Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Huumeet dominoivat

Julkaistu 3.11.2015

Oli talvi. Olin nuori kiltti tyttö, vain 15-vuotias. Olin aina huolehtinut koulun hyvin ja tehnyt parhaani menestyäkseni. Minulla oli muutama hyvä ystävä, mutta tunsin itseni välillä yksinäiseksi. Minulla oli tärkeitä harrastuksia ja välit perheeseeni olivat hyvät. Olin juuri parantunut masennuksesta, joka oli saanut alkunsa monia vuosia kestävästä kiusaamisesta. Elämä hymyili taas.

Jostain syystä minulle tuli kesällä suuri himo kokeilla jotain uutta, halusin kokeilla huumeita. Ihan vain kerran, kokeilun halusta. Rakastuin amfetamiiniin, siihen ensimmäiseen aineeseen joka teki minulle keinotekoisesti hyvän olon. Päätin käyttää aineen loppuun, mutta lisää en hankkisi. Kunnes halusin kokeilla muutakin. Ekstaasi astui kuvioihin. Sitten LSD. Tuon tripin jälkeen päätin, että en enää koskaan koske huumeisiin, sillä se avasi silmäni hetkeksi.

Kesän lopulla lukio alkoi. Tutustuin siellä mukaviin ihmisiin, jotka johdattivat minut kannabiksen maailmaan. Aloin poltella lähes joka päivä,kuitenkin viikoittain. Tutustutin kaverini taas aikaisemmin kokeilemieni aineiden maailmaan, amfetamiiniin ja ekstaasiin. Kontaktit kasvoivat, tunsin todella paljon huumeiden käyttäjiä, jopa narkomaaneja. Sain poikaystävän, joka käytti huumeita lähes päivittäin. Hänen kanssaan olin aina aineissa ja sain kokeilla oopiumia ja kodeiinia. Tutustuin taas uusiin ihmisiin, lisää aineita luvassa. Kokeilimme myös metamfetamiinia.

Muistan vain sen tuosta ajasta, että olin aineissa joka viikko vähintään 3 kertaa viikossa, joskus joka päivä. Muistan kyllä, mitä olen vetänyt mutta en muista milloin tai mitä silloin tapahtui. En ole narkomaani, mutta myönnetään, että viihdekäyttöni meni pahasti yli, koska vain parin aineen kokeilut jäivät siihen yhteen kertaan, muut menivät jo suureen käyttöön. Tuo aika oli elämäni ihaninta ja kamalinta. Nousuja ja laskuja. Elin kuin sumussa enkä älynnyt aina todellisuutta, olin muuttunut.

Vanhemmatkin ihmettelivät. Mitä tuolle meidän kiltille pienelle tytöllemme on tapahtunut? Miksi olin vain agressiivinen ja haukuin vanhempiani ja olin heille ilkeä, en osannut arvostaa heitä. Entiset rakkaat harrastukset jäivät, en jaksanut enää käydä niissä. Kaveriporukka muuttui. Koulussa haukuttiin narkomaaniksi. Rahat loppuivat. Perintörahani kuluivat huumeisiin.

Muistan kuitenkin joitakin haikeuden tunteita kun menen kotiin ja olen aineissa. Pupillit ovat aivan lautasen kokoiset ja vanhempien ilmeestä huomaa mitä he ajattelevat, mutta he eivät sano mitään. Eivät he halua edes ajatella mitään sellaista. Ei heidän lapsensa voi olla tuollainen. Miksi olen pettänyt heidät? Olisin halunnut olla edes hyvä lapsi heille.

Heräsin todellisuuteen, kun huomasin, että minä ja ystäväni mietimme vain, milloin ja millä rahalla saamme lisää aineita. Kun meidän oli vain pakko saada. Ja mietimme, mitä teemme jos joskus pitäisi lopettaa, kun eihän silloin ole mitään tekemistä. Ainoa mistä puhuimme olivat aineet. Käytimme niistä puhumiseen puolet päivästä, tai vaihtoehtoisesti niiden vetämiseen.

