Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Elämää ahdingossa

Julkaistu 5.5.2020

Olen 47 vuotias nainen, aiemmin olin juomatta yli kaksi vuotta. Kunnes päätin osallistua firman pippaloihin. Olin päättänyt että juon. Siitä alkoi juominen uudestaan, juomisen laatu vaan muuttui. Ennen join kaikkina vapaapäivinä, ja iltavuoron tai aamuvuoron jälkeen, vaikka seuraavana päivänä oli työpäivä. Nyt juon kerralla kunnon kännit, viikon -2 viikon välein.

Tai siis join ennen kuin annettiin ymmärtää, varmaan 7 kerran että osoite vaihtuu, jos juominen ei lopu. Olen kyllä itsekkin ollut lähdössä useamman kerran. Tuntuu että ahdistaa kokoajan.

Viime kesänä olin niin typerä, suoraan sanottuna huora. Petin avomiestäni monta kertaa, sain ne anteeksi, hän jopa näki kun istuin torilla, suutelin miehiä, laahasin kaljaa kaupasta ja jakelin toriporukoille, avomieheni näki, kuinka kaljalaatikot tyhjenivät kasseihin, ja hain uutta kaupasta kun en mitään tajunnut. Vihasin itseäni, en ole pettäjä tyyppi ollut koskaan. Sain huomiota ja seksiä miehiltä, tunsin hetkellisesti olevani nainen, vaikkakin valheellisesti. En siis harrastanut seksiä toriäijien kanssa, löysin baarista miehiä.

Mutta nyt ahdistaa aina kun menee kauppaankin, kun näkee torin ja ne ukot, koittaa mennä kun ei oliskaan olemassa. Ja mitä kaikki sivulliset ovat ajatelleet, nähtyään minut torilla, ja kaupassa kännissä hakemassa kaljaa.

Kerran menetin melkein henkeni, saatoin yhden ukon kotiin, kun ei se pysynyt pystyssä. Olin nukahtanut sen asunnolle, ja sen muijakaveri tuli sinne, ja meinas puukottaa hengiltä, kun nukuin. Sinne oli tullut jotain muutakin porukkaa, joku mies ja nainen pelasti mun hengen, se nainen otti puukon siltä muijalta kädestä, mä nukuin autuaana tietämättä mitä tapahtuu. No poliisit kävi siellä, enkä mä ees tehny juttua siitä, no jälkeenpäin se muija kyl pyysi anteeks, en ollu muutaku nukkunu siellä, hän käsitti väärin.

Sitä paitsi sain aikaiseksi 120000 velkaa kahden vuoden aikana, ostin ruuat kaappiin ja kodin tarpeita, ja otin aina uutta lainaa, että saisin vanhaa maksettua, hullu mikä hullu olin ahdingossa. En tiedä tajusiko mieheni mitään. Kerroin viime kesänä asiasta, nyt on velkajärjestelmä kesken, alan maksamaan 900e kuussa 5v ajan jos menee läpi, muussa tapauksessa maksan ainakin 11v ulosottoon 800e kuussa, että näin.

Välillä vaan tekis mieli luovuttaa tää paska. Lapset pitää hengis, poika 24v asuu tyttöystävänsä kanssa, oon onnellinen heidän puolesta. Keskimmäinen tyttö 21v ja nuorimmainen tyttö 20v asuu kotona, muuttavat heti kun rivari valmistuu, heillä on siellä molemmilla kämpät varattuna, nuorimmainen on paljon poikaystävänsä luona. Olemme kaikki kolme samassa työpaikassa, työskentelemme hoitoalalla, kaikki ihmettelevät miten äiti ja tyttäret tulevat juttuun noin hyvin töissä. Meillä on aina ollut hyvä suhde lapsien kanssa, kaikki asiat on puhuttu halki. Onneksi lapset ovat olleet kilttejä, opiskelleet ammatit ja saaneet töitä.

Pelkään kaksin jäämistä. Meillä on avoliittosuhde mutta millainen, toinen istuu läppärisä kanssa tuolissaan, minä vahtaan telkkaria. Lenkkeilen koiran kanssa, käyn kuntosalilla ym. 2009 meidän piti mennä naimisiin, ensin sanottiin jos laihdun mennään naimisiin. Kävin vatsalaukun pienennys leikkauksessa, laihduin yli 50kg. No häitä ei tullut, syy oli minussa, ja juomisessani kuulemma. Olin maksanut hääpuvusta 400e etukäteen, hoitanut kirkon, hääpaikan, menuun, kutsukortit 100e, kengät 90e, sormuksen varannut, soittanut kaverien vaimoille, tiedustellen heidän miesten numeroita, miehelleni järjestettävien polttareiden vuoksi. Ne meni förbii, noloa ilmoitella kaikille että häitä ei tule, ja perua kaikki muukin.

