Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

01.08.2017 | Alkoholi

Toinen jalka haudassa

Nimimerkki: helmipöllö

..minä juon vielä tämän yhden pullollisen, sitten minä lopetan. Näin sitä on ajatellut monta vuotta..

En ikinä uskonut että minusta tulee alkoholisti. En ollut lähes kolmekymppiseksi juonut mitään muuta kuin likööriä joskus vähän, viiniä ruuan kanssa.

Sitten alkoi takaiskut. Ihmis suhteet meni rikki, olin yksinäinen ja menetin minulle monta rakasta kuten kaappijuoppo äitini. Katselin läheltä kun isä joi itseään hengiltä, sekä moni muu. Sitä alkoi juoda itsekin, aluksi iltaisin muutamia raakoja viinapaukkuja, että heitä kesti katsella tai kesti todellisuutta ylipäätään.

Töissä alkoi olla henkisesti ja fyysisesti niin raskasta että aloin juoda viinaa pitkin päivää. Joskus en ollut töissä selvä ollenkaan. Enkä auton ratissa. Kännissä ei välittänyt mistään. Mitään vahinkoa ei ikinä sattunut, eikä kukaan koskaan ainakaan sanonut tai kysynyt olenko kännissä tai että haisen viinalta. Tosin töissä oli moni muukin juovuksissa, maanantaista sunnuntaihin. Oli kiljua ja pontikkaa.

Join muutaman vuoden joka päivä. Minulla oli viinapullo sängyn vieressä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä ehtoolla. Joskus meni kolmenvartin pullo päivässä.

Sitten alkoi joka päiväinen öinen oksentaminen. Ruoka ei pysynyt sisällä, joskus oksensin vain keltaista/vihreää lientä. Tuli tavaksi pitää ämpäri sängyn vieressä. Joskus oksensin sänkyyn. Lihoin alkoholin takia 40 kg .. sitten meni ruokahalu laihduin 30 kg. Olen 163cm pitkä ja pahimmillaan painoin 130kg. Mahaa viilteli joskus pahasti, närästäminen oli järkyttävää.

Pidätyskyky meni. Nolotti paljon kuinka ihminen voi kusta ja paskoa housunsa. Suolisto oli sekaisin.

Pahoinvointi oli välillä hirveä. Ei meinannut pysyä pystyssä, tärinä oli niin kova että ei pysynyt juomalasi kädessä. Valtava hikoaminen. Sitten sitä joi että olo tasaantui, eikä kukaan huomaisi että tärisen niin että voi käydä edes viinakaupassa…

Eli kierre jatkui. Koskaan minulla ei särkenyt päätä ja voiko sanoa että hyvän viinapään olin perinyt. En ikinä juonut kaljaa enkä siideriä, vain kirkasta tai konjakkia. Viiniä tein itse koska kaikki rahat alkoi mennä juomiseen.

Kun vuosia sitten alkoi juomaan, siitä sai virtaa ja energiaa paljon. Kestin ihmisiä paremmin, olin sosiaalisempi, hauskempi, iloisempi. Tykkäsin olla kännissä, koska en jännittänyt.

Sitten viina alkoi viedä voimia, en jaksanut tehdä välillä mitään. Olin kroonisesti väsynyt, nukuin paljon, sammuin. Töistä en ollut kuitenkaan pois kun yhden päivän, krapulan takia. Huomasin myös että muisti alkoi mennä.. joskus tuli netissä sanottua asioita mitä en ollenkaan olisi tarkoittanut selvinpäin.

Elämä kääntyi. Loukkaannuin – en kuitenkaan alkoholin takia, sain potkut tuotannollisista syistä. Sitten sitä vasta juotua tulikin kun sai olla kotona kaiket päivät. Erakoiduin ja minulla todettiin vakava masennus – joka oli syy minkä takia aloin alun perin juoda, ja join koska viina teki iloisemmaksi. Olin varma että haluan pois, ainut mikä esti oli että minulla oli rakkaita lemmikkejä joita en voinut jättää ja he tarvitsivat minua. Sain heiltä voimaa. Lapsia eikä perhettä minulla ei ole ikinä ollut ja olen muutenkin yksin viihtyvä ihminen.