Nyt olen siinä tilanteessa, että alan hiljalleen avata silmäni. En ole vielä päässyt täysin eroon, mutta vähennys on alkanut. Huumeet ovat muuttaneet minua ihmisenä, sekä "hyvään" että huonoon suuntaan.

Haluan vain muistuttaa, että minunkin käyttö alkoi siitä "viattomasta" kokeilusta. Koskaan ei voi tietää, miten käy. Joko sinä hallitset huumeita, tai huumeet hallitsevat sinua. Kuten minulle kävi. Aineet tuhosivat mieleni.

Nimimerkki: 
Neitinen
+1
+634

Kommentit

Toivo

Käyttäjän Surullinen kuva

Sinulla, ystävä on toivoa.

 

+1
+386

Komppaan edellistä,sinulla

Käyttäjän Myös surullinen kuva

Komppaan edellistä,sinulla todellakin on ystävä hyvä vielä toivoa,eikä aineet ole tuhonneet mieltäsi mitenkään,saati lopullisesti,vaikka niin ehkä näin nuorena jostain syystä ajatteletkin...

Saat olla onnellinen siitä,että avasit jo tuossa kohtaa silmäsi!heart Monikaan nisti ei puhu asioista noin,koska he eivät muista noin pieniä määriä tai lyhyitä ajanjaksoja vetohistoriastaan...Sinä mietit kaverisi kanssa,ettette voi lopettaa käyttöä,kun mitä sitten tekisitte,olisi vain tylsää.. Mietihän,kun se menisi siihen,että saat laskujakin pahemmat eli vieroitusoireet,etkä niiden takia voi lopettaa tai että poltat sitä pilveä joka päivä,eikä se enää olekkaan mitenkään hauskaa ja jännää,vaan passivoi sinua ...sitten kun tuo huumeiden kanssa leikkiminen menee siihen,ettet enää puhu huumeista mitenkään hyvänä asiana tai ylipäätään niistä "saada" muodossa...Sitten,kun oikeasti käytät joka päivä,7 päivänä viikossa,52 viikkoa vuodessa ja vuodesta toiseen,sitäkö haluat SAADA ja sitäkö sinä ihailet? 

Olet kokenut ikäiseksesi jo jotain huume elämässä,mutta olet muuten hyvin kokematon normaali,sekä siinä kama elämässä vielä ja pidät huumeita hyvänä,sekä luulet niiden kasvattaneen sinua jotenkin "hyvään"... Toivon todella,että olet ottanut järjen käteen ja avannut ne silmät OIKEASTI ja lopullisestiheart Olis todella sääli,jos esim 5 - 10 vuotta kuluis sulla käyttäen ja sit lukisit tän sun tarinan....En ees osaa kunnolla selittää,mut toivoisit,et olisit todellakin tässä hetkessä avannut silmäsi ja lopettanut huumeidenkäytön,kun et vielä edes tiennyt sitä kaikkea pahaa ja kun oli helpompi lopettaa. Et halua havahtua 25-30vuotiaana siihen,että olet täys narkomaani 

Pakko vielä sanoa,ettei kukaan addikti hallitse huumeidenkäyttöään,se on harhaluulo,vaan päihteet hallitsee meitä aina. Ainoa vaihtoehto on olla ilman. Mielestäni ne on kovimpia jätkiä ja muijia,jotka ovat kuivilla.

Ihailin ennenkin,sinun ikäisenä,kama elämää ja tiedän tasantarkkaan,mitkä elämän tilanteet mut siihen ajoi,mut voin sanoa,et vaikka sulla olis rahaa tai kamaa kuinka paljon,se ei tuo onnellisuutta. Mä toivon todella,et olisin sun ikäisenä tajunnut lopettaa,eikä vasta näin myöhään,kun on tajunnut,ettei tää mitää anna,paitsi paskaa.

Tsemppiä!heart

+1
+46

Lisää uusi kommentti