt miten ihmisjoukkoja kuljetetaan.

Noista metsän elukoista joita täällä vilahtelee, huuhkajista ja semmoisista... en minä niin niistä paljon tiedä. Oravia kyllä katselen mielelläni. Ovat ne niin perhanan ketteriä ja eläväisiä (no pakon edessä, tietysti, mutta kumminkin) kun tuossa ikkunani alla jyviä lintulaudalta puputtavat näköjään pohjattomaan mahaansa. Narua pitkin kiipeävät edestakaisin, pää ylös- tai alaspäin, poskipusit välillä pulleina piukottaen, loikkivat puusta toiseen ja pää pyörii kuin tuuliviiri -on siinä sulavaa elämää katseltavana. Mutta ei ne taitaisi ymmärtää jos niille menisin hurraata ja ikuista kannattajavalaa huutamaan ja niiden edessä pellenä loikkimaan . Ei nillä sit visiin ole tarvetta semmoisen ymmärtämiseen.

Mutta vähän jyviä menen nyt niille laittamaan.

[1970]

Työ antaa myös elämyksiä ja voi tuottaa jopa pientä korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Seurustelu, seksi, muut fyysiset harrasteet, uni ja syöminen toimii kans oikein hyvin ja roppa ja koppa diggailee.

Ihan jees päivä useimpien muiden päivien tapaan, mutten pidä tätä elämänvaihetta itsestäänselvyytenä.

"Lampaiden laskentaa" voisi pitää ihan henkisenä harrasteena, niin rauhoittava vaikutus niilläkin eläimillä on.

Ei tarvinna rouhii pampuloita tai ryystää påntikkaa tänäänkään.

[vadelmamunkki]

Töitä, töitä. En muista kerroinko, että jouduin taas vähän pidemmiksi aikaa ihan oikeisiin töihin. Rupeama toimistotyöntekijänä/asiakasneuvojana kestää 8. tammikuuta asti. Pomo kyllä jo kyseli alustavasti että voisinko olla pidempäänkin jos tarve vaatii ja mää olin vähön silleen että "älä älä ölä saatana kun pitäs uutta kirjaakin kirjottaa jossain välissä.."

Hei muuten, kiitos teille kaikille, jotka lainaatte kirjoja myös kirjastosta! Sanaston maksamat lainauskorvaukset ovat myös huomattava tulonlähde kirjailijoille. Kirjailija saa yhden kirjansa lainasta 0,26 euroa, joka tuntuu vähältä, mutta se sama nidehän tuottaa tuloa jatkuvasti jos sitä lainataan. Jos ajatellaan, että yhden kirjan mýynnistä kirjailija tienaa bruttona semmoset 2 - 4 euroa, niin sen verranhan tulee jo kun sitä kirjaa lainataan kirjastosta kymmenkunta kertaa.
En aemmin oivaltanut, miten tärkeää siis kirjastojen toiminta on myös kirjailijoille, eikä vain lukijoille. Ja tämä tuli mieleen siitä, että Sanasto maksoi viime vuoden lainauskorvaukset juuri pari päivää sitten. Minähän saan niitä vasta ensi vuonna.

Eläköön kirjastot, eläköön kirjallisuus, eläköön lukeminen!

[mies metsänreunasta]

Kirjastojen aktiivikäyttäjänä tykkään Vadelmamunkin kirjamietiskelyistä.
Kirjastoihin saisi minusta satsata hiukan enemmänkin. Nythän pieniä maaseutukirjastoja suljetaan ja lopetetaan, aukioloajat supistuvat ja kirjahankintoihin riittää yhä vähemmän rahaa.

Huomenna, jos jumala suo, on taas päivä jolloin kirkonkellot pajattaa ja sotatorvet soi. Isänmaallisimpia joutuu jo poliisi toppuuttelemaan ettei astaloiden ja muiden siunattujen aseiden kanssa mentäisi taistelutahtoa ihan mahdottoman konkreettisesti ja sivullisille hengenvaaraa tuottaen esittelemään.

