Olet täällä

Minun tarinani, joko olen valmis?

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 9.1.2021 15:03:56

Viikko ilman alkoholia! En olisi vielä hetki sitten ikinä uskonut pystyväni tähän.

Mulla on sellainen olo, että mulla se kuuluisa pohja tuli nyt sitten joulun /uuden vuoden maissa vihdoin vastaan. Silloin ei edes tapahtunut mitään erityistä, join niin kuin ennenkin mutta ei mitään sekoiluja, ei edes enää kummoista humalaa vaan turrutusta. Viime syksystä lähtien join vaikka en enää halunnut ja maistui pahalle. Iltaisin ja viikonloppuisin kittasin väkisin löytääkseni helpotuksen ja joka yö heräsin kolmen aikaan ja ajattelin etten enää halua juoda.

Tällä hetkellä olo ja ajatus on edelleen sen suuntainen että onneksi mun ei tarvitse juoda. Ei tarvitse miettiä lähdenkö Alkoon tai mihin kauppaan kehtaan lähteä juomista hakemaan.

Mielessä on myös pyörinyt paljon aiemmat omat kännimokailut ja välillä hirveä häpeä täyttää mielen. En tiedä, ehkä sekin on hyvä asia että niitäkin muistaa, niin pysyy juomishalut aisoissa, mutta ei kai sitä liikaa pitäisi itseään piiskata ja piinata vanhoilla asioilla?

Uusia juomattomia viikkoja kohti (mutta päivä kerrallaan)!
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja kedonkaunhein » 10.1.2021 12:01:26

Hei tavallinennainen50,

Onnea viikosta - loistavaa! Täällä myös unet hieman parantuneet jo, mutta unen tarve on jotenkin valtava. Nyt viikonloppuna kun sai selvänä nukkua niin nukuin molempina öinä melkein kellon ympäri. Toivottavasti ensi viikko on töiden suhteen jo virkeämpi ja saan nukuttua paremmin.
Itselläni tulee tänään yhdeksän päivää tipatta pois lukien siiderin maistaminen ystävältä. Sitä en laske, eikä se laukaise mitään juomishalujakaan. Perjantaina oli kovat himot päällä, mutta kun selätin ne syömällä ja juomalla kokista, olo oli kuin voittajalla!!

Tsemppiä kaikille!
kedonkaunhein
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 4.1.2021 15:35:00

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 11.1.2021 21:31:23

Tervehdys TavallinenNainen ja muut ketjussa kirjoittavat!

Ja Rooibokselle AKA Clipper: terve vanha kamu, olen Mrs.MiddleAge juurikin mm. sieltä keski-ikäisten naisten ketjusta! Jollainen tämäkin nyt vähän näyttää olevan yhtään ketään sukupuolen suhteen diskriminoimatta, luonnollisestikaan.

Kirjoittamasi TavallinenNainen olisi voinut olla minunkin kynästäni - tai siis keyboardista. Olen samanikäinen, käytännössä koko aikuisikäni liikaa alkoholia käyttänyt naiseläjä. Lopetusyrityksiä on niin monta, että turha yrittääkään laskea. Ja kuten Clipper, minäkin olen pyörinyt tällä foorumilla vuosikausia, salasanat unohtuen. Nyt olen ollut joitakin vuosia välillä pois täältä, mutta en suinkaan löytyneen raittiuden takia. Uusi nimimerkkini Kuumatka kertoo symbolisesti oman raitistumismatkani tarinan: tiedän, että se on mahdollinen ja jotkut - harvat - ovat jopa onnistuneet siinä. Moni haaveilee, mutta haaveeksi jää. Osa lähtee toiveikkaana tuolle matkalle, mutta se päättyy katastrofiin. Minä olen taas kerran lähtötelineissä, päivä 1 on nyt. Alkoholin käyttö on muuttunut tavaksi, niin arkena, kuin juhlissa ja pyhinä, toleranssini on ollut jo kauan aivan järkyttävän suuri. Myöskään minä en kärsi krapuloista juurikaan, päinvastoin, herään aikaisin ja olen valmis samaan rundiin uudestaan. Mitään iloa ohikiitäviä nousuhumalan hetkiä lukuunottamatta en ole kokenut aikoihin. Juuri sitä epämääräisen pahan olon turruttamista ja itsensä kanssa olon siedettäväksi tekemistä se suurimman osan aikaa on.