Käännekohta oli viime tammikuu kun lääkäri pisti minut maksakokeisiin ja ultraan. Todettiin maksakirroosi, vähän maksan vajaatoimintaa sekä suurentunut perna. Maksa arvo en tiedä mikä niistä oli 850 mistä olin kolmen viikon päästä saanut alas kolmanneksen. Todettiin että maksa toimii vielä mutta se on juominen sitten täysin loppu.

Olen myös kaksi vuotta virtsannut verta, rakko tähystettiin – mitään ei löytynyt mutta olen vaan juonut liian vähän muuta kuin viinaa. Munuaiset pitäisi olla kunnossa.

On ollut niin vaikea täysin lopettaa, enkä tiedä millä siihen pystyn. Päivä – joskus tunti kerrallaan. Häpeä ja syyllisyys on kova. En tiedä kauanko enää elän.. Sitä voi syyttää geenejä, omia traumoja ja aina sitä on juomiseen syyn löytänyt – joskus täytyi juoda kun on niin iloinen, joskus kun surullinen.

Vaikeinta kun ei ole ihmistä joka tämän oikeasti ymmärtää, joku joka tämän saman olisi mennyt läpi.. ns tukijaa. Käyn päihdehoitajan luona, täällä ei ole AA-kerhoa. Tällä hetkellä olen kuitenkin iloinen että sain tämän kirjoitettua. 

Terv., nainen vm69

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(17)

Location

Moi

18.08.2017 12:38:24

Tsemppiä!

norman

23.02.2019 16:10:13

Miten teillä kaikilla menee tänä päivänä ? Jos ei tarvitse AA:ta, mutta on ahdistunut sairudesta ja kuolemanpelosta, mistä saa vertaistukea ? Mitä keskustelupalstaa voit suositella ?

Katti-60

16.11.2019 03:36:31

Kuin itse olisin tuon kirjoittanut!! Tässä kaljaa aamuyöstä juon kun viini on loppu. Se ero että mulla yksi lapsi joka ei pidä yhteyttä. En ihmettele. Rakkaan kissani takia jaksan. Myös oma nätti koti tuottaa iloa. Täälläpä sitä sitten on kiva ryypiskellä itsekseen, lähes joka päivä. Nykyisin tarvitsen viinaa pystyäkseni käyttäytymään normaalisti. 

kuuskymppinen

25.02.2020 18:07:31

mun juominen alko yli kymmenen vuotta sitten. ensin paukku sillon tällön, nyt tissuttelua joka päivä. ei paljon muttta tarpeeksi. suvussa paljon alkoholismia, on ettiny apua stadista,  mut aika vaikeeta on saada.tänäänki hain sair hoitajaa mut yksikään ei vastannu. m oon muutaman kerran ollu AA.ssa mutten ymmärrä sitä, ei mitään hyötyä.haluan terapiaa, muttei sitä saa. ahdistaa

