Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Valehtelua ja häpeämistä

Julkaistu 3.5.2021

En nyt oikein tiedä miten tätä lähtisi avaamaan, mutta katsotaan mihin tarina etenee kirjoittaessa.

Taisin olla 15v kun vedin ensimmäiset kännit. Ei siitä tapaa tullu kuitenkaan vielä niin nuorena, mutta kun sitä pääsi 17v ikään niin alkoholi ja humalassa oleminen alkoi kiinnostaa enemmän. Asiaa ei myöskään auttanut se, että aloittelin muusikon uraani suurinpiirtein tuossa vaiheessa, ja soittokaverit oli myös aika kovia ottamaan kuppia, ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta. Ja muusikothan on tunnetusti kovia ottamaan. Myös pari epäonnistunutta parisuhdetta saattoi tehdä tehtävänsä. Pikkuhiljaa se alkoi mennä siihen, että tuli oltua miltei joka viikonloppu baarissa, eikä sitä tullut ajateltua muuna kuin pelkkänä hauskanpitona.

Noh, aikaa kului ja tapasin vaimoni. Hän asusteli ulkomailla seurustelumme alkuvaiheessa, mutta muutti Suomeen kanssani asumaan. Kävimme yhdessä baareissa, mutta hän ei ole itse alkoholia juo, mutta oli kuitenkin mukana melkein joka baarireissulla, tai keikkareissullani. Hän ei koskaan sanonut juuri mitään juomisestani. Jossain vaiheessa sain idean, että nyt pidän pidemmän tipattoman jakson, ja sen myös tein. En nyt tarkalleen muista kuinka pitkään olin ilman alkoholia, mutta useamman kuukauden. Join alkoholittomia oluita, sekä yhtä suurimmista herkuistani Inkivääriolutta.

Tuntui todella hyvältä pitää tämä jakso, mutta sitten jollain bänditreeni reissulla tuli taas otettua kännit, ja sama jatkui taas. Pystyin kuitenkin olemaan joitain viikonloppuja juomatta. 2018 esikoisemme syntyi, ja olimme tietenkin molemmat aivan kuutamolla ja paniikissa siitä miten lapsen kanssa eletään. Eikä asiaa auttanut se, että lapsen synnyttyä jouduimme viettämään miltei 2 viikkoa vastasyntyneiden teho-osastolla.

Viimein kun pääsimme kuitenkin koko perhe kotiin, mutta viikonloppu juomiseni jatkui, ja olutmäärät pysyivät melko korkeina. Jossain vaiheessa tämä tuli tietenkin puheeksi vaimon kanssa, ja minua hävetti. Rupesin vähentämään juomisen, tai juomien määrää, mutten lopettanut. Jossain vaiheessa asia tuli taas puheeksi, ja minua hävetti taas, ja tästä alkoi valehtelu sekä juomien piilottelu. Kävin salaa ostamassa olutta, ja ohessa alkoholittomia juomia.

Vaimo tietenkin välillä löysi kätköt ja siitä seurasi se, että hän oli vihainen ja minua hävetti aivan hulluna. Olimme uusina vanhempina molemmat todella väsyneitä. Vanhemmuus toki alkoi helpottaa pikkuhiljaa, mutta juomiseni, valehtelu ja piilottelu jäivät. 2019 toinen lapsemme syntyi. Viikonloppujuomiseni, sekä juomista valehtelu ja niiden piilottelu jatkuvat edelleen. Tiedän, että koetan juomisella tukahduttaa väsymystä, töistä aiheutuvaa stressiä, lapsiperheen aiheuttamaa stressiä ja väsymystä.

En halua tästä tehdä mitään perheterapia kirjoitusta, mutta joskus tuntuu, että olen menettänyt osan identiteettiäni, ja en saa tarpeeksi aikaa omille harrastuksille (musiikki). Toissa viikolla puhuimme taas vaimoni kanssa juomisestani, ja tunsin, että nyt täytyy asialle tehdä jotain ja sanoin, että haluan tehdä muutoksen.

Tänään kuitenkin kävin ostamassa juotavaa taas. Valehtelin ja piilottelin, ja vaimo sai tiettää. Haluan todella tehdä muutoksen, ja lopettaa tämän viikonoppu juopottelun. En vain tiedä miten. Pahoittelut pitkästä tekstistä.

 

Nimimerkki: 
Musa_Isi
+1
+34

Kommentit

nää on toki kuulo puheita...

Käyttäjän samanlaisen poika kuva

nää on toki kuulo puheita... mutta faija oli vastaavanlainen alku metreillä lopetti sitten juomisen kokonaan. kerran vaan näin sen kännisä rappioo seki oli havitellu, mut ilmeisesti oltii tärkeemmät toivottavasti voitat juopot on parhaita kun ne ei juo!

+1
+29

Musa-isille

Käyttäjän Koukusta kuva

Musa-isille

Istukaa kahden vaimon kanssa puhumaan paineet esille, sopikaa, että kaikki mitä kerrotte on totta ja molemmat saa kertoa miltä tuntuu nykyinen tilanne ja mitä toivoo tulevaisuudelta. Kesken puhumisen suuttuminen on kielletty ja toisen puhuessa ei saa kommentoida jos sitä ei pyydetä. Ja puhumisen alkaessa molemmat on ilman promilleja.

Perheessä paras tuki on tosi lähellä kun sen vain ymmärtää.

+1
+7

Moikka! Varmaan vähän

Käyttäjän Marmaduke kuva

Moikka! Varmaan vähän erilainen kommentti kuin yleensä, koska aloin vasta tutustumaan tähän "tarinat" osioon ja tarinasi oli ensimmäinen, minkä luin. En ole ikinä ajatellut, että olisi mahdollista kirjoittaa tarinaani minnekään. Olen miettinyt, että sen kertominen jollekin voisi olla terapeuttista, mutta miksi ketään kiinnostaisi? Ja nyt, kun mahdollisuus olisi, en ehkä olekaan vielä valmis. Sinun tarinasi rohkaisi kirjoittamaan, koska kiinnosti sinun tarinasi minuakin. Mielestäni oot ollut nyt jo todella rohkea kohdatessasi asian silmästä silmään ja kirjoittamalla sen tänne. Kyllä mä uskon, että sä prosessoit asiaa tällä hetkellä kovin ja edistymistähän sekin. Ehkä nyt tarvitaan vain malttia, muutos ei tapahdu hetkessä. Näin haluan ainakin itse ajatella. Olemmehan me jo sentään tänne sivustolle asti tultu ja saatu edes jotain aikaiseksi. Tsemppiä sinulle tulevaan 🙂

+1
+7

Lisää uusi kommentti