Muutamien kuukausien raittiuksiin olen parhaimmillaan päässyt. Olen työelämässä, joskin olen masennuksen takia ollut pitkähköillä sairaslomillakin välillä. Eipä varmasti alkoholi ole osaton tuohonkaan oireiluun...

Rauhallista yötä ja voimia kaikille teille raitisteluun. Ei ole helppoa, mutta aivan varmasti kaiken vaivan arvoista. Ollaan armollisia ja koetetaan levätä ja ottaa iisisti.
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 12.1.2021 18:57:16

Kiitoksia kaikille kommenteista ja tsemppiä jokaiselle omaan raitistumiseen!

Mulla on nyt 10 päivää takana. Tuntuu oudolta ja uskomattomalta miten odottamattoman helpolta tämä on tähän asti tuntunut. On toki ollut mielialan vaihteluita ja eilen mm. kun aloin töiden jälkeen tehdä ruokaa, mieleen nousi ajatus että nyt lasi viiniä, mistä alkoi aina ennen "rentoutuminen" työpäivän jälkeen. No ajatus tuli ja meni kuitenkin melkein yhtä nopeasti ohi ja onneksi kotona ei ole mitään juomista mihin olisi epähuomiossa voinut tarttua.

Mulla tämä 10 päivää on ollut jonkinlainen rajapyykki, muistelen että Selvin päin kirjassa (tai sitten luin jostain muualta) kerrottiin että pitkäaikaisessa alkoholin käytössä 10 päivän jälkeen pitäisi fyysisen vieroituksen alkoholista olla aika lailla takana, toki jäljellä on se vaikeampi henkinen riippuvuus ja uusien tapojen oppiminen. Toinen rajapyykki mitä tässä hetkessä odotan on kaksi viikkoa, joka tulisi täyteen lauantaina, siinä ajassa pitäisi maksan GT -arvon puolittua ja noin kuukauden jälkeen olla normalisoitunut jos ei ole tullut pysyviä vaurioilta maksaan.

Kunhan saan tätä raittiutta pidemmälle, aion käydä mittauttamassa arvoja ja ottamassa verikokeita, vielä en siihen pysty, koska en vielä pysty "julkisesti" myöntämään edes lääkärille ongelmani syvyyttä. Kun tänne lähdin kirjoittamaan, päätin olla täysin rehellinen omasta tilanteesta mutta oikeassa elämässä en siihen vielä pysty.
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Clipper » 12.1.2021 20:13:58

Kuumatka! Törmäsin siis vanhaan tuttuun :) . Tämän asian suhteen ei tietty kiva, että täällä vielä hengaillaan, mutta oikeasti kiva kuulla sinusta! Kirjoiteellaanpa nyt taas tänne 👍
Clipper
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10.9.2017 16:36:26

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 13.1.2021 21:28:59

En minäkään "oikeassa elämässä" pysty tai halua tästä alkoholismista puhua. Puoliso tietää, että minulla on ongelma, ei ole lasiinsylkijä hänkään. Vain itse kuitenkin tiedostan, miten syvällä tämän asian kanssa olen. Nyt ollaan molemmat tipattomalla tammikuulla, joka tosin alkoin vasta 10.1. tienoilla... Viime vuonna tipaton tammikuu venähti minulla peräti helmikuuksikin, mutta sitten palasin taas vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) juomakierteeseen. Eli kohtuukäyttöritykset kyllä tiedetään. Sehän tästä niin haastavaa tekeekin; järjellä tietää ongelman ja mikä siihen on apu (juomattomuus) mutta eihän järki näissä asioissa ole ohjaksisssa, vaan tunne ja kun tunne-elämä sairastaa, niin ei siltä voi odottaa kovin järkevää toimintaa.

