Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Unelma elämästä

Julkaistu 29.7.2011

Olen 23-vuotias nuori nainen. Olen aina ollut ujo ja kiltti ja hiljainen. Minulla oli kuva täydellisestä ihmisestä mielessäni ja tämä täydellinen minä syntyi aina kun olin hieman nauttinut alkoholia. Toleranssin kasvaessa myös määrät kasvoivat ja lopulta jouduin juomaan 0,7 pullon viinaa joka päivä.

Havahduin eräänä päivänä kun heräsin sängystäni ja kuulin kuinka ulkona joku huusi minua. Se oli isäni, se oli pikkusiskoni, se oli vaarini. Naapuriin oli muuttanut joku joka puhui minun alkoholin käytöstäni jatkuvasti. En uskaltanut avata olutpulloa, koska mielikuvitusnaapurini olisi kuullut. Äiti soitti minulle ambulanssin. Ensimmäisen yön vietin sairaalassa, sitten viikon katkolla jonka jälkeen kuukauden psykiatrisessa sairaalassa. Psykiatrisesta sairaalasta minut potkittiin ulos, koska olin viikonloppu lomalla sortunut juomaan. Ei ollut kyse sortumisesta, vaan illuusion luomisesta.

Minulle ei riittänyt raitistumiseen mitkään valtion tukemat hoidot. Minulle näytettiin konkreettisesti kaikki se paska jota olin kännissä, mutta minä vain nauroin. Uskoin niin lujasti siihen, että alkoholin ansiosta olin vihdoinkin se ihminen joka minun tuli olla. Minua piti uhata erolla, ennen kuin näin. Ja lopulta yksinjäämisen pelko kasvoi suuremmaksi kuin halu elää kuvitteellista unelmaa.

Nyt olen ollut raittiina kolme kuukautta ja niin mennään eteenpäinkin.

Nimimerkki: 
Rodja
+1
+314

Lisää uusi kommentti