ensinnäkin, mä tulin tänään aamulla siihen tulokseen, että mä rakastan rahtareita! ne on ihania. huoh.
oltiin aamulla joskus ennen seitsemää karkkilan masuunilla (
) 'aamupalalla' koska mä halusin limpsaa (eikä sitä luonnollisesti ollut vain olemassa autossa). söin myös palan juustokakkua, mikä oli aikasta hyvää vaan.
noh, tää rahtaripointti lähti siitä, että siellä oli pari sellasta maailman söpöintä otusta! kauheen kokosia keski-ikäsiä rahtari-örmyjä likasissa haalareissa ja verkkolippalakissa, molemmilla hervoton parta ja rönsyilevä tukka. ja niillä oli maailman isoimmat mahat ja likasimmat kädet.
sitten se toinen otti aamupalaks vaan ison lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä ja juomaks lasin maitoo. se toinen otti kans vähän puuroo ja sit yhen sämpylän ja tietenkin maitoo. sit ne meni istuun pöytään. kumpikaan ei puhunu missään vaiheessa mitään paitsi siinä vaiheessa ku kassatäti kysy et onko niillä rahtarikortteja niin se toinen sano jotain tyyliin "örör ömmmymöm örrömröm".
siinä ne sitten vaan söi niitä aamupalojaan, toisella jäi vähän puuroo partaan ja toisella aika paljon leivänmuruja, ja sit ne vaihto telkkarista kanavaa ja katto jotain aamun lastenohjelmaa.
mä en kestä! meinasin kuolla. ne oli kaks maailman ihaninta setää!
sellasia vitun örmyjä-isoja-köriläitä, mut kuitenkin sellasia ihan ressukoita-reppanoita, hieman lapsenomaisia setiä. ja tosi söpöjä. olisin halunnu pitää ne, mut äiti ei antanu...
ja sitten tein töissä jäynän, että kun lähetän satoja satoja harrastekyselyjä kaikille työntekijöille, niin tulostin ne vaaleenpunaselle paperille. mitäköhän toi yks henkilöstöhallinnon tyyppi tykkää, ku ne laput alkaa palautuun ja ne on kaikki pinkkejä? hih.