Meillä on kahdenlaista itsenäisyyttä. Toinen saatiin melkein ilmoitusluontoisena temppuna, julistauduttiin itsenäiseksi, ja tsaarilta valtansa napannut neuvostoliitto (vai mikähän sen nimi silloin olikaan) sanoi heti että senkun sitten olette.Eikä se sitä myöhemminkään perunut ole. Sotahommissa tietysti käy aina niin että rajat siirtyvät, mihin kulloinenkin vottaja haluaa ne laittaa. Se nyt vaan on semmoista, sen sodan kanssa.

Mutta se toinen itsenäisyys? Kovasti on vallalla käsitys että riemu alkoi vasta sitten kun ikioma sisäsllissotamme, kapinayritys, oli verisesti kukistettu ja voitonmerkiksi teurastettu vielä jokunen kymmenentuhatta sotavankia. Sitä sitten kelpaa liputtaa ja rummuttaa, nostella kynttilöitä ikkunoille merkiksi että tässä huushollissa ollaan valkoisen suomen porukkaa, tervetuloa saksanjääkärit...

Minä en taida vieläkään tuon itsenäisyyden kanssa alkaa metelöimään. Olen sitten vaan osallistumatta, en minä rupea semmoista porukkaa vastaan tappelemaankaan. Selkääni minä siinä saisin. Juhlikoon nyt vaan minun puolestani rauhassa.

Niinpä, kun nyt flunssa oli kovin sitkeää sorttia, niin vasta tällä viikolla on tuntunut siltä että entinen ketteryys alkaa palailemaan. Siitä ilosta sitten meninkin tänään käymään kunnallisella kuntosalilla ja saunomassa -ihan vaan hiljakseen, mitään sen kummemmin yrittämättä. Kunhan nyt vähän itseäni liikuttelin. Vähissä ovat tapahtumat... rauhallista on elämäni.

[vadelmamunkki]

Joku haluaa kenties itsenäisyyspäivänäkin ajatella menneisyyden väkivaltaa ja veritekoja, minä iloitsen siitä että itsenäinen Suomi on saanut viettää jo peräti 75 vuotta rauhan aikaa. Ihan niin rauhanomaista elo ei ole ollut kaikilla sodan voittajilla, jotka ovat käyttäneet kaikki vuosikymmenet aseiden kalisteluun, kilpavarusteluun ja sitten vielä pienempiensä kiusaamiseen, niinkuin itänaapuri.

Vaikka iloitsen eniten rauhan ajan saavutuksistamme, en voi olla tuntematta kiitollisuutta siitä, että Stalinilta evättiin hänen syntymäpäivälahjansa joulun alla 1939. Nehän piti olla synttäribileet Helsingissä, jossa olisi sitten kiskottu kaviaaria ja vodkaa ja tanssittu ripaskaa, kun saatu juuri nopea voitto Suomen valko-bandiiteista.
Pikkusen toisin kävi, ja hyvä niin.
Ja sekin voitto olisi ollut suuren Neuvostomaan sotilaiden verellä silattu, sillä mitäpä parempaakaan tekemistä ukrainalaisella tai valkovenäläisellä musikalla olisi siihen aikaan ollut, kuin lähteä kuolemaan kaukaisen Suomen pakkasiin, voittamattoman työläisten paratiisin puolesta.

[1970]

Toivotan kaikille Plinkkiläisille:

Hyvää Itsenäisyyspäivää ! x102

[mies metsänreunasta]

Edelleen minun historiankäsitykseni mukaan suomi sai itsenäisyytensä melko harvinaisella tavalla, ilman sodankäyntiä.
Alkuvaiheeseen sijoittunut kapina/sisällissota tosin ratkaisi kenen pillin mukaan uudessa tasavallassa sen jälkeen tanssitaan. Mutta se on kuitenkin eri juttu.
Sotatorvien huudatusta en edelleenkään kaipaa, enemmän sovin puskemaan hommia olosuhteissa joissa ei niin veren lentämistä ihannoida.

Eilen oli kansainvälinen vapaaehtoisten päivä. Kovin pienellä huomiolla meni. En tuohon kummemmin minäkään reagoinut. Ehkä osa intoa on karissut kun suunnilleen joka päivä on jonkin asian juhlapäivä, ja osa asioista on sellaisia että ne kuluvat elämään lähes jokapäiväisinä eikä niiden takia ripusteta kunniamerkkejä rintamuksiin eikä ammuta kunnialaukauksia. Osa taas on sellaisia joiden merkitys on juuri siinä että saadaan korotettua ylistettäväksi jotain sellaista (kuten vaikka sodankäynti ) jota ihmiset muuten voisivat vaikka vältellä ja vastustaa.