Asioita pohdiskelemalla ja tietoa hankkimalla itseymmärrykseni on lisääntynyt ja nykyisin tunnistan omat heikot paikkani ja tajuan, että lankean juomaan salakavalan helposti, kun olen turhautunut, pettynyt (itseeni), stressaantunut tai tunnen itseni huonoksi tai riittämättömäksi. Kuten tunnen lähes koko ajan. Se on tunne, ei totuus, tämänkin tiedostan, mutta sisimmässäni kuitenkin alistun tuolle pirulliselle tunteelle ja se on mielestäni ydinongelmani. Jos en saa tähän asiaan muutosta, raitistuminen jää ikuiseksi haaveeksi. Huonommuuden tunteen juurisyistä minulla on käsitys, liittyvät ihan varhaisimman lapsuuden traumakokemukseen. En käytä kokemustani tekosyynä juomiselle kuitenkaan.

Todella vaikeaa on aina pidemmän päälle ollut raittiina pysyminen.

Nyt pv 3 ja tuleva viikonloppu ensimmäinen vaaranpaikka. Luottavaisella mielellä eteenpäin.

Hyvää yötä siskot ja veljet ja voimia <3
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Mirella » 14.1.2021 11:14:38

Päivästä 1 me jokainen ollaan aloitettu! Itsellänikin oli terveystarkastus jokin aika sitten jossa otettiin kaikki veriarvot, ja hieman koholla ollutta verenpainetta lukuunottamatta kaikki arvot on kunnossa. Se oli itselleni ainakin todella suuri helpotus, olin jotenkin varautunut paljon pahempaan! Itselläni tällä hetkellä raittius menee reilun 4kk jälkeen jo omalla painollaan enkä pahemmin ajattele juomista, toki niitäkin hetkiä on. Alku oli hankalaa kun oli niin tottunut juomaan joka tilanteessa ja suunnittelin elämäänikin sen mukaan. Pitkä tie se on ja omalla kohdallani vaati lukemattomia yrityksiä että olen päässyt edes tähän asti. Tsemppiä sullekin olet hyvän alun saanut, jatka vaan sillä tiellä!
Mirella
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 95
Liittynyt: 15.12.2019 14:17:27
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 15.1.2021 15:47:46

Nyt iski pahimmat juomishimot sitten juomattomuuden aloittamisen! Työt loppui hetki sitten ja ihan hirveä halua lähteä hakemaan viiniä.

Tämän läpi on nyt vaan taisteltava, huomenna olisi tulossa kaksi viikkoa täyteen juomatta.

Yritän hengitellä rauhallisesti ja keksiä tekemistä joka veisi ajatukset muualle.
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja 0132 » 15.1.2021 15:53:41

Yritä kestää.
Kyllä se kohta taas helpottaa.
:D
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2036
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 15.1.2021 20:43:54

0132 kirjoitti:Yritä kestää.
Kyllä se kohta taas helpottaa.
:D


Kiitos tsempeistä! Kyllä se sitten helpotti ja selvisin juoman kuiskuttelusta.

Rupesin ruuan laittoon kun oli pahimmillaan ja join hirveät määrät vettä. Pahin himo kesti puolesta tunnista noin tuntiin, sitten alkoi helpottamaan ja meni jossain vaiheessa kokonaan ohi.

Raittiina jatketaan viikonloppua, tsemppiä kaikille!
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Vapaaksi -78 » 15.1.2021 21:19:36

Hienoa että pysyit lujana!!!👍 Itsellä tänään 12. pvä ja tämä on pisin aika mitä olen yli kolmeen vuoteen ollut juomatta! En osin ole aikaisemmin päättänytkään olla juomatta koska kuvittelin pystyväni vähentämään kohtuukäyttöön :lol: . Perjantait on selkeästi vähän levottomuutta herättäviä minullakin. Onneksi ei oikeasti tee mieli kuitenkaan. Aikamoista vuoropuhelua joutuu päässä kuitenkin hetkittäin käymään. Niin sitä on tottumusten orja.

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. Hyvää ja raitista viikonloppua meille kaikille!


Vapaaksi -78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 4.1.2021 09:45:40

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja RiAV » 16.1.2021 08:40:00

Hei vaan

Se helpottaa ajan mittaan. Itselläni pv 101 ja en enää ajattele juomista, koska elämässä on niin paljon muuta kivaa. Kysymys onkin, mitä elämältään haluaa, kun sitä ei enää itselääkitse ja turruta? Itse satsaan edelleen työn ohella opiskeluun, kuntoiluun ja ystäviin. Ja koitan kohdata ne tunteet, joita ennen en pystynyt/uskaltanut/viitsinyt.

