Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Kiltistä tytöstä huumeriippuvaiseksi ja takaisin

Julkaistu 5.12.2012

Olen nyt 23-nainen. Ja huumeriippuvainen, jonka olen vasta itsekin huomannut vastikään. Koska monet asiat pohjautuvat lapsuuteen joten aloitetaan sieltä. Olin pienenä tyttönä koko peruskoulun ajan pahoin koulukiusattu, milloin minua haukuttiin läskiksi ja toisinaan taas hampaiden takia nimittelyä, se on jotain mikä jätti todella pahat arvet minulle. Äitini on näköjään näin tyypilliseen tapaan alkoholisti ja pahoinmasentunut ja kärsii epävakaasta persoonasta, isäni on taas rauhallinen ja kunnollinen mies.

Olin pienenä hyvin ujo ja kiltti tyttö ja jäin myös sen takia paljon muiden jalkoihin ja sain todella kärsiä siitä. Menetin myös monia läheisiäni lapsena ja jouduin todistamaan todella ikäviä asioita joita sen ikäisen ei todellakaan kuuluisi kokea.

Olin 8:lle luokalle asti puhdas kuin pulmunen. Silloin sitten vedin suomi viinalla ensi kännini, en kuitenkaan aloittanut mitään hirveetä, viikottaista ördäystä vaan se pysyi jotenkin kohtuussa. Aloitin myös tupakoinnin, ja vannonut etten koskaan siihen koskisi. Yläasteen jälkeen kuitenkin muutin toiselle paikkakunnalle ja tutustuin astetta "kovempiin" tyyppeihin ja aloitinkin aikamoisen dokaamisen, koko seuraava kesä yläasteen jälkeen meni aikalailla kännissä riekkuessa pitkin kusisia puistoja. Ensimmäinen kannabis kokeilunikin myös tapahtui tuolloin. Aloitin todella sattunaisen kannabiksen polttelun tämän jälkeen.

Muutin ensimmäiseen omaan kotiin kämppikseni kanssa, joka ryyppäsi tosi paljon, mutta hän oli rakas ystävä. Mutta me jatkettiin kunnolla dokaamista ja se vaan pahentui, ja rakas ystäväni alkoi pian käyttää kovia huumeita ja meni päästään ihan sekaisin. Muutin pois ja jatkoin ryyppäämistä, kokeilin ryynikännejä vetämällä tenoxeja ja opamoxeja yhdessä salmarin kanssa, ja tykkäsin siitä.. liikaa. Kaikki muu pysyi kohtuussa paitsi mun ryyppääminen, jouduin putkaan, isä noukki mut puistosta ryynikännissä kotiin..

Kun täytin 18 polttelin pilveä jo hieman säännöllisemmin ja käytin lääkkeitä väärin. Tietysti myös ryyppäsin reippaasti. En nähnyt vieläkään mitään ongelmaa mun monet kaverit oli tehneet sitä pitkän aikaa. Mun paras kaveri varsinkin joka oli aina askeleen edellä jossakin kokeilussa ja tulinkin hyvin hänen perässään edes itse sitä tajuamatta. 20-vuotiaana käytin jo viihdekäytössä joskus harvoin piriä ja lääkkeitä viinan kanssa. Sitten muutin samaan kaupunkiin rakkaan narkkari kaverini lähelle.. siitä se sitten alkoi.

Alle puolessa vuodessa olen kokeillut sieniä, essoja, kaikkia mahdollisia opiaatteja,piriä,lisää lääkkeitä. Mulla alkoi mennä vaan huonommin ja huonommin kusetin koko ajan itteeni että homma on hallinnassa vaikka ei todellakaan ollut. Koska mun koko kaveri porukka täällä koostuu nisteistä niin en mä edes halunnut nähdä totuutta. Sitten rakastuin löysin oxycontinin aloin kiskomaan niitä kuin viimeistä päivää, ja lisäksi xonee ja texiä. Tajusin olevani koukussa, reilussa kuukaudessa sain itteni koukkuun ja opettelin myös rännittämään.

Nyt olen kotona pirilaskuissa ja neljättä päivää ilman hitaita, mä todella haluan eroon siitä paskasta, se vetää salakavalasti, hitaasti mutta varmasti sut ojasta allikkoon. Se tekee sut kusipääks ja säälittäväks likaseks nistiks, joka ei voi aatella muuta kuin PALAA. Nyt oon herätellyt itseäni näinä viikkoina ja halunnut todella muutosta, onneksi olen ilmaissut tän asian muillekin ja oon saanut siinä tukea ihmisiltä ja aion onnistua. Uskokaa tekin parempaan huomiseen, vielä aurinko nousee vaikka kuinka tuntuis synkältä.

Nimimerkki: 
Menninkäinen
+1
+293

Kommentit

mitä tekisin?

Käyttäjän Saima kuva

Heippa. kuulisin mielelläni kommentteja. Tulin lukemaan näitä tarinoita ymmärtääkseni millaisessa tilanteessa eräs nuori tuntemani henkilö on tällä hetkellä. Sain eilen kuulla että hän on joutunut vieroitukseen. Koko riippuvuus oli minulle iso yllätys. Haluaisin kovasti tukea häntä ja tarjota apuani... mutta en tiedä miten... haluaisin niin kovasti kertoa, että elämä on hyvää kun sille antaa mahdollisuuden ja ei anna huonojen jaksojen häiritä ja uskoo että asiat menevät hyvin. Mielestäni tällä nuorella ei pitäisi olla mitään isoja lapsuuden ongelmia mistä alamäki alkaisi. Sinä Menninkäinen (tarinan kirjoittaja) mainitsit nuoruuden kiusaamisen yms. nämä voin ymmärtää syyksi alamäkeen, mutta jos tällaisia syitä ei ole!? Olen asian kanssa vielä kovin hämmentynyt, mutta jotain haluaisin tehdä. En moralisoida, enkä saarnata. Luuletteko että voisin auttaa? Voiko toista auttaa? Vai onko sitä yksin itse vain avain huumeistä yli pääsemiseen? 

+1
+309

Lisää uusi kommentti