Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Äitini – alkoholisti

Julkaistu 9.9.2011

Taisin olla maailman onnellisin lapsi, kunnes isäni kuoli traagisesti ollessani 10-vuotias. Äitini tukehdutti tuskansa viinaan hautajaisten jälkeen ja muistutti meille humalassa, miten me lapset emme ymmärrä että hänen miehensä on kuollut. Hänellä ei ollut enää mitään. Itse ajattelin tuolloin että olemme jollain tavalla syyllisiä kaikkeen, joten yritimme hyvitellä tekemällä ruokaa ja siivoamalla.

Koulussa ei huomattu mitään, vaikka poissaoloja kertyi ja käytökseni huononi. Toivoin että joku olisi auttanut. Olin 10-vuotias kun aloimme huolehtia siskoni kanssa äidistä. Nyt aikuisena olen katkeroitunut tuosta kaikesta, miten äiti kohteli meitä. Miten lapsuus meni viinan kanssa aamusta iltaan, ei kotiintuloaikoja, ei lämmintä ruokaa, ei mitään mikä olisi osoittanut että olisin tuntenut itseni rakastetuksi.

Nyt minulla on oma tytär, joka ei tule koskaan kokemaan samaa, vaan tarjoan hänelle kaiken mitä itseltä puuttui. Ongelmani on, että äitini on tyttärelleni tärkeä ihminen, enkä voi katkaista välejä hänen ja isoäitinsä väliltä. Siskoni on jo jättänyt äidin taakseen. Äitini juo edelleen 19 vuoden jälkeen, noin viitenä päivänä viikossa itsensä sammumispisteeseen. Mikään ei auta. Tyttäreni näkee mummoaan kaksi päivää viikossa, enkä itse voi katsoa koko ihmistä tuntematta jonkin sortin vihaa häntä kohtaan. Selvinpäin hän on maailman ihanin ja kultaisin ihminen, mutta humalassa katkeruus ja marttyyri-asenne nousee kohisten pintaan. Auta armias sitä ihmistä johon hän sen kohdistaa. Olen itse ollut siinä: äitini kokee että vain hän on kärsinyt elämässä, tuntee että koko maailma osoittaa sormellaan häntä. Marttyyri. Kun hänelle sanoo asiasta, hän tuumaa: ''no ole kuin et tuntisikaan''.

Miten saada ihminen välittämään läheisistään, kun ei välitä edes itsestään. Jos tyttäreni ei olisi näin kiinni mummossaan, en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä äitini kanssa. Auttakaa niitä lapsia ja nuoria, joiden uskotte elävän alkoholistin kanssa. Kunpa joku olisi nähnyt silloin ja auttanut minua.

Nimimerkki: 
Uhri
+1
+374

Kommentit

En ole aikaisemmin

Käyttäjän Toinen uhri kuva

En ole aikaisemmin kirjoittanut tälle palstalle, mutta nyt keräsin voimat.

Minun tilanteeni kuulostaa samalta kuin sinun nimimerkki uhri. Isäni kuoli 5vuotta sitten, tämän jälkeen äitini alkoi juomaan paljon. Hän juo joka päivä itsensä sammumis pisteeseen. Pullot ovat piilossa aina jossain kaapissa, hän ei ikinä juo kenenkään muun nähden. Hän on maailman ihanin ihminen selvinpäin mutta muuttuu kanssa tosi omituiseksi kun juo. Hän saattaa haukkua minua ja esim. miestäni, tai sitten ylistää. Yleensä hän vaan juttelee ongelmista ja miten hänen tulee selvittää kaikki. Oon miljoona kertaa sanonut että koitan auttaa häntä ja vien hänet hoitoon jos hän haluaa mutta ei. Hän haluaa lisää aikaa, mikään ei ole muuttunut moneen vuoteen. Hän on alkanut törttöillä humalassa kaatuilee , tiputteleen astiota ja polttelee reikiä tupakalla kaikkiin vaatteisiinsa. Olen raskaana ensimmäisen lapsen kanssa, toivon että se herättäisi hänessä olon et haluaa parantua! Mutta tilanne ahdistaa, olen sanonut että toivon hänen olevan raitis ja että juominen ahdistaa mutta ei auta. On ihan toivoton olo, en haluaisi katkaista välejä kun tuntuu pahalta jättää hänet ihan yksin. 

+1
+413

Lisää uusi kommentti