Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Selvänä vihdoin

Julkaistu 25.3.2022

Olen 27-vuotias alkoholisti. Oma alkon käyttö alkoi 14-vuotiaana ja jo ensimmäisten kokeilujen jälkeen aloin juoda huomattavasti enemmän, kuin ikätoverit. 15-vuotiaana minut löydettiin 3,5 promillen kännissä sammuneena lumihangesta juotuani kirkasta. Lanssilla sairaalaan ja siellä yön yli. Tästä lähtien viikonloput ja kaikki mahdolliset muut päivät, kun vain ei ollut koulua oltiinkin porukalla kännissä. Jo yhdeksännellä luokalla aloin juoda yksin. Varastin kaupasta, vanhemmilta tai hommasin hakijan. Metsässä tai hylätyssä talossa missä ikinä keksinkään, ettei kukaan huomaa ja saan juopotella rauhassa. Ei haitannut vaikka pakkasta oli yli 20 astetta. Sormet ja varpaat jäässä juotiin/join kaljaa, se lämmitti.

Sitten koittikin perhekotisijoitus, joka tuli mulle täysin oikeaan aikaan. Tuskin olisin päässyt edes yläkoulua läpi mikäli olisin saanut asua kotona. Täysi-ikäisyys ja oma asunto ai hitto mikä tunne! Olen vapaa ja saan tehdä kuten itselleni parhaaksi näen. Siinä jäikin sitten koulut kesken ja muutto eri paikkakunnalle tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. ”Normaali” elämää kestikin aika mukavasti kolmisen vuotta ja sain jopa suoritettua ammattitutkinnon.

Kaikki tuntui menevän mallikkaasti. Oli vakaa parisuhde, vakityöpaikka, asunto mukavalta alueelta ja muutenkin kaikki tuntui MELKEIN kokonaiselta. Jotain puuttui nimittäin vapaus juoda aina, kun haluaa. Tajusin kuitenkin tässä vaiheessa, että alkoholin juomisen suunnittelu, kätkeminen yms kaikki siihen liittyvä salailu vei useita tunteja päivästä ja kyllästyin siihen salailuun. Aloin juoda salailematta kaiket illat. Sinne meni asunto, parisuhde ja työpaikankin vaihdoin sellaiseen missä voi juoda enemmän, eikä krapulat kiinnosta ketään.

Viimeiseen kolmeen vuoteen en ole ollut viikkoa pitempään juomatta ja juominen äityi siihen pisteeseen, että otin 2-4 viikon rännejä, niin että sammuin jopa kolmasti päivässä. Aamusta iltaan. Syksyllä 2021 kävin kolmen päivän katkon, mutta se oli lähinnä voimien keräilyä. Juominen meni siihen pisteeseen, että 3 promillen kännissä tuntui lähinnä normaalilta ja alle kahden laskiessa alkoi jo olla vieroitusoireta.

Nyt pidemmän suljetun katkon kautta olen ollut melkein kuukauden selvänä. Antabusta aamuisin ja vertaistukea. Alkoholismi ei katso ikää, taustaa tai mitään muutakaan. Päivä kerrallaan ja armollisuutta itselle.

Nimimerkki: 

Koppelonpoika

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *