Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Oma tarinani tiivistettynä

Julkaistu 20.12.2011

Tunsin nyt jostain kumman syystä pakollista tarvetta avautua. Täällä ei kukaan tiedä kuka mä olen ja mistä tulen niin voin kertoa ihan kaiken, kunhan vaan tietäisin mistä aloittaisin. Päällisin puolin musta ei näytä tai kuulosta siltä että mulla olis mitään ongelmia minkään asian suhteen koskaan ollutkaan. Vaikka todellisuudessa olen kokenut paljon paljon enemmän kuin monikaan mun ikäinen ihminen. En tiedä onko se hyvä vai paha, koska nämä asiat mitä on tapahtunut ei todellakaan ole hyviä. En todellakaan IKINÄ KOSKAAN tahdo samaa kenellekään!

Seurustelin väkivaltaisen, peliriippuvaisen, persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa reilu viisi vuotta. Kestin sitä paskaa niin kauan kunnes oli PAKKO lähteä menemään oman mielenterveyden takia! Ja ennen kaikkea lapsien takia. Mies ei vaan suostunut päästämään irti. Otin sen muutaman kerran jopa takaisin kun en itse tajunnut miten paljon huonoa se aiheuttaa mulle ja lapsille. Koin että mun oli pakko yrittää ja yrittää olla tämän miehen kanssa ihan vaan muksujen takia. Ja se ei todellakaan ole oikein että satuttaa itseään tommosessa.

Kun sain ensimmäisen yhteisen lapsen miehen kanssa, kerroin raskaudesta vähän itsekkin hämmästyneenä. Mieshän oli tottakai heti sitä vastaan, että ei todellakaan pidetä tätä lasta. Mä olin 16-vuotias tuolloin. Empä tietenkään tehnyt aborttia. Kun olin 6kk raskaana miehen mitta täytty lopullisesti. Tiputti mut kerrostalossa portaat alas ja sain keskenmenon. Jälkeen päin mies selitteli sairaalassa että "se oli vahinko, rakastan sua, haluan olla sun kanssa jne" Ja mä tottakai nielin kaiken ja annoin anteeksi.

Elämää jatkettiin vähän "rankempaan" tyyliin - Mukaan tuli huumeiden käyttöä, pillereita ja viinaa.. Musta tuli riippuvainen kaikkeen mistä sain paremman olon - pois sen paskan ja tuskan mitä olin kokenut. Erottiin jälleen jonkun ajan kuluttua miehen kanssa syystä että mies petti mua silloisen parhaan ystäväni kanssa mun sängyssä! Olin niin vihanen, että yritin kaks kertaa peräkkäin itsemurhaa lääkkeiden ja viinan sekasella yliannostuksella - matka tiputukseen ja sairaalakierteeseen alkoi siitä. Vanhempiani ei kiinnostanut. Isä oli muuttanut muualle jo kun olin pieni ja äiti oli kyllästynyt kuulemaan noita paskoja virheellisestä ja erilaisesta nuoresta lapsestaan.. Olen esikoinen ja vahinkolapsi, joka mulle on edelleen vielä tänä päivänäkin sanottu. Kun pääsin sairaalasta jatkui sama kierre. Otin miehen takasin, narkattiin ja vedettiin viinaa yhdessä. Välissä yks ystävä teki itsemurhan hyppäämällä aseman sillalta alas, toinen kuoli auto-onnettomuudessa ja kolmas hirtti itsensä 15-vuotiaana koska ei jaksanut isänsä pahoinpitelyä. Auto-onnettomuudessa kuollut ystäväni oli elämäni paras ystävä ja tulee aina olemaan. KUKAAN ei koskaan tule korvaamaan häntä. Hänen avullaan jaksoin yrittää kaikesta irtautumista.