Että sillai kai. No joka tapauksessa, en aio loppu elämääni olla juomatta, ja hänen ehdoillaan. Nähtäväksi jää kuinka käy. Työskentelen vanhusten parissa, nyt vielä toimintakykyinen täynnä elämää ja tarmoa, aion elää, kun olen vanha mummu, en enää siihen pysty. Mielestäni olen ansainnut elämäni. Olen aina pistänyt muut edelle, niin töissä kuin kotona. En tiedä teenkö väärin, jos olen itsekäs. Pystyn kyllä juomaan hilitystikkin, mutta olen juonut kunnon kännit, en vain jaksa mulkoilua, ja mieheni tietää, mistä narusta vetää että saa suuttumaan, on aina tiennyt, ja leikkinyt itse viatonta, onneksi lapsetkin sen ymmärtävät jo.

Nyt minun pitää anella saanko juoda, ja vielä pitäisi lapsiltakin kysyä lupa, ja pakotetaan syömään Antabusta, syön samalla masennuslääkettä, syönyt jo vuodesta 2004, tuntuu kuin olisin zombi, ukko sanoo että haen vaan syyn ettei tarvi Antabusta ottaa. On se sit komiaa, ku nuokkuu sohvalla, kuitenkin yrittäen suoriutua kaikesta. Ukko hymyilee ja on hauska, kun mä en juo, siis hänen ehdoillaan on elettävä, ei saatana. Oikeesti ahdistaa tommonen hallitseminen, nuorempana se uhkas ampuu ittensä jos jätän, nyt jos uhkaan jättää, laittaa Faceen itkubiisejä, kuinka lupasin olla hänen kanssaan loppuelämän. En tiä mitä teen tää ei voi jatkua.

Tää korona viel kaiken päälle, työ on haastavampaa, yrittää suojella näitä meidän ihania ikäihmisiä, olen aina rakastanut vanhuksia, jokainen luopuminen on kamalaa. Jokainen lähtö on kallisarvoinen ja yksilöllinen, jokainen läheinen on kallisarvoinen.

No joka tapauksessa, hyvää kevättä ja kesää kaikille, pitäkää itsestänne huolta, sillä sitä ei kukaan muu tee. Ja muistakaa ootte ainutlaatuisia ihan jokainen.

Nimimerkki: 
Epätoivoinen tallaaja
+1
+26

Kommentit

Jäi mieleen toi sun kommentti

Käyttäjän Anneli kuva

Jäi mieleen toi sun kommentti, että pelottaa kaksin jääminen. Sä kuullostat tosi vihaiselta ihan syystä, alkoholi on sulle vapautta miehen kontrollista. Vaarallista vapautta. Niin kuin itse sanoit, jokainen läheinen on kallisarvoinen ja sä oot kallisarvoinen lapsillesi, kallisarvoisempi kuin viha ja viina. Susta ei saa itsekästä tekemälläkään, pidä huolta ittestäs ja lapsistas.

+1
+5

Sulla on kaikki

Käyttäjän Hei, kuva

Sulla on kaikki mahdollisuudet. Rakennat tyttöjen kanssa tiimin jonka tavoitteena on sun raitistuminen. Sit jonkun aikaa ilman alkoa jälkeen mietit tarkkaan tarvitsetko miestä. Onko se auttanut sua, onko se kannustanut sua, onko se millään lailla tarpeellinen?  Aikuiset lapset voi vierailla äidin ja isän luona erikseen. Mun ehdotus on et teet elämästäsi oman näköisen ja siihen ei määräilevä mies kuulu. Sun tulee nauttia hänen seurasta, Ei toisin päin. Nyt kuulostaa ihan kuin hän nauttisi pompottelusta ja sä alistut. Ei sun tartte jäädä sen kans kahden.

'Huorittelut¨ sä oot ohittanut, nyt sun tukee keskittyä itsesi hoitamiseen. Alkoholista pois pääsemisen mahdollisuus on olemassa. On vaikka mitä linkkejä.

 Kasaa ittes ja ota tiimi käyttöön ja kas,,. kaikki hyvin.

t. Alkosta irronnut

+1
+8

Lisää uusi kommentti