Niin, no, minä nyt olen niin hempeämielinen etten oikein saa elukoitakaan tapettua, ihmisistä puhumattakaan. Saan kyllä makkaraa syötyä ja hyvin ymmärrän että jonkun on täytynyt se elukka teurastaa jotta sitä makkaraa on saatu. Mutta kova paikka minulle on ollut koirankin lopetettavaksi vieminen eikä minulla ole koskaan ollut minkäänlaista halua metsästykseenkään.

Jotain ihan rauhallisia ja kenellekään kipuja tai verenvuodatusta aiheuttamattomia asioita kai tänäänkin touhuilen.

[vadelmamunkki]

Edelleen minun historiankäsitykseni mukaan suomi sai itsenäisyytensä melko harvinaisella tavalla, ilman sodankäyntiä.

Niin sai, mutta sen säilyttäminen edellytti sodankäyntiä. Varsinkin kun 1939 Stalin ja Molotov saivat päähänsä, että eiköhän tuo pikku naapuri ole tarpeeksi itsenäisyydestä nauttinut, niin pistetään sille stoppi.

Alkuvaiheeseen sijoittunut kapina/sisällissota tosin ratkaisi kenen pillin mukaan uudessa tasavallassa sen jälkeen tanssitaan. Mutta se on kuitenkin eri juttu.

Joo mutta jos punaiset olisi voittaneet, niin Suomi olisi saatettu liittää heti oitis osaksi Neuvostoliittoa. Neuvostoliitossahan sisällissodat ja väkivalta leimusivat vielä pitkälle 1920 -luvullakin, kun taas Suomi saattoi heti lyhyemmän sisällissotansa jälkeen keskittyä oman maan rauhanomaiseen rakentamiseen ja kehittämiseen. Demaritkin otettiin hallitukseen jo 1926, kun Neuvostoliitossa vielä eri kommunistileirit listivät toisiaan.
Ja jos et sinäkään hirveesti armeijasta tykännyt, niin tiedätkö minkälaisen armeijakokemuksen olisit saanut Puna-armeijassa, ja miten pitkän? Siis JOS Suomesta olisi tullut Neuvostoliiton osa.

Sotatorvien huudatusta en edelleenkään kaipaa, enemmän sovin puskemaan hommia olosuhteissa joissa ei niin veren lentämistä ihannoida.

Mutta sä kuitenkin muistelet niitä sotatorvia alvariinsa, ikään kuin Suomen historiassa ei muuta muisteltavaa olisikaan. Kommentoisitt vaikka hyvinvointivaltion kehityksestä taikka peruskoulun hienoudesta joskus... mutta kun ei.. aina on pelkkää verta ja kyyneleitä ja piikkilankaa tämä itsenäisyysksin.
Miksi emme vertailisi vaikkapa EU-Suomea ja YYA-Suomea toisiinsa, nyt kun eräs puolue käyttää iskulauseenaan "Suomi takaisin". Suomi takaisin siis mihin? YYA-aikaan? Tsaarin aikaan? Venäjän osaksi?

Niin, no, minä nyt olen niin hempeämielinen etten oikein saa elukoitakaan tapettua, ihmisistä puhumattakaan.

Käythän sä kalastamassa?


Mutta tästä tyypillisestä historiapläjäyksestä huolimatta minäkin toivotan

Hyvää itsenäisyyspäivää juuri nyt ja tässä: 102 vuotiaalle itsenäiselle Suomelle ja kaikille siinä asuville ihmisille!

[metsänpeitto (poistunut käyttäjä)]

.

[mies metsänreunasta]

Itsenäistymisemme vahvistui muiden valtioiden hyväksynnällä.
Siinä se oli.

