Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Näin kävi...

Julkaistu 23.5.2023

Syksyllä oli rankkaa. Kovat kivut jotka olivat alkaneet jo keväällä johin en saanut apua. Lääkäriltä toiselle kierrettyäni ne jatkuivat ja pahenivat. Miehen työpaineet kasvoivat. Talon myynti ei edistynyt ja talousasiat painoivat. Töitä tein ja etsin koko ajan uutta. Tuli tammikuu 2023 ja ahdisti ja turhautti. Kk ennen löytyi ostaja talolle, joka mahdollistaisi sen, että pääsisimme muuttamaan Etelä-Suomeen miehen työnperässä. Hän oli käynyt siellä junalla jo kolme vuotta.

Talon ostajat eivät saaneet taloaan myydyksi ja niinpä mitään konkreettista muuttopäivää ei voitu sopia. Kipu yltyi niin, että jouduin perumaan töitä. Ravasin lääkärillä. Tammikuussa mies lähti työmatkalle yli viikoksi ja olin jo päättänyt, että juon sillä aikaa.

Siitä alkoikin sitten sellainen neljän kuukauden helpotuksen etsiminen kipuun ja ahdistukseen, joka nosti päätään rajusti. Oli ollut niin hienoa olla ilman olutta ja sen tuomaa orjuutta. En ole juonut muuta kun laimeita oluita ja siidereitä. Pakkasin hulluna. Yritin selvitä kivun kanssa ja poukkoilevan mieleni, joka täyttyi sinkoilevista ajatuksista ja ideoista niin, että pää meinasi haljeta. Olen mitä ilmeisemmin erityisherkkä ja näen ja koen asiaat hyvin kokonaisvaltaisesti. Se taakoittaa ja kuluttaa ja se yhdessä kivun kanssa olin välillä helmikuussa niin loppu, että ainut miten pärjäsin oli juoda olutta. Kävin ostamassa aina niin paljon, että aamulla voin jo jatkaa. Ja odotin illalla sitä, että pääsen aamulla ensimmäisen korkkaamaan.

Onneksi vihdoin tapasin lääkärin, vaadittuani uutta lääkäriapua. Hän leikkasi minut viikko tapaamisemme jälkeen. Kipu loppui siihen. Mutta juominen jatkui. Saattoi olla niin, että viikossa join neljä päivää. En koskaa sammunut tai humaltunut niin etten pystynyt toimimaan. Pakkasin ja suunnittelin, kehittelin ja tunsin.

Maaliskuussa sovimme muuttopäivän niin, että ostajata tulevat vuokralle 13.5 alkaen. Mieheni lopetti työnsä, jouduttuaan kestämään sortamista ja kiusaamista ollessaan toiminnanjohtaja isossa firmassa koko kautensa. Yhteisestä sopimuksesta niin, ettei hänelle koidu siitä seuraamuksia. Hän oli niin ahdistunut, että olin epävarma järkkyykö hänen mielenterveytesnä nyt vai myöhemmin silloin kun kaikki on jo ohi. Pakkasimme ja minä join. Väsymykseen ja helpotukseen, kyllähän niitä syitä löytyy.

Muuttopäivän lähestyessä tuli jakso jolloin varmaan join lähes kaksi viikkoa putkeen. Vähän koko ajan. Kun saavuimme väliaikaiseen kotiimme joimme yhdessä illalla. Lopetin jo kymmeneltä. Olo oli vähän kummallinen. Olin jo päättänyt, että nyt en sitten pariin päivään juo. Aamulla heräsin neljältä ja maha oli kipeä. Sitä kiristi kummasti ja ajattelin, että, nyt sitten poksahtaa maksa tai on haimatulehdus.

Olo paheni ja mies sanoi, että lähdetään ensiapuun. Sinne oli matkaa n. 50km ja olo autossa paheni niin, että voihkin. Ehdotin, että soitamme ambulanssin. Olo oli epätodellinen ja kehoa pitkin kulki väristyksiä ja pyörrytti. Aivan erilainen kuin krapula, jota minulle ei kyllä ole tullut pitkiin pitkiin aikohin.

