Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Alkoholiongelmaisten tytär

Julkaistu 9.1.2012

Ensin en oikein ymmärtänyt, mistä on kyse. Olin arka ja hiljainen 10-vuotias tyttö, se kiltti tyttö. Kotona ei koskaan keskusteltu, siellä vaan huudettiin ja välillä raivottiin. Ja mikä pahinta, valehdeltiin... Äidin viinapullo saattoi olla piilossa milloin missäkin, koskaan ei näkyvillä. Fyysistä väkivaltaa ei onneksi ollut, mutta henkinen oli sitäkin nujertavampaa. Jos olisin mennyt niiden "ohjeiden" mukaan, olisin tällä hetkellä "pohjasakkaa"...

Minulla on kuitenkin perhe: kaksi ihanaa poikaa ja ymmärtäväinen mies. Vuosia sitten luulin, että olen todellakin tämän äidin alkoholiongelman "yläpuolella", kunnes totuus iski rajulla tavalla! Ymmärsin heti asian vakavuuden ja minun oli vihdoinkin aika mennä puhumaan ongelmista ammatti-ihmisen kanssa. Puhuminen ja asioiden käsittely auttoi minua ymmärtämään, etten kertakaikkiaan pysty äidin juomiselle mitään. Tosin sen olen aina tajunnut, ettei vika ole minun. Milloinkaan en ole syyttänyt itseäni!

Ei sitä turhaan sanota, että alkoholi sairastuttaa koko perheen. Minäkin tajusin näiden vuosien jälkeen olevani läheisriippuvainen. Joka kerta, kun äiti soitti humalassa, romahdin täysin ja omalta elämältäni katosi pohja. Tällä hetkellä asia on toisin. Harmittaa, mutta pystyn kohtaamaan asian toisella tavalla.

Olen aina ollut isän tyttö ja olen sitä edelleen. Äiti on valitettavasti saanut vedettyä isän mukaan tuohon "viinahelvettiin"... Tuntuu pahalta ajatella, että mahdollisesti menetän isäni tämän takia, mutta he ovat aikuisia ihmisiä ja elävät omaa elämää. Joskus ajattelen, etten haluaisi olla missään tekemisissä, mutta se tuntuu kuitenkin liian julmalta.

Jaksan kuitenkin ajatella, että niin kauan kun on elämää, on myös toivoa. Alkoholismi on sairaus, josta voi parantua. Se vaatii suuren työn ja ennenkaikkea oman halun, muuten se ei onnistu. Oma suhtautuminen on muuttunut asiaan ja siitä olen erittäin kiitollinen. Sen myönnän, että välillä iskee pelko, mitäs jos vaikka toinen on "hengetön". Mutta tajuan olevani voimaton sen asian suhteen, minun on elettävä omaa elämää ja sen haluankin tehdä!

Nimimerkki: 
Melkein selvinnyt
+1
+382

Lisää uusi kommentti