Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Kuka kaipaa kuningas alkoholia...

Julkaistu 11.11.2019

Hei,

olen ollut aina kova juomaan alkoholia. Ensimmäisen kerran otin alkoholia 13-vuotiaana. Olen 40-vuotias nainen, ei lapsia. Olen urheilullinen ja syön suhteellisen terveellisesti. Tämän takia olen myös fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa, vaikka minulla onkin vähän yli painoa. Minulla on hyvä työpaikka ja olen siitä onnellinen. En ole alkoholisti, olen ehkä enemmänkin juhla/seura käyttäjä. Lähellä oli jossain vaiheessa reilu 3 vuotta sitten ettei alkoholi olisi vienyt mennessään.

Alkoholi on kuulunut elämääni enemmän tai vähemmän riippuen elämän tilanteestani. Minulla on harvoin ollut mitään viikon mittaisia ryyppyputkia, mutta muutamia sellaisiakin  löytyy ja muutamat lomatissuttelu viikot etelän lämmössä. Pääasiassa juomiset ovat enemmän keskittyneet viikonloppuihin/vapaa-aikaan, mutta muutamia kertoja on tullut otettua myös arkipäivänä ja töihin on tullut mentyä krapulassa. Ne ovat olleet sellaisia yksittäisiä kertoja eli ei siis joka viikkoista touhua.

Olen juonut alkoholia erilaisista syistä kuten varmaan moni muukin eli iloon, suruun, tylsyyteen, vapaa-aikaan, juhlien ja ties minkä syiden kera. Määrät ovat vaihdelleet riippuen seurasta ja omasta mielentilan vauhdista. Toisinaan juominen on pysynyt suhteellisen hyvin kontrollissa  ja joka toinen kerta vedän täysillä päätyyn eli se on täysin holtitonta. Osaan juoda halutessani siististi ja muistan illasta kaiken. Mutta..  joka toinen kerta juon itseni ihan tolkuttomaan tilaan eli pellit kiinni. Yleensä en muista mitään illasta ja aamulla ihmetellään onko kaikki kamat tallessa ja miten se ilta sitten oikein menikään ja miten on kotiin tultu ja paljon meni rahaa ja mitä tuli puhuttua. Kännissä on tapahtunut ikäviä asioita ja ilman kännäämistä kaikki ikävät kokemukset olisi kyllä jäänyt kokematta. Näitä kokemuksia en kyllä tänne lähde listaamaan, se olisi ihan oma tarinansa.

Minulla on ollut sellainen viha-rakkaus-suhde alkoholiin koko elämäni ajan. Se on kulkenut läpi elämäni sen verran vahvasti, että se on alkanut nyt viimeisen parin vuoden aikana häiritsemään minua. Tämä osittain johtuu siitä, että krapulat ovat ikääntymisen myötä pahentuneet. Krapula oireet eivät kestä enää yhtä päivää vaan toipumiseen menee viikko. Viikko juomisen jälkeen saan vasta unirytmini takaisin ja nukuttua levollisesti. Tämän takia olen alkanut miettimään alkoholin käyttöäni. Olen  vasta viimeisen parin vuoden aikana  havahtunut siihen kuinka kaikki on pyörinyt alkoholin ympärillä. Alkoholi aiheuttaa minulle vahvaa mielialan laskua ja se on tosi ikävän tuntuista. Tämän takia alkuviikot töissä menee vähän takkuillen ja keskittyminen on vaikeaa. Urheileminen on myös vaikeaa tai sen aloittaminen. Tuntuu, että alkoholin takia kehittymiseni työelämässä on jäänyt polkemaan paikoilleen. Myös kännien jälkeen syön holtittomasti roskaruokaa pari päivää.

Nyt viimeisen parin vuoden aikana olen vähentänyt alkoholin käyttöä runsaasti. Aikaisemmin join keskimäärin kuukaudessa oli jotain 3-7  kertaa. Nyt määrät ovat olleet noin 1-2 kertaa kuukaudessa viimeisen parin vuoden aikana.