Helmipöllö

22.08.2020 04:59:56

Hei..en käsittää että kirjoitin tämän kolme vuotta sitten. En silloin uskonut että olen vielä hengissä tänään, vaikka tässä pari päivää on tuntunut - kun tuli taas vedettyä putki - että minkä takia on pakko hankkia itselleen näin hlvetin huono olo. Mutta tässä tuntui välillä ettei oikein jaksa elää, mikään ei tunnu miltään. Se ahdistaa ja elämä on ns tylsää. Ilman juomista jolloin tuntee asioita laidasta laitaan. Iloa ja surua. Mutta huomannut myös että juominen voi tehdä vittumaiseksi, tulee vittuilua kännipäissään muille. Mitä ei sekä tarkoita eikä muista :( hävettää ja itse inho senkuin kasvaa. Häviänkö minä tämän taistelun. Millä ihmeellä alkoholin tilalle saa jotain. Silloin kun on rahaa, tekee onnelliseksi kun saa ostaa kaikenlaista. Kun laskee kuinka paljon rahaa juomiseen on mennyt, tulee hirveä morkkis ja syyllisyys. Mikä ottaa välillä niin päähän että täytyy juoda kun silloin ei tarvitse niin paljon ajatella ikäviä asioita, ja kierre on valmis :( sitten kun ei enää jaksa juoda, on pakko pitää tauko. Aloin myös juoda kiljua jotta sain jotain ns korvaushoitoa alkoholin tilalle, eikä siihen kulu paljon rahaa. Mutta huomannut myös kuinka se tulee ihosta läpi eli haisen, ja koska en aina jaksa käydä suihkussa niin löyhkä on välillä paha. Sitten kun hikoo sitä on ihan limainenkin. Minulla haisee myös hengitys mistä saanut kerran kuulla, ja joskus huomaa että ihmiset änkee ihan kasvoille - jolloin yritän välttää heitä ja pysyä ihmisistä kaukana eli eristäydyn yhä enemmän. Enkä tiennyt että minulla olevat mahahaavatkin voi haista hengityksen kautta :( tässä tuli nyt paljon negatiivista, vaikka olen helmikuusta ollut pitkiäkin aikoja selvänä, energinen ja iloinen kun ei ole tullut juotua. Itteeni tyytyväinen. Sitä vaan ei tahdo kestää ettei sorru juomaan taas. Mutta näin tänään. Hyvä puoli on ettei minulla ole rahaa juoda mutta ei ole kyllä varaa ostaa ruokaakaan. Viikko pitäisi pärjätä ja sitä ajatellut että kunhan jotain eurolla kaivaa sekä halvemman kautta.. Syö vaikka lemmikkien papanoita..

Katti60

23.10.2020 03:29:01

Öitä.  Mäkin olen tänne näköjään kommentoinut juomisesta I. Hämmästyin kun sen huomasin sillä en muista siitä mitään. Niin samanlaiset on mullakin tuntemukset kuin sulla. 2,5 kuukautta pystyin olemaan juomatta ja ne olivat parhaat hetket aikoihin. Sitten tuli putkivuoto ja jouduin evakkoon, ja se oli hyvä syy ratkea ryyppäämään. Sen jälkeen ei juuri selvää päivää ole ollut. Kissoja on nyt kaksi ja ne tuottavat suurta onnea. Ne saavat kaiken parhaan. Niiden ja laskujen jälkeen rahani menevät viinaan. Tänäänkin hain kolme litraa valkkaria joita tässä kännään. Nyt on sitten rahat loppu. Toisaalta hyvä, eipähän pysty enää juomaan. 

Katti60

23.10.2020 03:36:23

Niin siä vielä että mustakin on tullut veemäinen akka kännipäissäni. Parhaan kaverini haukuin niin ettei halua olla enää tekemisissä. Selvin päin yritän asioita selvitellä. Aikoja pitää vähän väliä perua koska putki on ollut päällä enkä ole kyennyt hoitamaan asioitani. Ämpäri on vakiovarustus sängyn tai sohvan vieressä koska pahoinvointi on valtava sekä kännissä että krapulassa. Ja morkkis on vieläkin kovempi. Mutta näillä mennään. 

Helmipöllö

03.01.2021 23:53:14

Tsemppiä kaikille jotka minunkin tarinan on jaksanut lukea, olen nykyään raivo raitis. Hyvää uutta vuotta!!! :)

Samassa veneessä

17.01.2021 21:53:44

Mahtavaa kuulla Helmipöllö. Antaa uskoa siihen, että minäkin pystyn samaan. Viimeisinä ehkä 25 vuotena olen ollut ilman alkoholia pisimmillään kuukauden. Menin lääkäriin äärettömän väsymyksen takia vajaa vuosi sitten. Arvot taivaissa, alkoivat kyllä laskea aika nopsaan. Viimeisimpään kontrolliin en enää mennyt, kun ratkesin. Nyt maksa ja ilmeisesti perna tuntuvat kipeiltä, eli perna suurentunut ja maksa arpeutunut. Kipu tosin helpottaa jo muutaman päivän juomattomuudella. Jo sen kivun takia tsemppaan itseäni, että ei ikinä enää. Enkä haluaisi kuolla. Hyvää jatkoa!

