RIIPPUVUUS!
Lapsena joskus ala-aste ikäisenä tovereiden kanssa salaa tupakilla. Siinä meni peruskoulu ja polteltiin tupakkia juotiin viinaa ja jossain vaiheessa kuvioon eksyi kannabistuotteet, mutta ne vain käväisivät silloin näyttäytymässä. Ei jäänyt silloin tavaksi vielä "huumeet". Viinalla viihdytettiin itseämme, mukavaa ja iloista rellestämistä. Jotenkin kännissä olo toi aluksi turvallisuuden tuntua ja olihan se aikamoista säätöä. Kotona ei voinut olla, ei viihtynyt. Koulu meni miten meni ja maalimalle sitten lähdettiin jälki-istunnon kautta jotta todistuksen sai ja tietämättöminä mitä elämä tuo tullessaan.
Kännääminen jatkui. Mitä nyt aina seurustellessa vähän juomatahti hiipui, mutta joka kerta kun erosi, se ryyppääminen alkoi uudestaan. Sitten huumeet hyppäs kuvioon. Sitä riekuttiin ympäri vuorokaudet. Meni vuosia joista ei minulla ole kovinkaan paljoa muistikuvia tai en halua muistella. A-Klinikalla kävin jonkun aikaa puhumassa pahaa oloani psykiatreille. Tukea ja ymmärrystä sain heiltä siinämäärin, että meno rupesi rauhoittumaan. Kaveritkin tai osa niistä sen aikaisista piti päätöstäni päihteiden osalta järkevänä. Olin päättänyt lopettaa huumekierteen. Myöhemmin lopetin myös viinalla läträämisen.
Karseeta oli aika jolloin oli kamalat vierotukset, mutta rauhottavia kului senkin edestä, että pysyi kasassa ja jaksoi uskoa parempaan tulevaisuuteen tai edes huomiseen. Nyt vasta vuosien jälkeen kaikesta tästä olen kyennyt etsimään syitä lapsuudestani tuohon käyttäytymiseen ja ruvennut ymmärtämään itseäni. Ei saa olla ankara itseä kohtaan, pitää pystyä antamaan myös itselleen anteeksi, eikä piiskata itseään.
Tämän tarinan kirjoitin koska eksyin tänne riippuvuuden takia joka on tällä kertaa nettiriippuvuus. Tietoa keräilly kaikesta mielenkiintoisesta, mutta nyt rupeen saamaan tarpeeksi näistä halavatun koneista. Tupakointiakin olen useaan kertaan koittanu lopettaa, että minun kohdallani elämä on ollut paljolti luopumista.
Itseäni muistuttaen... Jos ei kykene luopumaan menneestä niin miten voisin odottaa parempaa tulevaisuutta? Kaikesta me selviämme jos vain tahdomme.
Uskokaa itseenne, luottakaa parempaan huomiseen.
Kommentit
Samoja fiiliksiä
Ihan kuin nuoruudestani olisin lukenut.
Lisää uusi kommentti