Ajaessamme näimme ambulanssin risteyksessä. Siinä vaiheessa olo oli niin hirveä, että vaikea kuvailla. Keho nyki ja täri hallitsemattomasti. Ambulanssi suostui ottamaan minut kyytiin mieheni soitettua ensin hätänumeroon josta ab sai luvan minut kyytiin ottaa. Juuri ja juuri pystyin kävelemään kahden ihmisen tukemana ambulanssiin ja konttasin paareille, jotka takaseinällä oli. Kehoa alkoi ravistaa kovaa ja tähden pyörivät päässä. Pyörrytti.

Ensiavussa kehossa kulki kramppeja ja vapisutti niin, että hyvä etten tippunut sängystä. Sain nestettä jo ambulanssissa ja lisää ensiavussa jonkin rentouttavan lääkkeen suoneen myös tippana. Vähän helpotti. Vapina ja kramppaaminen loppui. Tuntui kuin jokin kuminauna olisi ollut kauan kireenä ja nyt se lähti purkautumaan. Olin ensiavussa noin 4h. Verikokeet olivat ok. Ihme kyllä. Ei merkkejä haima- vai maksatulehduksesta.

Mies tuli hakemaan. Kävimme läheisessä Hesessa hakemassa ruokaa enkä voinut syödä. Kädessäni oli edelleen sairaalan ranneke ja sanoin miehelle, että lähdetäänpä takaisin. Vapina ja kramppaus alkoi uudestaan, oksetti. Pääsin sisään. Sain piikin kannikkaan ja diapamia 2h välein. Pikku hiljaa olo helpottui. Sain jäädä yöski sairaalaan kun sanoin, että pelottaa jos uusii. Oli sen verran kauhea kokemus, että jäi pelko.

Minua kävi katsomassa päihdeklinikan naiset ja sovimme tapaamisen. Yksi vanhempi mieshenkilö oli ihana. Juteltiin paljon.

Että niin alkoi meidän uusi elämänvaihe. Äitienpäivän vietin toisella puolea Suomea ja mies pelkäsi, että joutuisi soittamaan lapsille, että äiti kuoli, hyvää äitienpäivää. Nyt en ole juonut kymmeneen päivään. Teranssilla on olutta ja viiniä. Vähän ne kutsuu, mutta en uskalla enkä ennen kaikkea halua. Antaa olla siinä, kasvattamassa itsekuria. Mieskään ei ole juonut sen jälkeen kun minut sairaalaan kuskasi. Tämä oli ekakerta kun koin mitään tuollaista.

Osaltaan ajattelen, että pitkään kestänyt jännitystila laukesi siihen, että saimme ison omakotin talon tyhjäksi ja kaikki siihen liittyvät asiat hoidettua, kaksi kissaa ja koiran muutettua väliaikaiseen asuntoon. Herkkänä ihmisenä selviän kaikesta, mutta kaikki kokemani jää sisälle ... Mutta olisin voinut olla juomatta. Olisi ollut kaikin puolin parempi. Mutta pahinta siinä on se, että tykkään alkon vaikutuksesta. Hoitaja sanoikin, että ei ah ole mitään vikaan jos sen pystyy pitämään kurissa.

No näin juuri. Kokonaisvaltainen ihminen ei ehkä siihen pysty, ja sellainen olen minä. Mitä teen teen sen täysiä, innolla ja suurella antaumuksella. Tämä kertoo siitä, eilen putsastin luonnon kiviä pihasta harjalla, kun tahdon nähdä niiden pinnan havunneulasten ja roskien alta. Mies nauraa, ettei edes ole huomannut mitään " korjattavaa tai tekemistä" pihassa.

Nimimerkki: 
Marja-Sussu
+1
0
-1

Lisää uusi kommentti