Helmipöllö

27.03.2021 00:45:42

Tsemppiä kaikille! Kolme kuukautta mennyt raittiina ja nyt alkaa nähdä sen valtavan eron, millainen minä oikeasti olen, verrattuna vuosikausien ryyppäämiseen kuinka paljon se ihmistä kokonaisvaltaisesti hallitsee eikä sitä itse tajua. Vaikeinta lopettamisessa on ollut että minkä siihen ottaa tilalle ja yksi on syöminen ja toinen ostaminen, eli riippuvuudesta toiseen. Mutta voin olla ylpeä itsestäni tähän asti kun sitä niin paljon toivoin että viinasta eroon pääsisin. Huomattava ero tuli myös nukkumisen kanssa, sitä nukkuu erilailla ja paremmin. Eikä vain sammuneena. Krapulat alkoi olla kovia jo monin puolin, ei jaksanut mitään, keskittyminen asioihin puuttui sekä unet meni, ja tuli paniikki kohtauksia. Suurin ero on että huomasin kuinka paljon alkoholi masentaa minua. Veti välillä todella synkäksi. Ei tullut sitä iloa enää. Sitten sitä ei yksinkertaisesti jaksa juoda enää. Tiedän jos juon, se menee pullo viinaa putkeen, sen jälkeen huolestuttaa kun pitäisi saada toinen pullo ja kolmannen jälkeen on pakko olla kännissä aamusta ehtooseen päivästä toiseen kun pelkää sitä ahdistusta mikä ryyppäämisen jälkeen tulee. Tärinöineen ja huono olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaikeata ollut myös antaa itselle anteeksi kaikki ne vuodet ja rahat, muistin menetykset ja mokat mitä alkolle olen uhrannut. Menneelle ei voi mitään mutta katson tulevaan toiveikkaana, ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Pitäisi myös mennä ultraan katsomaan mikä maksan tilanne on. Tajusin myös että eihän se yksin maksa mutta kuinka kovilla koko elimistö ollut. Se järkyttää nyt kun on selvänä. Seuraavaksi täytyy taistella tämän ylipainon kanssa, sitäkin voi verrata alkoholismiin ja hamstraamiseen mikä myös on ongelma. Mutta koitetaan kaikki jaksella!.. Se on että alkoholistia ei ymmärrä muutakuin toinen holisti, kiitos tästä että saa purkaa sydäntä täällä. 

kirroosi

25.04.2021 08:10:35

Hei millaisia veriarvoja teillä ollut kun kirroosi todettu. Koko ajan itsellä kuolemanpelko päällä, sain diagnoosin vuosi sitten, oma juominen loppui siihen en sitten tiedä miten auttaa vaiko ei, kohtalotovereilta kaipaisin kommentteja. 55 vuotias naisihminen olen.

kirroosi

26.04.2021 22:08:16

Jos täällä joku sattuu pyörimään niin onko kirroosia sairastavailla ollut varpaat tunnottomat, omani olleet jo pari vuotta tai einyt sillai kokonaan mutta osittain.  

Don Quijote

28.04.2021 13:22:47

Moro! Löytyykö miten kirroosipotilaita? Jos on, niin kuinka se todettiin? Itsellä ultran mukaan lievää rasvoittumista eikä magneetissakaan näkynyt poikkeavaa. Koepalahan on se varmin osoitin. Sitä ei vain ihan herkästi taideta tehdä. Kuvaukset teetin yksityisellä, kun oli pelko pinnassa. Eipä ole halpaa lystiä. On vain ollut jo jonkin aikaa epämääräisiä tuntemuksia kummassakin kyljessä. Alkoholia on viimeisen vuoden aikana kulunut reippaasti, joten siinä syy pelkoihin. On toki aiemminkin tullut käytettyä. Nyt vain karkasi aika lailla käsistä.