Olen/olin miettinyt millaista elämä olisi ilman alkoholia ja minulle tulee/tuli sellainen fiilis, että jäisin jostain paitsi. Nyt uskon, että olen päässyt pahimman yli tästä ”menettämisen fiiliksestä” ja huomannut kun olen kieltäytynyt juopottelu reissuista niin en olekaan jäänyt mistään paitsi. Paitsi karseista krapuloista, väsymyksestä, mokailuista ja morkkiksista. Olen alkanut arvostaa enemmän levännyttä virkeää mieltä ja kehoa, eniten fiilistä ilman alkoholia. En ole saanut enää alkoholista sitä samaa nostetta, mitä ehkä joskus aikaisemmin. Kemiallinen sekoitus päässäni ei ole enää sitä ihanuutta, mitä se oli joskus. Ah… se ihana nousuhumala ja fiilis muutaman/parin juoman jälkeen, se fiilis josta olen tykännyt. Se on totaalisesti kadonnut johonkin tielle tietämättömille. Humalassa tuntui aikaisemmin kuin olisin kuolematon, haavoittumaton, vahva, pysäyttämätön, melkein kuin jumala. Nykyisin känninen olo tuntuu sumuiselta, lässähtäneeltä, sekavalta, pelottavalta, soseiselta… jne. Jos mietin kännäämistä niin saan siitä huonon mielikuvan eli sana hallitsemattomuus kuvastaa sitä parhaiten. Tuntuu inhottavalta miettii oman kontrolli kadottamista.

Humalassa tulee myös lupailtua asioita, joita ei voi pitää ja joita sitten katuu jälkikäteen. Humalassa on mukava puhua asioista. Vähän estot lähtee ja tuntuu, että voi kertoa kaiken. Todellisuudessa tämäkin tuntuu lopulta paskan jauhaamiselta. Ei niistä keskusteluista saa mitään irti ja olen myös sanonut asioita, joita ei välttämättä olisi kannattanut sanoa. Ne sitten vähän harmittavat jälkikäteen, koska ovat tuntuneet hyviltä ideoilta ja sitten selvinpäin ei yhtään hyvältä idealta.

Yksi asia, mikä itseäni ärsyttää on se, että minulta ”odotetaan juomista”. Vai odotetaanko? Uskon kyllä, että osa ymmärtää eikä se haittaa heitä vaikka en joisi. Tämä on vielä asia minkä kanssa joudun vähän painimaan ja tekemään töitä. Se, että lähtee ja on selvinpäin myös ulkona on pieni haaste, mutta ei se ole mahdottomuus. Tämäkin on oman pään sisäinen taistelu johtuen siitä, että rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta lähteä kapakkaan tai pubiin istumaan selvinpäin. Jään mieluummin kotiin kuin lähden baariin selvinpäin katsomaan menoa. Olen ollut monia kertoja myös kuskina ja selvinpäin baareissa. Menisin mieluiten johonkin kaverin luokse etkoille ja sieltä sitten kotiin kun muut menevät baariin. Voisin myös mennä ulos syömään hyvässä seurassa tai käydä keilaamassa, pelaamassa biljardia jne. Ehkä sitä  1-2 tuntia jaksaisi istua baarissa, mutta ei enää kun humalat tilat ja voluumit baarissa nousee.

Haluan kertoa teille, että olen päättänyt lopettaa alkoholin käyttämisen uuden vuoden 2020 vaihteessa. En ole kertonut tästä vielä kenellekään kaverilleni, ainoastaan avopuolisoni tietää juomattomuuden alkamisesta vuoden vaihteessa. Olen puhunut määrittelemättömän mittaisesta juoma tauosta. Tätä asiaa on tullut kypsyteltyä jo pari vuotta ja nyt sen on aika toteutua. Uskon, että olen siihen valmis henkisesti ja enkä tule kaipaamaan kuningas alkoholia.

Tässä olisi vielä muutama kerta tarkoitus ottaa alkoholia ennen korkin kiinni laittamista. En ole vielä päättänyt kuinka monta kertaa se on, mutta sen tiedän, että juomakerrat ovat 0-2 väliltä. Tuo 2  kertaa on maksimi, voi olla ettei mene yhtään.

Helpotti oloa kun kirjoitin tämän kaiken ”ääneen”. Tsemppiä kaikille ja tulkoon talvi ja tulkoon uusi vuosi 2020. Olen valmis ja pystyn siihen!
 

Nimimerkki: 
UsvaMetsänNeitonen
+1
+13

Kommentit

Jostain syystä käyn aina

Käyttäjän Minä myös kuva

Jostain syystä käyn aina välillä lukemassa ihmisten tarinoita täällä ja nyt voin sanoa, että samaistuin 100%. Olisin itse voinut kirjoittaa saman tarinan. Tiedän myös ystäviäni, jotka samaistuisivat tähän. Meitä on monta tässä samassa "Jään jostain paitsi" -jamassa. Iso päätös lopettaa juominen kokonaan ja arvostan päätöstäsi. Olen miettinyt itse samaa. En edes nauti "juon yhden saunakaljan" tai "ruuan kanssa viiniä" -tilanteista. Tsemppiä tulevaan! 

+1
+7

Lisää uusi kommentti