Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Erilaisia huumeita 18 vuotta

Julkaistu 14.6.2021

Olen 43-vuotias nainen. Vanhempani ovat eronneet ollessani 6-vuotias ja olen kasvanut todella traumatisoituneen äitini kanssa. Isääni minulla ei ole ollut yhteyttä sitten vuoden 1989. Isäni on kuollut reilut 10 vuotta sitten, enkä koskaan oppinut tuntemaan häntä. Olen alkanut kantamaan vastuuta äidistäni jo hyvin pienenä lapsena. Olen luonteeltani pedantti ja järjestelmällinen, mutta päihteet ovat aika ajoin saaneet luonteeni horjumaan. Minussa on epävakaan ihmisen piirteitä, mutta osaan aina lopulta analysoida oman osuuteni tapahtumista. Psyykkinen epävakauteni on kuitenkin vaikuttanut seurustelusuhteisiini todella negatiivisesti. Olen käynyt muutamia vuosia sitten psykoterapiassa kaksi vuotta, enkä kokenut saavani siitä mitään apua.

Olen aloittanut alkoholin viikonloppukäytön noin 14-15 -vuotiaana. Kävimme nuorina 90-luvulla paljon punk-keikoilla ja festareilla. Juomisen tarkoituksena oli pään sekaisin laittaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Kävin tuolloin lukiota ja olin iltatöissä siivoojana. Lukion jälkeen olin työttömänä ja opiskelin tarjoilijaksi. Seurustelin näihin aikoihin itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka oli syrjäytynyt alkoholisti. Jätin tuon miehen 4,5 vuoden jälkeen lähtiessäni opiskelemaan ammattikorkeaan. Tein opiskelun ohella iltatöitä siivoojana ja tarjoilijana. Tarjoilijan töitä tehdessäni tutustuin naiseen, joka oli narkomaani. Ystävystyin hänen kanssaan ja tapasin miehen, joka käytti amfetamiinia. Näissä piireissä aloitin amfetamiinin viikonloppukäytön 25-vuotiaana.

Käytin amfetamiinia viikonloppuisin. Opiskeluni alkoivat kärsimään, ja lopulta päätin opinnot kesken suoritettuani 2/3. Mielenterveyteni alkoi horjua valvomisesta ja suhteeni mieheeni oli myrskyinen. Ostin oman asunnon, jonne muutimme mieheni kanssa. Jossain vaiheessa hain paikalliselta huumeklinikalta keskusteluapua. Olimme mieheni kanssa yhdessä neljä vuotta, kunnes hän lähti yllättäin jonkun riidan päätteeksi. Mies ei palannut koskaan takaisin. Vajosin syvään masennukseen. Aloin käyttää Lyricoita ja Rivatrileja, joita sain A-klinikalta. Otin yliannoksia lääkkeistä ja pyörin kaupungilla maanisena. Sain kuitenkin koko ajan käytyä töissä ja maksettua asentovelkojani.

Tapasin netissä uuden miehen, jonka kanssa muutin vuokralle Helsinkiin, mieheni kotikaupunkiin. Annoin oman asuntoni vuokralle. Uusi mieheni oli myös narkomaani, joka käytti amfetamiinia, MDPV:tä ja kannabista. Käytimme kyseisiä aineita yhdessä viikonloppuisin, sauhun poltosta tuli pikku hiljaa kohdallani arkipäiväistä. Olin välillä todella sekaisin, ja muistan kerran sammuneeni huumeista sekaisena lähiön osterille, josta joku laittoi minut taksiin, jotta pääsin kotiin. Tein kuitenkin koko ajan kahta työtä.

Muutimme vuoden kuluttua takaisin minun kotikaupunkiini omaan asuntooni. Aloitin opiskelut yliopistossa ja tein iltatyötä. Jossain vaiheessa aloin tehdä päivätyönä opiskelemaani alaan liittyvää työtä ja jatkoin opiskeluja hiljalleen. Myös tämä suhde oli myrskyinen huumeidenkäyttömme ja minun mielialavaihtelujeni takia. Käytimme yhdessä lähinnä kannabista. Välillä käytin myös bentsoja ja kodeiinia. Olimme yhdessä yhdeksän vuotta, jonka jälkeen myös tämä mieheni katosi yllättäin riidan päätteeksi. Tämä oli minulle todella traumatisoivaa, koska rakastin miestäni kovasti, kuten rakastan edelleen yli neljän vuoden jälkeen erostamme.

Aloin tunteita turruttaakseni käyttää Subutexia, johon minut tutustutti paras ystäväni. Aloin seurustelemaan uuden miehen kanssa. Sain pari vuotta sitten Lyrica-reseptin lääkäriltä. Näitä aineita olen käyttänyt viimeiset vuodet ja yritän niistä parhaillaan eroon. Olen viittä vaille maisteri, ja tarkoitus on valmistua ensi syksynä. Teen edelleen samaa asiantuntijatyötä, jonka aloitin jo vuosia sitten. Olen eroamassa nykyisestä miehestäni.

Summa summarum: olen hyvin ahdistunut ja ajattelen, onko elämälläni enää mitään arvoa. Onko minulla voimia ja motivaatiota taistella aineista eroon? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Elämänhallinnalliset asiani ovat melko hyvin, mutta tunne-elämäni on täysin sekaisin ja olen tyhjiin puristettu. Ulospäin minusta ei näy, että olen narkomaani. Joskus tekisi mieli antaa täysin periksi; myydä asunto ja antaa mennä. Tiedän kuitenkin, etten tule niin tekemään.

Nimimerkki: 
Agathatar
+1
+12

Kommentit

Miten sulla Agathatar menee?

Käyttäjän Minä täällä kuva

Miten sulla Agathatar menee? Olen aina välillä käynyt katsomassa, että onko tilanteeseesi tullut päivitystä. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin ❤️

+1
+3

"Minä täällä", kiitos kun

Käyttäjän Agathatar kuva

"Minä täällä", kiitos kun kysyit ❤ Tilanteeni on muuten ennallaan, mutta olen saanut graduni valmiiksi ja valmistun maisteriksi joulukuussa. Yritän pyristellä eroon subusta, mutta tukevassa koukussa olen edelleen, kuten myös lyricoihin. Päivätöissä käyn myös edelleen. Elämässäni on paljon hyviä asioita, mutta toisaalta myös loputon tyhjyys, jota turrutan kemikaaleilla. Gradun kirjoittamisen yhteydessä olen huomannut myös kognitiivisten kykyjeni heikentyneen, ja pohdin palaavatko ne ennalleen jos joskus onnistun pääsemään eroon aineista? Tulin tosi hyvälle mielelle, kun kysyit kuulumisiani :)

+1
+3

Lisää uusi kommentti