Tsemppiä ja erinomaista viikonloppua teille!
Haluan terveyteni takaisin.
RiAV
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 8.10.2020 15:53:52

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 16.1.2021 18:13:27

Kiitos RiAVille lohdun sanoista.

Totta on, että alkuraittius on hyvin haurasta ja helposti särkyvää.

Tulin juuri saunasta, olikin taas pitkän ajan jälkeen uusi kokemus saunoa veden voimalla. Juovina aikoina tapaan saunoa yksikseni ja sanomatta selvää, mukaan otan saunaoluet/siiderit/lonkerot. Siitä sitten saunan jälkeen on kiva valkoviiniä "sivistyneesti" maistellen iltaa jatkaa.

Kiitos riittää. Taas kerran. Sen verran on kokemusasiantuntijuutta raitistumisyrityksistä kertynyt, että tiedän valjun, ilottoman olon kestävän pitkään alkoholin lopettamisen jälkeen. Jossain toisessa ketjussa olikin puhetta dopamiinitasoista ja aivokemian sekaisin olosta, joka ei ihan viikoissa korjaannu. Nyt osaan olla vain rauhallisesti ja olla tyytyväinen siitä, että en ole juonut. Oli aamulla myös omituinen olo, kun kaikessa rauhassa keittelin aamukahvia, eikä tarvinnut juomisia miettiä.

Hienoa, että vältit eilisen kiusauksen Tavallinennainen! Onnea siitä. Ja jos tulee sortumisia, uudelleen taas ylös ja eteenpäin.
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 16.1.2021 18:51:42

Kiitoksia tsempeistä ja lohdun sanoista!

Tänään on kaksi viikkoa täynnä juomattomuutta. :) :shock:

Tänään ei ole enää ollut juomahimoja, tuo perjantai tuntuu olevan minulle vaikein paikka, ainakin vielä tällä hetkellä. Olen iloinen että selvisin eilisen pahasti hetkestä. Jatkossa täytyy jo etukäteen valmistautua perjantaina siihen hetkeen kun viikonloppu alkaa. Toki niitä vaikeita hetkiä voi tulla muuhunkin hetkeen koska mun juominen oli ihan päivittäistä.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen kun saan herätä aamulla ilman sitä inhottavaa oloa ja nyt jo varsinkin kun yöunet ovat parantuneet, niin myös kunnolla nukutun yön jälkeen.
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Minun tarinani, joko olen valmis?

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 23.1.2021 09:28:58

Hei vaan, viikko on taas vierähtänyt ja melko nopeasti. Tämän päivän jälkeen on takanani kolme viikkoa ilman alkoholia. Ja tiedän jo että tänäänkään en juo.

Eilen perjantaina oli taas pientä levottomuutta ja päässä kuiskasi ääni viinistä. Kävin kaupassa ja katsoin kuinka ihmiset ostivat viikonloppujuomia. Juomia ostavilla oli ostoksissaan pari olut- / siideri- tai lonkerotölkkiä. Ajatus joka siitä itselle nousi oli että mulle tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Jos ostaisin pari, tulisi minulle pakottava tarve lähteä ostamaan heti lisää kun ne olisi juotu. Joten viinan kuiskuttelut jätin suosiolla huomiotta ja pian se olikin jo häipynyt mielestä.

Unen laatu on parantunut huimasti, mutta olen nähnyt paljon unia juomisesta. Välillä sellaisia että on ollut juomista tarjolla ja olen unessa ajatellut että en enää juo ja välillä ihan juovia unia.

Aloitin myös uuden äänikirja, Johanna Pohjolan Isä pullossa. Olen vasta ihan alussa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kertoo alkoholismista enemmän tyttären näkökulmasta, mutta on kuuntelemaani saakka onnistunut kuvaamaan alkoholismia mielestäni hyvin. Hän kertoo mm. siitä että haluaa muuttaa ikiaikaista kuvaa alkoholismista, että se olisi vain kodittomien pultsareiden tauti, alkoholismista kärsivät ihmiset kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Olipa hieman poukkoilevaa ajatuksen virtaa tähän aamuun. :)

Raitista viikonloppua!
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa