Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Valehtelua ja häpeämistä

Julkaistu 3.5.2021

En nyt oikein tiedä miten tätä lähtisi avaamaan, mutta katsotaan mihin tarina etenee kirjoittaessa.

Taisin olla 15v kun vedin ensimmäiset kännit. Ei siitä tapaa tullu kuitenkaan vielä niin nuorena, mutta kun sitä pääsi 17v ikään niin alkoholi ja humalassa oleminen alkoi kiinnostaa enemmän. Asiaa ei myöskään auttanut se, että aloittelin muusikon uraani suurinpiirtein tuossa vaiheessa, ja soittokaverit oli myös aika kovia ottamaan kuppia, ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta. Ja muusikothan on tunnetusti kovia ottamaan. Myös pari epäonnistunutta parisuhdetta saattoi tehdä tehtävänsä. Pikkuhiljaa se alkoi mennä siihen, että tuli oltua miltei joka viikonloppu baarissa, eikä sitä tullut ajateltua muuna kuin pelkkänä hauskanpitona.

Noh, aikaa kului ja tapasin vaimoni. Hän asusteli ulkomailla seurustelumme alkuvaiheessa, mutta muutti Suomeen kanssani asumaan. Kävimme yhdessä baareissa, mutta hän ei ole itse alkoholia juo, mutta oli kuitenkin mukana melkein joka baarireissulla, tai keikkareissullani. Hän ei koskaan sanonut juuri mitään juomisestani. Jossain vaiheessa sain idean, että nyt pidän pidemmän tipattoman jakson, ja sen myös tein. En nyt tarkalleen muista kuinka pitkään olin ilman alkoholia, mutta useamman kuukauden. Join alkoholittomia oluita, sekä yhtä suurimmista herkuistani Inkivääriolutta.

Tuntui todella hyvältä pitää tämä jakso, mutta sitten jollain bänditreeni reissulla tuli taas otettua kännit, ja sama jatkui taas. Pystyin kuitenkin olemaan joitain viikonloppuja juomatta. 2018 esikoisemme syntyi, ja olimme tietenkin molemmat aivan kuutamolla ja paniikissa siitä miten lapsen kanssa eletään. Eikä asiaa auttanut se, että lapsen synnyttyä jouduimme viettämään miltei 2 viikkoa vastasyntyneiden teho-osastolla.

Viimein kun pääsimme kuitenkin koko perhe kotiin, mutta viikonloppu juomiseni jatkui, ja olutmäärät pysyivät melko korkeina. Jossain vaiheessa tämä tuli tietenkin puheeksi vaimon kanssa, ja minua hävetti. Rupesin vähentämään juomisen, tai juomien määrää, mutten lopettanut. Jossain vaiheessa asia tuli taas puheeksi, ja minua hävetti taas, ja tästä alkoi valehtelu sekä juomien piilottelu. Kävin salaa ostamassa olutta, ja ohessa alkoholittomia juomia.

Vaimo tietenkin välillä löysi kätköt ja siitä seurasi se, että hän oli vihainen ja minua hävetti aivan hulluna. Olimme uusina vanhempina molemmat todella väsyneitä. Vanhemmuus toki alkoi helpottaa pikkuhiljaa, mutta juomiseni, valehtelu ja piilottelu jäivät. 2019 toinen lapsemme syntyi. Viikonloppujuomiseni, sekä juomista valehtelu ja niiden piilottelu jatkuvat edelleen. Tiedän, että koetan juomisella tukahduttaa väsymystä, töistä aiheutuvaa stressiä, lapsiperheen aiheuttamaa stressiä ja väsymystä.

En halua tästä tehdä mitään perheterapia kirjoitusta, mutta joskus tuntuu, että olen menettänyt osan identiteettiäni, ja en saa tarpeeksi aikaa omille harrastuksille (musiikki). Toissa viikolla puhuimme taas vaimoni kanssa juomisestani, ja tunsin, että nyt täytyy asialle tehdä jotain ja sanoin, että haluan tehdä muutoksen.

Tänään kuitenkin kävin ostamassa juotavaa taas. Valehtelin ja piilottelin, ja vaimo sai tiettää. Haluan todella tehdä muutoksen, ja lopettaa tämän viikonoppu juopottelun. En vain tiedä miten. Pahoittelut pitkästä tekstistä.

 

Nimimerkki: 
Musa_Isi
+1
+3

Kommentit

nää on toki kuulo puheita...

Käyttäjän samanlaisen poika kuva

nää on toki kuulo puheita... mutta faija oli vastaavanlainen alku metreillä lopetti sitten juomisen kokonaan. kerran vaan näin sen kännisä rappioo seki oli havitellu, mut ilmeisesti oltii tärkeemmät toivottavasti voitat juopot on parhaita kun ne ei juo!

+1

Lisää uusi kommentti