Jussi 65

25.01.2022 16:37:28

Täysin ymmärrettäviä asioita ja juttuja. Itse olen juonut aika reilusti ikäni ja nyt noin kolmisen vuotta päivittäin, sitten alkoi pahoinvointi, väsymys, ihon kutina ja nesteen kertyminen vatsaonteloon ja eikun lääkäriin. Diaknoosi oli pitkälle edennyt maksakirroosi, hoitona verenpainelääkkeet ja nesteenpoistolääkkeet molemmat aika ankarina annoksina + tietenkin monipuolinen ruokavalio. Töissä olen käynyt ikäni ja edelleen vaikka kirroosi todettiinkin, juomatta olen ollut nyt joitakin viikkoja ja ihmettelen ettei se niin vaikeata ollutkaan kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkuun pääsee EIKÄ osta yhtään olutta kaiken varalle jääkaappiin. Asiasta en ole puhunut kenellekkään juopoksi leimaantumisen pelossa, en ole käynyt päihdetyöntekijöiden juttusilla kun on tuntunut ettei niitä taida oikeasti kiinnostaa jos joku juo maksansa pilalle. Kyllähän tällänen sairaus mietityttää, mutta henki lähtee kaikilta jossain vaiheessa. Hyvää jatkoa kaikille

Ankanpoika69

06.02.2022 22:42:46

Mä olen kirjoittanut tänne tarinan "Aikamatka". Nyt mulla on löydetty kirroosin komplikaatio eli ruokatorven suonikohjut (varixit). Ne operoitiin tähystyksessä viikko sitten. Eivät olleet kerinneet vuotaa. Se lienee sitten äkkikuolema jos niin käy. Kuolemanpelko on läsnä. Ei niinkään se hetki vaan se, että haluaisin elää ja vielä kauan. Olen ollut raittiina reilut neljä kuukautta ja se ei ole mikään ongelma vaan itsestäänselvyys. Loppuiäksi. Olen etsinyt jotain vertaistukiryhmää mutten ole löytänyt. Siksipä tässä kirjoittelen vaikka tälle koneelle jos kukaan ei  edeslue :D Tsemppiä kaikille!!!!!!

Kirrojuha

17.11.2022 22:10:22

Minulla tasan kaksi vuotta sitten suolistoleikkauksen yhteydessä todettiin rajapintainen kirroosi f3 ja ehkä jopa f4. Alkoholinjuonnin lopetin tuolloin kokonaan ja nyt 2 vuotta ilman. Ainoa paheeni on nukahtamislääke josta en ole onnistunut pääsemään eroon. Kai sekin maksaa rasittaa. Nyt jo pidemmän aikaa on oireena ollut vasemman korvan lukkoisuus ja aamulla liikkeelle lähtiessä häiritsevä olo päässä. En sanoisi että sekava. Mielestäni on käynyt onko tämä enkefalopatiaa, vai jotain muuta. Kaikki maksa-arvoni on nyt olleet jo yli vuoden viitearvoissa. Ei ole turvotuksia, keltaisuutta, kutinaa. Maksa normaalin kokoinen ja perna myöskin. Virtaus maksassa normaali. Nukahtamislääke vie tuon tunteen päästä ja aamusella se alkaa taas tulemaan takaisin. Onko muilla ollut vastaavia pääoireita kirroosi takia. Kävin myös pään magneetti kuvissa ja tt-kuvissa ja niistä ei pään tuntemukseen syytä löytynyt. Myös hammaslääkärissä kävin purentaa arvioittamassa ja sekin on ok. Tässä on aika epätoivoinen olo  kun ei tiedä mihin puoleen pitäisi seuraavaksi kääntyä? Voiko tämä pään outo tuntemus olla vain bentsojen vieroitusoireita??

Kukkamekko

20.09.2023 13:12:10

Huh huh. Minulla ei ole todettu kirroosia, eikä ikinä edes merkittävästi koholla olevia maksa-arvoja, mistä olen epäillyt, että minulla olisi maksan vajaatoiminta, että arvot ei siksi nouse, vaikka pämppään. Päihdehoitaja sanoi, että minulla on hyvä alkoholistin maksa ja se on geneettistä, että se kestää. Mutta ei se voi kestää loputtomiin, kuten ei psyykekään. Nyt muutaman vuoden aikana on toimintakykyni laskenut rankasti. Olinkin ihmeen sitkeä sissi pitkään. Kyllä pelottaa tilanne ja mietin, että mikä olisi paras im-keino kun tilanne käy liian rankaksi (toimintakyvyttömyys, kivut, parantumattomat asit: en suostu maksansiirtoon). Välineet ja keinot lienee parasta hankkia ja suunnitella etukäteen, eikä sitten kun on jo liian heikko sitä tekemään.