Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Minun huumehelvetti ja pohjakosketuksen löytäminen

Julkaistu 26.9.2016

Huumekierteen loppumisesta on nyt reilu vuosi aikaa. Sitä ennen meni päivittäin opiaatteja 5 vuoden ajan, pitkiä putkia usein amfetamiinia, satunnaisesti bentsoja ja kannabista päivittäin. Ja kaikki mahdollinen on tullut testattua eri kategorioista. IV-käyttöä oli nuo viimeiset 4 vuotta käyttöajasta.

Ensimmmäisen kerran olin kännissä 14-vuotiaana. Ensimmäinen rakastuminen päihteisiin oli 15-vuotiaana kun kokeilin imppaamista. Jäin heti siihen koukkuun. Onneksi pääsin silloin siitä eroon ja jatkoin rakkaita urheiluharrastuksiani taas ja kävin peruskoulun loppuun. Sitten lähdin pääkaupunkiseudulle kesätöihin kun kesäloma alkoi. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun pääsin ilman valvontaa maailmalle. Viina maistui paljonkin sinä kesänä ja poltin ensimmäistä kertaa kannabistakin silloin. Se ei vaan silloin vielä kovin ihmeellisesti kolahtanut kun olin kännissäkin polttaessa.

Sitten aloitin opiskelut, nekin vieraalla paikkakunnalla ja itsekseni. Viina maistui ja urheiluharrastuksetkin alkoivat jäämään. Kannabista polteltiin myös jo melko usein niin kohta alkoi jo koulunkäyntikin jäämään. Minut potkittiin loppujen lopuksi jo ennen joulua koulusta pois ja siinä tilanteessa arveltiin paras vaihtoehto minulle palata pääkaupunkiseudulle töihin. Siellä olinkin melkein täysi-ikäiseksi asti ja viina maistui melko usein minulle ja kannabistakin poltin.

Ensimmäisen ekstaasi kokeilun tein tuolloin, mutta sekään ei ekalla kerralla niinkään kolahtanut. Loppujen lopuksi työt jäivät ja muutin kotipaikkakunnalleni takaisin. Elämä alkoi olla pelkkää ryyppäämistä ja sekoilua. Humalassa tuli tehtyä aina kaikenlaista tyhmää. Rauhoittavatkin tuli tuolloin testattua viinan kanssa ja ilmankin miten ne toimii. Mutta ensimmäinen amfetamiinikokeilu minulle sattui humalassa 20-vuotiaana. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta siitä menikin n. 10 vuotta ennen kun käyttö alkoi totaalisesti karkaamaan hallinnasta.

En ikinä olisi voinut uskoa että minulla karkaisi käyttäminen hallinnasta. Mutta näin lopulta kävi. Ja lopullinen syöksykierre alkoi iv-käytöstä. Olin saanut elämäni muuten täydelliseksi mitä olin aina elämältäni toivonut ennen kun tämä pahin helvetti huumeiden kanssa alkoi. Minulla oli vaimo, joka oli täydellinen nainen minulle ja juuri syntynyt lapsi. Vaimon menetin päihteiden takia. Lastani tapaan säännöllisesti nykyään.

Kokeilin lopettaa huumeiden käyttöäni ihan tosissani monta kertaa ja aina vähäksi aikaa onnistuin ennen kun taas retkahdin, silloin vielä kun minulla oli perhe olemassa. Mutta lopullisen oman pohjakosketukseni löysin vasta silloin kun perhe oli menetetty ja elämää pilattu muutenkin ihan totaalisesti. Menin ensin katkolle ja sitten jatkohoitoon. Olin valmis tekemään mitä vain, että saan huumeet pois elämästäni. Ja niin onnistuinkin loppujen lopuksi tekemään vaikka joudun edelleen tänäkin päivänä kantamaan suurta tuskaa sisälläni tämän elämäni rakkauden menettämisen takia. Vankilatuomiokin minun pitää vielä käyttöajoilta käydä suorittamassa. Sen kumminkin tiedän, että kun jatkan tällä tiellä ja käytän NA-vertaistukea hyväksi, niin kyllä tämä elämä vielä tulee hyväksi rakennettua. Päihteisiin jos palaan, niin en edes haluaisi kuvitella mikä se seuraava pohjakosketus sitten olisi, että lopettamisesta tulisi todellisuutta. Ja nautin kumminkin oman lapseni seurasta niin paljon, että sitäkään en päihteillä halua elämästäni menettää.

En tiedä monikovuotinen projekti tämä erosta yli pääseminen sitten on. Mutta varmasti sekin tuska vielä tästä elämästä helpottaa ja toivon tälle rakkaalle ihmiselle vaan kaikkea hyvää omaan elämäänsä. Koittakaa te nuoremmat uskoa, jos teillä vielä perhe on rinnalla tukemassa, että se ei ole itsestäänselvyys ja sitä päihteilyä ei kukaan katsele loppuelämäänsä.
 

Nimimerkki: 
kaikkivielakannattaa
+1
+394

Kommentit

totta töriset..

Käyttäjän paukkis kuva

Kuulun itsekin vanhaan koulukuntaan ja olen käynyt läpi rankkoja juttuja, lähinnä pillerisekoiluja, viinaa ja satunnaisesti amfetamiinia ja kannabista. Minulla on yht.viisi lasta, kolmesta eri liitosta ja nyt asun parisuhteessa naisen kanssa, jolla ei lapsia ole. Kunpa ne minunkin "nuoremmat" olisivat aikanaan säikähtäneet mun tohelointia sillä jokainen lapsistani ymmärsi mun käyttävän jotakin, kun siihen ikään tulivat. Mutta kun ei. Viidestä lapsestani ainakin kolme polttelee kannabista päivittäin ja viina maistuu jokaiselle. Ei ole pojasta polvi parantunut. Taitaakin olla niin, että itselläni menee nyt "paremmin", kuin lapsillani, koska en käytä enää ollenkaan alkoholia, ja lääkkeetkin (bentsot ja opiaatit) toimitetaan apteekkisopimuksella kahden viikon annos kerrallaan.

Älkää nyt rakkaat nuoret kuvitelko, että tämä tarina olisi opetus siitä, että aineista pääsee eroon jos haluaa. Kävin kovan koulun läpi ennenkuin pääsin viinasta irti ja kauhistuttaa ajatellakin edes yksi päivä ilman lääkkeitä. Älkää siis pitäkö meitä vanhempia kirjoittelijoita minään mentoreina, vaan tehkää itsellenne palvelus ja hakeutukaa hoitoon niinkauan, kun olette vielä nuoria. Mun osalta se on jo toivotonta, olen menetetty ja tiedän sen.

+1
+354

Lisää uusi kommentti