Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Minäkö juoppo?

Julkaistu 26.1.2015

Lapsuuskodissani käytettiin alkoholia hyvin vähän, äitini ei koskaan ottanut tippaakaan, isäni osti pullon muutaman kerran vuodessa. Opiskeluaikanani kauempana kotoa väistin kaikki kavereiden bileet, istuin kämpällä ja tienasin rahaa neulomalla sukkia. Ensimmäisen kerran maistoin alkoholia täyttäessäni 17. Samana iltana tapasin tulevan mieheni.

Suoritin opinnot loppuun, sain heti töitä, menimme kihloihin ja olimme onnellisia. Työpaikka ei kuitenkaan ollut sitä, mitä halusin, joten perustin oman yrityksen kaksikymppisenä. Se oli kahvila, johon sain keskioluen anniskeluoikeudet. Juotavaa oli lähellä, mutta käytin sitä varsin maltillisesti, olut rentoutti mukavasti pitkän työpäivän jälkeen. Menimme naimisiin ja saimme esikoisemme. En tietenkään silloin käyttänyt alkoholia. Muutaman vuoden kuluttua ostimme oman asunnon uudesta rivitalosta.

Pian tuli ajankohtaiseksi mieheni kotitilan lunastamista itsellemme ja muuttamista sinne. Suhtauduin asiaan hyvin vastenmielisesti. Oma, kaunis koti lähellä palveluja, yritys. Viimein suostuin pitkin hampain. Rakensimme oman talon vauhdilla ja muutimme syrjäiseen maalaiskylään. Pian aloin odottaa toista lastamme.

Mieheltäni oli poistettu luomi rinnasta, sen kerrottiin olevan rajatapaus. Vuosi poikamme syntymän jälkeen mieheni kainaloiden imusolmukkeet turposivat. Siitä alkoi kamppailu vihollista nimeltä melanooma vastaan. Se päättyi häviöön keväällä 1991. Mieheni kuoli syliini.

Pienten lasten lisäksi minulle jäivät valtavat velat, n. puoli miljoonaa silloisia markkoja kovalla korolla. Iltaisin, saatuani lapset nukkumaan lupasin itselleni joskus lasillisen viiniä. Juomiseni oli hyvin kohtuullista, se tavallaan lohdutti suuressa
surussani.

Lapset kasvoivat, elämä eteni, tein kovasti töitä ja velat vähenivät joka lyhennyksellä, korotkin laskivat. Ihmeen pian koitti aika, jolloin lapset lähtivät muualle opiskelemaan.

Alkoholi alkoi tulla elämääni enemmän, saatoin juoda viikonloppuisin pari pulloa viiniä ja keskiviikkoisin muutaman saunaoluen. Lapsistani se oli ok. Kävin töissä, en koskaan potenut krapulaa, olin huoliteltu ja suht "ihmisen näköinen". Seurustelin erään minua paljon vanhemman miehen kanssa kahdeksan vuotta, mutta huomasin hänen käyttävän minua rahallisesti hyväkseen. Ero tuli kivuttomasti. Seuraavan puolen vuoden ajan kävin viikottain ravintoloissa, useimmiten olin kuljettajana ja huomasin,
ettei se miljöö kuulunut minulle. Tissuttelu kotona lisääntyi.

Tapasin parin vuoden kuluttua miehen, jonka kanssa viihdyin valtavan hyvin. Kolme vuotta kuljimme vuoroin yli 200 km toistemme luo, nautimme alkoholia kohtuudella viikonloppuna ja lomilla ja kuljimme paljon luonnossa. Avioiduimme vuonna 2006, mieheni muutti luokseni metsätilalle. Alkoholinkäyttömme lisääntyi, varsinkin minun. Mieheni otti harvemmin, mutta väkeviä ja humaltui yleensä sammumiskuntoon. Minä join keskiolutta, joskus viiniä, mutta vatsani oireiltua viineistä vain keskiolutta. Sairastuin vakavaan sairauteen ja hoitojen aikana en voinut juoda kuin harvoin, mutta seitsemän vuotta sitten oluen käyttö säännöllistyi. Viimein siitä tuli jokailtainen tapa.

Meillä on kolme lastenlasta, joista ensimmäistä hoidimme pitkiä aikoja kotonamme, jolloin olimme aina selvin päin. Toisen lapsenlapsen synnyttyä tilanne oli jo pahempi. Tyttäreni on lääkäri ja hän huomasi herkästi alkoholinkäyttömme, vaikka emme juuri hänen täällä ollessaan sitä käyttäneetkään. Hän totesi, ettei voi antaa pientä poikaa hoidettavaksemme, jos käytämme alkoholia hänen täällä ollessaan. Paransimme tapamme ja pieni mies käy usein meillä.

Äskettäin eräänä aamuna laskeskelin, miten paljon rahaa vedämme kurkuistamme alas. Totesin, että monta, monta sataa kuukaudessa. Minä pelaan lisäksi RAY:n ja Veikkauksen pelejä, joihin helposti uppoaa parikymppiä joka kauppareissu. Sanoin peilikuvalleni, että nyt se on loppu. Tänään en juo enkä pelaa. Olen sanonut sen samalle tyypille jo usein ja aina se on pitänyt. Peilistä kurkistaa paljon paremman näköinen nainen kuin vielä viikko sitten. Jokainen päivä, jonka olen juomatta ja pelaamatta on minulle suuri voitto. Kerään näitä voittoja kuviteltuun selkäreppuuni. Paisukoon se oikein suureksi.

Nimimerkki: 
Kuhankeittäjä
+1
+323

Kommentit

kwaak

Käyttäjän isäsi kuva

hienosti meni ei voi muuta sanoa terveisin pekka jäkhälästä

+1
+285

Wau

Käyttäjän Pk-seutu kuva

Kiva Tarina ja tosi opettavainen. Hieno kirjoitus

+1
+480

Pyrkimys

Käyttäjän Taakan kantaja kuva

Hienoa, tuohon minäkin yritän pyrkiä, juotuani ja tissuteltuani 30 vuotta. Jos en siihen pysty, voin heittää hyvästit lapsilleni ja lastenlapsilleni, ja kenties miehelleni ja kodilleni. Tie on pitkä ja raskas, mutta Luoja auttakoon siitä selviytymään.

+1
+256

Lisää uusi kommentti