Tulin jälleen raskaaksi. Lopetin kaiken kuin seinään. Ja sitähän silloinen mieheni ei ymmärtänyt. Hän yritti jopa pakottaa mut ottamaan pillereitä sillä seurauksella että saan paremman olon itselleni. Melkein menin muutaman kerran siihen retkuun kunnes aloin ajattelemaan vauvaa joka kasvoi mahassani kovaa vauhtia pienen pienestä sikiöstä ihmiseksi. Tämä on nyt varmaan jonkun mielestä ihan supersekavaa luettavaa, mutta mulle on tapahtunut niin paljon ja muutamat vuodet on jopa ihan pimennossa kaikesta. Olen nyt yrittänyt päästä kaikesta menneestä, viiltely ja pillerit on jäljellä.. aina kun tapahtuu jotain mistä mulle tulee huono fiilis turvaudun puukkoon ja siihen "mä tapan itseni" sanontaan.

Palaan nyt vähän siihen aikaan ennen kuin aloin odottaa toista (keskenmenon jälkeistä) lasta. Sairastuin syömishäiriöön. Tämä nykyinen exmieheni haukkui mut pataluhaksi ihan täysin. Olin läski (joo tiedän, viinan ja pillereiden seurauksena naama oli turvonnut kun vanhalla juopolla jne.) Aloin oksentelemaan. Jätin ruuat syömättä ja söin jotain pientä, jonka hetken päästä oksensin taas ulos. Jouduin lukuisia kertoja sairaalaan todella huonossa kunnossa, laihtuneena, kuihtuneena. En kuitenkaan ottanut opikseni. Joka kerta kun sain nyrkistä ja lyyhistyin maahan, otin pillerin ja puukon käteen. Viiltelin kädet kauheeseen kuntoon ja arvet koristelee edelleen monen vuoden jälkeen käsiäni. Toki uusia on vielä tänä päivänäkin tullut mutta vanhat on enemmän pysyviä.

Exäni raiskasi minut yhteensä kolme kertaa, joista viimeisin on tämän kuukauden aikana tapahtunut. Hän ei siis selvästikkään osaa päästää irti musta? Vai haluaako hän pelkästään paskaa niskaani kun tietää että olen hauras ihminen?

Rakastuin puolisen vuotta sitten ihanaan ihmiseen jota en pystynyt tapaamaan exmieheni tekojen takia. Menneisyys on jättänyt mulle niin kauheet traumat että tänä päivänäkin elämä menee huonosti hänen tekojensa takia! Vihaan sitä ihmistä joka pystyy määräämään elämääni tuolla tavalla, ja vihaan itsessäni sitä etten pysty päästämään asioita menemään. Elämä olisi ihanaa kuhan sen vaan oikein oivaltaisi mutta mä en ole ansaittu elämään täällä onnellista elämää.

Nykyinen mieheni on aivan toista luokkaa kuin ex-mieheni. Rakastan tätä nykyistä niin paljon, ettei mitään järkeä mutta paniikkikohtauksien ja viimeisemmän raiskauksen takia tarvitsisin hänen tukeaan enemmän kuin koskaan. Hän ei vaan tunnu ymmärtävän sitä tai sitten en ole ansainnut tota tukea ollenkaan. Ehkä pyydän liikaa kun olen saanut jo monta monta monta mahdollisuutta ja ymmärrystä tältä mieheltä.

Haluan vaan sanoa kaikille jotka jaksoi lukea tämän tarinan, että vaikka päälle päin näyttäis miltä niin ihmisen menneisyydestä voi löytyä vaikka minkälaisia luurankoja. Mä maksan näistä luurangoista mitä en ole edes itse aiheuttanut loppuelämäni! En syytä tästä menneisyydestä ketään muuta kuin itseäni ja olen katkera ex-miehelleni siitä millainen vaikutus hänellä on ollut mun elämääni. Ja kuten biisissäkin sanotaan: "mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun
elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.."

Toivottavasti tästä sai jotain selkoa, koska tällä hetkellä olen aikamoisen tunnemylläkän keskellä kun kirjotan tätä. Kiitos <3

Nimimerkki: 
Elämäänsä kyllästynyt
+1
+393

Kommentit

Moikka

Käyttäjän faith kuva

Kiitos kun jaoit tarinasi :) Rankkaa ollut sulla, mutta ihana oli lukea, että asiat ovat paremmin tänä päivänä. Koita saada käsiteltyä menneisyyden asiat. Voimia sinulle :)

+1
+554

Lisää uusi kommentti