Nämä kaksi kynttilää ikkunalaudalla ovat perinteinen kannanotto saksassa koulutettujen ja sen itärintamalla taistelleiden jääkärien puolesta. Jääkärit eivät itsenäistymiseemme ehtineet vaikuttamaan mitenkään, he taistelivat saksan puolesta niihin aikoihin kun suomi itsenäistyi. Vuoden 1918 sisällissotaan ja sen jälkitouhuihin he kyllä ehtivät.
Niin, jos sisällissodassa olisikin voittanut se toinen osapuoli (ties vaikka olisi ilman saksalaisia voittanutkin?) , olisko heidän taholtaan järjestetty vastaava sotavankien ja aseensa luovuttaneiden hävinneiden joukkoteurastus? Kun niin ei käynyt, niin vastausta ei sataprosenttisella varmuudella saada. Sen, miten valkoinen osapuoli voittoaan juhli, sen me tiedämme ja kun historian kirjoittavat aina voittajat, niin siitäkin tiedämme enimmäkseen heidän kaunistellun selvityksensä pohjalta. Kun Väinö Linna kirjoitti Pohjanthden alla -kirjansa, väittävät tutkijat ettei hänkään voinut olla edes ihan rehellinen. Kun ainoa totuus oli ollut siihen asti se valkoinen totuus, olisi ollut suorastaan kirjallinen itsemurha kertoa ihan säälimättömästi kaikesta. Piti siis osaltaan myötäillä vallitsevaa totuuden vaihtoehtoa ja sen rajoissa antaa hiukan myötätuntoa myös sorretulle osapuolelle.

Pari sukupolvea oppi olemaa hiljaa. Nöyrtyivät, kuten nykysuosikkisanastoa käyttäen asia kai pitäisi ilmaista. Sitten asia olikin jo niin vanhaa asiaa ettei sillä niin väliä.
Hyvä kai niin. Asioiden pitääkin vanhentua. Siksi nuo aseidenkalistelut ja uhoamiset eivät kuulu ihannoimieni asioiden joukkoon. Olen siis näissä itsenäisyyspäivän rummutuksissa kovin vähän osallisena.

Olen joskus tainnut sanoa että sukulaisistani, joita on osallistunut sotiin niin pitkin eurooppaa, venäjää, Ruotsin ja Tanskan välisiä salmia, Norjan tuntureita ja Karjalan kunnaita, vain siihen sisällissotaan -kummallekin puolelle- lähtivät vapaaehtoisesti ja oman arvomaailmansa edustajina.
Ei se sittenkään ihan niin ollut. Ruotujakolaitos loi oikeastaan yhden ammattikumman lisää. Kun kuninkaan määräyksellä piti varustaa kutakin ruotua kohti sotamies, oli hänelle ja hänen perheelleen turvattava myös eläminen. Siihen kuului usein torppa, pieni pala viljelysmaata, alkupääomaksi joskus lehmäkin, ja lupa ottaa talojen metsistä tarvepuuta. Se oli siihen aikaan harkitsemisen arvoinen homma. Jos muuten ei ollut mitään, kuten useimmilla ei ollut, se merkitsi sentään jonkinlaista varmuutta leivästä ympäri vuoden. Ei siis sihen hommaan suinkaan aina pakottaa tarvinnut, monesti löytyi myös vapaaehtoisia. Silloin, kun rajoja ei just sillä hetkellä siirelty, saattoi olo olla vallan mukavaa. Pari kertaa vuodessa harjoituksissa, muuten elettiin kuin torpan isäntä konsanaan. Sitten taas, kun miestä kaatui, useammin tauteihin kuin luoteihin jossain Baltian peltoaukeita ja metsiä kolutessa, ja tarvittiin aina vaan lisää, ns kaksikkaita, kolmikkaita ja niin edelleen, rivistöjen kasvattamiseksi, elinikäodote putosi niin paljon että vapaaehtoiset taas vähenivät.

Aikansa kutakin, ei asia ollut pelkästään niin tai näin.

[skorpioni]

Sotaisuus pitää minut itsenäisyyspäivää hiljaisesti viettävien joukossa.
Ensimmäinen askel sodanmyönteisyydessä ja kaikessa väkivallan hyväksymisessä on aina muiden epäihmisiksi tekeminen.
Kun sanotaan että nuo ovat matuja, homoja,mustalaisia, ryssiä tai neekereitä on kynnys paljon matalampi.
Meitä hiljaisia on enemmän kuin luulisi. Vielä. Näkyy kovin nousevan isänmaallisten kannatus. Huomisesta ei siis koskaan tiedä. Kunhan nyt viipyy niin ollaan tähän päivään tyytyväisiä. Rauhaa tähän päiväänne.