Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

8 vuoden painajainen

Julkaistu 9.8.2021

Olen 1972 syntynyt Suomalainen mies. Olen päihdeongelmainen. Olen kahden poikalapsen isä. Lapsia en ole saanut tavata vuosiin. Olen työskennellyt mm. telakalla noin 2,5 vuotta. Tietokonealalla sovelluskehittäjänä noin 13 vuotta. Käytin nuorempana alkoholia ongelmallisesti pitkään, kunnes päätin lopettaa juomisen. Olin noin 13 vuotta lähes täysin selvinpäin.

Vaikea avioliitto sai minut vuosien kuluessa masentumaan vakavasti. Minulle määrättiin oireisiin monenlaisia lääkkeitä. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet vaikean avioliiton ongelmia ratkomaan. Avioliitto päättyi sitten 13 jälkeen vaikeaan eroon. Lapset olivat  5 ja 7 vuotiaita. Olin noihin aikoihin noin nelikymppinen.

Eroprosessin aikana aloin juoda. Masennus oli kova ja juominen auttoi pakoon jatkuvaa ahdistusta. Exvaimoni painosti ja uhkaili minua. Se johti ensimmäiseen itsemurhayritykseeni. Mielenterveyteni järkkyi pahasti. Juominen yltyi ja sain lopulta potkut töistä. Annoin exvaimolleni lasten yksinhuoltajuuden, kun koin että en kykene heitä hoitamaan.

Tapasin pian päihdeongelmaisen naisen josta tuli toinen vaimoni. Menin erääseen lasten tapaamiseen viinantuoksuisena, jonka jälkeen exvaimoni ilmoitti, etten saanut enää lapsia tavata. Tämä lisäsi masennusta entisestään. Juominen alkoi olemaan itsetuhoista ja päivittäistä.

Joimme koko omaisuuteni, ensin huonekalut sitten asunnon. Vaimolla oli onneksi stadin vuokrakämppä, jonne sitten muutimme.

Eräänä aamuna sain pahan viinakrampin. Muistan kun minulta kyseltiin ambulanssissa kuluvaa vuosilukua ja suomen presidenttiä. Molempiin vastasin väärin. Olin sairaalassa melkein viikon, mutten muista sairaala ajasta mitään.

Mukaan tuli pian subutex(nasaalisesti). Subutex oli siitä hyvä juttu, että alkuun se vähensi dokaamisen melko olemattomiin. Pikkuhiljaa messiin tuli satunnaisesti piri, lyrikat, bentsot, ym. Ja sitten homma alkoi mennä suonensisäiseksi käytöksi. Alkoholikin oli taas mukana kuvioissa päivittäin. C-hepatiittikin tuossa tohinassa tuli.

Vaimoni sai useita haimatulehduksia noina vuosina. Itsemurhayrityksiä pillereillä oli meillä molemmilla. Katkoilla käytiin noin kerran vuodessa vähän lepäämässä. Katkon jälkeen homma jatkui heti samanlaisena.

Subun ja alkoholin kiskominen alkoi tulla niin kalliiksi, että päätettiin vaimon kanssa mennä korvaushoitoon. Tuntui jotenkin taloudellisemmalta, jos saisi huumeet valtion piikkiin. Sitten alkoi metadon hoito. Aika pian valkeni kuitenkin että dokaaminen ja korvaushoito on huono kombo. Jos aamulla puhallutuksessa viisari värähtää, jää metadonit saamatta. Siitä seurasi usein oravanpyörä, jossa metadonirefloihin piti vetää enemmän alkoholia ja sitten jäi taas metadonit saamatta. Muutama päivä ilman metadonia ja tuhti kankkunen aiheuttivat erään kerran sen verran kovat verenpaineet ja sykkeen, että klinikan lääkäri joutui soittamaan ambulanssin.

Eräänä aamuna herättyäni, havaitsin vaimoni kuolleen. Ehdittiin olla naimisissa noin viisi vuotta. Ruumiinavauksessa ilmeni kaikenlaista häikkää, mutta kuolinsyy oli ilmeisesti oksennukseen tukehtuminen. Olin niin sekaisin että missasin hautajaisetkin. Vaimon kuoltua oli elämä yksinäistä.

Majoitin kotiini kaikenlaisia narkkareita. Sain heiltä ilmaiset huumeet kun annoin heille yösijan. Alkoholiin rahat sain kaduilta pummaamalla. Huolestuneet ihmiset auttoivat kyllä. Olinhan jo aika puliukon näköinen.

Päätin lopettaa metadonin käytön. Lopetin sen seinään, laskematta annosta järkevästi. Monet varoittelivat, että se voi olla hengenvaarallista. Jumalattomat reflathan siitä tuli. Kiskoin refloihin alkoholia ja lakkaa. Lakasta vetäsin sitten överit ja jouduin sairaalaan. Sairaalassa olin niin huonossa kunnossa että antoivat minulle metadonia. Sairaalasta pääsin suoraan katkolle. Katkolla kerroin että tahdon lopettaa metadonin käytön. Minulle annettiin parina päivänä pieni annos metadonia ja pudotettiin sitten nollaan. Olin pari viikkoa katkolla aika kamalissa olotiloissa. Lääkäri olisi halunnut että jään vielä yhdeksi viikoksi, koska olin niin huonossa kunnossa. Tahdoin kuitenkin äkkiä dokaamaan ja lähdin katkolta. Metadon reflat jatkuivat vielä voimakkaina, joten aloin taas kiskomaan subutexia.

Dokasin pirusti ja käytin huumeita. Oli kokoajan niin huono olo, etten pystynyt syömään juuri ollenkaan. Elin käytännössä oluesta saamallani energialla. Välillä oksensin verta. Välillä tuli paskat housuun, kun oli pakki niin sekaisin. Laihduin kovasti. Muistan kuinka jalkani näyttivä tikuilta kun niitä katsoi. Toivoin jatkuvasti kuolemaa. En nukkunut kunnolla öisin. Olin aivan loppu.

Sain sitten viimein asunnostani häädön. Narkkareiden majoittaminen aiheutti meteliä ja asunto oli kamalassa kunnossa. Nyt minulle avautui mahdollisuus päästä kodittomille tarkoitettuun päihteettömään asumisyksikköön. Olin tuota jo kelaillut aiemminkin, mutta kun tuo oli vain kodittomille tarkoitettu, niin en aiemmin kuulunut kohderyhmään. Hakeuduin katkolle ja sieltä jatkokuntoutukseen. Sitten selvisi että pääsen päihteettömään asuntolaan. Asuntolasta saisi oman asunnon, noin vuoden raittiuden jälkeen.

Olen nyt ollut 7 kuukautta selvinpäin. Tuohon päihdejaksoon meni noin kahdeksan vuotta. Yhä on ahdistunut ja vaikea olla. Nuo vuodet pyörivät mielessäni painajaismaisina tapahtumina. Ajattelen päivittäin poikiani. Miten he jaksavat ja mitä he ajattelevat minusta.

Yhä vieroitan itseäni lääkeistä, joita syön unettomuuteen. Puolitan annosta aina viikon välein. Kaiken jälkeen uskomatonta, että vielä Ketipinoriinkin jäi koukkuun. Tupakoinninkin lopetin pari kuukautta sitten. Sitten kun tuon Ketipinorin saan nollaan, niin olen täysin raitis.

Nimimerkki: 
Puliukko
+1
+8

Lisää uusi kommentti