Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Annan lapsilleni mahdollisuuden parempaan

Julkaistu 3.1.2014

Kun olin pieni tyttö, pakenimme hyvin väkivaltaista alkoholisti-isääni äitini ystävien luokse sekä isovanhempieni luokse. Aikuisena olen kuullut siitä, miten väkivalta vaikutti läheisiini: Sisarpuoleeni, joka kärsi koko lapsuuden väkivaltaisesta isästämme ja isäni entiseen vaimoon, joka kärsi koko heidän avioliittonsa ajan pahoinpitelystä ja kuoli vain viidenkymmenen ikäisenä ja onnettomana.

Minuun isäni ei koskaan kajonnut fyysisesti, mutta hän soitteli ja uhkaili jatkuvasti äitiäni ja kävi ovenkin takana. Äitini osasi paeta tästä suhteesta, mutta isäni varjo oli alituisesti perässämme. Vasta kun täytin 15 ja isäni kuoli, piina päättyi. Hän ei enää soittanut, eikä uhkaillut.

En usko, että äitini kuitenkaan koskaan toipui tästä. Hän sai kokea suunnatonta väkivaltaa. Mutta äitini teki ison virheen. Hän alkoi itse lohduttautua juomalla ahdistukseensa. Hänellä oli lapsuudestaan myös traumaattisia kokemuksia.

Kun olin aikuisuuden kynnyksellä, ihmettelin, miksi äidin ystävät kaikkosivat. Samoin sukulaiset. Äiti syytti aina muita välien rikkoutumisesta. Aina joku oli kohdellut äitiäni hänen mielestään huonosti.

En osannut kyseenalaistaa sitä, että viikonloppuisin ja juhlapyhinä juotiin reippaasti alkoholia. Äiti oli paha suustaan kännissä. Sätti ja syytteli minua.

Kun sain ensimmäisen työpaikkani, äiti halusi lainata minulta aina rahaa. Syy oli aina joko ruoka tai vuokra. Ihmettelin tätä, koska äiti oli tehnyt kahta ja jopa kolmeakin työtä. Mihin kaikki rahat oikein menivät? Syy löytyi aina minusta. Minä olin kuulemma niin kallis lapsi toiveitteni kanssa. Uskoin tämän tietenkin.

Kun muutin pois kotoa, silmäni avautuivat ensimmäisen kerran. Tapahtui lukuisia erilaisia tempauksia, joista minun olisi pitänyt tajuta alkoholin käytön riistäytyneen käsistä. Äitini saattoi tulla oveni taakseni kännissä ja pyytää minua hakemaan lähikaupasta kaljaa. Hän oli itse niin päihtynyt, ettei saanut enää. Kun kieltäydyin, sain kuulla kuinka kauhea tytär olin ja mitä hän oli eteeni aina tehnyt.

Kun olin lomamatkalla, äitini lupautui hoitamaan koiriani. Palatessani matkalta huomasin, että baarikaapistani olivat kadonneet kaikki alkoholipitoiset pullot. Kun otin asian puheeksi, sain vastaukseksi syytöksiä siitä, etten ollut tuonut kunnollisia tuliaisia.

Kun kävin äitini luona, hänellä oli aina siideriä jääkaapissa ja tyhjiä tölkkejä. Hän kävi keittiössä juomassa salaa, ja olikin yhtäkkiä humalassa. Hän piilotteli juomistaan. Kun otin asian puheeksi sain vihat päälleni. Kuinka kehtasinkaan hänelle sanoa, että hänellä on ongelma alkoholin kanssa. Hänhän kävi töissä ja hoiti asiansa, ei hän ollut alkoholisti.

Alkoi tulla sairaslomia töistä milloin minkäkin syyn takia. Äidin iho meni huonoksi ja hän sai pahaa ihottumaa. Aina, kun äidillä oli useampia päiviä, ettei hän juonut, ihottumat helpottivat. Aina kun hän joi, ihottumat puhkesivat kukkaan. Hän raapi ihoaan verille. Työterveydessä äiti ei tietenkään koskaan kertonut alkoholin juomisesta. Hän saattoi sanoa ihottuman johtuvan työstressistä. Ja kun minä sanoin äidille, että kenties ihottuma johtuu juomisesta, sain taas vihat päälleni.

Äiti soitteli minulle humalaisena ja syytteli kaikkia muita elämänsä kamaluudesta. Jos sanoin, etten jaksanut kuunnella häntä humalaisena, hän syytteli myös minua siitä.

Lopulta kun sain esikoiseni, menimme jouluna käymään äitini luona. Äiti oli iloinen tulostamme ja hössötti koko ajan, ja hän kävi taas juomassa salaa keittiössä. Yhtäkkiä hän oli humalassa, ja oli nostamassa nukkuvaa esikoistani vaunuista syliinsä. Silloin sain sellaisen raivokohtauksen, että en toista muista. Sanoin, että lasket lapseni takaisin vaunuihin, etkä ota häntä koskaan päihtyneenä syliisi. Riitelimme ja taas tuttu kuvio: sain syytökset ja vihat päälleni. Lähdimme kesken joulun vieton kotiin, emmekä olleet tekemisissä muutamaan kuukauteen.

Aina näiden välikohtausten jälkeen äiti on pyytänyt anteeksi ja minä olen antanut anteeksi. Syntyi toinen lapseni. Äitini ei tullut ristiäisiin ja jätti väliin myös esikoiseni syntymäpäiväjuhlia sanoen syyksi sen, ettei hänellä ollut rahaa ostaa syntymäpäivälahjaa. Hän myös kertoi tuntevansa alemmuuden tunnetta mieheni vanhempia kohtaan, koska he olivat naimisissa ja äidilläni ei ollut ketään.

Viimeinen niitti oli vuosi sitten, kun menimme mieheni kanssa naimisiin. Äitini odotti maistraatin portailla valmiiksi päihtyneenä kello kaksi iltapäivällä. Omat ajatukseni pyörivät äitini päihtymystilassa. Illalla äitini soitti minulle vielä päihtyneenä, ja kysyi olinko edes onnellinen. Olin kuulemma vaikuttanut omituiselta omien häitteni aikana. Silloin mittani vain tuli täyteen. Minun piti valita halusinko jatkossakin, että oma äitini pilaisi tärkeitä elämäntapahtumiani ja jatkaa soitteluaan minulle päihtyneenä jatkossakin.

Tein ratkaisevan päätökseni: ilmoitin, etten ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Sain vielä keväällä sähköposteja, joissa minua haukuttiin huonoksi tyttäreksi. Minua syytettiin myös siitä, että lapsenlapseni eivät tapaisi enää isovanhempiansa. Ja miten lapseni tästä kärsisivätkään. Syytökset kohdistuivat kaikkiin muihin, mutta hän ei näe itsessään eikä käytöksessään mitään korjattavaa.

Nyt olen ollut vuoden puhumatta äitini kanssa ja oloni on ollut paljon rauhallisempi ja seesteisempi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, olen sitä mieltä, että tein oikean ratkaisun. Niin kauan, kun äitini ei pysty myöntämään ongelmaansa eikä hakemaan apua, lapseni ansaitsevat mahdollisuuden parempaan lapsuuteen kuin jonka minä sain. Siihen lapsuuteen ei alkoholi kuulu.

Meillä ei kotona juoda kuin saunajuoma korkeintaan. Päihtyneenä ei lasten kanssa olla.

Nimimerkki: 
"Aikuinen jo"
+1
+246

Lisää uusi kommentti